Pohjois-Kypros

IMG_6155 IMG_0684

(Klikkaa kuvaa tai tästä kuva-albumiin)

Tavoitteenamme käydä kaikkialla Euroopassa TCC- tarkkuudella vietimme 3 päivää Nikosiassa, maailman ainoassa jaetussa pääkaupungissa, Kyproksella. Hahmotellessani matkaa Pohjois-Kyproksella tutkin ensin pakettimatkatarjontaa Kyprokselle, kun edullisia lentoja ei saarelle muuten järkevästi tuntunut löytyvän, mutta lopulta Skyscanner onneksi löysi Lufthansan lennot Frankfurtin kautta Larnacaan ja säästyimme viikon rantalomalta Kyproksen helteissä. Eikä rantalomia ollut tarjollakaan, tietenkään, Nikosiaan, keskelle saarta. Asuimme siis Nikosiassa, aivan rajavyöhykkeen vieressä ja vierailimme turkkilaisella puolella kahtena päivänä, ensin tutustuen Nikosian turkkilaiseen puoleen ja toisena päivänä tehden retken saaren pohjoisrannalle Kyreniaan. Larnacan lentokentältä Nikosiaan on matkaa n. 50 km, jonka tullessa taitoimme tilaustaksilla (50 euroa, keskellä yötä) ja paluumatkalla kimppataksilla hintaan 11 euroa nuppi, sisältäen pienimuotoisen kaupunkikierroksen Nikosian lähiöissä ja poikkeamisen Larnacan uimarannalle – mutta meillä ei juuri silloin ollut kiire, joten se(kin) oli ihan ok.

Passin leimat
Passit leimattiin rajalla

Rajan ylittäminen EU-passilla kävi mutkattomasti keskustan Lidras -kadun rajanylityspaikalla, mutta raja on kaupungissa voimakkaasti läsnä. Tutustuimme rajavyöhykkeeseen keskustan lähellä ja näimme hiekkasäkkejä, piikkilankaa ja sotilasvartioita ja tiukkoja valokuvauskieltoja. Kävimme myös katsomassa kaupungin aikoinaan hienointa hotellia, Ledraa, sen verran kuin sitä nykyisin pääsee näkemään lähimmällä autojen ylityksen sallivalla rajanylitysasemalla. Kyseinen hotelli on nyttemmin Kyproksella jatkuvasti oleilevien satojen YK-sotilaiden majapaikkana. Jotenkin pistää miettimään minkälainen se olisi, jos kaupunki ei olisi jaettu. Myös muut autiot korttelit ja kadut puskurivyöhykkeellä olivat jotenkin surullisia, kummitusmaisia.

Mutta kaupunki, vaikka jaettuna, elää elämäänsä. Turkkilaisella puolella kävimme katsomassa muutamia vanhoja, hienoja, kauppapaikkoja, kylpylöitä ja kirkkoja. Turkkilaisella puolella olisi voinut ostaa kaikkia luxusmerkkejä edullisesti, piraatteina, jos olisi halunnut ja jos ei olisi välittänyt rajanylityspaikalla olevista piraattitavaroiden tuontikiellosta muistuttavista kylteistä. Toisella puolella istuimme kävelykadun kahviloissa, kiertelimme hiukan kaupoissa ja katsastimme jonkun museonkin. Illalla osittain vanha, osittain uusvanha Laikan alue täyttyy kahviloissa vesipiippua imevistä nuorista, jotka pelaavat lautapelejä. Debenhams-tavaratalon yläkerroksen näköalatasanteelta näkee kauas turkkilaiselle puolelle – aikana, jolloin rajaa ei voinut saarella ylittää paikka oli varmaan paljon nykyistäkin suositumpi.

IMG_6177

Paitsi Nikosiassa kävimme myös Kyreniuksessa saaren pohjoisrannalla. Kuljetus sinne, n. 25 km päähän, järjestyi kimppataksilla, joiden lähtöpaikka löytyi kaupungin kartasta, kunhan sellaisen saimme. Saaren jakautuminen kahteen osaan näkyy myös kartoissa, hotellista saamamme kartta päättyi rajalle ja pohjoispuolelta saamamme kartta ei tunne edes toisen puolen kadunnimiä. Kyreniuksessa oli viehättävä pienvenesatama (ja lauttasatama, mutta ne nyt eivät tapaa olla erityisen idyllisiä) ja linnoitus, josta oli hienot näköalat satamaan ja merelle. Linnoituksessa oli myös haaksirikkomuseo ja sikäläisen ”Vasa-laivan” jäännökset, mukavasti melko viileäksi ilmastoidussa salissa – tauko 38 asteen lämmöstä olikin välillä paikallaan.
Kuluneen kesän matkoista olin etukäteen huolissani elokuun lämpötiloista Balkanilla, en niinkään syyskuun muutamasta päivästä Kyproksella, mutta siinä missä Balkanin 32-35 astetta ei vielä ollut erityisen tuskallinen kokemus, niin 38 astetta kuuman auringon alla Kyreniuksen linnoituksella meni jo hiukan yli miellyttävän! Kyreniuksessa tapasimme kahvilassa tarjoilijan, joka puhui muutaman lauseen verran suomea – kertoi opiskelleensa Suomessa mekaanikoksi! – ja kertoi meidän olevan toiset suomalaiset, jotka hän on paikkakunnalla tavannut.

P.S. Viittauksena jokin aika sitten tänne kirjoittamaani juttuun pakkaamisesta mainittakoon, että mukanamme oli vain käsimatkatavarat ja että käytettyjen vaatteiden lukumäärä täsmäsi tasan laskentakaavaani. Mukana oli myös pari viime hetkellä mukaan heitettyä ylimääräistä yläosavaihtoehtoa, mutten niitä sitten tullut käyttäneeksi kuitenkaan. Ja paluumatkalla käsimatkatavaroihini mahtui vielä Nikosiasta ostetut Birkemannin sandaalit.

P.P.S. Kävimme Kyproksella myös 1991 – tässä linkki kertomukseen matkastamme 22 vuotta sitten.

Tags from the story
, , ,
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *