Stonehenge

Netti on täynnä listoja tai listahaasteita, joita aina joskus innostun katsomaan.
Monen monella listalla jo useamman vuoden mittaan on ollut myös Stonehenge. Moneen muuhun kohteeseen verrattuna tuntui vähän hassulta, että tämä, suhteellisen lähellä ja suhteellisen helposti saavutettava kohde, on jotenkin vaan ohittanut matkasuunnitelmamme – silloinkin kun olemme Etelä-Englantia Lontoon ulkopuoleltakin kolunneet.

Yksi viimeisimmistä näkemistäni listoista, jolle Stonehengekin oli päätynyt, on Nomadic Mattin lista The Top 16 Historical Sites in the World. Päätellen siitä, että – nyt Stonehenge mukaanlukien, olemme kohta kolunneet listan 16 kohteesta 15, niin luokittelen listan ehdottoman päteväksi – Sukhothaita lukuunottamatta :-)
Mattin kommentit kustakin kohteesta voit katsoa tuosta edellä olevasta linkistä. Alla olevaan listaan linkitin Meriharakan jutut näistä kohteista. Gizan pyramidit on tarkoitus katsastaa tammikuussa jos ei nyt Lähi-idän tilanne vaikuta jo varattuun Egyptin matkaamme.

1. Machu Picchu
2. Tikal
3. The Pyramids at Giza
4. Angkor Wat
5. Petra
6. Stonehenge
7. The Colosseum and Forum
8. The Parthenon
9. Easter Island
10. Taj Mahal
11. The Alhambra
12. The Great Wall of China
13. Chichén Itzá
14. Volubilis
15. Sukhothai
16. Pompeii

Stonehenge

Stonehenge sijaitsee Salisburyn lähellä n. 150 km Lontoosta länteen. Perille pääsee (paitsi vuokraamalla auton) myös juna (Victorian asemalta Salisburyyn) + bussi (Salisburystä Stonehengeen) yhdistelmällä tai valmiilla retkellä Lontoosta. GetYourGuide tai Viator tarjoaa lukuisia vaihtoehtoja, joista me valitsimme GetYourGuiden listalta Stonehenge Express -retken, joka käsitti vaan teoriassa kahden tunnin bussimatkan Victorian aseman liepeiltä Stonehengeen, liput vierailuun Stonehengessä ja paluumatkan Victorian aseman liepeille.

Moniin Stonehengen retkiin on sisällytetty muitakin Lontoosta länteen sijaitsevia kohteita, kuten Windsor ja Windsorin linna, jopa Oxford, mutta arvelimme, että kuudenkin tunnin retki, joka venyi paluumatkan ruuhkien takia seitsemään tuntiin, olisi meille ihan riittävän pitkä päiväretkeksi. Vähän samaa mieltä taisi lopulta olla Windsor, Stonehenge, Oxford -yhdistelmän valinnut Matkalla lähelle tai kauas blogia -kirjoittava Sari. Osaltamme valintaan vaikutti myös se, että monet noista yhdistelmäretkiin sisällytetyistä kohteista olivat meille entuudestaan tuttuja, vaikkakin sitten vuosikymmenien takaa.

Mikä Stonehenge?

Stonehenge on yli 3 000 vuotta vanha megaliiteista, siis isoista kivistä, koostuva kivikehä. Se on ajoitettu jonnekin neoliittiselle kaudelle (6000 – 3500 eea) ja pronssikaudelle (tuon edellisen jälkeen). Kivien on jäljitetty tulleen aina Walesista asti ja ne ovat noin 4 metriä korkeita, parin metrin levyisiä ja painoltaan n. 25 tonnia. Edelleen arvaillaan miten rakentajat saivat kivet Stonehengeen ja asian tiimoilta on tehty yrityksiä siirtääkin samanlaisia lohkareita, mutta tulokset ovat olleet surkeita! Myös koko rakennelman tarkoitus on edelleen arvailujen varassa. Ihan hetkessä rakennelma ei ole syntynyt, sillä nykyisen ymmärryksen mukaan se on ollut käytössä n. 1 500 vuotta, eli sen aikaa sitä on myös tavalla tai toisella ylläpidetty.

Arvailut Stonehengen käyttötarkoituksesta vaihtelevat skaalalla temppeli, hautapaikka tai vaan kokoontumispaikka. Kivet on aseteltu siten, että aurinko osuu tiettyyn kohtaan rakennelmaa kesä- ja talvipäivän seisausten aikaan, joten ehkä se on ollut jonkinlainen auringon tai kuun temppeli. Myös kalenteria on tarjottu paikan tarkoitukseksi. Stonehengessä onkin ovelasti paljon samaa kuin Pääsiäissaaren kivipatsaissa. Niidenkin osalta arvailemme edelleen, siis koko ihmiskunta, että miksi ja miten.

Stonehenge on tätä nykyä (vuodesta 1986 alkaen) Unescon maailmanperintökohde. Julkaistessamme ensimmäisiä kuvia Stonehengestä sosiaalisessa saimme useampia kommentteja siitä, että vuosikymmeniä sitten ihmiset olivat poikenneet katsomassa kiviä ohikulkimatkalla, auton sai ilmeisesti ihan viereen ja vierailukeskusta tai pääsymaksuja ei ollut – nämä kokemukset siis 70-luvulta, aikaa ennen maailmanperintökohdestatusta ja (sen myötä?) turistimassoja.

