Keuhkoveritulppa feature

Keuhkoveritulppa vei sairaalaan

Klikkiotsikoksi tälle tarinalle olisi myös voinut sopiva vaikka ”Nähdä Havaiji ja kuolla”.
En kuollut, mutta keuhkoveritulppa on sen verran vakava juttu, että ehkä tämä tarina kannattaa kertoa (ja lukea).

Paljon lentävänä tiedän toki, että etenkin pitkillä lennoilla laskimotukos vaanii ja sen estämiseksi on hyvä muistaa:

  • käyttää lentosukkia
  • liikkua koneessa säännöllisin väliajoin
  • tehdä jaloilla pohjeliikkeitä
  • juoda riittävästi vettä

mutta joskus jollain lennolla jotain tai kaikkea näistä ei vaan tule tehtyä.

Lensimme Vancouverista Honoluluun iltapäivälennolla, lentolipussa luki

Vancouver
Kanada
Terminaali M
Hawaii (Oahu,Honolulu)
Yhdysvallat
Terminaali M
18:10
21:20
WS1864
Westjet
Westjet

Vancouverissa oli kaunis, lämmin päivä ja ennen lentokentälle lähtöä kävimme vielä lentämässä vesitasolla, joten päivän toinen lento jäi vähän vähemmälle huomiolle.
Kuten sekin, että Vancouverin ja Honolulun välillä on aikaeroa 3 tuntia, eli kyseessä oli kuitenkin yli 6 tunnin lento.

Vancouver Seaplane Harbour

Vasta koneessa tajusin, että minulla on vain lyhyt tukisukka vain toisessa jalassani: käytän sellaista lähes aina nilkasta leikatun melanooman takia oikeassa jalassani. Tajusin myös, että olisi kannattanut ottaa lämmin huivi koneeseen, sillä Westjetin koneessa oli kylmä, mutta se ei nyt oikeastaan liity tähän tarinaan.

Kipu pohkeessa

Honolulussa ja myöhemmin viikon Havaijin risteilymme aikana vasen pohkeeni tuntui ajoittain lievästi kipeältä, syvällä pohkeen sisällä. Kipu oli lievää ja häiritsi lähinnä aamuyöstä, mutta asettui Voltarenilla. Hiukan sitä ihmettelin, mutta toisaalta minulla on joskus todettu samassa pohkeessa sinänsä harmiton Bakerin kystakin, joten en ollut asiasta kovin huolestunut.

Havaijilta lensimme takaisin reittiä Honolulu – Seattle – Lontoo,Gatwick – Helsinki. 6 + 9 + 3 tuntia. Tosin olimme ensimmäisen 6 tunnin jälkeen yön Seattlessa lentokenttähotellissa, eli siinä välissä lennoissa oli 16 tunnin tauko. Lontoossa tauko oli vaan luokkaa 3 tuntia.

Norwegian dreamliner Gatwick

Saavuimme kotiin maanantai-iltana. Ensimmäinen yö oli 13 tunnin aikaeron takia levoton, illalla nautitusta melatoniinitabletista huolimatta. Pohjekin vähän taas häiritsi. Vähän ihmettelin myös sitä, että kun yöllä kävin asuntomme 1. kerroksessa juomassa ja kiipesin takaisin sänkyymme 3. kerroksessa, niin hengästyin portaissa, mutta ajattelin, että runsas 3 viikkoa reissussa vaatii veronsa. Pohkeeni ei kuitenkaan ollut turvonnut, sitä ei kuumottanut, eikä se ollut punainen, eli kaikista mahdollisista laskimotukoksen oireista minulla oli vaan yksi.

Toisen huonon yön jälkeen soitin keskiviikkoaamuna terveyskeskukseen: jos pohjekipu olisi sittenkin laskimotukos, jolle pitäisi tehdä jotain. Lääkäri lähetti laboratorioon: veren P-FiDD -arvo sulkisi pois epäilyn tukoksesta.
Kävelin muutaman kilometrin matkan laboratorioon – harmitellen taas hengästymistäni ylämäissä – ja jäin odottamaan tulosta.

Nopeasti Jorvin päivystykseen

Illalla tulin, Lassen innostamana, katsoneeksi olisivatko tulokset tulleet Kanta.fi -järjestelmään ja olivathan ne:

27.9.2017 14:12    P -FiDD    6.7*     <0.5

Tuo tähti tuon lukeman 6.7 perässähän kertoo sen, että arvo on reippaasti sallitun arvon (0.5)!

