Pako Arjesta -blogin Jerry kirjoitti pääsiäisenä blogiinsa jutun otsikolla Brändiuskollisuus. Tämän jutun päädyin lukemaan siksi, että otsikko tuntui niin kornilta, että piti tarkistaa, että mikä ihme juttu tämä on?! Ja vaikka juttu edelleen sen lukemisenkin jälkeen tuntui jotenkin kornilta, niin tässä minä nyt kirjoitan Jerryn innoittamana juttua matkailuharrastukseeni liittyvistä tuotemerkeistä.
Ennen matkaa valitsen mukaan otettavat vaatteet, tarvittavan kosmetiikan ja pakkaan tavarat johonkin.
Vaatteiden osalta useimmiten mukaan lähtee Long Tall Sallyn (linkki poistettu liikkeen toiminnan lakattua ainakin toistaiseksi) housuja, Gudrun Sjödenin yläosia ja huiveja ja usein Marimekon takki. Marimekon olkalaukku lähtee mukaan lähes aina – sama laukkukin on kestänyt jo vuosikausia (käytän sitä vaan matkoilla).
Ehkä mielenkiintoisin vaatemerkkilöytö matkoilta on saksalainen Oska, jonka malliston ensimmäisen pitkähihaisen t-paidan ostin miellyttyäni sen väriin yhdessä putiikissa Scilly-saarilla ja sen jälkeen olen ostanut sitä lisää lähinnä postimyynnistä ja jonkun kerran Kööpenhaminasta, missä pitkään oli minua lähin heidän myyntipisteensä Illumin tavaratalossa. Lämpimään lähdettäessä Oskan housut ovat mukana lähes aina.
Kuvissa Gudrun Sjödenin huivi, Long Tall Sallyn mustat housut, Gudrun Sjödenin hellemekko ja t-paita ja Oskan valkoiset housut. Musta laukku kaikissa kuvissa Marimekon. Kuvat Moldovasta, Kambodzasta ja Azerbaidjanista.
Kosmetiikkani on pääosin valmiiksi pakattuna koko ajan, nestemäiset nykyisin Victoria’s Secret -merkin läpinäkyvään pinkkiseen kosmetiikkalaukkuun, joka on täyttänyt ”muovipussivaatimukset” viimeisen parin vuoden ajan kymmenillä ja taas kymmenillä lentokentillä, vain Lontoon Heathrowlla jouduin sen kerran tyhjentämään tasan määritelmän mukaiseen muovipussiin. Tämä kosmetiikkalaukku on muuten yksi niitä harvoja tuotteita, jonka olen jonkun blogin (tässä tapauksessa Plusmimmin) suosituksesta ostanut.
Victoria’s Secret -kosmetiikkaa en matkoille mukaan ota, mutta matkalta kotiin ostan silloin tällöin purkin vartalovoidetta, aluksi sisarentyttärieni innoittamana, mutta sittemmin itsekin voiteeseen tykästyneenä. Noin ainoa tuotemerkki, jota kosmetiikkalaukustani löytyy varmasti on Biotherm. Siinä missä värikosmetiikan puolella olen melko uskoton tuotemerkeille, niin ihonhoitopuolella Biotherm on pysynyt matkassa jo vuosikymmeniä. Sekä Biothermin että Victoria’s Secretin voiteet kulkeutuvat kotiin lähes aina lentokentän taxfree-kaupoista, Victoria’s Secretiähän ei Suomesta voikaan ostaa.
Tavarat pakkaan Samsoniten laukkuun, joista nyt on menossa kolmas laukkusarja. Ensimmäiset Samsoniten kovat laukut olivat siniset ja yksi niistä kuljetti edelleen sisarentyttäreni tavarat Lissaboniin ja takaisin. Toinen sarja oli samanlaiset mustana – ensimmäisten heikon kohdan, rikkoutuvat kahvat, opimme näissä heti suojaamaan teippaamalla ne sekä kestävyyden että erottuvuuden vuoksi keltaisilla teipeillä.
Kolmas sarja ostettiin sen keveyden takia maailmanympärimatkalle lähtiessämme ja se on nyt enimmäkseen käytössä. Toinenkin sarja taitaa siirtyä sisarentyttärilleni lähiaikoina.
Mukaan lähtee myös lähes aina kamera. Kameran osalta olen ollut sekä Canon- että Olympus -fani. Aikoinaan ensimmäinen järjestelmäkamerani oli Canon, sitten kun halusin pienemmän siirryin Olympuksen Mju -kameraan, siitä Olympuksen Camedia -digikameraan ja välillä taas Canonin Ixus -sarjaan, josta minulla ehti olemaan ainakin kolme versiota, ennen kuin tänä vuonna palasin taas Olympukseen ja järjestelmäkameraan, nyt siis merkkinä Olympus PEN Lite E-PL7.
Uuden minijärkkärin opiskelu on vielä vaiheessa, mutta hyvään alkuun pääsin Tyyliä metsästämässä -blogia pitävän Veeran yhden illan loistavalla perehdytyskurssilla ja keväämmällä on vielä vuorossa Rajalan kurssi.
Työpaikastani johtuen puhelimeni ei ole iPhone vaan tällä hetkellä Lumia 920, jonka kameraan erityisesti olen ollut tyytyväinen.
Jerryn jutussa yhtenä tuotemerkkinä oli myös auto ja Jerrylläkin ihan erityisesti Audi. Meillä auto pääsee pitemmälle matkalle mukaan vain äärimmäisen harvoin, yleensä se jää Helsinki-Vantaan P3-parkkitaloon, mutta useimmiten se meilläkin on ollut Audi :-)
Elämäni autoista kirjoitin pari vuotta sitten tänne jutunkin ja kokosin siihen liittyvään kuvasarjaan kuvat jokaisesta autosta elämäni varrelta!
Lentokentällä tai viimeistään lentokoneessa otan esiin iPadini ja useimmiten katson siltä lennon aikana jonkun edellisellä viikolla katsomatta jääneet televisiosarjan jakson tai jonkun elokuvan, joita yleensä pidän sillä varastossa tusinan verran.
Televisio-ohjelmat ja elokuvat lataan sille tvkaista.com -palvelusta – helppoa, yksinkertaista ja edullista (jos vaikka ehkä hiukan harmaalla alueella, koko palvelun laillisuus, mutta en pidä sitä käyttäjänä ongelmani, paitsi jos palvelu lakkaisi olemasta, sitten siitä tulisi ongelmani!).Useimmissa hotelleissa myös wifi:n nopeus riittää nykyisin iPadin ohjelmavalikoiman täydentämiseen matkan aikana – pitäähän se Greyn Anatomian uusin jakso nähdä mieluimmin päivän kuin parin viikon viiveellä. Jos wifin nopeus ei muuten riitä, niin ohjelman latauksen voi käynnistää nukkumaan mennessään ja hitaammillakin nopeuksilla kyllä se yleensä parissa tunnissa latautuu!
Perillä tuotemerkeistä etsin yleensä ensimmäisenä lempijuotavani, eli Pepsi Maxin. Tosin sitä löytää oikeastaan aika harvoin maailmalla hotellisen lähellä sijaitsevistä minimarketeista, joten lähes aina joudun matkoilla tyytymään Coke Zeroon.
Mutta kotona juon aina :-) Pepsi Maxia.
Siinä, tuotemerkkejä. Aika paljon niitä matkailuun liittyen sitten löytyikin, kun hetken asiaa mietin.
Ja vielä selvennyksen vuoksi, tämän jutun innoittajana oli vaan ja ainoastaan Jerry, ei yksikään näistä tuotemerkeistä!
Kiva juttu, että päädyit kirjoittamaan postauksen tästä, vaikka se kornilta tuntuikin ;).
Sait hyvin painottumaan tämän matkailuun! Itselläni ei ole niin vahvoja tunteita matkailuun liittyviin brändeihin (vaikka monet noista merkeistäni sivuavat matkailua jollain tavalla), että olisin voinut laittaa niitä listaani.
Audi on hyvä valinta, kuten sanoin jo aiemmin ;). Ja Pepsi Max on suosikkini kaikista limppareista, jos ei lasketa mukaan japanilaista (saa ilmeisesti muualtakin) Fanta Grapea :). Harmi, ettei Pepsi Maxia saa lähes mistään, missä olen itse matkustanut. Se on aina Zeroa tai sitten Pepsi Nextiä nykyään.
PEPSI MAAX!!! Uskollinen juoja jo 11 vuotta :D Kamalaa, koskakohan hampaat tippuu?
Ja se on aina niin raastavaa kun joka maassa saa jännäillä, että onko Pepsi Maxia vai ei. Itse en Coke Zerosta tykkää, joten omina korvikkeina on ollut Diet Pepsi tai Cola light, Japanissa tuo Pepsi Next. On se Pepi vaan niin hyvää! :)
Hyvä Jerry, että huumorisi riitti tuohon otsikkosi korniksi leimaamiseen :-)
Ihan mielenkiintoistahan tuota loppujen lopuksi oli pohtia! Eli kiitos ideasta.
Tämähän on kaikessa korniudessaan aika mielenkiintoinen postausaihe – vähän erilainen lähestymistapa perinteiseen matkavarusteluun. :)
Jos tekisin tästä aiheesta postauksen, löytyisi Pepsi Max minunkin listalta! :) Coke Zero on mun mielestä aivan kamalaa, joten hätätilanteessa taivun ennemmin Diet Coken puolelle. Kiva postaus!
Meitähän on paljon Pepsi Max -faneja! Mitenkähän saataisiin kaikkiin maailman kohteisiin tieto siitä, että hommatkaa nyt sitä, niin kyllä ne sitten sen kerran kun satumme kulmille ostamme sitä :-)