Prince Edward Island

sophies peiKun sekä Sophie’s World -matkablogi että isäni päiväkirjat mainitsevat samalla viikolla Prince Edward Islandin, niin pakkohan se on ottaa vinkkinä, että tästä minun on tarkoitus tällä viikolla kirjoittaa.

 

 

 

Isäni päiväkirjan vuodelta 1955 tulin avanneeksi, kun päädyin viikolla keskustelemaan road tripeistä USA:ssa ja muistin isäni usein kertoneen omastaan, jonka tekivät äitini kanssa ennen meitä, lapsia, ja ajattelin tsekata sen reittiä. Mutta jääköön tuo varsinainen pitempi roadtrip vuodelta 1955 vielä odottamaan vuoroaan, kun sitä etsiessäni löysin kuvauksen viikon mittaisesta matkasta Bostonista mm. Niagaran putouksille ja Prince Edward Islandille.

annaMinulle Prince Edward Island on tähän asti edustanut Lucy Maud Montgomeryn Anna-kirjasarjan maisemia ja maabongauksen myötä myös TCC-pistettä, mutta tuon päiväkirjalöydön myötä saareen liittyy hiukan myös ihan sukuhistoriaakin!
Muistan myös lievästi kateellisena selanneeni yhdessä Maailmanmatkaajien kokouksessa hienoa kuvakirjaa matkasta, joka oli suuntautunut myös tälle saarelle.

 

Vanhempani tekivät (hiukan yli 30-kymppisinä) tämän matkan Bostonista autolla, ajaen viikossa runsaat 5000 km.  Omat hahmotelmani – olen tätä oikeasti jo aikaisemmin muutamaan kertaan miettinyt, joko erikseen tai jopa liitettynä St. Pierre & Miquelon -saareen (toinen TCC-piste tuolla suunnalla) – ovat olleet lähinnä sen tyylisiä, että lentäisimme Halifaxiin asti ja ajaisimme vain loppumatkan, lyhyitä etäisyyksiä ja vain ”maaseudulla”. Halifaxista on myös lentoja St. Pierre & Miquelon saarelle …
Eli, suunnitelma on jo olemassa, aikataulua retkelle ei tosin vielä ole, mutta ehkäpä, tässä jonain vuonna vielä.

EAH PEI map

Isäni päiväkirjaan tämän matkan osalta vielä palatakseni. Prince Edward Islandista hän kirjoittaa:

”Jatkoimme matkaamme Cape Tormentineen, josta ylitimme North Thumberlandin salmen Abeqweitilla. Kiertelimme saarella ja yövymme Wood Islandsissa. Aamulla palasimme mantereelle Prince Nova -lautalla. Ajoimme Truron kautta Halifaxiin, jossa kiertelimme. Illalla palasimme New Brunswickin puolelle, jossa yövyimme St. Johnin pohjoispuolella.”

Tyyli on niukkaa ja asiallista – mutta faktat hienosti dokumentoituna siten, että halutessani voisin vaikka toistaa reitin. Tosin Cape Tormentinesta saarelle menee nykyisin jo silta, mutta lauttayhteys Wood Islandsista on edelleen olemassa.

Isäni opiskeli MITssä (Massachusetts Institute of Technology) Fulbright -stipendillä 1954-55 ja äitini liittyi hänen seuraansa kesäksi 1955, jonka päätteeksi vanhempani palasivat S/S United States -laivalla Eurooppaan. Viisumia USA:han ei muuten vuonna 1955 saanut ihan helposti – äitini viisumianomuksen liitteenä oli myös todistus hänen silloiselta työnantajaltaan ja siinä lause:

”As I also know her to be a very orderly person in her manner of living, I recommend with pleasure that her application for a visa to the United States be accepted.”

Join the Conversation

1 Comment

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *