Avainsana-arkisto: Longyearbyen

Huippuvuorten kuvat

Helteisestä heinäkuusta – ja hetimmiten Huippuvuorilta paluun jälkeen sijoittuneista heinäkuun lopusta (=työkiireitä), Maailmanmatkaaja -tapaamisesta ja retkestä Klovharun saarelle – huolimatta sain jo (?) nyt valmiiksi kuva-kertomuksen Huippuvuorten matkastamme.

IMG_5439(Klikkaa kuvaa tai tästä päästäkseni kuva-albumiin.)

Varsinaisen kuva-albumin ulkopuolelle jätin nämä matkan aikana muissa kanavissa jakamamme kuvat, mutta kun nekin ovat sen verran hauskoja tai informatiivisia, niin laitan ne esille tähän kuitenkin: Norweagianin wifi-verkko toimi siis, kelvollisesti, lämpötilaero Longyearbyenin ja Turun välillä oli heinäkuussa melko suuri ja Barentsburg on osa Venäjää – puhelimemme siirtyivät siellä sujuvasti Venäjälle.

IMG_6309 IMG_6410

IMG_6319

Kolmas kokonaisuus valokuvia, joita haluan vielä tässä yhteydessä suositella, on valokuvaaja Roy Mangersnesin kuvat, joita meillä on tilaisuus ihailla hänen valokuvanäyttelyssään Longyearbyenissä.

jääkarhu(Kuva Roy Mangersnesin,
kuvasta linkki hänen blogiinsa)

 

 

 

Samoja kuvia, joskin vähemmän vaikuttavassa muodossa kuin julisteen kokoisina suurennoksina galleriassa, voi katsoa myös hänen blogistaan.
Siinä missä meidän kuvissamme on vain täytettyjä jääkarhuja niin näissä on eläviä sellaisia, loistavina otoksina.

Linkit Huippuvuorilta jo matkamme aikana kirjoittamaani juttuihin löydät vaikka jutun Huippuvuoret – mihin hintaan -jutun lopusta.

Huippuvuoret – mihin hintaan

IMG_5630

Huippuvuorten matkamme kustannukset: lentäen sinne ja takaisin, menomatka Norwegianilla Oslon kautta, paluumatka SASissa Tromsön ja Oslon kautta (kun Norwegianin aamulähtö 04:45 Longyearbyenistä ei oikein houkutellut) ja hotellitasoinen majoitus (Longyearbyenissä voi myös majoittua vaatimattomammin, aina teltasta alkaen, mutta halusimme hotellitasoisen majoituksen ja oman kylpyhuoneen/wc:n).

Lennot

657,28

Hotelli (Radisson Blu Polar, 4 yötä, aamiaisineen)

773,44

Retket (kiertoajelu ja laivaretki)

437,47

Museot (Svalbard-museo ja Ilmalaivamuseo)

32,90

Lentokenttäkuljetukset Longyearbyenissä

32,30

Lentokenttäpaikoitus (halvempi kuin taksi kentälle ja takaisin)

63,00

Matkamuistoja

18,72

Valuuttakulut (kurssi vs. keskikurssi + vaihtokulut)

23,10

Yhteensä 2 hengeltä

2 038,21

Matkamuistot - kulhossa itse kerättyjä hiiliä :-)
Matkamuistot – kulhossa itse kerättyjä hiiliä 🙂

Risteilyllä olisi varmasti nähnyt Huippuvuorista enemmän, mutta arktista vähintään viikon risteilyä ei olisi tehnyt (lentoineen) n. 1 000 eurolla nuppi ja meille tämä oli ihan riittävä tutustuminen tähän pohjoiseen kohteeseen, kun kiinnostuksemme oli kuitenkin ehkä enemmän TCC-pisteen puolella kuin kaikessa siinä mitä Huippuvuoret voi tarjota, jos haluat kuvata luontoa, tehdä arktisen kanoottiretken tai vaeltaa luonnossa tai jäätiköillä. Meille riitti yötön yö ja yleiskäsitys saarista – ja Longyearbyenistä.

Sen myötä, että olen alkanut julkaista myös matkojen kustannuksia, tulee itsekin vertailtua eri matkoja toisiinsa ja tämän matkan osalta luonteva vertailukohta oli kesäkuussa tekemämme, sekin 4 vuorokauden, matka Pariisiin ja Normandiaan ja hyvin samanhintaisia nämä näyttivät olevan, Pariisi + Normandia 150 euroa halvempi.
Lennot Pariisiin näyttivät olleen hiukan halvempia kuin lennot Longyearbyeniin (jotka varasimme yli puoli vuotta aikaisemmin saadaksemme hyvät lentoajat ja parhaat hinnat – Pariisin lennot varasimme melko viime hetkellä).
Pariisissa halusimme hotellin tietystä paikasta ja haluamamme tasoinen hotelli siellä näytti olleen hiukan kalliimpikin vielä kuin Longyearbyenissä, vaikka yleisesti majoitusta Huippuvuorilla pidetään kalliina – voidaan siis todeta, että se on suurkaupunkien hinnoissa, vaikka kaupungissa onkin vain 2000 asukasta. Hotelleja voisi hyvinkin väittää tasoltaan suunnilleen samanlaisiksi, huone Pariisissa oli “hienompi”, mutta Lillehammerin olympialaisista Longyearbyeniin siirretyn Radisson Blu Polar -hotellin yleiset tilat olivat “hulppeampia”.

IMG_6417

Niin, ja ne TCC-pisteet, Huippuvuoret oli meille TCC-piste 134/139 (Pirkko/Lasse) – tarkemmin pisteistä kohdassa 100 maata. Tärkeämmäksi kuin yksittäinen TCC-piste kohteen bongausmielessä teki kuitenkin tavoitteemme käydä kaikilla Euroopan TCC-alueilla ja Huippuvuorten myötä meiltä puuttuvat enää Moldova ja Transnistria, jotka ovat suunnitelmissa lokakuulle.

Mutta toki, kuten usein ennenkin todettu, vaikka kimmokkeemme johonkin paikkaan lähtemiselle saattaakin olla sen bongaaminen, niin lähes aina kohteet onnistuvat sitten muutenkin innostamaan meidät. Huippuvuorilta palattuani olen innolla kertonut näkemästämme ja kokemastamme niin työpaikalla kuin naapureille: yöttömästä yöstä, helteettömästä heinäkuusta, jääkarhuista, jäätiköistä, Barentsburgista.

Lopuksi vielä yhteenvetona linkit jo matkalta kirjoittamiini juttuihin Huippuvuorilta:

Joitain hyödyllisiä faktoja on myös ehkä jo ennen matkaamme kirjoittamassani jutussa ja jutussa Vain käsimatkatavaroilla.

P.S. Ystävämme Merja kävi rohkeasti Huippuvuorilla tammikuussa. Lue Merjan matkakertomus täältä.

Uutisia pohjoisesta

Longyearbyenin keskustan pieni ostoskeskus, supermarket ja tusina retkeilyvaate- ja -varustemyymälää on nähty muutamassa tunnissa, joten lauantain alkuillasta suuntaamme lyhyelle bussiretkelle lähiseuduilla. Nähtävyydet eivät ehkä ole kovin ihmeellisiä, mutta oppaan jutut enimmäkseen norjaksi, välillä muutaman ei-pohjoismaalaisen protestoidessa muutama lause englanniksikin, ovat mielenkiintoisia.

Ohitamme vanhan lentokentän, jolle saattoi laskeutua vaan talvella, sulan aikaan kenttä oli liian pehmeä. Uusi lentokenttä on avattu 1975. Ohitamme Opera-tunturin, johon venäläinen lentokone törmäsi 1996 ja kaikki yli 100 matkustajaa kuolivat. Miehistön virhe, olivat pari kilometriä sivussa laskeutumislinjasta kentälle, jota tunturit ympäröivät.

