Nantucket

Nantucket

New Yorkista jatkoimme Nantucketin saarelle. Lensimme sinne JFK:lta – vaikka hiukan tutkimmekin muita vaihtoehtoja, mutta lopulta kuitenkin lentäminen tuntui helpoimmalta eikä ollut muita vaihtoehtoja (bussi + lautta) kalliimpi.

Nantucketin lentoasema yllätti harmaudellaan, eikä vaan hiukan pilvisen ilman takia, vaan lentoasemarakennus oli pienehkö harmaa puurakennus. Sittemmin näimme, että lähes kaikki rakennukset saarella olivat samanlaisia harmaita, pintamateriaalina jonkinlaiset päreen tapaiset puulaatat. Rakenteilla olevat tai äskettäin korjatut talot olivat vaaleita, mutta ilmeisesti ne sitten tällä Atlantin saarella harmaantuvat ajan myötä kuten kelohonkamökit Suomessa.

Saari on melko pieni – vuokrasimme pyörät lähes koko vierailumme ajaksi ja yhtenä päivän pyöräilimme saaren toisessa päässä olevaan pienen Siasconsetin kylään, matkaa edestakaisin kertyi arviolta runsaat 30 km. Paitsi saaren rakennuskannan harmaus myös saaren vihreys yllätti – olin jotenkin kuvitellut sen karummaksi, enemmän ulkosaareksi.

Asuimme idyllisessä Bed & Breakfast -paikassa nimeältä Seven Sea Street Inn, jossa aamiaiset syötiin pitkässä pöydässä muiden vieraiden kanssa, jolloin pääsimme kevyesti tutustumaan myös muihin asukkaisiin. Tyypillinen aloituskysymys oli, että mistä osavaltiosta tulette – taisimme olla koko lyhyen vierailumme ajan ainoat ei-amerikkalaiset vieraat.

Kirjailija Nancy Thayer

Meidät saarelle toi oikeastaan kirjailija Nancy Thayer. Olin vuosien mittaan lukenut lähes koko hänen tuotantonsa ja iso osa kirjoista on sijoitettu Nantucketin saarelle ja kirjojen kuvauksiin perustuen olin kiinnostunut näkemään tämän merellisen lomasaaren, jolla kuitenkin asuu vakituisesti n. 12000 ihmistä, mukaanlukien mainittu kirjailija. Ennen matkaamme otin myös kirjailijaan mailitse yhteyttä ja kysyin mahdollisuutta tavata hänet ja niin sitten kävimmekin sunnuntai-iltapäivällä kahvilla Nancyn ja hänen miehensä Charleyn kanssa. Juttu luisti hyvin meidän kertoessa Suomesta ja heidän antaessa meille vinkkejä paikoista saarella, joihin kannattaisi tutustua. Lopuksi vielä otettiin puolin ja toisin kuvia, jotka sitten päätyivät niin minun kuin Nancyn Facebook-sivuille kaukaa tulleen fanin tapaamista todistamaan. (Nancy Thayerin kirjoja on myös suomennettu, vaikka fanina olenkin lukenut niitä pääosin englanniksi, kun en jaksa odottaa niiden kääntämistä.)

Nantucketilla kiersimme paitsi Nancy Thayerin kirjoissa mainittuja paikkoja: Jetty’s Beach, Town Pier, pienet ravintolat ja boutique-tyyppiset kaupat myös majakoita, lähellä olevan Brant Pointin ja saaren itäpäässä olevan Sankaty Headin. Pyöräretkillämme huomiomme kiinnittivät saaren erinomaisen tarkkaan hoidetut puutarhat – pensasaidat olivat millilleen leikattuja ja kuihtuneita kukkia ei ollut missään.

Meille yleensä matkoilla hiukan vähemmän kulinaarisiin nautintoihin keskittyville ihmisille Nantucket oli jopa hiukan vaikea paikka sikäli, että pikaruokapaikkoja ei juuri ollut ja pieniin ravintoloihin tarvittiin ainakin viikonloppuna pöytävaraus, joten ruokailu vaati hiukan tavallista enemmän suunnittelua – mutta niinpä sitten söimmekin koko pariviikkoisen matkamme parhaat ateriatkin täällä. Nantucketista jatkoimme matkaa lautalla viereiselle Martha’s Vineyardin saarelle, joka tältä osin osoittautui rennommaksi paikaksi – pikaruokaa oli helpompi löytää kuin fine dining -ravintoloita. Mutta siitä huolimatta, saarista Nantucket vei kyllä sydämemme – molemmat saaret nähtyämme ymmärrän paremmin lautalle matkalaukkujamme lastanneen Brittein saarelta Nantucketille päätyneen nuoren miehen kysymyksen: miksi ihmeessä te lähdette sinne, minä olen ollut täällä 7 vuotta, enkä ole siellä käynyt.

nantucket
Nantucketin kuviin pääset klikkaamalla kuvasta tai tästä. Kannattaa lukea kuvateksteistä lisää Nantucketista, mm. Nantucket Redistä ja Nantucket Lighthouse -koreista.

Nantucketista jatkoimme viereiselle Martha’s Vineyard -saarelle.

Tags from the story
, ,
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *