Emily in Paris – totta vai tarua?

Emily in Paris

Arubalta palattuamme ja maailman sulkeuduttua laitoin Netflix-tilaukseni tauolle, sillä olin käyttänyt sitä erityisesti ladatakseni katsottavaa pitkille lennoille ja hotellihuoneiltoihin maissa, joissa wifillä ei todellakaan katsota elokuvia suoraan netistä. The Crown -sarjan neljännen kauden ilmestymisen myötä palasin ainakin hetkeksi tilaajaksi ja päädyin katsomaan myös Emily in Paris -sarjaa.

Kiinnostukseni sarjaa kohtaan suuntautui tietysti enemmän Pariisiin kuin kuvitteelliseen Emilyyn, mutta ihan mielellään sarjan kymmenen lyhyttä (25 minuuttia) jaksoa katseli niin Pariisin, somemarkkinoinnin kuin ihmissuhdedraamankin näkökulmista.

Itse asiassa kiinnostuin sarjasta jo hiukan aikaisemmin lukiessani Solosophie -blogin jutun Emily in Paris: What was True vs Fake, Cliché & Unrealistic?

Emily in Paris: What was True vs Fake, Cliché & Unrealistic?

En ole koskaan asunut Pariisissa, vaikka olenkin käynyt kaupungissa useamman kerran, joten joudun pääosin luottamaan Pariisissa asuvan englantilaiskanadalaisen bloggaajan arvioihin sarjan totuudenmukaisuudesta.

Emily on siis nuori amerikkalainen nainen Chicagosta, joka lähtee työskentelemään Pariisiin yrityksensä ostettua pienen yrityksen Pariisista: tuomaan amerikkalaista näkökulmaa uuteen tytäryhtiöön.

Seuraavassa Sophien havaintoja Emily in Paris -sarjasta vs. oikea Pariisi:

Monikulttuurinen Pariisi

Pariisi on monikulttuurinen kaupunki – mutta Emilyn Pariisi ei sitä ole. Yhtä mustaa työtoveria ja yhtä kiinalaista ystävätärtä lukuunottamatta kaikki hahmot ovat valkoisia ja enemmän tai vähemmän varakkaita. Jälkimmäinen tosin pätee useimpiin keveisiin televisiotuotantoihin, kuka nyt haluaisi katsoa miten päähenkilö jättää menemättä viehättävään kahvilaan rahaa säästääkseen.
Solosophien linkkaama lähde jopa päätyy jopa toteamaan, että monimuotoisuuden puute näyttää olevan teemana koko Darren Starin tuotannossa: Beverly Hills 90210, Melrose Place, Sinkkuelämää, kaikkien näiden maailma on valkoinen.

Pariisin metro

Emilyn Pariisi rajoittuu aivan Pariisin keskustaan, joten Emily kävelee joka paikkaan. Tai ottaa taksin tai auton. Useimmat eivät kuitenkaan selviä Pariisista tutustumatta metroon – ja miksi pitäisi, onhan se oiva tapa liikkua Pariisissa. Pariisin metro on muuten toiseksi käytetyin maailmassa Moskovan metron jälkeen.

Yhden virheenkin Solosophie -blogin juttu mainitsee. Taksimatkalla lentokentältä 5. arrondissementtiin ei tapaa nähdä Eiffel-tornia!

Pariisi Eiffel Emily in Paris
Kesällä 1988 nousimmekin torniin, kesällä 2014 tyydyimme tähän näkymään
Pariisi julkinen liikenne
Metro on helppo, mutta junayhteyksiin tarvitsimme kesällä 2014 lakkotilanteessa vähän neuvojakin

Asuminen Pariisissa

Tässä kohtaa rohkenen olla hiukan eri mieltä Solosophie -blogin jutun kanssa. Emilyn asunto on sen mukaan liian iso eikä sen löytämiseen ja saamiseen liittyviin vaikeuksiin paneuduta kunnolla. Lisäksi Place de l’Estrapade on kuulemma yksi Pariisin kalleimpia osoitteita ja siksikin nuoren tytön ulottumattomilla.

Luultavasti onkin totta, että jos yksityishenkilönä haluat muuttaa Pariisiin, niin asunnon löytäminen onkin haastavaa, mutta jos Emily tulee Pariisiin töihin amerikkalaisen yrityksen lähettämänä, niin uskoisin, että oikeassa elämässä yritys olisi käyttänyt relokaatiopalvelua, joka olisi etsinyt asunnon ja huolehtinut vuokrasopimukseen liittyvästä byrokratiasta. Asunnon vuokrankin olisi luultavasti maksanut lähettävä yritys.

