Avainsana-arkisto: vieraskynä

Galapagos omatoimisesti

6.2.2016AmerikatEcuador, Galapagos, vieraskynäLasseS

Kymmenen vuotta sitten mietimme jotain hiukan erityisempää syntymäpäivämatkakohdetta ja lopulta valintamme päätyi Galapagos-saariin.
Vuosien mittaan meiltä on kysytty maailmalta parhaiten mieleen jääneitä kohteita ja monelle olen vastannut, että Galapagos.

Saamme myös silloin tällöin käytännön kysymyksiä matkasta Galapagokselle ja siltä osin kuin osaamme, neuvomme tietysti. Mutta meidän tapamme: etukäteen varattu lähes kaikki saaret kiertänyt risteily, on vain yksi tapa tutustua näihin ainutlaatuisiin saariin, eikä kaikkein edullisin sellainen.

Ilkka ja Cristina, Lassen entiset työkaverit, kävivät Galapagos-saarilla tammikuussa 2016 ja tutustuivat saareen hiukan toisin: asumalla muutamalla saarella ja tekemällä päiväretkiä varaten ne vasta paikan päällä.

Vieraskyninä Ilkka ja Cristina — Cristina ja Ilkka Galapagosin vesillä

Eli tässä, tuoreita budjettimatkailijoiden Galapagos-kokemuksia ja vinkkejä Ilkan sanoin:

Ennen reissua

Varasimme loppusyksystä LANin lennot Madridista Guayaquilin kautta San Cristóbalin saarelle Galapagosille. 15 päivää varattuna saariryhmällä seikkailuun ilman suunnitelmaa, etukäteisvarauksia tai tutkimustyötä. Tuohon hetkeen asti olimme kaikille reissuille tehneet tarkat ohjelmat ja varanneet melkein kaiken etukäteen. Suunnitelmattomuuden järkevyyttä kyseenalaisti hieman reissun osuminen vielä high seasonin puolelle. Lopulta varasimme hotels.comin kautta ensimmäisen yön San Cristobalilla ja toisen yön Santa Cruzin saarella. Päiväbudjettia laskimme reilusti, koska päätimme jättää kalliit monen päivän risteilyt pois. Keskittyisimme pääsaarilla elelyyn ja tekisimme tarvittavat päiväretket kun aika ja sää ovat sopivat.

Amerikan meriharakka — Amerikan meriharakan endeeminen alalaji, horisontissa León Dormido (sukeltajan helmi)

Galapagos-saarten kustannustaso

Pääsymaksuna saarille veloitetaan 100 dollarin kansallispuistomaksu.
Lisäksi pakollinen lentokoneessa täytettävä “transit card” kevensi lompakkoa 20 dollarilla. Turistien määrä on rajattu vuositasolla jonnekin 200 000 paikkeille, mutta se tehdään lentojen ja risteilyjen määrää rajoittamalla.

Tarkan markan ja paikallisten kanssa syömisen ystävät syövät Galapagosilla lounaat ja illalliset “menu del día”-tyyliin 3-6 dollarilla. Toki turisteille ilmoitetaan ohjelappusissa, että vain ravintolat OK-merkillä ovat kelvollisia ruokailuun. Näissä ravintoloissa saat palvelun englanniksi ja budjetista palaa ainakin 20-50 dollaria per ruokailu kahdelta hengeltä. Ruoka saarilla on yleisesti erittäin hyvää.

Tämä penkki on varattu! — Varattu! Galapagosin merileijona Puerto Baquerizo Morenon katukuvassa

Päiväretkien ja veneilyn hinnat vaihtelevat hieman sesongin mukaan, mutta esimerkiksi saarten välejä ajavat veneet veloittavat matkasta aina 30 dollaria per henkilö. Nämä lähtevät päivittäin klo 07:00 ja 15:00. Laukkutarkastusten takia laiturille on syytä suunnata puoli tuntia etukäteen. Tilaa tuntui olevan päivästä riippumatta, ja osa veneistä oli vielä reservissä. Varaus edellisenä päivänä riitti hyvin. Mitä isompi vene, sitä mukavammin siirtymän hoitaa. Isabelalle 2-3-tuntinen voi olla hyvinkin rankka, jos kaikki 20-25 matkustajaa ruokkivat kilpaa kaloja, ilma ei kierrä, hiki virtaa ja horisonttia ei näy aaltojen pohjalta. Kysy siis minkälainen vene on. Kolme moottoria kuvassa on aika hyvä kriteeri.

Saariryhmä toimii käteisellä. Tuohta on siis hyvä varata iso osa reissubudjetista. Santa Cruzin Puerto Ayorasta löytää nykyään useita ATM:iä, ja myös San Cristobalilla on muutama. Floreanasta en osaa sanoa, mutta Isabelan saarella ei ole automaatteja. Puerto Ayorassa voi myös maksaa joissain paikoissa Visalla ja Mastercardilla. Käteistä voi ottaa huoletta mukaan, sillä saariryhmällä turvallisuus on Suomen tasoa. Pientä rahaa ja kolikoita on hyvä olla aina lähellä, sillä taksit ja venetaksit veloittavat noin dollarin siirtymisistä veneille ja kylien sisällä paikasta toiseen.

Iguaani isommasta päästä — Meri-iguaani nostamassa ruumiinlämpöä auringossa seuraavaa sukellusta varten

Taksissa, netissä ja hostellissa

Kusetusyritykseen törmäsimme koko reissun aikana vain kerran, kun elämään kyllästynyt taksikuski pyysikin dollarin siirtymästä kolmea dollaria. Neuvottelulla se meni lopulta puoleentoista dollariin. Ehkä englantia pelkästää puhuvilla vastaavia tilanteita voi tulla useammin vastaan. Muuten paikalliset ovat todella mukavia, ystävällisiä, avuliaita, puheliaita ja rehellisen oloisia.

Hostellien kanssa kannattaa katsoa etukäteen online-hinta, sillä tuntui että mm. aasialaisilta ‘honeymoonereilta’ pyydettiin paikanpäällä varattaessa hitusen suolatumpaa hintaa mitä esimerkiksi me olimme maksaneet päivää aikaisemmin varatusta huoneesta.

Netti saarilla toimii satelliitin kautta. Latausnopeuksia ei siis ole tarvetta mittailla. Kahviloissa ja hostelleissa netti yleensä on, ja se joko toimii tai ei. Jos kahvilaan ilmaantuu 20 teiniä ostamaan yhtä vesipulloa, netti ei enää toimi. Meille osui toimiva netti lähes joka paikassa ja hotels.comin kautta seuraavan päivän majoituksen varaus onnistui aina ongelmitta. Monesti useamman päivän varaus pudotti hieman hintaa. Perushinnaksi yölle tuli reilu 20 dollaria per naama. Tripadvisorin kommentteja kannattaa lukea kun käy halvimmat majapaikat läpi. Yhteen yöhön investoimme melkein 100 dollaria, ja se ei antanut juuri mitään mitä 40 dollarin hostel ei olisi antanut. Resortit ovat eri asia, mutta se on taas budjetti- ja intressikysymys. Ho(s)tellissa tulee lopulta kuitenkin vain nukuttua, koska tekemistä ja näkemistä on.

Vihreää Galapagosta “Muro de las Lagrimas” -reitin varrelta Puerto Villamin suuntaan

Retkiä ja espanjan kieltä

Asutuilla saarilla voi taksikuskilta kysyä tarjousta saaren sisäosien kierroksesta. 3-4 tunnin keikan sai 30-40 dollariin / autokunta. Aamupalalla näkee reissareita, joita voi hyvin pyytää lähtemään porukalla taksilla tutkimaan saarta. Kuski odottaa joka kohteessa aina sen vaatiman ajan, oli kyseessä sitten vaellusreitti, jättiläiskilpikonnien etsiminen metsästä tai hiekkarannalla köllöttely. Jos haluaa pelkästään rannalle, kuski odottaa tunnin. Jos haluaa olla pidempään rannalla niin noutoaika sovitaan erikseen. Tässä tapauksessa kiinteän hinnat voi maksaa ennen/jälkeen/50-50. Valtio on kouluttanut taksikuskit, jotta he osaavat selittää kaiken oleellisen luonnosta ja paikoista. Osalla tietämys on kalliiden oppaiden tasoa. En ole aivan varma, mutta englantia puhuvaa kuskia ei välttämättä ole helppo saada. Paikallinen kieli on siis espanja. Espanjan perusteiden osaaminen auttaa paljon. Espanjaksi palvelu paranee, ja tarinaa ja vinkkejä satelee jos niitä vain hieman utelee.

Päiväretket ovat tärkeä osa avointa reissua. Ne ovat ainoa keino nähdä suurin osa sallituista paikoista kansallispuistossa. Kuumimpana kautena retkiä kuin retkiä löytää päivittäin, mutta muuten tarjonta laskee kertaan-pariin viikossa. Kaikki riippuu kysynnästä. Jos löytää 6-8 henkeä niin kyllä joku agency reissun voi luvata. Suurin osa retkistä lähtee Puerto Ayorasta. Isabelalta ja San Cristobalilla kohteita on vain muutamia. Puolen päivän retkien hinnat lähtevät 30-60 dollarista ja koko päivän setit jostain 110 dollarin paikkeilta. Hinnat nousevat aina 160-200 dollariin riippuen kohteesta. Useamman päivän risteilyt voivat karata helposti nelinumeroisiin lukuihin.

Jättiläiskilpikonna Santa Cruzin saarella

Miten retket toimivat? Kansallispuisto antaa luvan tiettyyn kohteeseen tarkoilla aikatauluilla X määrälle jahti/veneoperaattoreita. Kylissä sijaitsevat agencyt myyvät näitä paikkoja kunnes vene on täynnä. Parhaat menevät nopeammin. Tarjouksia kannattaa etsiä, ei niinkään hinnan, vaan retkien laadun ja monipuolisuuden takia. Hinnat tuntuvat olevan aika kiinteitä. Jostain saattoi saada ehkä 5 dollaria alennuksen. Kysy veneen koosta, snorklaukseen varatusta ajasta ja paikoista, valmistetaanko ruoka veneessä, jne. Vaihtelua voi olla esimerkiksi pääkohteen lisäksi käytävällä rannalla. Paikallisilta ja muilta reissaajilta saa hyvät vinkit mikä rannoista on paras. Kohteita on hyvä tutkia hieman intressien pohjalta. Joka tapauksessa luonto, linnut, eläimet ja kalat/hait ovat joka paikassa mykistävän upeaa katseltavaa.

Vaikka saarilla seikkailu on hyvin rajoitettua, löytyy omatoimisia vaellus- ja kävelyreittejä yllättävän paljon jokaiselta pääsaarelta. Pyörän vuokraaminen 1-2 dollarin tuntihinnalla on myös hyvä idea, jos kiinnostuksen kohde on vaikka 10-20 kilometrin päässä. Isabela on saarista loistava rentoutumiseen. Puerto Villamilin kylä on jäänyt elämään vanhan ajan malliin ja hyvä niin. Turismi alkoi vasta noin 8 vuotta sitten kun 40% kalastuksen harjoittajista vaihdettiin turismibusinekseen. Ranta on hieno ja snorklailupaikkoja on tarjolla. Asiat hoituvat huomenna. Santa Cruzin Puerto Ayoran kylä tuntuu kaiken muun rinnalla suurkaupungilta täynnä turisteja. Ristelyt pysähtyvät päivittäin ja täyttävät kadut ja ravintolat. Jos matkamuistot ovat pakollisia, kannattaa ne ostaa täältä monipuolisemman tarjonnan takia. San Cristóbalin Puerto Baquerizo Moreno on erittäin mukava kylä, jotain Villamilin ja Ayoran väliltä. Kylän ehdoton helmi on valtava galapagosin merileijonapopulaatio.

Satunnaisia vinkkejä

Hyttys- ja paarmasuojaa kannattaa olla. Iltaisin varsinkin hyttysiä on reilusti, tosin ihan vaarattomia.
Ei muovipusseja. Saarilla minimoidaan muovin käyttöä.
Ota omat täytettävät juomapullot mukaan: 1 gallona vettä kaupassa maksaa 2 dollaria.
Kaksi viikkoa = viisi pulloa aurinkorasvaa.
Pistorasiaan sopii tunkea jenkkimallista plugia.
Matkalaukkujen/reppujen tarkastukset aina saarien välillä siirryttäessä, saariryhmälle saavuttaessa ja lähtiessä. Älä roudaa mitään orgaanista tai saarilta kerättyä mukana. Putsaa kengät hiekasta.
Ayoralla hyvin pesuloita pyykkiä varten, 1-2 dollaria / kilo. Saman päivän aikana valmis.
Apteekkeja eniten Ayoralla ja muutama San Cristobalilla ja Isabelalla ainakin yksi.
Pari taskulamppua mukaan luolia ja sähkökatkoja varten.
Tammikuussa lämpötila vakio 26 astetta, mutta kosteus on käsin kosketeltavissa.
Vettä on hyvä olla aina mukana.
Merivesi oli noin 24-26 asteista (tosin nyt oli voimakas el niño lämmittämässä).
Märkäpuku ei ole välttämätön edes tuntien snorklailuun, vaikka sitä monet suosittelevat kylmyyden takia. Eipä tullut meduusoitakaan vastaan.
Huoneista löytyy gekkoja, muurahaisia ja muita täysin vaarattomia otuksia. Anna niiden elää kuten ennen ihmisen tuloa saarille.

Lisää reissukuvia: Galapagos kuvina

Fregattilintu — Lisää Galapagos-kuvia Ilkan kuvagalleriassa

Ja lopuksi – Ilkan tekstistä takaisin toimittajan tekstiin.
Meidän Galapagos-saarten risteilymme kiersi saaret tällaisella reitillä ja halutessasi voit lukea suppean kertomuksen matkastamme ja katsoa kuvia saarten ihmeellisistä eläimistä vuodelta 2006.

Jutun kuvat ja teksti muutamaa toimittajan huomautusta lukuunottamatta: Ilkka Hakkarainen.

Mandalan matkassa Kambodzassa ja Vietnamissa

21.4.2015Aasia, Palautteet matkanjärjestäjilleAngkor, Angkor Wat, Halong Bay, Hanoi, Ho Chi Minh City, Kambodza, Mandala Travel, Phnom Penh, Saigon, Siem Reap, vieraskynä, VietnamPirkko

Ystäväni kysyi minulta jossain vaiheessa kokemuksiamme Mandala Travel -matkatoimistosta, johon totesin, että emme ole (vielä) koskaan heidän matkassaan olleet. Totesin siihen sitten samalla, että jos päädytte heidän kanssaan matkustamaan, niin jakakaa ihmeessä kokemuksianne, sillä mekin olemme muutamaa heidän mielenkiintoisen tuntuista kokonaisuuttaan jo harkinneet.

Tässä niitä kokemuksia nyt sitten on – eli tämä on vieraskynä-juttu, joka on minusta mielenkiintoinen niin tuon Mandala Travelin takia kuin kohteiden takia, eli samoissa maisemissa, mutta hiukan eri reitillä Kaakkois-Aasiassa liikutaan kuin meidän syksyisellä matkallamme. Tämä johdantona – jatketaan ystäväpariskuntamme matkassa:

Omatoimimatkaajat valmiille kiertomatkalle

Olemme viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana käyneet vähintään kerran vuodessa Aasiassa, useimmiten omatoimimatkalla. Kambodza ja Vietnam olivat kuitenkin meille entuudestaan tuntemattomia maita ja halusimme nähdä paljon suhteellisen lyhyessä ajassa, joten järjestetty kiertomatka tuntui kokeilemisen arvoiselta vaihtoehdolta.

Matkajärjestelyjen kätevyys houkutteli, vaikka aluksi tuntuikin oudolta, että joku muu oli lyönyt puolestamme lukkoon matkan ohjelman, aikataulut ja hotellit.

Mandala Travelista ei meillä eikä tuttavapiirissäkään ollut kokemusta ja olimme pitäneet sitä lähinnä vaellus- ja muiden aktiivimatkojen järjestäjänä, mutta heidän tarjonnassaan on paljon myös kulttuuri- tai luontopainotteisia kiertomatkoja.

