Somettamista Oranissa

Kaikki Algeriasta

Pienen Algeria-sarjamme lopuksi yhteenvetona matkaamme liittyneitä käytännön asioita.

Ensimmäinen asia, joka Algerian matkaa suunnitellessa kannattaa huomioida on viisumi. Suomalainen tarvitsee Algeriaan viisumin ja lähin lähetystö on Tukholmassa. Omatoimimatkailijoita emme sen tarkemmin osaa asiassa neuvoa, sillä Starlight Tours, jolta ostimme matkapakettimme, hoiti myös viisumihakemukset puolestamme.

Algerian viisumi

Yllättävän pitkä aika niiden saamiseen meni, pääsiäisen alla yli kuukauden. Normaalisti ne kuulemma tulevat nopeammin, mutta liian tiukalla aikataululla ei kannattane olla liikkeellä.

Lensimme Algeriaan Istanbulin kautta: Hki – Istanbul – Algiers ja takaisin Oran – Istanbul – Hki. Tietysti myös Pariisin kautta olisi päässyt Algeriaan, mutta valitsemillamme päivillä ja reitillä (paluu Oranista) Turkish Airlines oli reippaasti edullisempi, tosin sitten paluun osalta hiukan aikataulun kustannuksella, eli lähtö Oranista oli yöllä ja vaihtoaika Istanbulissa pitkä. Mutta omapa oli valintamme.

Jatkolennolle Istanbulista Algeriin jonottaessamme hetken mietimme valkokaapuisessa ryhmässä, että mihinkähän olemme menossa, mutta sittemmin opimme, että tämä ei ole tavallinen algerialainen pukukoodi: nämä ihmiset olivat ilmeisesti palaamasta pyhiinvalellusmatkalta Saudi-Arabiasta.

Matkalla Algeriaan Matkalla Algeriaan

Viisumien ja lentojen lisäksi Starlightin paketti sisälsi hotellivaraukset ja autoilevan oppaan niin Algerierssa kuin Oranissa.

Hotellit olivat ok, Albert 1er:stä pidin merinäköalan,  ilmapiirin ja sijainnin vuoksi ihan erityisesti. Lentokentän lähellä Algierissa on uusia tasokkaita ketjuhotelleja, mutta niiden sijainti on ruuhkaisessa ja isossa kaupungissa huono. Eli piste tästä hotellivalinnasta Starlightille!

Albert 1er AlgiersAlbert 1er Algiers

Hotel Les Ambassadeurs Oran AlgeriaLes Ambassadeurs Oranissa sen sijaan ei ihan vakuuttanut, vaikka sillä oli tähtiä enemmänkin kuin Albert 1er’illä. Pisteitä rapisi erityisesti sijainnista – ihan hotellin lähistöllä ei oikein ollut mitään.
Oranissa ketjuhotellit ovat uuden kaupungin puolella ja täällä olisin voinut vaikka harkita sellaista: kahvilat ja pienet ruokakaupat näyttivät siellä olevan helposti saavutettavissa lähikortteleissa ja rannan uudet puistoalueet näyttivät kauniilta.
Les Ambassadeursissa jäimme myös heti hotelliin saapuessamme jumiin sen hissiin, josta meidät toki pelastettiin melko ripeästi, mutta hissiä emme silti tuon kokemuksen jälkeen siellä juuri käyttäneet!

Hotel Les Ambassadeurs Oran

Oppaamme Algierissa oli keski-ikäinen hyvää englantia puhuva Boualem (oppaiden yhteystiedot pyydettäessä).  Boualemiin liittyen ainoa negatiivinen asia oli hänen neljälle isolle suomalaiselle liian pieni auto: etenkin Tipasaan suuntautuneella koko päivän mittaisella retkellä kolme aikuista takapenkillä oli kyllä vähän liikaa!