Nousemme hiilikaivos #7:lle. Tämä on viimeinen toiminnassa oleva hiilikaivos tällä saarella. 30% tuotetusta hiilestä menee Longyearbyenin lämmittämiseen. Venäläiset louhivat vielä Barentsburgissa. Pyramiden suljettiin muutama vuosi lento-onnettomuuden jälkeen: uhrit olivat kaivoksen työntekijöitä ja perheenjäseniä.
Hiilen louhintaan liittyviä kuljetusratoja ja rakennelmia on jäljellä myös ihan Longyearbyenin keskustassa, vaikka nyttemmin hiili kuljetetaankin jo isoilla kuorma-autoilla.

20140727-204342-74622997.jpg

Ajamme satamien ohi: risteilijä- ja konttisatama, pienvenesatama, hiilisatama. Ylhäällä rinteessä on Bill Gatesin rahoittama maailman siemenpankki. Täällä, koska vaikka sähköntuotto pettäisi, niin ikijää pitäisi holvin edelleen kylmänä.

20140727-204521-74721921.jpg

Maailman pohjoisimman kirkon edessä on uuden näköinen harmaa patsas, kivilohkare, josta keskeltä puuttuu ihminen ja päivämäärä 23.7.2011. Utoya on koskettanut myös Longyearbyeniä, 14-vuotiaan elämä päättyi kaukana saarelta.

Läheisellä hautausmaalla on samannäköisiä valkoisia ristejä kuin Colleville-sur-Merissä. Tänne on haudattu espanjalaiseen flunssaan saarella kuolleet ja tiedemiehet ovat sittemmin yrittäneet eristää viruksen näistä ruumiista, jos vaikka ikirouta olisi sen säilönyt, mutta ilmeisesti ei. Nyttemmin turistimyymälöiden mukeissa lukee Do not come here to die – ikiroutaan ei kannata haudata, vainajat kuljetetaan mantereelle.

Vanhan sairaalan rappuset seisovat yksikseen mäellä. Opas alkaa puhua auringon näyttäytymisestä talven jälkeen ja opimme, että maaliskuun alussa kaupunkilaiset, etenkin päiväkotilapset kerääntyvät näiden rappujen ympärille ottamaan vastaan valon pitkän kaamoksen jälkeen. Sitten ei olekaan enää pitkään yöttömän yön kesään.
Myös Longyearbyenin liepeillä on kesäasuntoja – ihmiset haluavat suurkaupungin (2000 asukasta!) sykkeestä viikonlopuksi luonnon rauhaan.

Luonto käykin välillä melkein päälle. Bussi pysähtyy tien laidalle, jotta voimme kuvata jääkarhuvaroitusmerkin ja tiira tien laidalla ei jostain syystä pidä minusta. Vedän takin hupun ylös suojatakseni itseäni – onneksi, sillä kohta tiira jo iskee nokallaan, huppuuni.

20140727-204632-74792120.jpg

Luontoa edustanevat myös tien vieressä olevat lukuisat koiratarhat ja muutamat vastaan tulevat koiravaljakot, jotka näin kesällä vetävät nelipyöräisiä vaunuja, joissa on muutama turisti ja ajaja. Kuraisen näköistä touhua. Talvella tuota voisi harkitakin, kelkan liukuessa valkoisella hangella, mutta kesäversio ei houkuttele.

Näistä uutisista, vaikkakin monet asiat olivat meille uusia, ei mikään tietenkään ollut ihan tuore. Tuore sen sijaan on aamulla meidät tavoittanut tieto, että sisarentyttäreni ranskanbulldoggi Gini, on menehtynyt helteisen päivän päätteeksi. R.I.P. Gini.