Päätin olla odottamatta aamuun ja soitin Jorvin päivystykseen kertoen tilanteesta ja sain ohjeen lähteä sairaalaan.

Jorvissa minut ohjattiin tilanteessa, jossa päivystyksen jono oli pitkä ja odotustila täynnä, suoraan potilastarkkailutilaan, sänkyyn, ja minulta mitattiin ”perusvitaalit”, kuten verenpaine, pulssi, saturaatio ja lämpö. Seuraavana vuorossa oli sydänfilmi ja lisää verikokeita. Parin tunnin seurannan jälkeen – tuossa vaiheessa lähestyttiin jo puolta yötä, sain ensimmäisen verenohennuspiikin (Klexane 1 ml) ja kehotuksen mennä yöksi kotiin ja palata aamulla pohkeen ultraäänitutkimukseen.

Klexane keuhkoveritulppa Laskimotukos ja keuhkoveritulppa

Lisätutkimuksista osastolle

Aamulla palasin Jorviin ja vuorossa oli tutkimus toisensa jälkeen:

  • ”perusvitaalit” ja sydänfilmi (uudelleen)
  • vasemman alaraajan ultraäänitutkimus: tukoshan sieltä löytyi
  • valtimoverinäyte vasemmasta ranteesta (tästä kohtaa itsemurhan voisi siis tehdä)
  • keuhkojen TT-kuva: kummastakin keuhkosta löytyi pieni tukos

Tällä kertaa ohjeena ei enää ollutkaan palata kotiin vaan minut otettiin potilaaksi kardiologian osastolle S7 Jorvissa – lääkäri arvioi, kun sitä kysyin, että viipyisin osastolla tarkkailtavana 5-6 päivää. En ollut osannut tähän ihan varautua, joten siitä vaan sitten aviomiehelle kotiin pakkauslistaa, että tuo minulle läppäri, tabletti, laturit ja jonkinlainen arsenaali kosmetiikkaa – ja tule käymään!

Osastolla minut kytkettiin välittömästi, kiireellisen tuntuisesti, sydämen toimintaa seuraava laite, joka piirsi sydänkäyrääni osaston kansliassa ja käytävillä useammassa kohdassa näkyviin monitoreihin (ja luultavasti tiukassa paikassa olisi tehnyt hälytyksen). Laite oli ison matkapuhelimen kokoinen ja siihen meni 5 puolen metrin johtoa, jotka liimattiin minuun oikeisiin kohtiin. Sain myös kaulapussin, että voin kuljettaa sitä mukanani osastolla liikkuessani. Sain siis halutessani liikkua, eli ihan kriittisenä tilannettani ei pidetty.

Jorvi S7 monitori
Sydänmonitorien valvontataulua osastolla

Klexane-lääkitystä jatkettiin kahdesti päivässä pistettävällä 100 mg annoksella. Verenpainetta, pulssia ja lämpöä mitattiin myös kahdesti päivässä.

Olin täynnä kysymyksiä, sillä vaikka olinkin niin laskimotukosesta kuin keuhkoveritulpista kevyesti perillä, niin en oikeasti tiennyt mitä minulle seuraavaksi tapahtuu, missä vaiheessa vaara on ohi, miten paraneminen edistyy ja miten pitemmällä aikavälillä pääsen takaisin normaaliin elämään (ja matkustamiseen).

Mutta ei osastolla illalla mitään kysellä, aamun lääkärikierrolla vasta.

Pahin vaara lienee kuitenkin sikäli ohi, että osastolla ja tiukassa seurannassa, pahimmankin sattuessa, eli keuhkoveritulpan tukkiessa jonkun isomman suonen, apu olisi välittömässä läheisyydessä ja heti saatavilla.

Hyviä uutisia

Seuraava aamu valkeni sumuisena ja osasto heräili rutiineineen: heti aamulla vuorossa oli taas ”perusvitaalit” ja Klexane-pistos. Yö sydänmonitorin kanssa oli mennyt joten kuten – puolen metrin mittaiset johdot olivat sen verran lyhyitä, että sängyssä kääntyessään piti muistaa myös vaihtaa mittari toiselle puolelle.

