Ei se matkailu nyt niin kivaa ole

Moorea

En nyt itse asiassa muista mistä seuraamastani matkailuaiheisesta ryhmästä, blogista tai uutiskirjeestä päädyin lukemaan kanadalaisen Kendrickin blogin juttua 7 Hard Truths You Learn When You Travel A Lot.

7 Hard Truths You Learn When You Travel A Lot

Mutta päädyin kuitenkin ja pidin lyhyestä listasta. Turhan monessa blogissa, mielestäni, törmää erilaisiin listoihin 35/50/100 asiaa aiheesta tai toisesta enkä minä ainakaan jaksa niin pitkiä listoja lukea. Kendrickin listan kanssa sen sijaan huomasin “keskustelevani” melkein jokaisessa kohdassa, joten ehkä tämä innostaisi Sinuakin keskustelemaan, ainakin itseksesi, jos ei ihan kommentointiin asti.

1 – Rasismi on todellista

Kendrick kertoo kokeneensa rasismia mm. Euroopassa, Sveitsissä.  Hän pohtii myös sitä, että jos hän etniseltä taustaan aasialaisena kokee rasismia, niin minkälaista elämä, matkailijanakin, on mustana, afrikkalaisen, intialaisena tai arabina. Itse asiassa äskettäin luin myös jutun, johon oli koottu varautumisvinkkejä matkailuun liittyen, jos satut olemaan musta (ja erityisesti jos matkustat Yhdysvalloissa, oletan).

Traveling While Black: 7 Things To Do Before Your Next Trip

Tältä osin en tietenkään, kaukaasialaisena, omaa omakohtaisia kokemuksia. Pariskuntana matkustaessamme en omaa kokemuksia edes siitä, että miten yksinmatkustavaa saatetaan syrjiä esimerkiksi ravintolan pöytävarauksissa.

2 – Taksihuijauksia on kaikkialla

Jep. Samaa mieltä. Kendrick mainitsee Israelin, Jordanian ja Egyptin erityisen haasteellisiksi maiksi tältä osin. Itse etsin äskettäin kuvaa Yli 100 maata -sarjaani Bulgariasta ja ensimmäisenä tuli mieleeni taksihuijaus(yritys). Qatarissakin päädyimme yhden yrityksen kohteeksi. Tämän takia pidämme Uberista silloin kun sen käyttö on mahdollista: ei tarvitse neuvotella hinnasta ja pystyt antamaan palautetta, jos et ole tyytyväinen. Ei taida Suomenkaan tilanne tätä nykyä olla ihan auvoinen tällä saralla.

taksi sofia matkailun huonoja puolia
Tätä taksia emme suosittelisi Sofiassa

3 – Ystäväsi eivät ole kiinnostuneita matkatarinoistasi

Tai jos ovat, niin aihe kiinnostaa, aikoinaan vaikka työpaikalla, noin kolmen lauseen verran. Riippuu tietysti ystävistä. Kendrick kertoo perustaneensa matkailusta kiinnostuneen ryhmän, joka tapaa ajoittain jakaakseen matkakokemuksiaan.

Me emme perustaneet ryhmää, Maailmanmatkaajat-ryhmä oli jo olemassa, me vaan liityimme siihen. Nyt korona-aikaan olemme osallistuneet toimintaan vähemmän, mutta toisaalta olemme tavanneet ryhmässä muita matkailusta kiinnostuneita ihmisiä, joiden kanssa olemme pitäneet yhteyttä nytkin, vaikka matkat ovatkin olleet vähissä. Kansainvälinen Traveler’s Century Club on järjestänyt jollain säännöllisyydellä virtuaalitapaamisia eri aiheista, joihin olen myös osallistunut silloin tällöin.

mm virtanen 16 matkailun huonoja puolia
Maailmanmatkaajia kokouksessa, jossa puhujavuorossa oli Rauli Virtanen

Matkablogia kirjoittamalla tavoitamme tietysti myös matkakokemuksistamme kiinnostuneita ihmisiä – tuskin näitä juttuja lukevat muut kuin matkatarinoistamme edes jossain määrin kiinnostuneet!

4 – Matkailu on kallista

Juu, ei ole, ei vaikka ei lentäisikään businessluokassa eikä asuisi hyvissä hotelleissa. Ainakaan, jos haluaa maailmalla kokea asioita. Kendrick mainitsee esimerkkinä gorillaretken Ugandassa, joka maksoi 1000 dollaria. Mieleeni tulee myös pitkän maailmanympärimatkan tehnyt Anna-Katri, jonka lähes 50 000 euron budjettia monetkin taisivat aikoinaan kommentoida tyyliin, että kyllähän maailmaa nyt kiertää paljon, paljon halvemmallakin. Ehkä kiertääkin, mutta silloin jää kyllä paljon näkemättä ja kokematta, kuten vaikka Antarktis.

RTW 2013
Meriharakoiden maailmanympärimatkan reitti syksyllä 2013

Jos olet lukenut matkojemme kustannusyhteenvetoja vuosien mittaan, tiedät, ettemme tapaa matkoillamme keskittyä säästämään. Ei niin, että valitsisimme aina kalleimman vaihtoehdon, mutta valitsemme parhaat lentoyhteydet ja riittävän mukavat hotellit ja meitä kiinnostavat retket, johonkin asti kustannuksista välittämättä. Ei ole harmittanut, etenkään nyt, että tuli aikoinaan vaikka lennettyä helikopterilla Suurella Valliriutalla ja Grand Canyonilla, vesitasolla Vancouverissa tai käytyä Kaiteurin putouksella – tai katsomassa niitä gorilloja, Ruandassa, joka ainakin vielä aikaan ennen koronaa, oli jopa Ugandaa kalliimpi paikka nähdä niitä, mutta myös helpompi.

Lentoretki Kaieteurin putoukselle

5 – Sairastut matkoillasi

Monella matkailijalla on kokemuksia ruokamyrkytyksestä. Olemme päässeet aika vähällä, mutta kyllä sitä muutama vatsatauti on koettu, mm. Kap Verdellä ja Georgiassa. Intiasta selvisimme ongelmitta, mutta rajoitimme kyllä paljon syömisiämme. Afrikastakin olemme selvinneet ongelmitta, samoin äärimmäisellä varovaisuudella.

Vuoristotaudista, lievästä, olen kärsinyt parissa paikassa.

Muutama kerta on tarvittu lääkäri tai ainakin sairaanhoitaja paikkaamaan isompia naarmuja/haavojakin.

Tiikerinpesä Bhutan
Tiikerinpesä Bhutanissa 3120 metrin korkeudessa

6 – Matkustaminen on epäterveellistä

Emme kiertomatkoillamme, kuten ei Kendrickkään matkoillaan, makaa aurinkotuoleissa rannalla tai altaan reunalla, vaan liikumme päivän mittaan useimmiten paljon enemmän kuin kotona ollessamme.

Mutta toisaalta päädymme, mekin, matkoillamme myös syömään enemmän kuin kotona. Buffetaamiaisella tulee kerättyä enemmän kuin yhden jogurtin ja leivän tai hedelmän verran. Kaupunkiretkeily vaatii taukoja ja “tarjoaa” usein kahvilassa paitsi juotavaa, myös pientä syötävää. Illallisen yhteydessä jälkiruokakin houkuttaa. Hotellissa saattaa olla kuntosali, mutta aika harvoin ainakaan nopeasti etenevillä kiertomatkoillamme niihin asti ehdimme – uima-altaaseen sentään joskus, siis ihan kuntouintimielessä.

Togo Lome Sarawaka Pool matkailun huonoja puolia
Mercure Sarakawa -hotellissa Togon Lomessa taisi olla Länsi-Afrikan suurin uima-allas

7 – Nähtävyyksiin kyllästyy

Vähitellen kaikki kaupungit alkavat näyttää samalta. Ainakin jos kierrät ison määrän Euroopan kaupunkeja toinen toisensa perään, kuten monet muualta tänne tulevat tekevät. Kaupungista kaupunkiin kierroksen sijaan kannattaa ehkä valita vuorotellen kaupunkikohteita, muita nähtävyyksiä, luontokohteita ja rantakohteita.

Olemme osallistuneet useammalle Aventuran kiertomatkalle, ja täytyy kehua, että he kyllä osaavat monimuotoisen matkaohjelman rakentamisen, esimerkkinä vaikka maailmanympärimatkamme, jossa vuorottelivat kaupungit, muut nähtävyydet kuten vaikka Machu Picchu ja Pääsiäissaari, välillä rantalomaa Moorealla (josta tämän jutun otsikkokuva) ja taas vuorotellen kaupunkeja ja luontoa Uudessa Seelannissa ja Japanissa.

Perusnähtävyydet jokaisessa kaupungissa

Mutta, sittenkin!

Juuri näinä viikkoina on ehkä hyvä ajatella, että kurjaahan tuo matkustaminen on, kun maailmalle ei kuitenkaan pääse. Mutta kunhan tästä päästään kesään ja ensi syksyyn, niin eivätköhän nämäkin “huonot” kokemukset maailmalla viimeistään silloin ala haalistua, ja maailma taas houkuttelee uudelleen!

Join the Conversation

26 Comments

  1. Ei ole onneksi varsinaisia taksihuijauksia tullut koettua, vielä. Varmaan vain ajankysymys koska sattuu omalle kohdalle. Mitä tulee matkailun hintaan, niin kyllä, kokemuksista joutuu yleensä maksamaan. Toisaalta, kun matkustaa toiselle puolelle maapalloa, niin itselleni ei tulisi mieleenkään jättää esim. tuota gorillaretkeä väliin.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mikko! Ärsyttävää noissa taksihuijauksissa on, että niiden yleisyyden takia melkein aina taksissa on sellainen olo, että pitää olla jotenkin varuillaan tai muuten joutuu huijatuksi.

  2. says: Reissu-Jani

    Jokaisessa asiassa on hyvät ja huonot puolet – niin myös matkailussa, eikä matkailu ole aina sitä vaaleanpunaisen hattarapilven sisällä oloa. Omat kokemukset seuraavaksi.

    Rasismi – en ole törmännyt tähän itse, mutta olen huomannut tietyissä maissa eri kulttuurissa ei naista huomioida vaan kaikki keskustelu tapahtuu miehen kautta.

    Taksihuijauksia – niitä on joka puolella, myös Suomessa. Koettu on niin NYCissä (alkoi kiertämään samaa korttelia uudestaan ja sanoin suoraan että eiköhän tämä pyöritys riitä), Buckarestissa (mafian taksi) kuin Tel Avivissa (täys k-pää, enkä maksanut pyydetty summaa). Kokemus opettaa.

    Ystävät ei ole kiinnostuneita matkajutuista – ihan selvä homma, ja miksi pitäisi olla. En mä niitä heille tyrkytä ja maailmassa paljon muutakin kuin matkustaminen. Vaikka omakotitalorakennustyömaat ja koirien agility – joista voin hyvin keskustella ihan mielenkiinnolla.

    Matkailu on kallista – suhteellinen käsite. Tiedän paljon halvempia ja kalliimpia harrastuksia – esim. horologia, jossa muutaman kymppitonnin kello ja niiden “flippaus” eli vaihto on ihan normaalia.

    Sairastut matkoilla – kyllä, ja myös kotona. Intia on osoittautunut minulle haastavaksi, ja kuten todetaan “kuiva pieru Intiassa on matkamiehen unelma” – ei ole vielä kolmen reissun jälkeen päässyt toteutumaan. No – paska homma.

    Matkustaminen on epäterveellistä – itse liikun matkoillani paljon, oikeastaan todella paljon. Ehkäpä viiniä tulee illallisella juotua useimmin kuin kotona, ja oluella käytyä baarissa. Se nautinto minulle suotakoon.

    Nähtävyyksiin kyllästyy – matkailu on paljon muutakin kuin nähtävyydet, enkä niiden perässä juokse vaan suunnittelen ne kohteet joissa haluan käydä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jani perusteellisesta pohdinnasta kaikkien teemojen osalta! Lisäkommmenttini kommentteihisi keskittyvät jostain syystä Intiaan. Tuo miehet ensin, tuli mielestäni siellä vastaan korostetusti. Yleensä kyllä ehkä aavistuksen sujuvasanaisempana etenkin vierailla kielillä saan kyllä ihan kelvollisesti huomion naisenakin. Intiasta selvisin, yhden kahden viikon reissun, vatsataudeitta, mutta rajoitinkin kyllä sitten syömisiäni aika tarkkaan ja pesin ja desinfioin käsiäni kuin korona-aikaan konsanaan, vaikkei kukaan silloin koronasta vielä mitään tiennyt.
      Tuon epäterveellisyyden osalta: tapaan kyllä parin kolmen viikon reissussa kerätä pari ehkä kolmekin kiloa, joista tosin ainakin yksi lennon jälkeistä turvotusta. Tapaan sitten olla syömättä herkkuja parin viikon herkkujen syömisen vastapainoksi kotona pari ensimmäistä viikkoa ja useimmiten se hoitaa homman suhteellisen kivuttomasti.

  3. says: Daniel

    Ihan virkistävä lähestysmistapa – onhan matkailussa niitä vähemmän hehkeitä hetkiä. Tuo Kendrickin kokema rasismi tuntuu silti vähän hassulta. En ole ymmärtänytkään, että kun joku aasialainen yritää sanoa minulle vähän hassusti äännettynä moi-moi tai astuu varpailleni metrossa, hän onkin rasisti! Pitäisikö suuttua ensi kerralla?

    Toisaalta varsinkin Afrikassa valkoinen ihonväri kyllä saa osakseen negatiivista erityiskohtelua. Poskettomia hintapyyntöjä, seuraan lyöttäytyviä hyväksikäyttäjätakiaisia ja niin edelleen. Rasismia sekin.

    Aika moneen kohtaan voi silti yhtyä, ja nythän taksihuijaukset ovat rantautuneet kuulemma ihan Suomeenkin. Suomessa ei tarvitse taksia käyttää, ulkomaillakin vältän sitä viimeiseen asti. Mutta jos on etukäteen kysynyt esimerkiksi hotellista, mitä kyydin tulee maksaa ja sitten sopii hinnan kuskin kanssa ennen kyytiin astumista, niin aika hyvin sillä pärjää. Silti huomaan eksoottisissa kohteissa tilaavani lentokenttäkyydin hotellilta. Vaikka se on usein kallis, niin pitkän lennon ja ehkä kaoottisten maahantulomuodollisuuksien jälkeen mikään ei tunnu niin hyvältä kuin nähdä tullin jälkeen kuljettaja, jolla on minun nimeni kirjoitettuna kylttiinsä.

    Pakistanissa pärjäsin viikon ilman vatsavaivoja, pieneksi yllätyksekseni, mutta olin kyllä niin tarkka kuin mahdollista, siihen pisteeseen asti, että pidin kynnet lyhyinä ja huuhtelin hammasharjankin pullovedellä. Monta herkkua siinä sai jättää väliin, mutta tuli monta hyvääkin ateriaa syötyä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Daniel! Joo, aika lievältä tuo kanadalaisen kokema rasismi tuntui – ja niin totta tuo, mitä mainitsit kaukaasialaisista Afrikasta. Kokeilepa vaan vaaleana naisena kävellä Gambian rannalla!
      Tuosta hammasharjan huuhtelemisesta, niin hankimme jo joitakin vuosi sitten Steripenin ja puhdistamme sillä hampaidenpesuun käyttämämme veden vaikka juomaveden usein ostammekin pullotettuna. Säästää siinäkin sitten kuitenkin vähän muovia, kun ei ihan niin paljon tarvitse ostaa vesipulloja.

  4. says: Susanna

    Olen samaa mieltä joistakin kohdista kyllä. Itse olen kokenut pari kertaa jopa Italiassa rasismia ja se jäi mieleen, minulle on kerran paikallinen pappa hypännyt eteeni huutamaan että mene pois ranskalainen, hän ei tiennyt mistä olen. Ja jotkut katsovat minua vihaisesti, olen päätellyt sen johtuvan sinisistä silmistä, joita on kyllä joillain paikallisillakin mutta vähemmän. Toisaalta sen takia en koe muukalaisvihaa maissa joissa enemmistöllä on siniset/vihreät/harmaat silmät minua luullaan paikalliseksi välillä myös Saksassa. Ja yksi asia mikä minua suututtaa on se jos paikalliset turistit saa halvempia tarjouksia, siihenkin olen törmännyt joitakin kertoja. Gardalla paikalliset turistit saivat hotelleista lähtöaikoja iltapäivään asti, kun taas minun piti lähteä heti aamusta 10-11 aikaan. Matkojen kalleudesta olen samaa ja eri mieltä, esim. risteilyjä sai ennen jopa 400e mutta ne ovat tainneet nousta jo tuhanteen ja yli. Riippuu mitä löytää.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Susanna! Tartun tuohon kohtaan kommentissasi, että hinnat paikallisille saattavat olla erit kuin turisteille. Jossain tilanteissa, hyvin köyhissä maissa, sitä ehkä voisi kyllä jopa pitää perusteltuna, sillä onhan suomalainen turisti näissä maissa aina rikas paikallisiin verrattuina. Jostain kerran luin, että Intiassa on kolmet hinnat, ulkomaalaisille, paikallisille, jotka asioivat ulkomaalaisten puolesta esimerkiksi taloudenhoitajat, jotka ostavat ruokaa perheelle ja kolmannet, paikallisille, jotka ostavat itselleen.

  5. says: Susanna

    taxihuijauksiin liittyen oli vielä sanottavaa, muutama vuosi sitten Saksassa ei paikallinen kuski yritti huijata sillä hän kierteli todella pitkiä matkoja ja sitten hän “löysi” mielestään kohtuuhintaisen hotellin joka olisi maksanut 300e yhdestä yöstä, eikä kyse ollut laatuhotellista edes. En suostunut, vaan jatkoin matkaa muualle yöjunalla. Yleensä taxit on olleet rehellisimpiä, mutta kohdalle voi osua muutakin. Espanjassa tulin myös huijatuksi sillä yksi kuski pyysi enemmän mitä sanoi ja kaasutti sitten pois. Toisaalta jotkut ovat olleet paljon rehellisempiä ja mukavia, jotkut myös antavat tarjouksia ja pistävät mittarin pois liikennevaloissa mikä on hyvä juttu ettei kerry siitä odtuksesta maksua.

    1. says: Pirkko

      Kiitos vielä tästäkin kommentistasi Susanna! Tuo, että taksi vie väärään hotelliin, jonka kanssa kuskilla on joku diili, lienee yksi noita ihan tunnettuja taksihuijauksia.

  6. says: Stacy

    Se ei pääty tietenkään taksihuijaukseen, vaan skämäartisteja on kadut pullollaan. Madventures kutsuu niitä hellomistereiksi. Väliin rihkamantyrkyttäjät nappaavat ihan kiinni. Niin ja ravintelissa syöty ruoka ei täytä minkään suomalaisravintolan normeja ja puolet lautasesta on sellaista, mitä ei saisi myydä elintarvikkeena EU:ssa. EU:ssakin oliiviöljystä suurin osa on pelkkää huijausta ja se taas on siitä huolimatta sentään ihan parhaita öljyjä. Sitten, kun vatsa prakaa, niin läheisestä apteekista tropit siihen, mutta nekin on jotain halvalla tuotettuja kiinalaiskopioita. Linnut ovat sentään aitoja. Pahinta on, ettei fuulaan voi turtua, niin kuin moniin muihin asioihin. Iskee sellainen vedätysväsymys. Pohjoisemmilla leveysasteilla onneksi minulta kävi venäläiseksi naamioituminen niin hyvin, että Suomessakin luultiin venäläiseksi. Onko siinä uusin trendi matkailussa, soluttautuminen.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Stacy! Joo, tästä syystä, siis ne monen monet huijarit, pyrimme myös oppaat ja retket varaamaan etukäteen, joko suomalaisen agentin kautta tai käyttäen Viatorin tai GetYourGuiden alustoja. Monessa maassa kyllä pari huijaria vaikeuttavat monen ehkä ihan rehellisenkin ihmisen työtä.

  7. Opin aikoinaan kantapään kautta tuon nähtävyyksiin kyllästymisen, kun Interraililla kiersin paljon kaupunkeja ja loppujen lopuksi tosiaan tuntui, että kaikki kaupungit on ihan samanlaisia! Olis pitänyt paljon monipuolisemmin valita just pieniä kyliä, ranta tai luontokohteita sekaan. Nyt tiedän senkin :) Tuo nro 3 on kyllä totta! Ja sen takia en oo enää vuosiin ottanut meidän reissuja oma-aloitteisesti puheeksi kenenkään kanssa, ellei toinen osapuoli ota asiaa puheeksi, kysyvät jos sattuu kiinnostamaan. Yks asia kyllä on vähän harmittanut, kun on ilmennyt että kirjoitan matkablogia, on moni ottanut etäisyyttä/lopettanut yhteydenpidon lähes kokonaan. Se on osalle ollut kuin punainen vaate. Onneksi tosiaan on näitä reissuryhmiä! :) Vatsatautia tai muuta sairautta ei oo onneksi reissuilla koskaan tullut, huh!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Elina! Huh tuo, että ystävät ovat ottaneet etäisyyttä blogin takia. Itse en sentään tuollaista ole havainnut, tosin osa ystävistäni ei ole sen enempää kiinnostunut blogistammekaan kuin matkoistammekaan. Joskus on kyllä hiukan haastavaa keskustelussa tunnustella, että onkohan ystävä lukenut jo tarinat blogista, vai kannattaako jotain kertoa :-) – usein ovat kuitenkin lukeneet!

