Irlannin Cobhista lähdettyämme vietimme laivalla kaksi meripäivää ennen kuin saavuimme Islannin pääkaupunkiin, Reykjavikiin. Meno oli tällä välillä yllättävän tasaista ja muutaman ensimmäisen hektisen risteilypäivän jälkeen oli oikeastaan ihan mukava viettää pari “vapaapäivää”. Aika paljon sanottu minulta, joka on yleensä risteilyjä valitessaan kammonnut meripäiviä.
Reykjavik
Reykjavikissa kävimme ensimmäisen kerran syksyllä 2005, hieman epäonnisesti sikäli, että syksyn ensimmäinen lumimyrsky saapui kaupunkiin samaan aikaan kuin me. Kiersimme kuitenkin urhoollisesti kultaisen kierroksen, josta mieleemme on erityisesti jäänyt Gullfoss ja Geysir, ja talsimme kaupungin katuja lumesta ja pakkasesta huolimatta. Toisen kerran poikkesimme Islannissa loppukesästä 2015 matkalla Grönlantiin, mutta silloin kävimme oikeastaan vain Blue Lagoonissa. Syksyllä 2016 Kanadaan mennessämme teimme välilaskun Keflavikiin, mutta sitä ei taideta laskea :-)
Tällä kertaa vietimme päivän kierrellen kaupunkia omatoimisesti. Laiva jäi melko kauas keskustasta, mutta tarjolla oli kohtuuhintainen kuljetus Harpa-oopperatalolle, käytännössä ihan keskustaan. Reykjavik näyttäytyi tällä kertaa vielä lähes kesäisenä ja värikästä vaikutelmaa lisäsivät kaupungin lukuisat katutaideteokset.
Grundarfjördur
Grundarfjördur oli todella pieni 800 asukkaan kylä reitillämme Reykjavikin ja Länsivuonojen välissä, jossa vietimme myös yhden päivän. Kylän päänähtävyys Kirkjufell ilmestyi hyttimme ikkunan eteen jo ennen kuin laiva ankkuroitui lahdelle ja vitsailimmekin, että nythän voimme mennä takaisin nukkumaan, päivän nähtävyydet on jo nähty. No, menimme me kuitenkin rantaankin. Grundarfjördur oli risteilymme ensimmäinen kohde, jossa laiva jäi ankkuriin ja rantaan pääsi venekuljetuksilla, jotka toteutettiin pelastusveneillä. Venekuljetukset olivat meille tuttuja jo muutamalta aikaisemmalta risteilyltä ja hyvin ne sujuivat Sky Princessilläkin. Aamuyhdeksältä jonoa ei käytännössä ollut lainkaan venelippuja noutaessamme. Jonotus tavataan risteilylaivoilla hoitaa siten, että siinä vaiheessa kun olet valmis lähtemään rantaan käyt hakemassa venelipun, jossa on ryhmänumero ja sen jälkeen odottelet mukavasti laivan yleisissä tiloissa kunnes ryhmäsi numero kuulutetaan, jonka jälkeen pääsee käytännössä jonottamatta veneeseen.
Isafjördur
Seuraavaksi vuorossa oli Isafjördur Länsivuonojen alueella. Monelle suomalaiselle Länsivuonot ja Isafjördur on nykyisin tuttu Satu Rämön Hildur-sarjan kirjoista. Itsekin olen ne lukenut, nähnyt niiden pohjalta tehdyn televisiosarjan ja parikin teatteriesitystä. Kaikesta tästä huolimatta ohitimme Isafjördurin melko keveästi ja jatkoimme laivan retkellä Dynjandin vesiputouksille ja Flateyrin pienen pieneen 200 asukkaan kylään. Flateyrissa sitten hylkäsimme laivaretkiryhmämme ja jäimme kiertelemään kylän lintuaiheisia seinämaalauksia, The Flatbirds, itse taiteilijan Jean Larsenin kanssa. Olin ollut häneen etukäteen yhteydessä sähköpostitse ja koska hän sattui retkipäivänämme olemaan maisemissa hän lupautui oppaaksi retkemme tähän osuuteen. Aika huikeaa! Paluu laivalle hoitui etukäteen tilaamallamme taksilla. Flateyrista Isafjörduriin on vain noin 25 kilometriä.
