Sanna Kangasniemen mainiota kolumnia ”Huh huh mikä vuosi: telkkarista ei tullutkaan jalkapallon EM-kisoja, mutta onneksi ranskalaiset tekivät meille Le Bureaun” mukaellen tämä vuonna vuoden matkailuhistoriamme rinnalle sopii ehkä myös katsaus kotisohvallamme Iirislahdessa vietettyyn vuoteen.
Tammikuu: Matkasimme Gambiaan, Senegaliin ja Guinea-Bissauhin tavalliseen tapaan. Ehkä joku maailmalla tiesi jo koronastakin, mutta suomalaisten arkeen tai matkailuun se ei vielä vaikuttanut. Kotisohvalla käväisimme käväisimme Paratiisi-sarjan myötä Aurinkorannikolla. Aikoinaan katsoimme Serranon perhe -sarjaa espanjaa kevyesti opiskellessamme, joten Fran Perea oli jo entuudestaan ”tuttavamme”.
Helmikuu: Matkavalmisteluja maaliskuun matkaa varten. Kotisohvan sijaan kävimme elokuvissa, täpötäysissä katsomoissa, katsomassa Oscar-voittajaelokuvan Parasite.
Maaliskuu: Kuten useimmilla suomalaisilla, maaliskuun pari ensimmäistä viikkoa olivat vielä ihan normaaleja. Meille normaalia oli kierrellä Etelä-Amerikkaa ja Karibiaa Surinamesta Aruballe. Curacaolla ollessamma maailma alkoi jo sulkeutua ja viimeinen päivämme Aruballa antoi jo esimakua tulevasta. Risteilylaivat eivät enää tulleet Oranjestaadiin ja kaupunki oli autio. Vähän jännitti, että lentääkö KLM vielä normaalisti Amsterdamiin, mutta onnistuimme vielä palaamaan kotiin ihan niillä lennoilla, jotka olimme varanneet jo kuukausia sitten.
Loppukuusta matkasimmekin sitten enää vain Grönlantiin, seurasimme siis Heikoilla jäällä -sarjaa Areenasta (sarja ei ole enää Areenassa).
Kevättä ilmassa
Huhtikuu: Suomi linnoittautui koteihinsa. Karpin, Tsunamin ja DNA:n kuukausi. Karpin toinen kausi piti edelleen otteessaan vaikka helikopterikohtaus oli jo vähän yliampuva! DNA-sarjan myötä pääsi matkustamaan vähän laajemminkin. (Tsunami- ja DNA-sarjat eivät ole enää Areenassa.)
Toukokuu: Innostuimme, mekin, Sanna Kangasniemenkin ylistämästä Le Bureau -sarjasta. Olen samaa mieltä, että Le Bureau on heittämällä vuoden, ellei vuosikymmenkin sarjatapaus. Suomessa toukokuussa katsottavissa olleiden kausien jälkeen siirryimme katsomaan viidettä kautta Ruotsin Areenasta, eli SVT:n verkkopalvelusta, kiitos VPN:n ja kiitos tyydyttävän ruotsinkielen taidon. Matkailuakin sarja tarjosi kiitettävästi – katso alla olevaa karttaa.
Kesäkuu: Monisäikeinen Kun tomu laskeutuu -sarja vei meidät Kööpenhaminaan.
Heinäkuun uusinnat ja syksyn uutuudet
Heinä-elokuu on Suomessa perinteisesti uusintojen aikaa. Joistakin vanhoista ohjelmista oli sentään tarjolla uusiakin jaksoja ja joistakin vanhoista elokuvasarjoista meiltä oli joitakin jäänyt aikaisemmin katsomatta. Matkasimme siis Ruotsiin Maria Wernin kanssa Gotlantiin ja Murha Sandhamnissa -sarjan myötä Sandhamnin saarelle. (Kesä meni jo, eli nämäkään ohjelmat eivät juuri nyt ole katsottavissa verkossa.)
Syyskuussa kävimme Turkissa ja Kurdistanissa Rauhantekijän matkassa. Cleaning Up -sarjan myötä poikkesimme myös Lontoossa. Jälkimmäisen moraalinen puoli oli mielenkiintoisen kyseenalainen!
