Irlannin Cobhista lähdettyämme vietimme laivalla kaksi meripäivää ennen kuin saavuimme Islannin pääkaupunkiin, Reykjavikiin. Meno oli tällä välillä yllättävän tasaista ja muutaman ensimmäisen hektisen risteilypäivän jälkeen oli oikeastaan ihan mukava viettää pari “vapaapäivää”. Aika paljon sanottu minulta, joka on yleensä risteilyjä valitessaan kammonnut meripäiviä.
Reykjavik
Reykjavikissa kävimme ensimmäisen kerran syksyllä 2005, hieman epäonnisesti sikäli, että syksyn ensimmäinen lumimyrsky saapui kaupunkiin samaan aikaan kuin me. Kiersimme kuitenkin urhoollisesti kultaisen kierroksen, josta mieleemme on erityisesti jäänyt Gullfoss ja Geysir, ja talsimme kaupungin katuja lumesta ja pakkasesta huolimatta. Toisen kerran poikkesimme Islannissa loppukesästä 2015 matkalla Grönlantiin, mutta silloin kävimme oikeastaan vain Blue Lagoonissa. Syksyllä 2016 Kanadaan mennessämme teimme välilaskun Keflavikiin, mutta sitä ei taideta laskea :-)
Tällä kertaa vietimme päivän kierrellen kaupunkia omatoimisesti. Laiva jäi melko kauas keskustasta, mutta tarjolla oli kohtuuhintainen kuljetus Harpa-oopperatalolle, käytännössä ihan keskustaan. Reykjavik näyttäytyi tällä kertaa vielä lähes kesäisenä ja värikästä vaikutelmaa lisäsivät kaupungin lukuisat katutaideteokset.
Grundarfjördur
Grundarfjördur oli todella pieni 800 asukkaan kylä reitillämme Reykjavikin ja Länsivuonojen välissä, jossa vietimme myös yhden päivän. Kylän päänähtävyys Kirkjufell ilmestyi hyttimme ikkunan eteen jo ennen kuin laiva ankkuroitui lahdelle ja vitsailimmekin, että nythän voimme mennä takaisin nukkumaan, päivän nähtävyydet on jo nähty. No, menimme me kuitenkin rantaankin. Grundarfjördur oli risteilymme ensimmäinen kohde, jossa laiva jäi ankkuriin ja rantaan pääsi venekuljetuksilla, jotka toteutettiin pelastusveneillä. Venekuljetukset olivat meille tuttuja jo muutamalta aikaisemmalta risteilyltä ja hyvin ne sujuivat Sky Princessilläkin. Aamuyhdeksältä jonoa ei käytännössä ollut lainkaan venelippuja noutaessamme. Jonotus tavataan risteilylaivoilla hoitaa siten, että siinä vaiheessa kun olet valmis lähtemään rantaan käyt hakemassa venelipun, jossa on ryhmänumero ja sen jälkeen odottelet mukavasti laivan yleisissä tiloissa kunnes ryhmäsi numero kuulutetaan, jonka jälkeen pääsee käytännössä jonottamatta veneeseen.
Isafjördur
Seuraavaksi vuorossa oli Isafjördur Länsivuonojen alueella. Monelle suomalaiselle Länsivuonot ja Isafjördur on nykyisin tuttu Satu Rämön Hildur-sarjan kirjoista. Itsekin olen ne lukenut, nähnyt niiden pohjalta tehdyn televisiosarjan ja parikin teatteriesitystä. Kaikesta tästä huolimatta ohitimme Isafjördurin melko keveästi ja jatkoimme laivan retkellä Dynjandin vesiputouksille ja Flateyrin pienen pieneen 200 asukkaan kylään. Flateyrissa sitten hylkäsimme laivaretkiryhmämme ja jäimme kiertelemään kylän lintuaiheisia seinämaalauksia, The Flatbirds, itse taiteilijan Jean Larsenin kanssa. Olin ollut häneen etukäteen yhteydessä sähköpostitse ja koska hän sattui retkipäivänämme olemaan maisemissa hän lupautui oppaaksi retkemme tähän osuuteen. Aika huikeaa! Paluu laivalle hoitui etukäteen tilaamallamme taksilla. Flateyrista Isafjörduriin on vain noin 25 kilometriä.
Isafjördurissakin Sky Princessiltä rantauduttiin venekuljetuksilla, sillä kylässä on vain yksi laituripaikka ja toinen laiva oli kuulemma varannut sen jo hyvissä ajoin tyyliin pari vuotta sitten. Kapteenin kuulutuksista päätellen asia kyllä haittasi häntä, etenkin kun Virgin-varustamon Valiant Lady oli pienempi kuin Sky Princess.
Akureyri
Viimeinen kohteemme Islannissa, tältä erää, oli Akureyri. Akureyrin takia oikeastaan päädyimme tälle risteilylle, sillä yli vuosi sitten harkitsin lentäen tehtävää matkaa Islannin tähän osaan, joka loisti Nomadmanian kartassani vielä ikävän valkoisena ollakseen kuitenkin niin lähellä Suomea. Pistemäinen lentomatka vaihtui sitten matkan varrella tähän risteilyyn ja hyvä olikin, että vaihtui, sillä samalla mukaan tulivat mm. Länsivuonot.
Sky Princess -laivamme oli kuitenkin Akureyrissäkin vain yhden päivän, joten jouduimme valitsemaan sen lähellä olevan Myvatn-järven alueen ja kaupungin välillä ja luonto voitti. Ehkä pitää palata, lentäen, Akureyriin vielä joskus toiste :-)
Akureyrissa saimme risteilyn reitin osalta huonoja uutisia: Pohjois-Atlantilla oli iso matalapaine liikkeellä samaan aikaan kuin mekin, ja sen pahimpia osuuksia välttääkseen laivan kapteeni päätti viivyttää lähtöä Akureyristä ja edetä hitaasti kohti Orkney-saaria Fär-saarten länsipuolelta. Shetland-saarille ehtiminen olisi vaatinut matkanopeuden, jota ei myrskyisällä merellä ollut mahdollista turvallisesti pitää.Lisäksi Lerwickissäkin olisi menty rantaan venekuljetuksilla, jotka eivät ehkä olisi onnistuneet aallokossa. Pitää siis palauttaa Shetland-saaret Listallemme – tällä kertaa poikkeaminen siellä ei vielä toteutunut.