Isafjördurissakin Sky Princessiltä rantauduttiin venekuljetuksilla, sillä kylässä on vain yksi laituripaikka ja toinen laiva oli kuulemma varannut sen jo hyvissä ajoin tyyliin pari vuotta sitten. Kapteenin kuulutuksista päätellen asia kyllä haittasi häntä, etenkin kun Virgin-varustamon Valiant Lady oli pienempi kuin Sky Princess.
Akureyri
Viimeinen kohteemme Islannissa, tältä erää, oli Akureyri. Akureyrin takia oikeastaan päädyimme tälle risteilylle, sillä yli vuosi sitten harkitsin lentäen tehtävää matkaa Islannin tähän osaan, joka loisti Nomadmanian kartassani vielä ikävän valkoisena ollakseen kuitenkin niin lähellä Suomea. Pistemäinen lentomatka vaihtui sitten matkan varrella tähän risteilyyn ja hyvä olikin, että vaihtui, sillä samalla mukaan tulivat mm. Länsivuonot.
Sky Princess -laivamme oli kuitenkin Akureyrissäkin vain yhden päivän, joten jouduimme valitsemaan sen lähellä olevan Myvatn-järven alueen ja kaupungin välillä ja luonto voitti. Ehkä pitää palata, lentäen, Akureyriin vielä joskus toiste :-)
Akureyrissa saimme risteilyn reitin osalta huonoja uutisia: Pohjois-Atlantilla oli iso matalapaine liikkeellä samaan aikaan kuin mekin, ja sen pahimpia osuuksia välttääkseen laivan kapteeni päätti viivyttää lähtöä Akureyristä ja edetä hitaasti kohti Orkney-saaria Fär-saarten länsipuolelta. Shetland-saarille ehtiminen olisi vaatinut matkanopeuden, jota ei myrskyisällä merellä ollut mahdollista turvallisesti pitää.Lisäksi Lerwickissäkin olisi menty rantaan venekuljetuksilla, jotka eivät ehkä olisi onnistuneet aallokossa. Pitää siis palauttaa Shetland-saaret Listallemme – tällä kertaa poikkeaminen siellä ei vielä toteutunut.
Kun laivassa yli 3000 matkustajaa ja sitten väki huitelee pitkin kyliä tuntikaupalla jokaisessa pysähdyspaikassa, niin eikö siinä muka joka satamassa jää joku matkustaja rannalle (kun ei huomaa ajankulua tai kello on väärässä ajassa). Ilmeisesti sitten ei.
Napapiirinylitystodistus on entistä arvokkaampi kun sen allekirjoittanut suomalainen. Kelpaa asettaa poroajokortin viereen seinälle! :)
Shetlannin olisi teille suonut. Se olisi Orkneyn tavoin kiinnostanut.
Kiitos Anssi! Pahaan paikka tämä kommenttisi siitä, että eikö aina välillä joku matkustaja jää rannalle :-( Sattuuhan niitä, joskus harvakseltaan. Laivan omilla retkillä on takuu, että niiltä palautuu laivalle, laiva pahimmmillaan odottaa tai kuljetus seuraavaan satamaan järjestetään laivayhtiön taholta. Omatoimiset retket ovat omalla riskillä ja juuri tänään teimme sellaisen Belgian Zeebruggesta Alankomaiden puolelle katsomaan sitä viimeistä meiltä vielä näkemätöntä maailman teknistä ihmettä eli Deltaworkseja. Vähän hermoilin aamuyöstä, että ehdimmeköhän takaisin, ettei n. 100 kilometrin paluumatkalla tule jotain liikennesumppua. No ei tullut – mutta aamulla kommenttiasi vilkaistessani mietin, että pitikö Sinunkin tämä mahdollisuus ottaa esille! Napapiiritodistus saa seuraa Päiväntasaajatodistuksesta ja todistuksesta siitä, että on lentänyt Pohjoisnavan yli, nämä ainakin :-) Shetlantiin voisi yrittää vaikka ensi keväänä …
Olitteko Myvatnissa itse järven alueella? En ole itse vastaavaa pikkukärpästen määrää tavannut missään, en edes Botswanan Chobessa tai Australiassa, joissa ne myös ylittivät sietokyvn rajan. Noilla geotermisillä aleuilla niitä ei ollut lainkaan samalla tavalla.