Oranissa meitä opastaneen nuoren naisen, Selman, englanninkielen taito oli rajallisempi, ja jos kukaan meistä ei olisi osannut yhtään ranskaa, niin osa kaupungin tarinoiden yksityiskohdista olisi jäänyt uupumaan, mutta toki toimeen olisimme tulleet. Eikä se Selmankaan auto juuri isompi ollut. Onneksi olimme, kaikki, vain käsimatkatavaroilla liikkeellä!

Oppaat olivat käytettävissämme aamusta alkuiltaan ja vievät meitä periaatteessa mihin halusimme. Algiersin opas vaikutti ammattimaisemmalta sikäli, että hänellä tuntui olevan hyviä omia ehdotuksia käyntikohteista, mutta kun halusimme esimerkiksi käydä myös El Aurassi -hotellilla, niin se sopi hänelle, ja hän jopa sai järjestettyä meille pienen esittelykierroksen hotelilla, huoneita myöten.
Oranin opas kyseli välillä liiankin paljon mitä haluamme seuraavaksi ja kun sitten halusimme kaikenlaista: kukkatorille, postikortteja, postimerkkejä, Royal Hoteliin, niin päädyimme sitten kävelemään Oranin kujia edes takaisin oikein kunnolla.
Tipasan retkestä olimme sopineet etukäteen.

Junalla Oraniin

Algierisista Oraniin matkustimme junalla, 1. luokassa, joka ei nyt ollut loistokas, mutta 5 tunnin matka sujui ihan suomalaisittainkin mukavassa ja rauhallisessa vaunussa hyvin. Tarjoilukin pelasi: tarjoiluvaunusta saattoi ostaa teetä ja pientä syötävää.

Hotelliöitä meille kertyi 5 (tai oikeastaan 4, mutta yölähdön takia olimme maksaneet myös 5. yöstä, jotta saimme pitää huoneen loppuun, eli puolille öin asti.

Tästä kaikesta maksoimme Starlightille 1800 euroa per nuppi (4 hengen ryhmäkoolla, kahdelle hengelle luultavasti hiukan enemmän).
Starlightin valitsimme, sillä valmismatkoja Algeriaan ei ole tarjolla, meillä oli Starlightista hyviä kokemuksia aikaisemmilta matkoilta, emmekä halunneet käyttää aikaa ja energiaa matkan kasaamiseen omatoimisesti, sillä kun aikaa oli käytettävissä vain pääsiäinen ja pari päivää, ohjelmasta kannatti sopia etukäteen sen sijaan, että olisimme vasta perillä alkaneet ihmetellä, että mitä ja miten tänään.

Toki ainakin Algierissa olisi varmaan pärjännyt ihan omatoimisestikin: oppaan casbah-alueelle olisi saanut hotellin välittämänä ja etenkin jos asuu keskustahotellissa, niin monet asiat olivat hotellista kävelyetäisyydellä.

Oran ei ehkä olisi auennut omatoimisesti ihan yhtä helposti, mutta tuskin sielläkään pulaan joutuisi, ihan kaikkea ei vaan ehkä heti löytäisi ja huomaisi – tai ainakin pitäisi opiskella kaupunkia kunnolla etukäteen!

Muita kuluja ei meillä tällä kertaa sitten oikeastaan ollutkaan, mitä nyt 63 euroa lentoparkista ja 43 euroa Istanbulin loungevierailusta paluumatkalla.

Ruoka- ja juomakuluja emme tapaa matkakuluiksi laskea, sillä syömme ja juomme kotonakin. Hintatasosta kiinnostuneille voisimme suositella Numbeon sivuston Cost of Living -osiota. Algerian osalta sen tiedot olivat mielestämme pari viikkoa sitten suht oikeita. Samoin sen tiedot Suomesta.

Ruoka Algeria

Paikallinen valuutta Algeriassa oli ihan oma lukunsa. Olimme ajatelleet vaihtaa sitä ensi alkuun lentokentällä – valuuttahan ei ole vaihdettava eli etukäteen sitä ei olisi voinut vaihtaa. Eipä vaihtanut lentokentällä oleva pankkikaan, ulkomaalaisille. Kävelevä ”pankki” olisi vaihtanut ja tarjonnut kaupan päälle kyydin kaupunkiin, mutta jäimme odottamaan opastamme, ajatellen, että kysellään nyt vähän tästä ensin.

Kuvio on kuulemma sellainen, että algerialainen, matkustaessaan ulkomaille, saa luvan vaihtaa valuuttaa, mutta määrät ovat pieniä, luokkaa joitakin satoja euroja ja matkakassaa tavataan sitten täydentää vaihtamalla lisää valuuttaa pimeästi.
Pimeästi mekin sitten päädyimme valuuttaa vaihtamaan, oppaaltamme. Vaihtokurssit niin lentokentän ”pankilla” kuin oppaallamme olivat jokseenkin yhteneväisiä ja suunnilleen sama kuin XE-sovelluksen antamat, joten ehkä vaihtavamme pienehköt määrät paikallista valuuttaa vaihtuivat suunnilleen oikeaan kurssiin.

XE

Hiukan oppaamme oli vaihtamisoperaatioiden kanssa häveliäs, eli setelit ja kirjekuoret vaihdettiin autossa, ei ihan kadulla, etenkin kun poliiseja kaupungissa oli aika paljon.

Poliisien kanssa jouduimme sen verran tekemisiin, että Lasse kun otti Oranissa kuvan tiukkaan vartioidusta Ranskan suurlähetystöstä, pysäytti poliisi hänet hetimmiten ja pyysi poistamaan kuvan. Julkisia rakennuksia Algeriassa ei saa kuvata. No, Lasse poisti kuvan, vaikka eihän se oikeasti iPhonesta poistunut, mutta jätetään nyt julkaisematta kuitenkin.

Algeriasta voit lukea lisää jo aikaisemmin julkaisemmista jutuistamme:

Ehkä vielä tämänkin voisi laskea Algeria-jutuksi: Algeria on Afrikan suurin maa.

Ja matkaystävämme Kari, runoilija, on julkaissut tämän kaiken tiiviissä ja kauniissa runomuodossa!

Runoilja ja vaimo Cherchellissä Algeriassa

 

33 kommenttia artikkeliin ”Kaikki Algeriasta

  1. Onko tuossa matkatoimiston hinnassa siis lennot, majoitukset ja viisumikulut- sekä opaspalvelut? Teittekö yhtään vertailua että paljonko nämä olisi tullut erikseen (itse) hankittuna. Varmaankin omatoimisesti olisi päässyt 40-60% hintaan, mutta itse olisi hieman saanut tehdä töitä enemmän valmistelujen suhteen. Azerbaijanin reissulla (6 päivää) saatii itse hankkimalla kustannukset noin 600€ sis lennot, majoitukset, viisumit ja oppaat. Matkatoimistot tarjoavat samanlaisia matkoja tuplahintaan..

    1. Kuten totesin, muita kuluja kuin illalliset, lentoparkki ja Istanbulin lounge ei ollut. Ja ei, emme tutkineet omatoimivaihtoehtoa, sillä halusimme juuri tällaisen valmiin paketin, jollaisen olimme Starlightilta pariin muuhunkin kohteeseen jo ostaneet ja konseptista pitäneet. Muutaman satasen takia ei olisi viitsinyt säätää, ostaa osia eri toimijoilta ja etsiä kaikkia vaihtoehtoja itse. Etenkin kun tuolla vaihtoehdot eivät ainakaan joka kulmalla kävele vastaan. Tykkään myös jutella paikallisten oppaiden kanssa 🙂

  2. Hyvä toteamus että ruokia ja juomia ei ole mitään mieltä laskea matkakuluiksi, kun on kerran joka tapauksessa lomallakin elettävä!

    Tuosta hissisattumuksesta muistin oman kokemukseni Bristolin Radisson Bluesta: hissi jäi hetkeksi jumiin kerrosten väliin, ja liikkui minuuttien ajan todella hiljaa, kuin miettien liikkuako vai jumiutuako. Kun se vihdoin lähti liikkeelle, päätin että sillä lomalla en enää hissiin astu. Enkä astunut. Ylimmän kerroksen kattoterassilliseen junior suiteen oli tosin melkoinen kiipeäminen, mutta se kävi hyvästä kuntoilusta 🙂

    1. Kiitos Johanna! Ruokamenoista olemme todenneet, että etenkin kun useimmissa maissa ruoka on ravintolassakin syötynä edullisempaa kuin Suomessa, niin samoihin se menee, joten jos vaikka matkabudjettia pitäisi laatia, niin ruokaa ei tarvitsisi sen kummemmin budjetoida kuin kotonakaan.

  3. Vaikuttaa siltä, että Algeriaan matkustettaessa matkatoimiston kautta matkan ottaminen on ihan kannattavaa. Joskus tuntuu, että niistä maksaa ihan tyhjästä, mutta jo tuo viisumiasia on sellainen, minkä hoitamisen mieluusti antaa eteenpäin. Mielenkiintoisia myös nuo rahanvaihtokuviot.

    1. Kiitos Teija! Ehkei nyt suoranaisesti kannattavaa, mutta jos omalle ajalleen laskee jotain, niin mitä enemmän töitä viisumin ja paikallisten retkien/oppaiden etsimiseen joutuu tekemään, niin sitä ”kannattavampaa” tuo on. Euroopan ja Pohjois-Amerikan reissut tapaamme mekin yleensä itse rakentaa, vaikka etenkin kiertomatkoilla on usein monta elementtiä: pitkät lennot, välilennot, monta hotellia, auto, ehkä lauttoja, kohdeselvitykset jne. Valmis matkasuunnitelma voi sisältää varmuuden vuoksi tulostettuna parille viikolle tyypillisesti tusinan verran erilaisia varauksia.

  4. Mielenkiintoinen juttu. Paikallisoppaat ovat siitä kivoja, että usein kuulee siitä paikallisesta arkielämästä enemmän kuin matkatoimiston oppaan kanssa. Tai voi jopa päästä paikkoihin joista eivät matkailijat edes tiedä. Itsellänikin moni hauska seikkailu liittyy juuri paikallisoppaiden kanssa tehtyihin retkiin.

    1. Kiitos Paula! Paikallisoppaat auttavat myös siinä, että kun käy harvinaisemmissa kohteissa, joissa kuitenkin suht varmasti käy vaan kerran elämässä, niin ”muistaa” sitten kerralla nähdä kaiken oleellisen, ettei sitten vasta kotiin palattua huomaa, että tuo jäi näkemättä.

  5. Olen ollut kiinnostunut tästä Algeria-sarjasta, koska maahan harvemmin kukaan menee. Olihan se minun vanhassa Peltonissanikin mainittu (Robert Young Pelton ”The most Dangerous places on Earth”) ja arvelin maan olevan kuumottava. Viisumin lisäksi hankaluutta ainakin itselleni tuo se, että matkustan yksin, joten kaikkein mieluiten etsiydyn dormeihin. Algeria-sarjan perusteella maa todella on kiehtova sen lisäksi, että Atlas-vuoristossa pesii kuumottava atlaksenvihertikka.

    1. Kiitos Stacy! Ei taida enää olla Algeria maailman vaarallisimpia paikkoja. Tuo kirja kuullostaa otsikon perusteella kuitenkin kiinnostavalta, ehkä pitäisi tutustua siihen joskus!

  6. Mielenkiintoinen postaus hieman erilaisesta kohdemaasta. ’Maassa maan tavalla’- sanonta pätee varmasti hyvin tuollakin ja Algeria sopii varmasti hyvin kohteeksi kokeneille ja avarakatseisille matkailijoille. 🙂

    Omatoimimatkalla tuolla saattaisi mennä välillä sormi suuhun, joten oppaan apu on varmasti paikallaan.