Pukeutuminen

Emilyn pukeutuminen on värikästä ja näyttävää – siis ei kovin ranskalaista. Mutta eihän nuori Emily olekaan ranskalainen.
Pariisittaret valitsevat usein neutraalimpia värejä kuten mustaa, beigeä tai harmaata, etenkin kesäkuukausien ulkopuolella.
Emily pukeutuu myös huolellisesti jokaiseen tilaisuuteen ja sujauttaa jalkaansa korkokengät – ehkei ihan Pariisin arkea – mutta toisaalta eiköhän etenkin tämän tyypin televisiosarjan tarkoituksena olekin nostaa katsojansa arjen yläpuolelle!

Pariisi muoti Emily in Paris
Näinhän kaikki pukeutuvat Pariisissa, kesämuotia vuodelta 2014
Pariisi pukeutuminen
Muodikas turisti Pariisissa keväällä 1988

Treffeille Pariisissa

Kaikki käy kuin elokuvissa, Emilyn sosiaalisessa elämässä. Tosielämässä naapurisi ei todennäköisesti ole samaa ikäluokkaa kuin Sinä, etkä ihastu häneen vaan päädyt pienempään tai isompaan kahakkaan hänen kanssaan. Tosielämässä et myöskään tapaa kumppania Café de Floreessa pistäytymällä vaan online-sovelluksella, kuten muuallakin länsimaissa tätä nykyä.

Pariisi kahvila Emily in Paris

Pariisi 1997
Kahvilassa kummityttären kanssa Pariisissa kesällä 1997

Kulttuurishokki

Muutto vieraaseen kaupunkiin ja maahan, erityisesti kielitaidottomana, on kulttuurishokki. Tämän sarja kuvaa hyvin monissa pienissä yksityiskohdissa, kuten vaikka ranskalaisten tapa laskea rakennuksen kerroksia tai eurooppalainen tapa merkitä päivämääriä verrattuna amerikkalaiseen tapaan.

Shokkia laimentaa, niin sarjassa, kuin todellisessa elämässä, jos löydät uudesta kotikaupungistasi ystäviä kotimaastasi tai vaikka jostain muusta maasta, kuitenkin ihmisiä, jotka ovat samalla tavalla ulkopuolisia. Sophie kertoo miten hänellä Pariisissa asuessaan oli joukko brittiystäviä, joiden kanssa saattoi ihmetellä ranskalaista kulttuuria ja kaivata asioita kotimaasta ja sarjassa Emily tapaa onnekkaasti hetimmiten kiinalaisen Mindyn.

Miten tulla vaikuttajaksi

Yksi suurimpia harhoja Emily in Paris -sarjassa on miten hän perustaa Pariisiin saapuessaan Instagram-tilin ja hetken päästä hänellä onkin 25 000 seuraajaa ja hän saa kutsuja vaikuttajana. Tie varteenotettavaksi vaikuttajaksi tai 25 000 Instagram -seuraajaan on todellisuudessa työläämpi – ja pitempi.

Emily in Paris vaikuttaja
Tämän “Mindyn” satuimme kuvaamaan kesällä 2014 Notre Damen edustalla
Notre Dame silloin ennen Emily in Paris
Notre Dame silloin ennen

Tupakointi

Tupakoimattomuus taitaa kuulua niin televisiosarjoihin kuin elokuviinkin nykyisin, mutta Pariisi ei todellakaan ole savuton, vieläkään.

Pariisissa ei aina paista aurinko

Kauniissa fantasiassa, oli kyse sitten Pariisista tai jostain muusta maailmankolkasta, paistaa aina aurinko ja kesäisessä mekossa pärjää hyvin. Oikeasti tietysti Pariisissakin sataa ja vaikka Pariisi on kaunis sateellakin, niin sadesäällä kesämekko ja korkeat korot eivät ihan toimi mukulakivikaduilla.

Likainen Pariisi

Paitsi aurinkoinen, Emilyn Pariisi on puhdas. Toisin kuin oikea Pariisi, Sophien mukaan. Tosin sarjassakin Emily astuu koirankakkaan, mutta kadut eivät ole roskaisia eikä missään näy roskapusseja lojumassa.

Pariisi
Ihan puhtaaltahan tämä aukio näyttää!
Pariisi kissa
Ei sattunut olemaan kuvaa koirasta Pariisissa, kävisikö siis kissa :-)

Mitä Emilylle olisi oikeasti tapahtunut Pariisissa

Solosophie-blogissa on useampikin juttu Emily in Paris -sarjaan liittyen.
Toisessa jutussa Real-Life Emily in Paris: Things That Should Have Happened to Emily bloggaaja palaa osittain samoihin aiheisiin, kuten metron käyttöön ja Emilyn asuntoon, mutta tuo myös joitakin uusia näkökulmia aiheeseen, kuten vaikka, että oikeassa elämässä Emilyn kohdalle olisi osunut varkausyritys vaikka tyyliin, että juuri ennen metro-ovien sulkeutumista joku nappaa puhelimensa ja hyppää metroon. Naapureiden kanssa olisi todennäköisesti tullut joitakin haasteita ja paketit eivät olisi kertayrittämällä löytäneet perille.