Lokakuu: Paneuduimme Skripalien myrkytyksen historiaan sarjassa Salisburyn myrkytykset ja hyvän alun jälkeen aavistuksen nihkeästi Bodyguard -sarjaan, joka sekin sijoittui Englantiin. Salisburyn myrkytysten rinnalla Covid-19 tuntui jokseenkin kesyltä jutulta. Sarjassa on muuten katseluaikaa Areenassa enää vain viikko, eli jos aiot tästä jutusta poimia jotain ohjelmavinkkejä, niin aloita siitä! Bodyguard on kuulemma ollut BBC:n katsotuin draama kymmeneen vuoteen, mutta se ei ole enää katsottavissa Areenassa.
Marraskuu: Ystävien suositusten myötä siirryimme ajoittain 1920-luvun Berliiniin Babylon Berlin -sarjan matkassa. Osittain pidin sarjan kausia hiukan pitkitettyinä, mutta juoni eteni kuitenkin sen verran jakso jaksolta, että mielenkiinto jaksoi pysyä yllä aina vuoden 1929 pörssiromahdukseen asti.
Harmaan marraskuun aikaiset illat innoittivat meidät myös matkalle Islantiin Ministeri-sarjan myötä, joskin sekin hersyvän alun jälkeen muuttui vähän turhankin synkäksi. White Wall -sarja vei katsojansa lumisiin maisemiin ja kaivokseen Ruotsin Lappiin (tai siis oikeastaan Suomeen Pyhäjärvelle ja Iisalmeen, mutta väliäkös tuolla). Tämänkin sarjan osalta jakso jaksolta lisääntyvä yliluonnollinen aines ei oikein meitä puhutellut.
Tervetuloa takaisin Netflix!
Joulukuussa The Crown -sarjan neljännen kauden julkaisun myötä päätimme uusia Netflix-tilauksemme, jonka olimme laittaneet maaliskuussa tauolle, sillä sen pääasiallinen käyttötarkoitus oli ollut ohjelmien lataaminen tabletille lentoja ja hotellihuoneiltoja varten. Mutta The Crownin uudet jaksot halusin nähdä ja kun Netflix oli käytettävissämme, niin pian The Crownin jälkeen vuorossa olivat Emily in Paris (tämä kuitenkin vain Pirkolle), Musta Kuningatar ja vasta äskettäin aloitettu Away, jonka seurassa voimmekin sitten viettää osan joulusta matkalla Marsiin.
Jos vuoden paras sarja oli ranskalainen Le Bureau, niin toiselle sijalle kiilasi kyllä shakinpeluun maailmaan sijoittunut Musta Kuningatar. The Crownin neljäs kausi voisi sijoittua kolmannelle sijalle – tai sitten Salisburyn myrkytykset.
Vuoden mittaan emme ole enää tainneet katsoa yhtään sarjaa televisiosta suorana – ajatus siitä, että pitäisi odottaa viikko seuraavaa jaksoa tai linnoittautua television ääreen tasan tietyllä kellonlyömällä jonain viikonpäivänä alkaa tuntua entistä oudommalta. Niin se maailma muuttuu.
Tämän katsauksen myötä toivotamme kaikille lukijoillemme hyvää ja rauhallista joulua, tänä vuonna vaikka sitten ruudun äärellä,
Pirkko ja Lasse
Mekin olemme reissanneet sarjojen ja leffojen äärellä. Nyt olemme viettäneet jo pari tuotantokautta Montanassa Yellowstone-sarjan parissa. Ruutu+ tarjoaa Paramount+ -kanavasisältöä nyt jouluna for free.
Kiitos Mikaela! Me olemme pääosin ”tyytyneet” Yle Areenaan, joskin nyt joulukuussa tosiaan tilasimme taas Netflixin. Jotenkin ärsyttää, etteivät suoratoistopalvelut myy ohjelmia per sarja tai vaikka jakso, että voisi ostaa yhden Ruutu+:sta, toise CMoresta, kolmannen HBO:lta, neljännen Viaplaystä, viidennen Amazon Primesta ja mitä näitä nyt onkaan, sillä ei meillä ainakaan järkevästi ajatellen ole kulutusta kuin korkeintaan yhdelle noista kerrallaan.