Kiitos Mikko! Ensikosketus alueeseen tosiaan oli järven alueella – ja niitä mäkäräisiä oli tosiaan vähintään riittävästi! Laava-alueellakin niitä oli, mutta vähemmän ja sitten mutalammikoiden vierellä ei kai enää noin yhtään, ehkeivät pidä rikinhajuisesta höyrystä :-)
Olipa kauniita nuo muraalit, etenkin nuo linnut! Aika kekseliästä on tuo matkamuistobussi satamassa odottamassa. Hieno matka teillä ollut taas!
Kiitos Mari! Nuo linnut ovat ihan oikeaa taidetta, ainakin jollain mittapuulla vähän enemmän kuin katutaide.
Siis niin huikeaa, että Irlannin risteily jatkui vielä Islantiin. Jaksan ihmetellä edelleen, että en ole tämmöisistä risteilyistä edes kuullut. Ei tainnut juuri muita suomalaisia olla?
Kiitos Mari! Risteilyskeneä hallitsevat myös markkinoinnissa massakohteet kuten Karibia ja Välimeri kesällä. Joskus myös maailmanympäriristeilyt ylittävät uutiskynnyksen, mutta on paljon vähemmän turistisia reittejä, kuten vaikka tämä, Pohjanmeren pieniä saari kiertänyt risteilymme jokunen vuosi sitten, risteily, joka kiersi Intian valtameren saaria jne. Useimmat niistä olemme “löytäneet” kohde edellä, eli olemme tutkineet jotain tiettyä aluetta ja sitten lopputuloksena on ollut, että juuri tuohon lähtöön risteily voisi olla hyvä vaihtoehto. Lomaristeilyt on kyllä hyvä löytämään risteilyjä kohteeseen kuin kohteeseen, harkinnassa voisi meillä vielä joskus olla kaikki Kanarian saaret kiertävä risteily (ilman Madeiraa, joka tuo siihen turhia meripäiviä ja on jo taas enemmän massajuttu).
Tuttuja paikkoja – Länsivuonojen alue, jossa kiersin maastoautolla muutamia vuosia sitten ajaen sitä ennen maan “keskeltä läpi” Highland alueella kuuluisaa F35 tietä pitkin. Länsivuonojen Isafjördurissa oli hiljainen pysähtynyt tunnelma, jossa vietin yötä leirintäalueella ja käyden kävelemässä kaupungin hiljaisilla kaduilla. Reykjavik tuntui erityisesti ruuhkaiselta paikalta tämän jälkeen. Akureyrissa ja Myvatnissa oli käynyt aiemmalla reissulla kun kiersin saarta parin viikon ajan autolla. Ne olivat erittäin kivoja paikkoja ja Myvatnista löytyi huomattavasti mukavampi kylpylä verrattuna Blue Lagooniin ruuhkiin.
Kiitos Jani! Minulle Länsivuonojen alue tuli tietoisuuteen vasta Satu Rämön kirjojen myötä ja tavallaan olikin kiva käydä siellä vasta kirjat luettuani. Myvatnin kylpylää emme testanneet, mutta aikoinaan on tullut uitua/lilluttua ihan julkisessa maauimalassa Reykjavikissa ja toisaalta privaatin hotellin Blue Lagoon osiossa, sama lätäkkö, käsittääkseni, mutta hotellille varattu pienempi alue siitä.
Onpa herkullisen näköinen välipalapulla! Ja herkullisen oloinen risteilykin maisemineen. Islanti kiinnostaisi kovasti. Hauska myös tuo matkamuistobussi. Minäkin ostaisin varmasti magneetin.
Kiitos Martina! Tuo pullakauppa oli sikäli hauska, että näimme ihmisiä aika lähellä sitä syömässä noita pullia pussista ja kun sitten vähän tähyilimme, että mistähän ne on ostettu, niin joku jo huikkasi, että tuolla ne ovat, kaupungin parhaat pullat :-) – siis ei kuin vaan jonoon. Matkamuistobussi oli sen verran hellyttävä, että mielellään teki siellä jonkun pienen ostoksen edes.
Tämä teidän risteily on kuulostanut kyllä tosi hienolta! Harmittavaa, että myräkkä muutti hieman reittiä, ettei rantautuminen onnistunut kaikkialle.
Harkinnan arvoinen idea tuo Islannin ja Grönlannin yhdistäminen jossain kohtaa. Islannissa olemme käyneet pidemmän viikonloppureissun, mutta Grönlanti kutkuttelee vielä haavelistalla ja Islannin voi kyllä uusia koska vaan.
Kiitos kommentista! Myräköiden todennäköisyys tuolla suunnalla kasvaa tietysti syksyn mittaan ja siinä mielessä olisi ehkä parempi, että tämä olisi ollut vähän aikaisemmin. Reitti oli kuitenkin tarjolla vain tämän kerran (tänä vuonna) joten tilanne oli ota tai jätä. Laivalla oli jonkun verran tästä puhetta, mutta ilmeisesti esimerkiksi Itämeren risteilyt sopivat paremmin vaikka lapsiperheillekin, joten tämä toteutettiin siinä vaiheessa kun lapset ovat jo palanneet kouluihin. Lentoyhteydet Grönlantiin ovat muuttuneet ihan viime vuosina, mutta aikoinaan yhteys Reykjavikin kautta oli hyvä.
Islanti on kyllä tarunhohtoinen kohde. En tiedä miten sen luontoa kutsuisi, tosin olen nähnyt vain kuvissa ja videoilla, mutta sekin jo vaikuttaa. Kutsuisinko luontoa arktisen kauniiksi vai eksoottisen erikoiseksi, ehkä kummaksikin. Nuo monet muodot, värit ja tyylit ovat upeita katsella. Mukavaa, että olette päässeet Islantiin jo useammin.
Kiitos Veli! Islannin luonnossa on paljon samaa kuin muiden pohjoisten kohteiden luonnossa, esimerkiksi Huippuvuorilla ja Grönlannin kesässä. Olemme useana kesänä jo ennen nykyistä Coolcation-innostusta suunnanneet kesällä juuri pohjoiseen, sillä emme erityisesti arvosta rantalomia :-)
Tämä risteily kuulostaa kyllä erinomaiselta! Pitää pitää tämä mielessä. Harmi, että Shetlannin saaret jäivät välistä. Ne on munkin toivelistalla, joten olisi kyllä harmittanut tämä. Mutta niinhän se on, että luonnonvoimille ei voi mitään ja parempi pysyä turvassa kuin uhmata kohtaloa. Toivottavasti pääsette näkemään nekin pian!
Kiitos Pauliina! Harmi, mutta yritetään toki uudelleen ennemmin tai myöhemmin – ehkei kyllä risteillen :-) sillä taitaa lento olla varmempi vaihtoehto tai ainakin niitä vaihtoehtoja on enemmän, siis lentoja vaikka seuraavanakin päivänä, jos jonain päivänä ei onnistu.
Islanti kyllä kiinnostaisi minuakin! Reykjavik ja Kultainen kierros ovat ne tutuimmat, mutta juuri tällaisista jutuista huomaa, kuinka paljon muutakin siellä olisi nähtävää. Länsivuonot ja Mývatnin maisemat näyttävät upeilta – Islanti pitäisi kyllä joskus saada omalle matkalistalle ihan tosissaan.
Kiitos Raija! Tämäkin matka oli taas osoitus maa- ja aluebongausharrastuksen hienoudesta. Länsivuonoista ei tullut uutta aluetta, mutta Flateyrin lintumaalaukset oli upea nähdä ja Akureyristä käsin Myvatn ja Godafoss tarjosivat paitsi uuden alueen myös upeita luontokohteita.
Onpa jylhät maisemat. Emme ole vielä päässeet Islantiin asti matkoillamme. Omat lapsemme ovat sen sijaan hehkuttaneet Islantia, he kun olivat siellä orkesterinsa kanssa esiintymässä. Juha
Kiitos kommentista! Islanti on kyllä ellei nyt ihan omanlaisensa niin ainakin erilainen kuin muut vaikka Pohjoismaat. Luonto on jossain määrin samantapaista kuin Huippuvuorilla tai Färsaarilla, jotka tietysti sijaitsevatkin samalla suunnalla.