Varasimme matkan, itseasiassa vain sen maapalvelut, vasta noin kuukautta ennen lähtöä. Kaukolennont ostimme itse meille hiukan paremmin sopivalla aikataululla ja hiukan eri reittiäkin käyttäen kuin paketin lennot olivat. Mandalan tarjoama lentoaikataulu oli hieman hankala kaksine vaihtoineen, mutta tähän kuulemma vaikutti tällä kertaa ryhmän pieni koko ja myöhään tulleet varaukset. Tämän matkan he olivat toteuttamassa jo kuudella osallistujallakin, vaikka yleensä ryhmäkoot ovat heillä 8-18 henkeä, ja meidän liityttyä mukaan meitä oli siis 8 matkalaista ja suomalainen matkanjohtaja eli mukavan pieni ryhmä.
Plussaa Mandala Tavelille joustavuudesta.
(Tähän väliin toimittajan huomatus, että olemme onnistuneet ostamaan myös Olympialta pelkät maapalvelut tai lisäämään jonkun osuuden perusmatkan loppuun.)

Matkareittimme kulki Kambodzan Siem Reapistä Phnom Penhiin ja sieltä edelleen Vietnamiin, 5 yötä Kambodzassa ja 7 yötä Vietnamissa.

Siem Reap

Matka alkoi Siem Reapista, jossa Angkorin alue tuli käytyä läpi kolmen päivän aikana melko perusteellisesti, sisältäen mm. auringonnousun Angkor Watissa (sillehän ei kukaan mahtanut mitään, että aamu oli aika pilvinen). Kävimme myös harvemmin vierailluissa temppeleissä Roluosin alueella, jossa ohjelmassamme oli mm. lahjojen vienti temppelin munkeille, jotka sitten siunasivat meidät ja matkamme. Tämä ilmeisesti ei ole ihan tavanomainen ohjelmanumero, koska paikallisoppaammekin oli siitä todella tohkeissaan. Antamissamme paketeissa oli lääkkeitä, peseytymis- ja ruokatarvikkeita.

Kambodzassa oli maaliskuun lopulla todella kuuma, päivälämpötilat olivat jopa 35-38 astetta. Kambodzassa oli kuiva kausi lopuillaan ja riisipellot olivat kuivan ruskeita ja Kaakkois-Aasian suurin järvi Tonle Sap Siem Reapin lähellä oli tähän aikaan vuodesta “pienimmillään” ja sadekaudella tulvan alle jäävät metsät ja rakennukset näyttivät nyt ihan tavallisilta. Pienen veneretken saimme kuitenkin järvellä tehtyä.

Bussilla Siem Reapistä Phnom Penhiin

Siem Reapista siirryimme omalla bussilla Phnom Penhiin – 300 kilometrin matka vei käytännössä koko päivän temppelivierailuineen, lounas- ja wc taukoineen, sillä tien huonokuntoisuuden ja tietöiden takia keskivauhti oli todella pieni.
Maisemat matkan varrella olivat kuitenkin koko matkan ajan eläväisiä ja mielenkiintoisia.

Phnom Penhissä olimme vain yhden kokonaisen päivän, mutta se riitti tärkeimpien nähtävyyksien katsomiseen (kuninkaallinen palatsialue, kansallismuseo, vankilamuseo) ja halukkaille jäi vielä aikaa myös lähteä omin päin Kuoleman kentille tai vaikka osallistua iltavoimisteluun!

Ho Chi Minh City (Saigon)

Vietnamissa kierroksemme käsitti 5 keskeistä H:ta : Ho Chi Minh City (Saigon), Hoi An, Hue, Hanoi ja Halong Bay. Ohjelma oli hyvin suunniteltu: kaikissa kaupungeissa oli yhteinen kaupunkikierros, mutta myös mukavasti omaa aikaa.

