Lentoretki Kaieteurin putoukselle

Kaieteurin putous

Jos joku tietää yhden asian Guyanasta, niin se on luultavasti Kaieteurin putous. Putous on kuitenkin päässyt yhdelle jos toisellekin listalle maailman putouksista ja kun sopivasti rajataan, niin se on luokkansa ensimmäinen sarjassa. 226 metriä korkeus on noin neljä kertaa Niagaran putouksen korkeus ja sopivaan aikaan vuodesta putouksessa ryöppyävä vesimäärä on maailman suurimpia.

Kaieteurin kansallispuistoon, jossa putous sijaitsee, pääsee käytännössä vain pienkoneella. Lentäenkin matka pääosaa Guyanan valtiosta peittävän sademetsän yli pääkaupungista, Georgetownista, kestää melkein tunnin suuntaansa.

Georgetown Kaieteur kartta
Matkaa Georgetownista Kaieteuriin on 235 km, mutta sademetsän yli pääsee helposti vain lentäen. Eugene F. Correiran kenttää kutsuttiin ennen Oglen lentokentäksi.

Lentäminen vaatii jotenkin kohtuulliset olosuhteet, joten retken toteutuminen on aina säästä kiinni. Kiertomatkallamme Kaieteurin retkelle oli varattu tasan yksi päivä ja seuraavana päivänä matkamme jatkuisi Trinidadiin ja Tobagoon, joten aamulla hiukan jännitti, että mitenkähän retken käy. Edellisenä iltana säätiedotus lupasi iltapäiväksi hienoista sadetta ja vielä aamupäivälläkin, kun lähdimme pienelle Eugene F. Correiran lentokentälle, tilanne näytti hiukan epävarmalta. Lentokentällä saimme alustavan tiedon, että lento kyllä lähtisi, mutta tunnin myöhässä. Edelleen hiukan jännitti, sillä kyseessä on päiväretki ja jos lähtö venyisi vielä tuosta, niin perille ei jäisi juurikaan aikaa ennen kuin pitäisi jo lähteä takaisin.

Cessnalla Kaieteuriin

Hiukan ennen kahta iltapäivällä pääsimme kuitenkin ahtautumaan Trans Guyana Airways -yhtiön pieneen Cessnaan, koko 12 hengen seurueemme. Osalle meistä kyseessä taisi olla ensimmäinen lento pienkoneella, mutta me olimme jo useammankin pääosin Karibian alueella lennetyn lyhyen lennon myötä melkein konkareita lajissa. Onnistuin menomatkalla pääsemään etupenkkiin heti tyhjäksi jääneen perämiehen paikan taakse ja seurailinkin mielenkiinnolla paitsi alla aukeavia maisemia myös perämiehen mittareita. Usein pienkoneissakin on sekä lentäjä että lentoperämies, mutta tällä kertaa Kaieteurille lennettiin yhden hengen miehistöllä.

Alla aukeavaa maisemaa katsellessa oli helppo ymmärtää miksi tammikuisilla matkamessuillakin Guyana oli yksi esimerkki maista, jotka tarvitsevat sinne lentäen tulevia turisteja. Sademetsää on paljon ja jos maahan saadaan sinne luontoarvojen takia tulevia turisteja se saadaan säilytettyä turismin tarjotessa paikallisille työpaikkoja. Tosin tätä nykyä Guyanan talous on mullistumassa vastikaan käynnistyneen öljyntuotannon myötäkin, mutta valitettavasti öljyteollisuus taitaa sittenkin työllistää paikallisia melko vähän, vaikka se maahan rahaa toisikin.

Georgetownista lentäen Kaieteurille Georgetownista lentäen Kaieteurille Georgetownista lentäen Kaieteurille

Lyhyen lennon ollessa lopuillaan lentäjä laskeutui vähän alemmas ja vinkkasi katsomaan ikkunoista aukeavaa näkymää – siinä se oli, Kaieteurin putous! Lensimme sen yli pariinkin kertaan siten, että putouksen saattoi nähdä koneen kummaltakin puolelta. Muutaman valokuvankin saimme napattua koneen ikkunoista ja ystävämme Jari sai kuvattua aika hienon videonkin ylilennosta.

Kaieteurin luonnonpuisto

Vajaan tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Kaieteurin luonnonpuiston pienelle lentokentälle, joka ei tosiaan ollut koolla tai kunnolla pilattu. Keskellä kenttää oli asfalttiakin jonkinmoinen raita, mutta kentän laidat kasvoivat kyllä ihan rehellisesti heinää tai jotain muuta vihreää. Mutta niin kone vaan onnistuneesti laskeutui ja parin pienen pompun jälkeen pysähtyi kentälle ja kiipesimme koneesta ulos.

Kaieteur Guyana
Kaieteur Guyana
Kaieteur Guyana
Kaieteur Guyana
Kaieteur Guyana

Ollakseen keskellä ei mitään Kaieteurin luontokeskus oli yllättävänkin iso. Tilaan mahtui pieni puistoa esittelevä näyttely, wc-tilat, ja – luonnollisesti – matkamuistomyymälä. Emme kuitenkaan jääneet taloa sen pitempään ihmettelemään, sillä aikaa oli niukasti ja matkaa putouksille jonkin verran. Alunperin ajatuksena oli ollut vierailla kolmella näköalapaikalla, mutta koneen odotettua hetken sään selkenemistä Georgetownissa kävelyretki luonnonpuistossa oli lyhennetty vierailuksi kahdella näköalapaikalla: Partiopoikien näköalapaikalla (Boyscout’s View) ja Sateenkaaren näköalapaikalla (Rainbow View).

Partiopoikien näköalapaikka ja sammakot

Polut Kaieteurin luonnonpuistossa olivat helppokulkuisia – siis näille muutamalle näköalapaikalle vievät polut. Puistoon olisi myös voinut tehdä useamman päivän vaellusretkiä, joiden aikana olisi laskeuduttu myös alas joenuoman reunalle ja takaisin ylös, mutta tällä kertaa siis näin, kesysti.

Luonnonpuiston puolesta retkellemme mukaan lähtenyt opas yritti saada meitä menomatkalla kiinnostumaan jossain määrin myös polun varren kasvillisuudesta, mutta ymmärsi nopeasti, että nyt kaikki haluavat nähdä putouksen, ei edes tälle alueelle endeemisiä kasvilajeja.

Kaieteurin putous
Kaieteurin putous

Ja niin aukeni, viimeisen mutkan takaa, ensimmäinen näkymä putoukselle, joka ryöppysi vettä ylhäältä tulevasta joesta syvälle alas rotkoon. Tältä se näyttää:

Boyscout's View Kaieteurin putous Kaieteurin putous

Aikamme putousta katseltuamme yksi jos toinenkin meistä saattoi jo keskittyä luonto-oppaan muihinkin tarinoihin. Vaikka tarinoihin Kaieteurin aluelle, ja vain siellä, esiintyvistä pienen pienistä sammakoista, jotka elävät koko elämänsä ananaksensukuisen kasvin lehtien välissä. Tässäkin kohdin oppaasta oli iloa, sillä tuskin monikaan meistä olisi näitä sammakoita muuten osannut etsiä, löytämisestä puhumattakaan!

Kaieteurin sammakko
Kaieteurin sammakko, kokoluokkaa 1 cm (leveys tai pituus ilman raajoja)

Partiopoikien näköalapaikka on muuten saanut nimensä siitä, että paikalliset partiolaiset tapasivat ainakin aikoinaan kiivetä alhaalta joenuomasta ylös tälle näköalapaikalle ja vasta sitten he saivat ilmeisesti jonkun luontoaiheisen suoritusmerkin.

Sateenkaaren näköalapaikka ja oranssiharjakotingat

Seuraavana vuorossa oli Sateenkaaren näköalapaikka. Täällä tasanne oli hiukan laajempi ja siis erinomainen minä tai me ja putous -kuviin ja niitä otimmekin runsaasti. Etukäteen kuvakulmia Instagramista tutkailleet olivat selvittäneet, että parhaat kuvat saisi otettua kallionkielekkeeltä putouksen vierestä, mutta oppaamme oli jyrkästi sitä mieltä, että nyt kukaan ei lähde sille kiipeämään. Parempi kuva tyhjästä kallionkielekkeestä kuin loistava kuva henkilöstä, joka seuraavaksi putoaa kallionkielekkeeltä!

Kaieteurin putous Kaieteurin putous Kaieteurin putous Kaieteurin putous

Kaieteurin putous
Maailman söpöin saari?
Kaieteurin putous
Melkein koko ryhmämme Kaieteurin putouksilla

Paluumatkalla ohitimme myös pienen metsäalueen, jonne luonto-oppaat tuovat ruokaa oranssiharjakotingoille, englanninkieliseltä nimeltää Cock of the Rock. Wikipedia väittää näitä varpuslinnuiksi, mutta loistavan oranssiset linnut olivat kyllä mielestäni kaukana varpusista!

Kuten vapaana liikkuvat linnut aina, nämäkin oranssiharjakotingot olivat melko haastavia kuvauskohteita. Vaikkakin niille tuodaan tietylle alueelle ruokaa ja niitä siis suurella todennäköisyydellä siellä näkee, niin ne ovat metsässä vapaina – samaan tapaan kuin värikkäät papukaijat Copanin raunioilla.

Cock of the Rock Cock of the Rock Cock of the Rock

Cock of the Rock
Cock of the Rock -faktaa Kaieteurin luontokeskuksen julisteessa

Evästauko ja paluu Georgetowniin

Luontokeskukseen palatessamme lentäjällä oli meille yllätys. Etukäteen olimme saaneet ohjeet varata hiukan jotain ruokaa ja juomaa mukaan, sillä luonnonpuistossa ei ole kahvilaa tai ravintolaa ja niin olimmekin tehneet parin proteiinipatukan ja vesipullon verran. Koneen uumenista oli kuitenkin “löytynyt” laatikollinen eväspaketteja ja mahdollisista mukana olleista eväistä huolimatta voileivät, kakunpalat ja mehutetran tekivät hyvin kauppansa.

Aikataulu – ja sää – painoivat kuitenkin päälle ja koneen jo rullatessa lähtöön ensimmäiset vesipisarat osuivat sen ikkunoihin. Onneksi sade ei kuitenkaan äitynyt nopeasti rankaksi vaan pääsimme matkaan ja laskeutumaan Georgetowniin juuri sopivasti auringon laskiessa. Hiukan jännitystä matkassa, mutta lopulta kaikki kuitenkin onnistui!

Kaieteur eväät

Georgetown
Takaisin Georgetownin illassa

Retken jäljiltä ensimmäisiä kuvia Facebook-sivuillamme jakaessamme sain kommenteissa putouksella jokseenkin tasan kaksi vuotta sitten käyneeltä ystävältäni kuvan putouksista silloin. Syystä tai toisesta vettä oli silloin ollut paljon enemmän kuin nyt – ilmastonmuutos tai joku ihan muu ilmiö, tiedä siitä, mutta oli kiva nähdä kuva putouksesta vähän toisenkin näköisenä.

Kaieteur 2018
Kaieteurin putous kevättalvella 2018

Lopuksi vielä sananen Kaieteurin lentoretken hinnasta, sillä sekin on tuntunut ihmisiä kiinnostaneen jo ensimmäisten aiheesta julkaisemiemme juttujen myötä. Aventuran kautta ostettuna maksoimme iltapäivän retkestä 270 euroa nuppi. Georgetownissa näkyi kyllä tienvarressa julisteissa mainoksia Kaieteurin retkistä n. 200 dollarilla, mutten lähtenyt selvittämään olisiko niiden toteutuksissa ollut eroa tähän retkeen. Toki Aventura otti omansa välistä, mutta toisaalta ihan mielellämme jaimme tämän kokemuksen mukavan matkaryhmämme kanssa sen sijaan, että olisimme lähteneet paikan päällä (tai etukäteen netistä) etsimään halvinta hintaa.

Artikkelin avainsanoja
,

8 kommenttia

  • Siis wau mikä retki. Tuo lentomatka oli jo itsessään varmasti elämys. Mua otti oikeen vatsanpohjasta noita kuvia katsellessa putoukselta :D

    • Kiitos kommentistasi! Pienkoneissa kokee kyllä ihan toisella tavalla lentävänsä kuin isoissa laajarunkoisissa lentokoneissa.

  • Melkoinen retki! Olen itse ollut nelipaikkaisen Cessnan kyydissä muutamia kertoja ja onhan se lentäminen pikkukoneella aika erilaista kuin isoilla jumboilla. Putous näyttää kyllä upealta! En voi sille mitään mutta tuosta metsäkuvasta minulle tulee mieleen kuin se olisi sammalta. Upeita papukaijoja ja nuo eksoottiset värit. Melkoinen retki teillä ollut!

    • Kiitos Marjo! … ja tuota metsämaisemaa oli siis noin koko vajaan tunnin ajan. Guyanassa kaupunkimainen asutus keskittyy rannikolle.

  • Minä tosiaan tiedän Guyanasta, ja se on tosiaan Kaieteurin putous. :) Olenkin odottanut tätä artikkelia, oli mukava lukea aiheesta. Ehkä tuo putous tosiaan on näyttävämpi, kun vettä on enemmän, mutta veden määrä ei mielestäni ole tuon näyttävyydessä pääasia, vaan maisema kokonaisuudessaan, jossa putous sijaitsee.

    Ilmeisesti tuolla ei ollut juurikaan hyönteisiä/hyttysiä tai et ainakaan niistä maininnut?

    • Kiitos Mikko! Useampikin ystäväni tosiaan kommentoi, että heidän putouksellaan käydessään oli siitä sitten 10 tai 2 vuotta, niin vettä oli ollut enemmän.
      Hyönteiset eivät ainakaan päivävierailulla kiusanneet – tosin Kaieteur oli yksi niitä kohteita, joita mietimme tarkkaan, että tarvitaanko malarialääkitystä vai ei. Päädyimme sitten tulokseen, että ei, sillä rannikolla sijaitsevat pääkaupungit eivät näissä maissa ole malaria-aluetta.

    • Kiitos Sandra! Taitava Guyanat ja Suriname olla sitä keskimäärin tuntemattominta Etelä-Amerikkaa, mutta mielenkiintoisia tuttavuuksia nämä pienetkin valtiot olivat.

Comments are closed.