Itsellä tulee kyllä katsottuja sarjoja todella vähän. Jotenkaan ei vain ole aikaa riittävästi. Joskus nuorempana siihen oli aika ajoin enemmän aikaa ja hyvää viihdettähän se kyllä on. Mutta tuo olikin hyvä idea, että sarjoja voisi varata lentoja varten, sitäkään ei ole tullut tehtyä, mutta seuraavaksi, kun jonnekin mukavasti pääsee, voisin sitäkin yrittää.
Oikein mukavaa joulun jatkoa teille!
Kiitos Mikko! Eläkeläisillä tapaa olla vähän enemmän aikaa :-) – lisäksi suht korkealla tasolla vuoden mittaan ollut varovaisuus kodin ulkopuolisten juttujen osalta on myös tietysti myötävaikuttanut asiaan. Tuo ohjelmien lataaminen tabletille on mielestäni ollut hyvä asia, sillä lentojen elokuvatarjonta on vähän satunnaista ja lisäksi niissä on usein äänen ja/tai tekstityksen kanssa haasteita. Mukavia pyhiä myös teille!
Täysin samaa mieltä sekä Bureausta että Queen’s Gambitista! Aivan mielettömän hienoja sarjoja. Ja varsinkin Vakoojaverkoston mukana todellakin pääsi reissaamaan matkakuumetta nostattaviin kohteisiin, Iran ainakin nousi omalla bucket listillä entistä korkeammalle, siellä kun en ole vielä käynyt. Ja samalla sai treenattua ranskaa, katsoin monet jaksot ilman tekstitystä ihan vaan harjoituksen vuoksi. Ranskaa kun pääsee aika harvoin nykyään lopulta käyttämään niin kyllähän siinä taidot ruostuu.
Ketkä olivat teidän suosikkihahmoja Le Bureaussa?
Kiitos Jenni! Irania tosiaan mekin fiilistelimme Le Bureau -sarjan myötä, vaikkemme nyt varsinaisesti kuvauskohteita tunnistaneetkaan. Mielenkiintoisen monitahoisia hahmoja oli sarjassa useita, Moukan ohella ainakin Ilmestys ja Sykloni.
Joululoman olen viettänyt sarjojen ja elokuvien parissa. Musta Kuningatar pitääkin vielä ottaa työn alle joskus :)
Kiitos kommentistasi! Tuo Musta Kuningatar onkin saanut aika paljon julkisuutta – taisi juuri eilen (28.12.) olla taas yhtenä aiheena Ylen pääuutisissakin.
Yrityksistä huolimatta Le Bureau ei minuun iskenyt, Ilkka kyllä piti siitä kovasti. Nyt joululomalla ollaan sohvamatkusteltu Havajin upeissa maisemissa Hawaji 5-0 -sarjan mukana, kun saatiin Viaplay muutamaksi kuukaudeksi. Monia jenkkisarjoja tykkään katsella juuri sen vuoksi, että niissä esitellään niin paljon myös ympäristöä tyylikkäästi.
Kiitos kommentista! Minulla on seuraavaksi ajatuksissa ottaa Ruutu+ hetkeksi Greyn Anatomian takia, mutta ehkä jossain vaiheessa pitää, hetkeksi, miettiä tuota Viaplaytakin.
Aika monia näistä tuli seurattua. The Wall oli mitä oli, mutta The Crown oli loistava. Sitten islantilaispoliisin Loukussa oli huippuja molemmat kaudet.
Jotenkin Ivalo ja jo pitkään ollut Taivaan tulet ovat koukuttaneet Lapin luonnolla.
Kiitos Rami! Tuo Loukussa olikin tuntematon, mutta juuri nyt Areenasta löytyy vain kuvaus siitä, ei itse sarjaa, mutta ehkä se joskus vielä jossain kanavassa tulee vastaan.