Jorvi S7 aamupala

Lääkärikierto toi sitten hienoja uutisia: päivystyksessä saamani arvio 5-6 sairaalavuorokaudesta olikin ilmeisesti jonkinlainen keskiarvo ja tapaukseni keuhkojen osalta on sittenkin ollut lievä, joten voisinkin päästä kotiin jo tänään, jos sydänlääkäri antaa siihen luvan sydämen ultraäänitutkimuksen jälkeen.

Kyselin myös jatkosta ja sain kuulla, että Klexane-piikit jatkuisivat toistaiseksi ja rinnalla aloitettaisiin 6 kuukauden mittainen Marevan-lääkitys. Vasta kun se saataisiin kohdalleen, niin Klexanen piikittämisen voisi lopettaa.

Sydänlääkäri ehti paikalle alkuiltapäivästä ja sainkin sitten luvan lähteä kotiin vietettyäni sairaalassa vain runsaan vuorokauden – toki kehoituksella palata heti (ja ambulanssilla), jos tilanne yhtään pahenee esimerkiksi hengenahdistuksen osalta.

Marevan-lääkitys 6 kuukautta

Mukaani sain Klexane- ja Marevan-reseptit ja kahden viikon sairasloman, jossa oli myös maininta matkustuskiellosta, eli lokakuuksi suunniteltu matkamme Zagrebiin ja Plitviceen siirtyy nyt myöhäisemmäksi – onneksi on matkavakuutus, joka korvaa hukkaan menneet lennot, muut varaukset saatoimme vielä kuluitta perua.

Seuraavan kerran toivon näiltä näkyvin lentäväni marraskuun alussa Saudi-Arabiaan: matka on jo maksettu, viisumit, joita ei todellakaan saa helposti, passissa ja abayakin hankittuna, joten toivottavasti tämä pieni insidentti ei pakota minua perumaan tuotakin matkaa.

Mitään ehdotonta lentokieltoa pitemmällä aikavälillä en saanut, mutta ehkä ihan lähiaikoina yli kuuden tunnin lentoja kannattaa välttää. Ja muistaa ne lentosukat, juominen, liikkuminen ja pohjejumppa.

Podin lievää syyllisyyttä siitä, että olin itse aiheuttanut tämän tilanteen unohtamalla kerran lentosukan, juomalla ehkä liian harvoin (halpalentoyhtiöt eivät suoranaisesti tyrkytä juotavaa) ja nousemalla turhan harvoin jalottelemaan, mutta minut kotiuttanut lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että ei tämä nyt niin suoraviivaista ole.
Keuhkoveritulppaan sairastuu vuosittain yksi tuhannesta, vanhemmat ikäryhmät enemmän kuin nuoremmat, mutta kuulemma melko tyypillinen tapaus on myös Thaimaasta tai Intiasta palaava nuori, joka on saanut ripulin kohteessa ja on sen takia kuivunut. Lääkäri piti nesteytystä ehkä tärkeimpänä tekijänä – tai sitten hän yritti vaan lievittää syyllisyyttäni.

Kotiuduin siis sairaalasta jo perjantaina ja sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin – kävelimme eilen koemielessä 5 kilometrin mäkiäkin kiitettävästi sisältäneen lenkin, enkä mielestäni enää juurikaan hengästynyt.

Marevan keuhkoveritulppa

Nyt jäljellä on Marevan-lääkitykseen liittyvien INR-tasojen saaminen kohdalleen, eli lähilaboratorio tullee 1-2 viikottaisen käynnin myötä turhankin tutuksi. Kun lääkityksen taso saadaan kohdalleen, niin saatan selvitä kerran kuussa tehtävillä kontrolleilla. Ja eihän tätä kestä kuin 6 kuukautta. Marevanin käyttöön liittyy myös tiettyjä vaatimuksia liittyen ruokavalioon ja alkoholin käyttöön, mutta ehkä niistäkin puoli vuotta selviää.

Kootut vinkit lentomatkalle

Laskimotukoksen välttämiseen liittyvien tässäkin jutussa pariin kertaan kerrattujen vinkkien:

  • lentosukat
  • juominen: lasillinen 1-2 tunnin välein
  • liikkuminen: vähintään pari minuuttia 1-2 tunnin välein
  • pohjejumppa

ohella kannattaa tutustua Syö Matkusta Rakasta -blogin Merin äskettäin jutussaan 7 pientä vinkkiä, joilla teet lentomatkustamisesta mukavampaa vinkkeihin.