    1. Kiitos Tero! Kaipa tuolla omatoimisestikin olisi selvinnyt, mutta helpommalla pääsee, kun palkkaa hiukan apua 🙂

  7. Mielenkiintoinen juttu tuo valuutanvaihto. Aika hankalan kuuloiseksi tehty puolin ja toisin. Turkish Airlinesilla on kiva lentää, itse suosin sitä jos vaan mahdollista ja järkevää. Mutta Istanbulin lentokenttä taas on yksi kamalimmista, siellä pitkät vaihdot on tuskaa…

    1. Kiitos Noora! Tuon Istanbulin kentän takia mekin hommasimme toissa vuonna tuon Dinersin kortin, jolla pääsee loungeen lentolipun luokasta riippumatta.

  8. Itselleni on todella harvinaista, lähes ennenkuulumatonta, varata matkoja minkään järjestäjän kautta, ja onkin kiva lukea, että sellainenkin vaihtoehto toimii. Toisaalta en ole koskaan käynyt Afrikassa, sinne saattaisin hyvinkin harkita jotain tämänkaltaista järjestelyä. Pitäiskö lähteä Algeriaan parantelemaan erittäin ruostunutta ranskan taitoania?

    1. Kiitos Meri! Meistä valmiiksi järjestetty on vaan niin paljon helpompaa ja huolettomampaa, etenkin kun usein yritämme ”ahnehtia” paljon lyhyessä ajassa.

  9. Tässä oli varmasti hyviä vinkkejä Algeriaan suuntaaville tai sinne matkaa suunnittelevile 🙂 Aika jännä ettei Algeriassa saa kuvata julkisia rakennuksia, onkohan siihen joku erityinen syy?

    1. Syyksi riittää se, että kyse on ’PiiP’, maasta, kaikissa niissä on ehdottamasti kielletty julkisten rakennusten/paikkojen kuvaaminen, mm lentokentät, asemat ovat suuria salaisuuksia, jne voi häkki heilua jos jäät kiinni.
      Esim Kampalassa kuvasin puuta, mutta vieressä oli British Council, jonka sivurakennuksen katto näkyi, jäin kiinni, eli kuva oli poistettava

    2. Kiitos Tanja! Taitaa, kuten tuosta Tuomon kommentista alla voit lukea, monessakin kehitysmaassa olla varmuuden vuoksi tai muuten vaan kielletty monenkin kohteen kuvaaminen. Erilaiset oikeudet ja vapaudet kun eivät kaikkialla ole ihan samalla tasolla kuin länsimaissa.

  10. Samalla tavalla ajattelemme mekin lyhyemmistä matkoista ja ruoka- ja juomakustannuksista: siihen menee rahaa kotonakin, se ei varsinaisesti ole kulu, etenkin kun käytämme niin paljon ravintoloiden palveluita myös arkena.

    Muuten tuo hinta vaikuttaa sisältöönsä nähden ihan varsin kohtuulliselta. Ei mitenkään ylimitoitettu ottaen huomioon että kaikki taaseen oli hoidettu. Enpä muuten ole aiemmin tuosta matkatoimistosta edes kuullut. Hyvä kun laitoit senkin nyt kartalle.

    1. Kiitos Miika & Gia! Starlight Toursin me ”opimme” Maailmanmatkaaja-piireissä, siellä kun sitä olivat jo ennen meitä moneet käyttäneet eksoottisimmissa kohteissa saadakseen kasattua matkan juuri haluamiinsa kohteisiin. Starlight Tours taitaa muuten luvata järjestää matkan minne tahansa – Euroopan ulkopuolella.

  11. Mielenkiintoista luettavaa jälleen! 🙂
    Pidän erityisen paljon siitä, että teidän bloginne on niitä harvoja, joissa (omani lisäksi) törmää myös valmismatkoihin, itseäni ne aina kovasti kiinnostaa varsinkin tälläisiin kohteisiin kuin Algeria ja Afrikka ylipäätään.