Real-Life Emily in Paris: Things That Should Have Happened to Emily

Sarjan kuvauspaikkoja

Blogista löytyy vielä kolmaskin juttu sarjasta, jossa esitellään sarjan kuvauspaikkoja. Aika harva niistä on itselleni jäänyt mieleen Pariisin vierailuistani, mutta muutama sentään, kuten Pont des Artes ja Jardin du Luxembourg. Pont des Artes -sillalta ostimme ensimmäisellä yhteisellä Pariisin matkallamme jopa naivistisen taulun, joka on edelleen seinällämme.

Emily in Paris Filming Locations in Paris & Beyond

Pont des Arts Emily in Paris
Pont des Arts kesällä 2014
Pont des Arts
Pont des Artsin taidetta (eikä yhtään lukkoa) vuonna 1988
Artikkelin avainsanoja
, ,

16 kommenttia

  • Minä ahmaisin Emily in Paris -sarjan varmaan kahdessa illassa heti sen julkaisun jälkeen. Erinoimasta hömppää viihdettä minun mielestä. Mutta todellisuuden kanssa sillä tosiaan on aika vähän tekemistä, sanon ihan omakohtaisten Pariisissa vietety ex-pat-vuoden perusteella. Ei löytynyt komeaa kokkia alakerran asunnosta eikä sosiaalinen elämä muutenkaan avautunut ihan yhtä helposti. Tai sitten ero tulee siitä että minä olen introvertti suomalainen insinööri metalliteollisuudessa enkä ulospäinsuuntautunut amerikkalainen luksusbrändien markkinointispesialisti :D
    Mutta reality-sarjat ja dokumentit on sitten erikseen. Emily in Paris oli oiva pako todellisuudesta pandemian keskellä.

    • Kiitos Heli! Näinhän se tietysti onkin :-) Mitä ideaa olisi tehdä “hyvän mielen sarjaa” ja näyttää harmaata, likaista ja roskaista kaupunkia, metron tungosta ja taskuvarkaita? Ei mitään!

  • Mä katoin kans ton sarjan ihan parissa päivässä ja tykkäsin kovasti. En ole koskaan käynyt Pariisissa, joten en osaa sarjan todenperäisyyteen ottaa kantaa :)

    • Kiitos Sonja! Luultavasti sarja ainakin normaalioloissa olisi ihan kelvollista matkailumainosta Pariisille – kyllähän se ihan miellyttävän kuvan kaupungista maalaa.

  • Olen katsonut tuon sarjan, mutta siinä oli yllin kyllin epäkohtia jotka ei välttämättä pidä paikkaansa ja liioittelua. Sarjassa esim. naispomo oli ilkeä, se voisi ollakin mahdollista mutta minä olen ollut kiertelemässä Ranskaa (tosin en Pariisia) ja ollut Lyonissa kuukauden yksi kesä. En sattunut törmäämään vihaisiin ihmisiin, myös maahanmuuttajat olivat superavuliaita ja moni halusi neuvoa vaikka puhuin englantia että mistä pääsee bussiin ja millä bussilla mihinkin. Muissa kohteissa olen kyllä törmännyt vihaiseen palveluun, mutta en niin paljoa kuitenkaan Ranskassa. Menin silloin junalla Kataloniasta Ranskaan ja huomasin eron heti, pystyin siellä rentoutumaan tulikuuman kesän jälkeen. Kataloniassa esim. kolikoita oli todella vaikea vaihtaa asemalla minulle naurettiin kun yritin vaihtaa kolikoita jotta olisin saanut juotavaa automaatista helteellä, se jäi mieleeni sellaisena huonona kokemuksena kun eivät uskaltaneet tai halunneet vaihtaa rahaa asemalla. Toisaalta se sarjan känäinen pikkuasunto saattaisi hyvinkin olla sellainen minkä saa, ainakin jos itse etsii halpaa asuntoa Ranskassa. Nizzassa olen kerran majoittunut todella ankeaan pikkuasuntoon, mutta parempiakin on ollut. Sarjassa ihmetytti myös se että miehiä myös varattuja vaikutti löytyvän Emilylle joka nurkalta ja joka tapahtumasta, oikeassa elämässä ihmiset ovat harvoin niin spontaaneja. Tosin olenkin jättänyt baarit yms. välistä. Sarjan yhdellä miehellähän oli upea mallityttöystävä, jonka hän oli valmis lennosta vaihtamaan emilyyn, ei ehkä tapahtuisi oikeassa elämässä niin helposti. Voisin katsoa sarjalle jatkoa, mutta en pitäisi sarjaa totuudenmukaisena. Sarjasta myös puuttui se että tosielämässä emily saisi varmaankin ulkomaalaisilta treffikutsuja Pariisissa, vähemmän ehkä paikallisilta.