  8. says: Sateenmuru

    Mielenkiintoista mietittävää matkalaisille! Kun itse aloin miettiä kohta kohdalta tätä listausta ja tekstiäsi, niin hoksasin, että rasismia, yksin matkaavan naisen vastoinkäymisiä ja jopa taksihuijauksen olen kaikki kokenut ärtymyksen kynnyksen ylittävällä tasolla vain yhdessä maassa, Irlannissa. Irlannissa minua luultiin usein nimittäin itäeurooppalaiseksi, mutta asenne muuttui sekunnissa, jos avasin suuni (ja aksentti paljasti) tai muuten tuli ilmi kotimaani. Irlannissa oli myös vaikeuksia pariin otteeseen saada auto vuokrattua, kun olin sen netin kautta varannut, mutta sitten marssinkin yksin (ilman miestä!) sitä noutamaan. Samoin, myös taksimatkasta jouduin Dublinissa vanhempiani kuskatessa maksamaan tuplahinnan verrattuna samasta matkasta maksamaani hintaan mieheni kanssa.

    En kuitenkaan yhdy siihen, että makustaminen on epäterveellistä – tuppaan aina laihtumaan muutaman kilon lyhyelläkin reissulla, sillä vaikka syön kaikkia herkkuja (ja paljon) niin uskon, että jo pelkkä innostukseni matkailusta polttaa tehokkaasti kaloreita. :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Yllättävää, että kohdallasi Irlanti on noin erottunut joukosta. Osaltani, vaikka liikunkin matkoilla paljon, niin sitten toisaalta niitä herkkuja tulee syötyä sen verran enemmän, että vähän menen usein plussalle, mutta yritän kyllä hoitaa ongelman sitten aina hetimmiten kotiin palattuani.

  9. En voi moneenkaan kohtaan samaistua, lähinnä sairastaminen on osunut omalle kohdalleni matkalla. Mutta ei matkailu silti aina ruusuilla tanssimista ole. Lentokenttien ryysikset joskus ärsytti, ylipäätään ihmislaumat ja massaturismi. Niitä yritän aina vältellä, ei ole mun juttu.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anna! Noista ihmislaumoista tuli mieleen, että jännää, miten samaa kansalaisuutta oleva iso ryhmä tuntuu jotenkin ikävältä oli kyse sitten hotellista tai kohteesta, olivat ne sitten kiinalaisia tai venäläisiä, mutta sama määrä yksittäisiä ihmisiä ei niinkään. Ehkä siksi, että ryhmänä liikkuvat ja toimivat ihmiset tukkivat tilanteita jotenkin joskus liiankin tehokkaasti. Ehkä korona vähentää näitä, pitemmälläkin aikavälillä.

  10. Rasismi, mmmm, no sitä on ehkä jollain tasolla kokenut Keski-Amerikassa. Toisaalta en tiedä onko se varsinaista rasismia vai yleistä vihamielisyyttä gringoja kohtaan. Monesti mua luultiin jenkiks, mutta kun kerroin olevani Suomesta, muuttui ihmisten asenne merkittävästi.

    Taksilla tulee ajeltua aika harvoin, mutta kyllähän sitä kiskottiin kova hinta Playa del Carmenissa verrattuna muuhun Meksikoon. Suosin ennemmin joukkoliikennettä tai Uberia, missä tietää hinnan etukäteen.

    Työkaverit ja perhe on kyselly aika paljon matkoista, mutta jos tekee vaikka Facebookissa empiiristä tutkimusta, niin murto-osa kavereista näyttää olevan kiinnostuneita esim. blogiteksteistä. Monia kiinnostaa eksoottisista maista hankitut kokemukset ja lähinnä se, jouduinko matkoilla johonkin epäonniseen tilanteeseen, “eikö pelottanut”, “ootpas sä rohkea” jne.

    Matkailun hintaan vaikuttaa hyvin paljon matkaseura. Perheen kanssa reissatessa täytyy majoittua joko Airbnb:hen tai hotelliin, koska kukaan ei halua dormiin. Ulkona tulee kans syötyä enemmän. Näihin uppoaa reilustikin rahaa verrattuna siihen, että reppureissaisin yksin. Toki kohdekin vaikuttaa.

    Oon sairastunut vaan Belizessä, missä jouduin myös sairaalaan. Muuten oon tainnu säästyä kaikilta mahataudeilta yms.

    Mulle matkustelu on terveellisempää kuin kotona olo. Matkoilla tulee käveltyä päivittäin 10-15 kilometriä. Kotona makaan lähinnä sohvalla läppärin kanssa.. Syömisissä ei oo suurempaa eroa, pyrin syömään suht terveellisesti ylipäänsä. Matkoilla mun verenpaine myös laskee, kun kaikki arjen stressi ja ympärillä olevien ihmisten valitus katoaa. Se on yks syy, miks myös tarviin soolomatkoja. Oon vuosien aikana heivannu joitain ihmisiä elämästäni kokonaan, mutta kaikista negatiivisista ei vaan koskaan pääse eroon.

    Nähtävyyksiin kyllästyy todellakin. Etenkin jos on monta samanalaista kohdetta putkeen. Toissasyksynä sain yliannostuksen Euroopan kaupungeista, ja lopulta kaikki alkoi näyttämään ihan samalta. Se on hyvä vinkki, että kannattaa välillä poiketa luontoon.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Cilla mukavan pitkästä ja perusteellisesta pohdiskelusta. Itse taidan kyllä olla jo sen verran “kermaperse”, että vaikka matkustaisin yksinkin – tai erityisesti jos matkustaisin yksin – haluaisin hyvän hotellin! Tuo “taksiongelma” on kyllä kurja, myös elinkeinon kannalta. Monessa tilanteessa ihmiset voisivat käyttää takseja enemmänkin, jos niihin voisi luottaa, edes noin keskimäärin.

    2. No joo, on mullakin iän myötä alkanu se vaatimustaso nousta :) En vois kuvitellakaan majoittuvani mihinkään likaiseen bilehostelliin. Joskus otan yksityishuoneen tai valitsen mahdollisimman pienen naisten dormin, esim. 4-6 henkeä, vaikka se maksaakin enemmän. Joskus nuorempana saatoin yöpyä 24 hengen sekadormissa, huh. Myös pienet boutique hostellit tai hotellit kiinnostaa nykyään ihan jo niiden kauneuden takia.

    3. says: Pirkko

      Kiitos Cilla! Minulla jäi tuo hostellivaihe kokonaan väliin, kun aikoinaan vanhempani tarjosivat Interrailin sijaan matkan Roomaan ja Pariisiin, ehtona, että teen sen lentäen ja asun heidän valitsemissaan (ja maksamissaan) kunnollisissa hotelleissa. Näkihän siinäkin Eurooppaa 17-vuotiaana, vaikkei rautatieasemia nähnytkään.

  11. says: Annemaria/Samppanjaa muovimukista

    Kiinnostavaa pohdintaa. Listaan olisin lisännyt vielä huijaavien taksien lisäksi taskuvarkaat. Tosin kummasti kaikki epämiellyttävät matkakokemukset tuppaavat liudentumaan ja päällimmäiseksi jäävät yleensä vain ne kaikki hienot matkoilla eteen tulleet kokemukset. Jäin miettimään tuota matkailun kalleutta. Jännityksellä odotan, mitä tapahtuu esim. lentojen hinnoille koronan jälkeen. Tuleeko matkailusta ylipäätään aiempaa kalliimpaa?

    1. says: Pirkko

      Kiitos Annemaria! Varkaiden osalta olemme (toistaiseksi) onneksi päässeet tosi vähällä. Pari läheltä piti tilannetta ja pieni määrä rahaa uimarannalla. Tuosta matkailun hinnoista koronan jälkeen tuntuu olevan kahta mieltä: voi olla, että tuleekin taas tarjouksia, kun lentoyhtiöt yrittävät käynnistää liikennettä, mutta toisaalta sitä tarjontaa kuitenkin on vähemmän kuin ennen. Melkein enemmän itseäni kiinnostaisi se, että missä vaiheessa matkailusta tulee taas suht luotettavaa, että voi tehdä suunnitelmia, jotka pääosin pystyy myös toteuttamaan.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.