    1. Kiitos Virpi! Meillä periaate on melkein, että Euroopan ja Pohjois-Amerikan, ja ehkä muutaman länsimaisemman Aasian kohteen (Singapore, Hong Kong, Australia, Uusi-Seelanti) ulkopuolella käytämme valmiita matkoja tai järjestytämme itsellemme valmiin matkan.

  12. Ensimmäinen kuva kertoo nykyajan ihmistä kaiken. Älypuhelin vie voiton seurasta – asiaan…

    Algeria-jutut ovat olleet erittäin mukavaa luettavaa. Aika eksoottinen maa näin Suomesta katsottuna, vaikka onkin kohtalaisen lähellä. Toki siihen vaikuttaa pitkälti entisen diktaattorin tekemiset, mikä johti maan syrjääntymiseen Euroopasta entisestään. Nyt on sitten ollut muita murheita, mutta toivotaa, että tällainen mielenkiintoinen maa kerää tulevaisuudessa myös enemmän turisteja.

    Kaiken kaikkiaan on varmasti ollut helpoin vaihtoehto valita koko paketti, kun yrittää pohtia, miten omatoimimatkalla saisi kaikki kohteet käydyksi. Omalle ajallekin kun on joku hinta laskettava.

    1. Kiitos Rami! Meillä tosiaan tuo aika, niin matkalla kuin sitä ennen, tuntuu usein olevan kortilla ja lisäksi sitten kun aikaa kohteessa on niukalti, niin on mukavaa, että kaikki menee kerralla putkeen sen kummemmin säätämättä.

  13. Lontoon kautta BA:lla pääsee myös Suomesta perille ja voi halutessaan yhdistää pari yötä mennen tullen mun nykyisessä kotikaupungissa reissuun 😉 Valitettavan harvoin edes omatoimimatkailijat on perillä näistä stop-over kuvioista. Muuten Algeria vaikuttaa, kuten olen todennut, niin erittäin potentiaaliselta tulevaisuuden kohteelta.

    1. Kiitos Sir! Meillä ei valitettavasti oikein taas viime aikoina ole loma- tai muut vapaapäivät riittäneet stop-overeihin. Ja tietysti, jos ei erityisesti halua syystä tai toisesta viettää paria yötä Lontoossa, niin stop-overista tulee etenkin tuolla suunnalla reilusti hintaa lisää 🙂

  14. Meilläkin yksi hissimuisto viime kesältä Nizzasta. Hotellin asukkaat olivat jääneet hissiin jumiin, kuulimme outoa huutoa ja koputusta, kun tutkimme asiaa niin selvisi että porukkaa oli jäänyt kerrokseen jumiin. Respassa meitä ei meinattu uskoa, ennen kuin vaadimme virkailijan kuuntelemaan. Siinä me sitten isännän kanssa juoksimme hissin ja respan väliä ja yritimme pitää hissin porukoita rauhallisena, sillä aluksi henkilökunta ei sitä tehnyt. Hississä oli mm. pieniä lapsia ja tietenkin hissinkorjaajat olivat lakossa. Vihdoin henkilökunta otti tilanteen vakavasti ja poistuimme hissikuilun luota huutelemasta. Pari päivää olimme ilman hissiä, itse kävelin mielelläni portaat tuon episodin jälkeen…

    1. Kiitos Martta! Meillä hotellin henkilökohta kyllä huomasi tilanteen suht nopeasti, eli mitään isompaa paniikkia/katastrofia ei päässyt syntymään, mutta eihän tuo nyt ihan kivaakaan ollut.

  15. ai teillä oli noinkin tehokas reissu että se jäi noinkin lyhyeen aikaan! Näitä on ollut kiva lukea – Algeria kun on Pohjois-Afrikassa vielä kokematta. Valmismatka on kyllä epäilemättä ollut oiva valinta ottaen huomioon niin viisumivaatimukset kuin ilmeisen pätevät oppaatkin.

  16. Kiitos Erja! Lomapäivät olivat tiukassa, mutta pääsiäiseen pari ylityövapaata yhdistämällä saatiin sentään melkein viikko kasaan. Olihan sekin jotain!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.