    • Kiitos Susanna! Sarja kieltämättä ehkä haluaa vähän kliseisestikin vahvistaa käsitystä siitä, että jokaisella ranskalaisella on rakastaja(r). Vaikka mistä minä tietäisin, ehkä onkin :-)

  • Sarja on minulle tuntematon, mutta Pariisi ei. Pariisi on kaunis ja tunnelmallinen, muttei mielestäni parasta Ranskaa. Jotenkin kylmä ja kyllästynyt. Pienemmät ranskalaiskaupunki ja pittoreski maaseutu – se on minun Ranskani.
    Mutta hyvä postaus!

    • Kiitos Riitta! Eiköhän se noin ole monessa maassa, että pienemmät kaupungit ovat helpommin lähestyttäviä ja siten miellyttävämpiä, oli sitten kyse turistista tai vähän pitempiaikaisestakin oleskelusta.

  • Enpä ole sarjaa katsellut, mutta en varsinaisesti taida kuulua oikein sen kohderyhmäänkään… :) Täytyy todeta, että itse noin muuten tulee eri sarjoja / elokuvia katsellessa kyllä nykyisin todella paljon kiinnitettyä huomiota ympäristöön. Erityisesti itseäni kiinnostaa nähdä itselle tuttuja paikkoja eri vuosikymmeneltä.

    • Kiitos Mikko! Totta – näin muuten matkailuköyhänä aikana välillä tulee valittua katsottavaa ihan sen perusteella, että matkustetaanko siinä :-)

  • Viime aikoina on tullut Netflixiä katsottua todella paljon, mutta tämä sarja on minulle uusi tuttavuus, täytyypä tutustua siihen. Pariisissa olen käynyt muutaman kerran veikkaan, että en ole viipynyt siellä tarpeeksi kauan, jotta osaisin erottaa virheellistä tietoa.

    Moni TV-sarja, elokuva ja kirja on usein innoittanut minua matkustamaan johonkin tiettyyn kohteeseen, näin korona-aikana saan niiden kautta hieman helpotusta matkailu ikävään.

    • Kiitos Martta! Muutaman päivän tai viikonkaan oleskelu Pariisissa turistina ei tosiaan taida riittää kaupungin arvioimiseen sinne asettumisen kannalta.

  • Ahmin sarjan siltä istumalta: ihanaa jenkkihömppää taustalla ihana Pariisi! Tosin aivan erilainen Pariisi kuin se, jonka itse koin asuessani siellä sikäläisen madamen kämppiksenä ollessani useita vuosia sitten muutaman viikon kielikurssilla. Huone oli pieni, ahdas ja mahdottoman ruma, madame kyllä ystävällinen, mutta vain tiettyyn rajaan asti, keskustaan oli matkaa (metrolinjat tulivat tutuiksi) ja oisinkohan kerran koikkelehtinut korkkareilla. Lisäksi välillä satoi ja Pariisi näytti muutenkin tylyt ja tympeät kasvonsa. Kielimuurikin oli toisinaan niin korkea, että tuntui lähes mahdottomalta sitä ylittää – ja minä kun kuvittelin reissuun lähtiessäni pärjääväni ranskalla ihan kohtalaisesti. Kattia kanssa! Kokemus oli kuitenkin superb ja näin sekä opin Pariisista paljon sellaista, mitä en olisi perusturistina koskaan nähnyt.

    • Kiitos Maarit! Jäänyt tämä vastaamatta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kiva lukea kokemuksistasi. Juuri noinhan tuo on, että aikaa ja paikallisen kontaktinhan se tapaa vaatia, että kaupunkiin kuin kaupunkiin pääsee edes vähän syvemmälle kuin keskustahotellissa asuvana turistina.

  • Mä katsoin koko sarjan yhdeltä istumalta, ja tykkäsin – vaikka onkin ilmiselvää että moni asia sarjassa oli vähän epärealistinen verrattuna tosielämään ja Pariisiin. Se ei kuitenkaan haitannut, ja oli ihana sukeltaa Pariisi tunnelmaan ja haaveilla tulevista matkoista (joille pääsemme toivottavasti taas pian).

    • Kiitos Suvi! Sellainen hyvän mielen sarjahan tuo oli – ja toki kaikki tietävät, ettei sellaisissa näytetä ryöstöjä tai roskia, elleivät ne nyt sitten jostain syystä juuri tarinaan kuuluisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.