Itse en ole vastamelukuulokkeita oikein jaksanut mukana kuljettaa, mutta tässäkin jutussa mainitsemillani lennoilla oli sen verran monta koneessa huonosti viihtyvää lasta, että ehkä ne olisi kannattanut.
Niskatyynyn osalta vannon nykyisin Tempur-tyyppisestä materiaalista tehtyyn Cabeaun tyynyyn vaikka se vähän tilaa viekin.
Mekko ja sukkahousut on hyvä vaate, tosin itse korvaan sukkahousut stay-up mittaisilla lentosukilla.
Lämmikkeenä viittamainen ”villahuopa”, jota voi kohteessa (jos ei ihan tropiikkiin ole menossa) käyttää takin korvikkeena on mielestäni optimaalinen valinta.
Tässäkään jutussa mainitulla neljällä lennolla ei millään (Westjet, Hawaiian, Norwegian) huopaa olisi lentokoneessa saanut ilmaiseksi käyttöönsä.

Viittamainen huopa lennolle kuva Alaska

Rantapallon sivustolla on Archie gone Lebanon -blogia kirjoittavan Inka Khanjin hyviä jumppaohjeita niin pohkeille kuin jäykälle niskalle ja muullekin vartalolle.

56 kommenttia artikkeliin ”Keuhkoveritulppa vei sairaalaan

  1. No huh. Taidankin tästä heti ostaa uudet lentosukat, kun vanhat on niin virttyneet etten ole niitä enää viitsinyt käyttää. Vettä muistan juoda, mutta liikkumisen kanssa koneessa on vähän niin ja näin, varsinkin jos on ikkunapikalla .
    Paranemista ja pidän pekkuja että pääset Saudeihin! 😊

    1. Kiitos Hannele! Meillä liikkumiseenkin olisi ollut hyvät mahdollisuudet kun ainakin toinen meistä oli aina käytäväpaikalla, ei olisi muita tarvinnut häiritä. Mutta yölennolla tuli ehkä sitten nukuttua vähän liikaa 🙂

  2. Kiitos juttuni lisäämisestä! Ja huh, pelottavia tällaiset terveysongelmat. Voi johtua tosiaan lentämisestä, tai sitten mistä tahansa muustakin. Aina jotenkin ajattelen, että eihän tuo omalle kohdalle satu, mutta saattaa se vaikka sattuakin. Täytyy muistaa käydä ostamassa lentosukat, jos pääsemme joulukuussa lähtemään Aasiaan päin, kuten on suunnitelmissa. Paranemisia!

    1. Kiitos Meri! Tosiaan, kun tätä hiukan opiskelin, niin vaikka riski tähän lisääntyy mm. iän myötä, niin ihan nuoretkaan eivät ole tältä turvassa, eli kannattaa panostaa sukkiin, juomiseen ja liikkumiseen.

    1. Kiitos Jenni! Niinhän se on, että terveysongelmat ovat sikäli isoja juttuja, että ne kyllä sitten kun kohdalle sattuvat ottavat väkisin ykkösprioriteetin, jäävät muut jutut jonossa toiseksi 🙁

  3. Olipa kurja juttu, toivottavasti tulet pian kuntoon.Aikaisemin en korvaani lotkauttanut terveysongelmille, mutta kun vuoden alussa olin 3 kk lentokiellossa niin nyt ei ota mitään itsestäänselvyytenä.

    1. Kiitos Terhi! Juu, inhottavia nämä terveyslähtöiset jutut, jotka sitten kyselemättä tulevat matkasuunnitelmien päälle 🙁

  4. Hui! Onneksi ei käynyt pahemmin. Toivotaan pikaista toipumista niin, että marraskuun matka ei peruunnu ja pääsette normaaliin matkarytmiin takaisin.
    Nämä on kyllä tosi hyviä muistutuksia itse kullekin. Hyvä, että kirjoitat myös matkustamisen näistä puolista!

    1. Kiitos Teija! Toistaiseksi näyttää hyvältä, toipuminen. Myös paljon matkustava ystäväni vähän innosti jutun kirjoittamiseen ja ajattelin sitten, että miksi ei – onhan hyvä, että mahdollisimman moni tietää tästäkin riskistä matkailuun(kin) liittyen.

