Everything Everywhere on yksi seuraamistani matkablogeista, jossa matkailuun liittyy näkyvästi myös maabongausharrastus. Blogin lisäksi kaverilla on tätä nykyä isohko Facebook-ryhmä (The League of Extraordinary Travelers) ja päivittäinen (!) podcast.
Gary Arndt esittelee itsensä bloggaajaksi ja matkakuvaajaksi, joka on matkustanut ympäri maailmaa vuodesta 2007 – tosin nyt hänkin on koronan takia tainnut asettua ainakin hetkellisesti paikalleen. Maabongauksen saralla taidan olla nähnyt maailmaa jo hiukan häntäkin enemmän, onhan minulla kasassa 199 Travelers’ Century Clubin aluetta siinä missä Garyllä on vasta 198. Maitakin minulla on vähän enemmän, mutta toisaalta Gary on käynyt, amerikkalaisena, myös kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa.
Blogiaan hän väittää yhdeksi maailman suosituimmista matkablogeista – joskin nopeasti muuttuvassa maailmassa se, että Time Magazine on nimennyt blogin 25 parhaan joukkoon vuonna 2010 taitaa olla jo vähän mennyttä aikaa. Matkakuvaajana hänen nimeämisensä vuoden valokuvaajaksi ovat tuoreempia, eli vuosilta 2013-2015 (esimerkiksi National American Travel Journalists Associationin palkintoja).
Viime viikkoina olen pysähtynyt matkailujuttufiidissäni, jonka isohkosta määrästä päivittäin tarjolla olevia uutisia ja blogijuttuja, ohitan monet otsikon nähtyäni, useampaankin Garyn juttuun. Jotenkin aikana, jolloin maailmassa matkailumielessä tapahtuu aika vähän, hän on mielestäni onnistunut löytämään kiehtovia aiheita päivittäisiin (!) podcasteihinsa. Itse asiassa en pidä podcasteista, mutta Garyn tapauksessa ne ilmestyvät myös teksteinä, joten ne voi halutessaan myös lukea.
Tässä pieni otos näistä jutuista:
DEFCON tasot
Olet luultavasti katsonut yhden tai useamman elokuvan tai televisiosarjan, jossa tilanteen kehittyessä aletaan puhua DEFCON-tasoista. Itselläni viimeisimpänä tulee mieleeni Apple TV:n mielestäni loistava For All Mankind -sarja, jossa varsinkin toisen kauden loppupuolen jaksoissa vilahtelivat DEFCON-tasot.
Ihan tarkkaan tätä en ole koskaan miettinyt, että miten nämä tasot on määritelty, mutta tulipahan nyt sitten tämän jutun myötä tämäkin asia selväksi. Tiesitkö Sinä, että DEFCON 1:ssä ei, onneksi, olla vielä koskaan oltu ja DEFCON 2:ssakin vain kahdesti: 1962 Kuuban kriisin aikaan ja 1991 Persianlahden sodan aikana, mutta näinäkin kertoina koskien vain rajattuja alueita.
Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukea Garyn juttu aiheesta!
Dodo-lintu
Dodo-linnun tarina on kiehtonut minua jossain määrin aina, mutta vielä enemmän sen jälkeen kun kävimme Mauritiuksella, jossa dodo-linnuita ei voinut välttyä. Dodo-lintujahan ei sielläkään tietysti enää ollut, mutta kaikki matkamuistomyymälät olivat niitä pullollaan. Matkamuistojen lisäksi Port Louisin luonnontieteellisessä museossa näimme dodo-linnun luurangon.
Yleisin tarina liittyen dodo-linnun kuolemiseen sukupuuttoon on keskittynyt lintujen lentokyvyttömyyteen, siihen, että ne eivät kuitenkin isoina lintuina olleet oppineet pelkäämään ja Mauritiuksen sijaintiin keskellä merta paikassa, jossa laivat pysähtyivät etsimässä ruokaa matkan seuraavalle legille. Mutta ilmeisesti dodo-lintuja ei sittenkään suoranaisesti syöty sukupuuttoon, vaikka ajatus siitä, että yksi merimiehistä jonain päivänä otti kiinni viimeisen yksilön ja söi sen, onkin jotenkin kivan konkreettinen. Näin itsekin väitin vain hetki sitten kirjoittamassani jutussa Merilintuja ja lintuihmisiä.
Yksittäisen merimiehen sijaan dodon tarinan päättymiseen liittyivät ainakin siat ja rotat, mutta jos aihe kiinnostaa (Sinuakin), niin lue koko tarina tästä.
Halifaxin räjähdys
Halifaxissa käydessämme tutustuimme tietysti Titanicin historiaan: onhan Halifax kaupunki, jonne monet Titanicista pelastetut tuotiin ja myös monet merestä nostetut ruumiit. Kävimme paitsi Titanicille omistetussa museossa myös hautausmaalla, jonne on haudattu yli 100 tuon onnettomuuden uhria. Titanicin tarina lienee lähes yksityiskohtia myöten tuttu meille kaikille.
Halifaxissa kerrataan kuitenkin myös tarinaa Halifaxin räjähdysonnettomuudesta. Samana päivänä kun Suomi itsenäistyi (6.12.1917) Halifaxissa tapahtui edelleen suurin ihmisen aikaansaama räjähdys ydinpommit poislukien. Ranskalainen ammuksia kuljettanut laiva S/S Mont Blanc törmäsi kaupungin satamassa norjalaisen Imo-nimisen laivan kanssa. Ranskalainen alus syttyi tuleen ja räjähti aiheuttaen hyökyaallon, maanjäristyksen ja paineaallon. 2 000 ihmistä kuoli, 9 000 vammautui ja 26 000 ihmistä menetti kotinsa. Halifaxissa löytyy edelleen kaupunginosia, esimerkiksi Hydrostone, joiden talot on kaikki rakennettu samoihin aikoihin onnettomuuden jälkeen.
Podcast (tai se tekstimuodossa) kertoo onnettomuuden tarinan hetki hetkeltä.
Longitude
Olli Jalosen mainiossa kirjassa 14 solmua Greenwichiin kierretään maapallo 0-meridiaania pitkin.
Päiväntasaajalla olemme olleet kolmesti, Greenwichissäkin olemme käyneet ja ylittäneet päivämäärärajan kertaalleen. Jotenkin on muuten vaikea maailmanympärimatkalla käsittää tuota päivämäärärajan ylittämistä, sitä, että sen ylittäessään menettää päivän tai elää saman päivän kahdesti. Me lensimme Tahitilta Aucklandiin ja menetimme päivän: Tahitilla olimme olleet 12 tuntia Suomea jäljessä, lennon jälkeen olimmekin Uudessa Seelannissa olimmekin 11 tuntia Suomea edellä.
Mutta siis, longitudi. Siinä missä leveysaste oli melko helppo selvittää jo vuosisatoja sitten taivaankappaleiden avulla, niin longitudi ei sitä ollutkaan. Käytännöllistä ratkaisua longitudi-ongelmaan haettiin pitkään ennen kuin vasta vuonna 1762 pystyttiin valmistamaan tähän kelpaava kronometri, eli riittävän tarkka kello. Nyttemmin tietysti navigointi tapahtuu GPS-järjestelmän avulla, mutta laivoissa taitaa edelleen olla myös tähtitieteelliseen navigointiin tarvittavat laitteet, varalla.
Greenwichin observatoriossa on Garyn jutun mukaan esillä John Harrisonin toteuttamien kellojen ensimmäiset versiot, mutta enpä kyllä muista niitä vierailultamme siellä – ehkä pitäisi käydä uudelleen Greenwichissä.
Maailman vanhin ravintola
Buenos Airesissa Argentiinassa käydessämme kävimme myös Cafe Tortonissa, joka oli kuulemma kaupungin vanhin kahvila (vuodelta 1858). Maailman vanhin, edelleen toiminnassa oleva, ravintola on kuulemma Sobrino de Botín Madridissa Plaza Mayorin liepeillä (vuodelta 1725).
Pari ruokalajia, yksi possusta ja toinen lampaasta, on kuulemma ollut ravintolan ruokalistalla kautta vuosisatojen, aina tähän päivään asti. Toivottavasti ravintola on selvinnyt pandemian aikaisista ravintolasuluista!
Lue lisää ravintolan historiasta tästä Garyn jutusta.
Monen monta muutakin aihetta
Jos nämä aiheet, tai jotkut niistä, olivat mielestäsi kiinnostavia, niin kannattaa tsekata Garyn podcastien koko lista ja laittaa Garyn blogi ja/tai podcast seurantaan!
Itse käytän nykyisin seurantaan Feedly-sovellusta Bloglovin’ -sovelluksen kieltäydyttyä, vanhentuneena, enää asentumasta äskettäin hankkimaani uuteen iPadiin.
Erityisesti tuo dodo-asia on kiinnostava. Minäkin muistan television luontodokumentissa kerrotun, että ihmiset söivät dodot sukupuuttoon. Toisaalta mainitsee Wikipediakin vieraslajit, ja ne ovat saaneet vahinkoa aikaan myös esim. Galapagossaarilla, joten siinä mielessä ihan uskottavalta kuulostaa.
Kiitos Mikko! Lopullinen totuus tästä saattaa hyvinkin jäädä selvittämättä, mutta kuten itsekin totesit, nuo vieraslajit selityksenä on kyllä looginen sekin.
Olipa paljon mielenkiintoista asiaa. Halifaxin tapauksesta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta dodo on itsellekin kiehtova lintu. Rachel Carsonin Meren ihmeet -kirjasta on jäänyt elävästi mieleen, miten eräs merimies totesi, että nyt viimeinen dodo on syöty. Kaikki ovat menneet. Tuntuu jotenkin niin väärältä, että ihminen syö jonkun linnun sukupuuttoon.
Kiitos kommentistasi! Kunnioitan kyllä Garya (ja tiimiä) siitä, että näinä aikoina ovat keksineet näinkin kiinnostavia aiheita käsiteltäväkseen!