Rauhallinen joulu enimmäkseen kotona kahdestaan tutulla vanhalla kaavalla:  perinteisiä jouluruokia, vähän herkkuja, ulkoilua, retki haudoille, muutama televisio-ohjelma, hiukan kyläilyä Tapaninpäivänä. Ei mitään isoa tai yllättävää.

Muutamia pieniä hassuja tai uusia juttuja kasaantui kuitenkin tälle viikolle sen verran monta, että aloin niitä ihan mielessäni, huvittuneena, listaamaan:

Aatonaatonaattoiltana se alkoi: olimme saaneet HK Scanilta blogiin liittyen lahjaksi mm. pienen pakastetun juhlakinkun. Torstai-iltana ajattelin, että otanpa sen nyt sitten hyvissä ajoin sulamaan, että se ehtii rauhassa ennen aattoa sulamaan. Olin kinkkua pakastimeen laittaessani kuvitellut sen olevan jo valmiiksi paistettu ja siis vaan sulattamisen tarpeessa, mutta miten olikaan, kinkku olikin raaka ja käyttöohjeen ensimmäisen kohta oli, että ota kinkku jääkaappiin sulamaan kolme vuorokautta ennen paistamista!
Syksyn mittaan olin lukenut juttuja siitä, että kinkun voi paistaa myös jäisenä, mutta ruuanlaittoa harrastamattomana olin sivuuttanut ne ajatuksella, että ei koske minua. Mutta niin vaan sitten päädyin tutkimaan jäisen kinkun paistamista. Sulatin kinkkua jääkaapissa nyt sitten kuitenkin sen vuorokauden mitä aatonaattoiltaan oli aikaa ja laitoin sen 80-asteiseen uuniin perjantai-iltana klo 16 ajatellen, että 2,3 kilon kinkku valmistuu noin kolmessa tunnissa, mutta niin siinä vaan sitten meni melkein 8 tuntia. Tulipahan katsottua sitä odotellessa aikaisemmin viikolla tullut elokuva Lento kokonaan kerralla, vaikka ei se nyt elokuvana kovin ihmeellinen ollut!

Perjantaiaamuna sähköpostiini oli tullut viesti Verkkokaupalta, joka totesi, että sinne pari viikkoa aikaisemmin korjattavaksi viemäämme Blu-ray -soitinta ei voi korjata, vaan palauttavat sen hinnan (kyseessä oli juuri nipin napin alle vuoden vanha laite ja siis takuukorjaus). Ostimme sitten saman tien uuden laitteen, mutta emme kuvitelleetkaan sen ehtivän enää jouluksi emmekä myöskään kuvitelleetkaan aatonaaton ruuhkassa lähtevämme sitä itse hakemaan. Haemme sen sitten joskus joulun jälkeen S-Marketin automaatista. Mutta postipa yllätti, jo aattoaamuna saimme viestin, että paketti on noudettavissa! Joten kävimme mekin sitten ehkä elämämme ensimmäistä kertaa kaupassa Turun joulurauhan julistuksen jälkeen sen verran, että noudimme paketin.

Perjantaiaamuna kävimme Omenassa ostamassa viimeisiä jouluruokia ja -juomia: aamupäivällä selvisimme ruokakaupasta ja Alkosta vielä ihan kohtuullisella jonottamisella ja olimme itseemme tyytyväisiä, kun perjantaina jo puolilta päivin kaikki oli hoidettu. Mutta jo iltapäivään mennessä totesimme, että olemme unohtaneet rosollin ja niinpä sitten sauvakävelyn lomassa poikkesimme läheiseen pieneen K-kauppaan sitä ostamaan. K-Sorsakiven kassajonossa nappasin sitten hintaa katsomatta mukaan vielä yhden suklaarasian jouluevääksi ja vasta kotona kuitista tarkistin, että tulikin sitten annettua kauppiaalle joululahja: 17,90 euroa 20 konvehtista oli vähän enemmän kuin olin arvellut heräteostoksesta maksavani! Mutta hyviä nämä olivat – ja varmasti vaahtokarkkeina lähes laihduttavia perinteisiin suklaakonvehteihin verrattuna!

Aaton ohjelmassa oli haudoilla käynti. Hautakynttilätkin oli hankittu jo edellisenä vuonna, jolloin – luultavasti sään takia – olimme sitten kuitenkin jättäneet haudoilla käynnin väliin. Normaaliin tapaan valmistelut, eli kynttilöiden esipolttaminen sisätiloissa, jäi tekemättä ja niin siinä sitten kävi, ettemme tuulisessa säässä Hietaniemessä saaneet yhtään kynttilää sytytettyä! Mutta ajatus lienee tärkein, eli kävimme me haudoilla.  Ja ensi vuodeksi hankimme paremmat kynttilät ja esivalmistelemme ne kotona!
Totesimme myös, kun melko pitkään jo pimenevässä illassa isäni vanhempien hautaa korttelissa 12 haimme, että ensi kesänä tuokin hautakivi on tekstien osalta kunnostettava. Äitini haudalla olevan tyynykiven kirjaimet maalasin itse kultamaalilla pari vuotta sitten ja kyllä tuo tee-se-itse -parannuskin ainakin muutaman vuoden toimii.
Lapinlahden puiston Kammioon oli joku tehnyt jouluseimiasetelman. Jouluaattona hautausmailla vieraileville tuo oli varmasti pimeän illan jouluisin näky.

Uuden Bluray-soittimen innoittamana päädyimme aattoiltana selaamaan Netflixiä. Olin muutama viikko aikaisemmin aloittanut ilmaisen kokeilukuukauden nähdäkseni Gilmore Girlsin uudet neljä jaksoa, mutta sitten lähes unohtanut sen olemassaolon, sillä ylimääräinen aika television äärellä oli ollut vähissä, mutta nyt selasimme sen tarjontaa ja päädyimme katsomaan niin Marco Polo -sarjaa kuin tanskalaista Hjördis-sarjaa. Jälkimmäistä vain siksi, että sen nimenä on toinen nimeni! Netflixiin hiukan opittuamme katsoimme myös Arne Dahlin televisiostakin sunnuntaina tulleen jakson jo pari tuntia aikaisemmin ja jäimme miettimään, että näinkö meilläkin vanhat tavat vähitellen murtuvat ja siirrymme aikaan, jossa mitään ohjelmaa ei katsota siksi, että se joltain kanavalta lähetetään nyt, vaan siksi, että juuri nyt haluamme katsoa jotain.

Joulun alla yksi Facebook-ystäväni jakoi myös nopeimmille kahden kuukauden kokeilujaksoja Viaplayhin, joten lähikuukausina onkin sitten tarjolla ohjelmia useammasta lähteestä.

Vaikkakin olemme nyt jo edesmennyttä tvkaistaa ja sittemmin Booxtv:tä käyttäneet televisio-ohjelmien tallentamiseen ja katsomiseen sitten kun on aikaa, vaikka lentokoneessa tai maailmalla ilman nettiä, niin olemme kuitenkin ennen tätä joulua tyytyneet television tarjontaan, joten voi olla, että tämä joulu jää osaltamme historiaan taitekohtana, jolloin siirryimme ajattelemaan elokuvia ja televisiosarjoja asioita, joita voi katsoa halutessaan, ei silloin kun niitä on tarjolla. Netflixissä näyttäisi olevan myös latausmahdollisuus, joten iPadin täyttäminen ohjelmilla ennen lentoja ja matkojakin on taas helpompaa kuin kolmivaiheinen askartelu Booxtv:n, Ant-videon ja Waltrin kanssa!