  5. Onneksi olet toipumassa <3
    Hurja kokemus ja niin se vaan on, että terveyttä osaa arvostaa, kun sen kanssa tapahtuu jotain.
    Kiitos myös rohkeudesta, että jaoit tarinasi.
    Kuulasta syksyä ja hyviä matkoja!

  6. Tapauksella onneksi onnellinen loppu. Ja myös opettava sellainen. Tähän asti olen itse suhtautunut vähän yliolkaisesti kaikkiin ohjeisiin pitkien lentojen varalle, mutta ikä opettaa tässäkin kohtaa. Olen alkanut kärsiä nilkkojen turpoamisesta lentomatkoilla, joten lentosukat ovat jo tulleet matkakumppaneiksi. Juoda tosiaankin pitäisi muistaa paljon enemmän, muutakin kuin samppanjaa 🙂

    1. Kiitos Annemaria! Tuosta juomisesta sen verran, että taitaa olla niin, että vaikka sen samppanjankin voi juoda (usein mekin aloitamme lennon sillä), niin sitä ei oikein tässä mielessä juomiseksi voi laskea, eli vettä kai sen lasillisen korkeintaan parin tunnin välein pitäisi olla.

  7. Ohhoh! Onneksi pääsit hyvään hoitoon, eikä mitään pahempaa päässyt sattumaan, vaikka kyllähän tuossakin oli jo tarpeeksi. Tämä sai myös ajattelemaan vähän tarkemmin omaa lentotapaani. Täytyy oikeasti ottaa lentosukat käyttöön ja juoda paljon vettä, vaikka se sitten tarkoittaisikin vierustoverin herättelyä, että pääsee vessaan.

    Tsemppiä labrassa juoksemiseen ja parantumiseen!

    1. Kiitos Elina! Riskit ovat tietysti vähän erilaisia eri ihmisillä ja lisääntyvät iän myötä, mutta tapaamani lääkärit tuntuivat kyllä tietävän monta tapausta ihan nuorillakin, eli asiaan kannattanee kiinnittää huomiota.

    1. Kiitos – eipä kestä! Paljon olen ainakin saanut ”parene pian” -kommentteja jutun myötä 🙂

  8. Oijoi, onneksi ei käynyt pahemmin! Tämä oli kyllä hyvä muistutus, vaikka lentosukkia oonkin käyttänyt jo aika orjallisesti vuosia. Mutta viimeksi Las Vegasista New Yorkiin lentäessä olin koko viiden tunnin lennon paikallani, en noussut kertaakaan vessaan, joten en myöskään selkeästi juonut riittävästi. Toinen jalka tuntui hieman puutuneen, mutta sen jälkeen mitään jälkiseuraamuksia ei ole ollut.

    1. Kiitos Sonja! Juominen taitaakin olla kaikista näistä ohjeista lähes se tärkein.

  9. Kuulostaa ihan kamalalta :/ Onneksi sait heti lääkkeet ja tajusit mennä lääkäriin. Mie sain laskimotukoksia, tosin pinnallisia kolme kappaletta yhtä aikaa muutama vuosi sitten jouluna ja se säikäytti nuorena ihmisenä tosi paljon. Sen jälkeen olen käyttänyt aina lennoilla tukisukkia, juonut vettä ja jumpannut. Tuli hetkellisesti lentopelkoonkin uusia ulottuvuuksia, mutta nyt taas uskallan lähteä.

    1. Kiitos Maarit! Pelottava kokemus, niin Sinulla kuin minulla, saattaa tehokkaimmin saada meistä itse kunkin kiinnittämään asiaan paremmin huomiota jatkossa.

  10. Huh mikä kertomus! Onneksi kaikki meni lopulta hyvin. Pikaista toipumista!

    Olen kuullut että laskimotukoksia on saatu ihan normilennoilla Euroopan sisälläkin, jo alle kolmetuntisillakin. Käytän aina lentosukkia, ja pyrin liikkumaan lennon aikana.

  11. Voi hurja, onneksi ehdit ja pääsit kotiin ettei matkalla tarvinnut jäädä päivystykseen ja sairaalaan. Pikaista paranemista ja todella toivon minäkin että pääsette seuraaville matkoille kuten suunniteltu!