Bussilla tai kävellen

Lähestyessämme Stonehengeä liikenne hidastuu kapealla tiellä. Kuljettajamme mukaan tämä johtuu siitä, että kaikki hidastavat Stonehengen kohdalla ja katselevat tiellekin näkyvää kivikehää, vaikka eivät sinne olisi menossakaan. Ruuhka ei kuitenkaan ole paha ja pian olemmekin parkkipaikalla. Kivikehää ei kuitenkaan enää näy!

Matkan parkkipaikalta itse kohteelle voi tätä nykyä taittaa shuttle-bussilla, joita kulkee periaatteessa koko ajan. Tai matkan voi kävellä – kuulemma suorinta tietä siihen kuluu noin 30 minuuttia, peltojen kautta noin 45 minuuttia. Valitsemme bussin, vaikka sitä hetken joutuu jonottamaankin, sillä aikaa koko Stonehengelle on vain kaksi tuntia. Paluumatkalla arvioimme bussiin jonottavien ihmisten määrää ajatellen, että jos jono on kovin pitkä tai ei näytä etenevän, niin kävelemme sitten tuon vähän tylsähkön tuntuisen reitin tien laitaa. Busseja tulee kuitenkin oikeasti koko ajan ja jono etenee ripeästi, joten päätämme panostaa ennemmin vierailukeskukseen kuin saman tien laitaan, jonka näemme bussin ikkunasta.

Kehä kivien ympärillä

Perillä skippaamme menomatkalla nipun opastauluja, sillä kivet vetävät melkein maagisesti meitä puoleensa! Emme osaa vielä ihmetellä sitä, että polku kiertää suhteellisen etäällä kivistä emmekä tosiaan pääse niitä halailemaan tai muutenkaan hypistelemään. Toisaalta se, että kukaan ei pääse kivien lähelle takaa mukavasti sen, että kaikki saavat halutessaan kuvia kivistä, vain kivistä, ei ihmisjoukosta.

Keskellä olevien kivien lisäksi alueen ulkokehällä on iso yksittäinen kivi, joka tunnetaan nimellä Heel Stone (Kantakivi). Nykyisin se on ainoa yksittäinen kivi, mutta sen viereisessä kuopassa on saattanut olla joskus toinen samanlainen ja muitakin tällaisia kuoppia on löytynyt. Joidenkin tutkijoiden mukaan tämä on monumentin varhaisin kivi. Kiveä on aikojen kuluessa kutsuttu eri nimillä, jotka ovat viitanneet kesäpäivänseisauksen auringonnousuun. Ihan tarkkaan kivi ei kuitenkaan tähän tapahtumaan nähden ole oikeassa kohdassa, aurinko kun nousee keskikesällä pari metriä sen pohjoispuolelta. Jos kivellä on ollut pari, niin auringonnousu olisi saattanut näkyä monumentin keskelle kiviparin välistä.

Kivien lisäksi huomiomme kiinnittävät myös kivistä pitävät korpit, joita onkin paikalla kokonainen parvi. Jostain syystä juuri isoja mustia korppeja, ei variksia.

Myöhemmin illalla somekanavamme kertoo meille, että aikoinaan kulkua kiville ei ollut rajoitettu ja monet Stonehengessä 70-luvulla ja sitä ennenkin käyneet tuntuivat hämmästelevän sitä, ettei kivien luo enää saa mennä. Pari kertaa vuodessa, kesä- ja talvipäivän seisauksen yhteydessä järjestettävissä tilaisuuksissa kiville ilmeisesti edelleen pääsee. Kuten myös, jos varaa paikan yksityiseen käyttöön. Mutta normaaleina aukioloaikoina, nykyisin normaaleilla vierailijamäärillä, kiviä on ollut pakko suojella ilkivallalta tyyliin, otanpa tästä pienen palan kotiini tai kaiverranpa tähän omat nimikirjaimeni. Tarpeeksi monta tällaista fiksua ideaa ja vuosituhansia pystyssä olleista kivistä ei kohta olisi mitään jäljellä.

Vierailukeskus

Oppaamme (siis kuljettajamme) on vinkannut vierailukeskuksessa meneillään olevasta kukkanäyttelystä, joka houkuttelee meidätkin luokseen. Kukkiahan on aina kiva katsella ja tässä näyttelyssä kukka-asetelmatkin ovat hakeneet innoituksensa Stonehengestä ja siihen liittyvistä ilmiöistä ja tarinoista. Kukkien lomassa on myös iso mallikivi, jota saa jopa kosketella, toisin kuin niitä oikeita kiviä, niin halutessaan. Daaliakilpailuun liittyen tarjolla on myös mahdollisuus kuvata itsensä kukkakaaren edustalla daalia hiuksissaan – kuka sitä nyt voisi vastustaa!

Vierailukeskuksen näyttelyn paras osuus on tilan, jonka seinillä vuodenajat vaihtuvat Stonehengessä ja pääset kokemaan kesäpäiväntasauksen auringonnousunkin, virtuaalisesti.

Vierailukeskuksen ravintolakin jäi meille virtuaalisen kokemuksen varaan, sillä jonot ovat sen verran pitkiä, ettemme jaksa niihin jäädä – syödään sitten Lontoossa. Onneksi matkassamme oli niin juomia kuin pienet eväätkin, joiden varassa selvisimme Lontoon iltapäiväruuhkassa lähes kolmituntiseksi vierähtäneestä paluumatkasta.

Lisää tietoa Stonehengestä, mukaanlukien ajantasaiset tiedot aukioloajoista, hinnoista ja mahdollisista tapahtumista kannatta katsoa Stonehengen omilta nettisivuilta.