Matka Phnom Penhistä Saigoniin taittui sekin pikkubussilla, mistä oli myös se etu, että vaikka Cu Chin tunnelit eivät jostain syystä sisältyneet matkamme alkuperäiseen ohjelmaan, mutta saimme käynnin siellä järjestymään ryhmän pyynnöstä varsin helposti, koska ne sattuivat olemaan lähes matkan varrella ajomatkallamme.
Tunneleiden “puuttuminen” oli matkaohjelman pikku miinus etukäteen ajatellen ja saimme sen näin “korjattua”.Saigonin hyvin perusteellisella koko päivän kestävällä kaupunkikierroksella käytiin sekä Cholonin kiinalaiskaupunginosassa että keskustassa ja sen tärkeimmissä museoissa ja muilla maamerkeillä.

Hoi An ja Hue

Saigonista siirryimme Hoi Aniin lentäen (lento Danangiin, josta puolen tunnin bussimatka Hoi Aniin). Viehättävä Hoi An oli täydellinen vastakohta kiireisille, mopojen täyttämille suurkaupungeille!

Hoi Anista Hueen ajettiin pikkubussilla kaunista maisemareittiä vuoriston yli (3 tuntia).

Entisessä keisarillisessa pääkaupungissa Huessa tutustuttiin tietysti erityisesti keisarillisiin nähtävyyksiin.

Huesta matka jatkui Hanoihin yöjunalla. 15 tunnin yöjunamatka 4 hengen nuhjuisissa nukkumahyteissä ei ollut ihan linjassa matkan muun tason ja mukavuuden kanssa, mutta jää muistiin elämyksenä jota voi huumorillakin muistella jälkeenpäin! Junamatkustaminen sinänsä on ok, jos juna olisi vähän tasokkaampi – muussa tapauksessa mielestäni tämän välimatkan voisi lentää.

Hanoi ja Halong Bay

Hanoissa aikataulu tuntui kiireisimmältä : siellä viivyimme 2 yötä mutta käytännössä vain 2 iltapäivää ja iltaa.

Matkan loppuhuipennus oli vuorokauden mittainen risteily Halongin lahdella, jota kaikki ryhmäläiset tuntuivat kovasti odottaneen. Laiva, hytit ja ruokailut olivat tasokkaita ja maisemat todella hienoja, vaikka aurinko ei paistanutkaan. Hyttimme ikkunat avautuivat koko huoneen korkeudelta Halonginlahdelle, joten maisemien ihailu, olennaisin asia alueella, onnistui hienosti. Muutama rantautuminenkin vuorokaudenkin risteilyyn mahtui: näimme upean tippukiviluolan ja laguunilla pääsi itse ottamaan tuntumaan lahteen kajakeilla. Idylli rikkoutui hieman paikoin aika roskaisen meriveden takia ja ruuhkan takia: laivoja on lahdella todella paljon! Vähintään yhden yöpymisen laivalla sisältävä risteily on kuitenkin mielestämme ainoa oikea tapa tutustua Halonginlahteen, sillä ajomatka Hanoista kestää noin 3 tuntia suuntaansa.

Pohjois-Vietnamissakin oli maaliskuun lopulla jo “keväisiä” lämpötiloja eli yli 30 astetta ja maisemat olivat jo vihreämpiä kuin Kambodzassa. Päivät olivat usein aika pilvisiä, mutta sadetta emme saaneet kertaakaan.

Hotellit ja ateriat

Hotellit olivat 3- 4 tähden tasoa. Arvostimme erityisesti niiden hyviä keskeisiä sijainteja ja useimmat niistä olivat viihtyisiä, pienehköjä ja persoonallisia boutique-tyylisiä hotelleja.

Aterioista vain aamiaiset sisältyivät matkan hintaan (+ Halongin risteilyllä täysihoito). Ruokailut oli kuitenkin järjestetty kätevästi siten, että lounaat söimme aina ryhmässä muun ohjelman lomassa paikallisoppaiden valitsemissa ravintoloissa. Lounasruokailun kustannus oli 5-8 euron luokkaa juomineen/ henkilö. Illallisille mentiin välillä isommalla joukolla, välillä omin päin – miten kenellekin sattui luontevasti sopimaan. Hieman huvittavana havaintona se, että perisuomalainen tapa pyytää lasku ravintolassa jokaiselle erikseen sujui useimmiten aivan mutkattomasti eikä herättänyt minkäänlaista hämmennystä.

Matkanjohtaja

Suomalainen matkanjohtajamme on asunut eri puolilla Aasiaa yli 20 vuotta ja oli sikäläisten yhteiskuntien, elämäntapojen, historian, uskontojen yms tuntija. Varsinainen nähtävyyksillä opastus oli pitkälti paikallisoppaiden varassa, jotka puhuivat hyvää englantia – toki matkanjohtaja oli tarvittaessa valmis myös kääntämään opastukset suomeksi. Kiitoksen ansaitsee matkanjohtajan joustavuus ja kyky kuunnella ryhmän toiveita erilaisissa tilanteissa.

Suosittelemme!

Matkan ohjelmassa Vietnamin osuus tuntui etukäteen ajatellen aika kiireiseltä, mutta käytännössä kokonaisuus oli tältäkin osin onnistunut. Omillakin matkoillamme mielellään vaihdamme paikkakuntaa, maisemaa tai vaikkapa hotellia muutaman päivän välien, joten tiivis tahti ei haitannut. Missä tahansa käymistämme Vietnamin kaupungeista olisi toki voinut viipyä vaikka pidempäänkin, mutta ajattelen niin, että voihan niihin joskus myöhemmin palata rauhassa, kun nyt on saanut lyhyen johdatuksen siihen, mitä missäkin on tarjolla!

Matkaa teimme käytännössä lähes kaikilla kulkuneuvoilla. Osa pidemmistä siirtymisistä tapahtui omalla pikkubussilla (esim. Siem Reap – Phnom Penh – Saigon), sisäisellä lennolla (Saigonista Keski-Vietnamin Danangiin), ja jopa junalla (Huesta – Hanoihin). Aika monella vastaavanlaisella kiertomatkalla useammat pitkät välit kuljetaankin lentäen ja on tietysti makuasia, onko se etu vai miinuspuoli. Meistä näissä maakuljetuksissakin oli oma hauskuutensa ja oikeastaan tällaisen valmismatkan lisäarvo on myös siinä, että tulee tehtyä asioita joita ei välttämättä muuten tekisi: luulenpa että jos liikkuisimme omatoimisesti tällä alueella, varmaan tyytyisimme helpoimpaan ratkaisuun eli lentäisimme kaikki pidemmät välit.

Kiertomatka tarjosi siis tuhdin annoksen temppeleitä ja kaukaista historiaa, järkyttävää lähi- ja sotahistoriaa, maaseutumaisemia bussin ikkunasta, miljoonakaupunkien vilinää, upeita maisemia, hyvää ruokaa jne. Liikenteen kaoottisuudesta olimme etukäteen kuulleet paljon: tottahan mopoja oli Phnom Penhissä, Saigonissa ja Hanoissa kaduilla ihan tolkuton määrä, mutta liikenne oli kuitenkin sujuvaa eikä kukaan näyttänyt menettävän malttiaan. Jalankulkijana täytyi vain määrätietoisesti astua liikenteen sekaan, jolloin katujen ylitys onnistui vaikka se välillä ihmeeltä tuntuikin.

Yhteenvetona: kiertomatka oli meistä oikein onnistunut: ohjelma oli sopivalla tavalla tiivis ja mietitty ja kaikki järjestelyt toimivat erinomaisesti. Joten kiertomatka, meille uutena kokemuksena, osoittautui helpoksi ja huolettomaksi tavaksi matkustaa, jota saatamme harkita toistekin!

Jutun kuvat ovat luonnollisesti myös ystäväpariskuntamme ottamia.

Ja lopuksi vielä takaisin toimittajalle – sovimme ystäväni kanssa, että hän kirjoittaa matkasta arvioiden Mandala Travelin toteutusta, ei kuvaten Angkor Watia, Tonle Sapia, Ho Chi Mihn Cityä tai Hanoita, sillä niistä blogissamme on jo kuvia ja kirjoituksia syksyisen Aasian matkamme jäljiltä.

Meriharakka.net

Iirislahdesta maailmalle ja takaisin