    1. Kiitos Heidi! Juuri noin, olisi ollut kurja päätyä Havaijilla vaikka sairaalaan – ja olisi se tullut vakuutusyhtiöllekin jenkkihinnoilla kalliiksi, kaikkine tutkimuksineen ja kuvauksineen 🙂

  12. Paranemista. Minulla on ollut yleensä vain väsymystä koneesta ulos mennessä ja korvat menee lukkoon sekä tukkoon, siksi kuitenkin tykkään enemmän junista ja laivoista. Hotelleista olen saanut muutamia kertoja tauteja, en ole varma mutta kun luin jutun legionellabakteerista aloin jo epäillä sitäkin. Kun sain kerran ihmeellisen taudin yhdestä hotellista, jossa kuului myös toisen turistin yskiminen toisesta huoneesta alempaa tai ylempää. Joskus myös likaisista ilmastointilaitteista tulee yskä

  13. Hyödyllinen raportti ja onneksi meni hyvin! Meilläkin on noita keinoja usein käytössä ja lisäksi ennen pitkiä lentoja disperiini, joka vähän ohentaa verta. Noloa, että joskus 20v sitten tuli istuttua yhteen putkeen kertaakaan liikkumatta (muistaakseni edes vessaan!) 10h lento SF-Frankfurt, mutta ei enää tulisi tehtyä noin.

    Vaimo näitä Klexane-piikkejä vetikin heinäkuussa parikymmentä, mutta se oli hoitojen jälkioireiden varalta.

    1. Kiitos Timo! Nykyisin kai Klexane-piikit ovat ihan vakiokamaa jokaisen leikkauksen jälkeen, eli onneksi (?) minullakin oli niistä aikaisempaakin kokemusta. Tosin vahvuus veritulpan hoidossa näytti olevan viisinkertainen verrattuna leikkauksen jälkeen varmuuden vuoksi määrättävään sarjaan.

  14. Kuulostipa aika pelottavalta kokemukselta. Keuhkoveritulppa on jotenkin aina pelottavan kuuloinen juttu, koska tiedän, että se on aika vakava juttu. Tsemppiä Pirkko toipumiseen.

  15. Huh huh! Todella hyödyllinen ja silmiä avaava raportti. Usein olen juuri niitä tyyppejä, kuka ei jaloittele lentokoneessa eikä nouse paikaltaan, korkeintaan vessaan. Tsemppiä toipumiseen ja kiitos että muistutit siitä, mitä matkan jälkeen voi käydä.

  16. Onneksi ei käynyt pahemmin. Lensin äskettäin Sa Francisco-Lontoo-Joensuu ja en muistanut/halunnut laittaa tullessa lentosukkia. Nukuin sikeästl yli 4 tuntia ja veden juonti jäi minimiin. Nilkat oli turvoksissa varmaan vuorokauden ja pelkäsin minäkin sitä tukosta. Jatkossa käytän kyllä sukkia lyhyemmilläkin lennoilla ja muistan jumpata. Mukavaa syksyn jatkoa ja kiitos tästä muistuttavasta postauksesta.

  17. Hienoa, että kirjoitit tämän jutun varoitukseksi siitä mitä voi käydä! Ja vielä hienompaa, että sinulle ei käynyt lopulta pahemmin! Mulle tuli pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa pitkän lennon jälkeen oireita pohkeeseen ja kävin sitä parikin kertaa työterveyslääkärille näyttämässä. Pohje oli todella pitkään kipeä ja vähän turvonnut, mutta kyseessä oli lopulta onneksi vain pinnallinen laskimotukkotulehdus. Mutta kyllä sekin herätti ihan kunnolla ja ostin samantien mm. kunnon lentosukat ja aloin kiinnittää huomiota siihen, että nousisin lennoilla noin tunnin välein jaloittelemaan. Veden juomiseen pitäisi kiinnittää vieläkin enemmän huomiota.

  18. Onneksi olit kotimaan kamaralla, etkä jossain kehitysmaassa, ongelman sattuessa.
    Tämä oli hyvä muistutus pitkien lentojen negatiivisesta puolesta. Itse lisää tähän sinun vinkkilistaasi vielä asperiinin, nappi naamaan ennen lennolle lähtöä, niin hieman veri ohenee. Pikaista paranemista!

    1. Kiitos Heidi! Kehitysmaa olisi tietysti ollut yksi vähän huono vaihtoehto, mutta kaipa tämä Yhdysvalloissakin olisi tullu kalliiksi vakuutusyhtiölle ainakin. Lisäksi olisi saattanut hetken kestää, että Havaijilta tai Seattlesta olisi sitten saanut lentää Suomeen.

