Lähdimme lauantaina kahden viikon risteilylle Etelä-Englannista, Southamptonista. Parissa päivässä olemme jo ehtineet koluta Weymouthin kaupunkia Dorsetissa, näkemään Portland Bill -majakan ja tutustumaan Cobhiin, Corkin satamakaupunkiin. Nyt kynnämme toista päivää Pohjois-Atlanttia matkalla Reykjavikiin, jonne saavumme kahden meripäivän jälkeen huomenaamulla.
Mutta niin vain tässä Sky Princess -laivan hytissämme naputtelen tätä juttua kaukana mistään! Starlink todellakin on muuttanut internettiä merellä. Ensimmäisillä risteilyillämme laivan netillä ei tehnyt juuri mitään ja nytkin suhtauduin siihen skeptisesti, mutta todellakin, siinä missä Moin mainoslause sanoo, että Pulise kuin kotonasi, niin tällä laivan netillä voi surffata kuin kotonamme.
Risteilyymme kuuluu Princess-varustamon lisäpalvelupaketeista suppeampi Princess Plus -paketti, mutta sekin sisältää enemmän kuin oikeastaan tarvitsisimme, eli juomapaketin (15 juomaa päivässä, sisältäen cocktailit, oluen, viinin, erikoiskahvit, teen ja virvokkeet ja veden), nopean internet-yhteyden yhdelle laitteelle, neljä vierailua osaan erikoisravintoista ja henkilökunnan tipit.
Internet-yhteys on yhdelle laitteelle, mutta sitä voi siirrellä laitteelta toiselle, eli kun kirjoitan tätä läppärillä, niin puhelimeni ei ole netissä. Netin voisi toki ostaa useammallekin laitteelle, mutta ainakin me pärjäämme hyvin yhdellä netissä olevalla laitteella kerrallaan.
Princess-varustamon sovellus toimii laivalla ilmankin nettiä, eli näen puhelimestani kuitenkin mm. aikataulumme, laivan kartan ja vaikka ravintoloiden ruokalistat. Sovelluksessa on myös mainio mahdollisuus chat-yhteyteen henkilökunnan kanssa, jota laiskana ihmisenä olenkin käyttänyt ahkerasti – jos tieto ei löydy kevyesti, niin kysyn chatissa, ja aina on tullut vastaus nopeasti!
Juuri tällä risteilyllä, jonka kohteet sijoittuvat Brittein saarille, Irlantiin, Islantiin ja Belgiaan, puhelimiemme netit ovat käytettävissä EU- ja ETA-alueen roamingilla kaikkialla muualla kuin Brittein saarilla, mutta sinne ostimme Revolutilta eSIMin, joten yhteydet maissa ovat hoidossa sitä kautta. Mutta Pohjois-Atlantilla mobiiliverkot ovat vähissä :-)
Alkumatkamme varrelta olemme jo ehtineet jakaa muutamia kuvia sosiaalisen median kanavissamme, Meriharakan Facebook-sivuilla ja Instagram-tarinoissa. Lisää kohteista varsinaisina blogijuttuina myöhemmin, mutta tässä vähän maistiaisia myös vain blogimme parissa viihtyville.
Southampton
Sky Princess lähti Southamptonista, joka ainakin itse satamassa kehuu olevansa Cruising Capital of Europe. Meille kaupunki oli uusi, mutta listallamme se oli ollut Titanic-museonsa (SeaCity Museum) takia aina Belfastissa vierailustamme asti. Kuten olimme arvelleet, kaupunki tai museokaan ei ehkä ole erillisen vierailun arvoinen, mutta nyt kun risteilymme lähti sieltä, oli luontevaa tulla kaupunkiin päivää aikaisemmin ja käydä tutustumassa tähänkin museoon. Kovin paljon muuta emme kaupungissa sitten nähneetkään, sillä matkamme ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa sadepäivä osui lähtöpäiväämme Southamptonissa.
Southamptonista kohtuullisen etäisyyden päässä on muuten myös Stonehenge, joka mielestämme oli erillisen retken arvoinen muutama vuosi sitten.
Portland
Portlandista emme etukäteen tienneet juuri mitään, mutta aikana laivaretkiä lähtökohtana käyttäen päätimme kiinnostua Portland Bill -majakasta. Lopulta laivaretki osoittautuikin helpoimmaksi valinnaksi nähdä vähän Weymouthia ja mainittu majakka – ja mahtui retkeen pari muutakin kohdetta.
Puolipäiväretken jälkeen kävimme vielä tutustumassa Portlandin linnan lähellä sijaitsevaan D-Day-keskukseen, joka toi toisen maailmansodan lähelle – syystäkin, sillä Portlandilla oli keskeinen rooli mm. Normandian maihinnousun valmistelussa. Satamakin oli sotilassatama aina 1990-luvun puoliväliin asti.
Cobh
Cobh Corkin alueella Irlannissa oli matkamme ensimmäinen uusi Nomadmania-alue. Yksi siis ainakin onnistui! Akureyrikin Islannin itäosassa (Nomadmanian aluejaottelulla) lienee aika varma siinä missä Shetland- ja Orkney-saarten osalta syksyinen sää voi jo jopa estää maihinpääsyn, mutta toivotaan parasta.
Cobhissa osallistuimme etukäteen Viatorin kautta varaamallemme The Titanic Trail -kävelykierrokselle, jonka jälkeen kiertelimme kaupunkia vielä itseksemme. Kävimme myös kokemassa pienen, mutta suositun Titanic Experience, siis nousimme tarinassa laivaan, Titaniciin siis, tutustuimme hytteihimme, ja jo kohta olimmekin pelastusveneessä.
Cobhin nimi Titanicin aikoihin oli muuten Queenstown. Nimi vaihtui sen jälkeen, kun kuningatar Victoria vierailullaan kesällä 1849 ihastui kaupunkiin. Vuodesta 1920 alkaen kaupunki on taas tunnettu Cobhina.
Cobh, vuonna 1912 Queenstown, oli viimeinen satama, josta matkustajia nousi Titaniciin. Tosin Titanic ei käynyt Queenstownin satamassa vaan ankkuroitui kaupungin edustalle, jonne matkustajat vietiin veneillä. Näin siksi, että tämä oli nopeampaa kuin käynti satamassa ja Titanicilla oli kiire, sillä sen tavoitteena oli tehdä ennätysaika Southamptonin ja New Yorkin välillä – tunnetuin seurauksin.