  19. Loppu hyvin, kaikki hyvin!! Yhdyn muiden kommentteihin ja yritän ottaa lähes käyttämättömät lentosukkani käyttöön taas ensi reissulla… (o_o) Mitä tulee julkiseen terveydenhoitoon, se on näköjään hyvää ja tehokasta, jos itse osaa olla aktiivinen! Millonkohan sinulle olisi ilmoitettu verikokeen tuloksista, jos et itse olisi katsonut asiaa netistä? Pelottavaa…

    1. Kiitos Reetta! Ehkä olisin seuraavana päivänä itse huomannut soittaa terveyskeskukseen ja kysyä asiasta – mutta kieltämättä en ihan usko, että hetimmiten olisivat oma-aloitteisesti minulle päin soittaneet.

  20. Onneksi selvisit vähällä! Kiitos, että kerroit tästä, on hyvä varoitus muille. Itse asiassa istuminen tappaa…..Itse käytän yli kolmen tunnin lennoilla tukisukkia. Mulla on kahdet; paksut ja ohkasemmat. Eka pitkällä lennolla olin niin paniikissa, että söin asperiiniakin. Tuo juomisen tärkeys on uutta. Jumppaliikkeitä tulee tehtyä mutta välttämättä ei jaloteltua.

    1. Kiitos Sari! Sinullahan tuntuu lähes kaikki muut keinot, tuota juomiseen panostamista lukuunottamatta, jo olleenkin käytössä.

  21. Ohhoh, siellähän on ollut säpinää! Pitäisi itsekin ottaa tavaksi liikuskella koneessa enemmän. En ole kyllä kovin pitkiä lentoja samaan putkeen lentänytkään, mutta kyllä kuuden tunnin lennolla olisi varmaan ihan hyvä nousta paikaltaan. 😀 Vettäkään ei ole kiva juoda, koska vessassa käymistä pitää välttää viimeiseen asti. 😀
    Onneks kaikki päättyi lopulta hyvin, oisi voinut olla aika paljon pahempikin juttu!

    1. Kiitos Janni! Kuuden tunnin lennolla ainakin 5 kertaa ylös, siis – ja runsas juominen osaltaan muistuttaa siitä, koska joutuu käymään vessassa.

  22. Kiitos, että jaoit tämän postauksen. Asia on sellainen, mitä monesti ihmiset vähättelevät tai eivät vain huomioi. Itse olen ihmetellyt myös, miksi lentoyhtiöt kehottavat lennoillaan välttämään ”turhaa” liikuskelua käytävillä eivätkä tarjoa enempää juotavaa pitkille lennoille. Onneksi sait hyvää hoitoa, pikaista paranemista!

    1. Kiitos Ida! Oikeastaan kiitos tästä jutusta kuuluu ystävälleni Pirjolle, joka kannusti sen kirjoittamiseen. Mutta oikeassa taisi Pirjo olla, että hyvä idea kirjoittaa, koska useampikin on jo jutusta kiitellyt.

  23. Hui! Onneksi ei äitynyt noin pahaksi lennon aikana ja tajusit Suomen päässä lähteä itse terveyskeskukseen. Minä olen vähän neuroottinen laskimotukoksesta, yksi (parikymppinen) kaveri sai sen lentomatkalla Aasiasta Suomeen täysin yllättäen. Onneksi selvisi kuitenkin säikähdyksellä. Pitää aina vaan muistaa juoda paljon vettä ja liikkua!

    1. Kiitos Emilia! Sen verran olin tästä sentään lukenut jo aikaisemmin, että osasin oireista päätellä, että tämä voi olla vakavaakin ja niihin kannattaa reagoida. Ja tosiaan, voi tämä tulla ihan nuorillekin, ei vaan meille 60+ ikäisille 🙂

  24. Huh, onpa kyllä aikamoinen kokemus! Mutta niin kuin aiemmin puhuttiin, tuo voi sattua kenelle vain, milloin vain, joten ei kannata itseään siitä niin ”syyllistää”. Mutta täytyy kyllä nyt painaa nuo vinkkisi muistiin itsellenikin, kun seuraavalle lennolle suuntaan.

  25. Kiitos Anna-Katri! Kaikkien paljon lentävien on hyvä tiedostaa vaara ja ehkä nyt tämän kokemuksen jakamalla olen vähän onnistunut tuota tietoisuutta lisäämään.

  26. Kiitos tästä kirjoituksesta! Juuri tällaista etsin ja olisin tarvinnut, kun sain itse veritulpan pohkeeseeni alkuvuodesta palattuani Afrikasta. Lennän paljon sekä työn että harrastuksen puolesta. Olin ensimmäisestä pitkästä lennostani alkaen tiedostanut veritulpan mahdollisuuden. Lentosukat aina jalassa, mahdollisimman paljon liikkumista koneessa, veden juontia. Tällä kyseisellä 12 tunnin yölennolla istumapaikkani oli kahden vieraan ihmisen välissä enkä kehdannut pomppia paikaltani vaikka olisi pitänyt. Myös veden juonti jäi vähiin. Lisäksi olin ollut +30 ja risat lämmössä viikon, mikä kuulemma myös on vaikuttanut elimistön mahdolliseen kuivumiseen.
    Olen 50-vuotias hyväkuntoinen ihminen, jolla ei ole mitään veritulppaan liittyviä riskitekijöitä. Laskin että lento jolta tulpan sain oli noin viideskymmenesjotain yli 9 tunnin lentoni vajaan 10 vuoden sisällä.
    Olin 3 kk:n Xarelto-kuurilla, jonka aikana lensin vain ”lyhyitä” lentoja (Englantiin ja Italiaan). Kuurin jälkeen olen käynyt jo taas Etelä-Afrikassa ja Aasiassa. Mieltä rauhoittaa ennen pitkää lentoa (4 h+) ja sen aikana otettavat Klexane-pistokset, jotka ohentavat verta. Lisäksi tulen tästä lähtien varaamaan aina käytäväpaikan, josta on helppo nousta jaloittelemaan.
    Toivotan sinulle hyvää vointia ja mukavia tulevia reissuja ja lentoja! Maailma on upea paikka ja on etuoikeus päästä siihen tutustumaan!

  27. Kiitos kommentistasi Suvi!
    Minua hoitaneet lääkärit korostivat erityisesti tuota juomista, ja vielä enemmän tilanteessa, jos jo lähtiessä on mahdollisesti ripulin – tai tuon mainitsemasi lämpimän ilmanalan – takia on kuivunut. Jatkossa minullakin on nyt sitten nuo Klexanet ohjelmassa ennen lentoa ja 12 tunnin välein lentoketjussakin, jos lentoja on pitempään – ja kuulemma yksi on hyvä ottaa vielä hotelliin tultaessa, jos menee nukkumaan eikä liiku.

    1. Saavuin eilen Kiinaan ja piikittelin itseäni 10 tuntia ennen matkaa ja juuri ennen lentoon lähtöä. Kävin ennen reissua myös aineenvaihdunnalle hyvää tekevässä lymfahieronnassa ja tarkoitus myös täällä Kiinan päässä käydä jossain vastaavassa hoidossa. Nekin edesauttavat verenkiertoa ja ehkäisevät riskiä saada tulppaa. Lisäksi pyrin harrastamaan liikuntaa jonkin verran päivittäin hotellin kuntosalilla ja uima-altaalla (tämä kun on työmatka niin ei tule käveltyä samalla tavalla kuin lomareissuilla).
      Oli muuten jännä kuulla aikanaan lääkäriltä että tutkimusten mukaan perämiehet ja kapteenit eivät saa jostain tuntemattomasta syystä veritulppaa, vaikka he istuvatkin ehkäpä vielä enemmän lennon aikana kuin me matkustajat.
      Olen muuten sitä mieltä että veritulppaan sairastuneille olisi hyvä perustaa jonkinlainen vertaistukikeskustelupalsta kuten monissa maissa onkin tehty. Olin yhteydessä muutamiin potilasjärjestöihin Suomessa ja kuulin ettei mitään sellaista meillä ole olemassa. Taidanpa polkaista sellaisen jossain vaiheessa pystyyn 🙂

      1. Ehkä olisikin hyvä idea, tuo vertaistukiryhmä. Melanooman sairastaneena olen tutustunut siihen sairastuneiden vertaistukiryhmään Facebookissa ja ihan asiallista keskustelua siellä on enimmäkseen. Perustapa ryhmä, niin tulen mukaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.