Luin jokin aika sitten Huffington Postin matkailuosiosta jutun otsikolla:
The Way We Used To Travel: 12 Ways Travel Has Changed In The Digital Age
Jutussa luetellaan 12 matkailuun liittyvää asiaa, jotka ovat vuosien mittaan muuttuneet aika lailla toisenlaisiksi.
En toista ihan koko luetteloa tässä, mutta joihinkin asioihin en malta olla kommentoimatta:
Puhelinkorteista minulle tulee erityisesti mieleen siskoni kanssa Kyprokselle kesällä 1991 tekemämme matka – siskon mies ja 2 pientä lasta jäivät tällä kertaa kotiin ja toki äiti halusi päivittäin olla lapsiinsa yhteydessä, joten joka ilta vietimme aikaa myös puhelinkioskin liepeillä.
Kirjapinojen kuljettamisen, suuntaan ja toiseen, olen, minäkin, kokonaan lopettanut – nyt ei mukana enää kulje kuin iPad (ja usein vielä läppärikin). Parin viikon lomalle saatoin aikoinaan ottaa mukaan 5-10 kirjaa ja erityisesti englannin- tai ruotsinkielisistä maista niitä tuli vielä ostettua lisää kotiin päin tuotavaksi!
Paperikartoista emme ihan kokonaan ole vielä luopuneet – edelleenkin hotelliin saapuessamme pyydämme varmuuden vuoksi kaupungin kartan, vaikka kartat onkin jo mukana puhelimille ja iPadille ladattuina.
Matkashekkejäkin olemme joskus käyttäneet, mutta siitä on kyllä jo aikaa!
Valuuttaa vaihdamme edelleen useimmiten etukäteen vaikka sitä automaateista kohdemaassakin voisi nostaa – jos tarvitaan lisää rahaa, niin nostetaan sitten automaatista. ”Länsimaissa” käytämme paljon luottokorttia, mutta joissain maissa käteinen tuntuu vielä riskittömämmältä vaihtoehdolta.
Ensimmäiset digikuvat otimme vuonna 1993. Ensimmäisen oman digikameran ostimme 1997 ja toisen, jo melkein kelvollisen tasoisia digikuvia (jälkikäteen arvioiden) tuottavan safarille 2003. Tuossa välissä oli myös kausi, jolloin dia- ja paperikuvien kehittämisen yhteydessä saattoi valita, että niistä tehdään samalla myös digikuvat, cd-levylle.
Ylin telttakuva on otettu vuonna 2003 hankitulla digikameralla (Canon Ixus V3).
Toinen on otettu perinteisenä paperikuvana ja skannattu laboratoriossa kehitettäessä myös digikuvaksi.
Alin kuva vasemmalla on otettu vuonna 1997 hankitulla digikameralla (Olympus Camedia 800-L), kuvakoko n. 40 KB.
Kuvien erot tulevat näkyviin jos ne klikkaa isommiksi.
Telttakuvat ovat Tarangiresta ja puutarhakuva Gibb’s Farmilta, molemmat siis Tansaniasta helmikuussa 2003. Tämä matka oli uuden digikameran ensimmäinen ja vaikka aikaisemmin olimme pitäneet vanhemmallakin digikameralla otettuja kuvia ihan kelvollisina, niin tällä matkalla vanha kamera muuttui kahdessa viikossa ”käyttökelvottomaksi”.
Kirjeenvaihtoystäviä ei matkoilta ole tarttunut mukaan – kun useimmiten matkustamme pariskuntana, niin kovin syvällisesti olemme harvemmin tutustuneet uusiin ihmisiin niin, että olisimme pitäneet yhteyttä matkan jälkeenkin. Pitkäaikaisen, nyttemmin jo edesmenneen kirjeenvaihtoystäväni takia olen kyllä tehnyt muutamia matkoja.
Kehityskaaren ystäville lähetetyistä postikorteista tekstiviestien kautta Facebook-päivityksiin ja bloggaamiseen jo matkalta olemme mekin käyneet läpi.
Blogin osalta päivityksiin matkalta siirryin oikeastaan vasta melko äskettäin, hotellien aikaisempaa parempien nettiyhteyksien myötä. Sitä ennen kirjoitin jutut vasta kotona matkan jälkeen. Mutta ennen matkammekin olivat enemmän matkoja yhteen paikkaan, kiertomatkoja olemme alkaneet harrastaa vasta viime vuosina ja niiltä kirjoittaminen matkan varrelta tuntuu erityisen hyvältä idealta, sillä muuten maan vaihtuessa toiseen ensimmäiseen maahan ”palaaminen” tuntuu jo hiukan työläältä!
Kuvan postikortit ovat otos edesmenneelle isälleni maailmalta lähettämistämme korteista. Isä oli ne tallettanut, joten niiden tallettaminen edelleen on tuntunut hyvältä idealta.
Isäni ja otsikko ”The Way We Used To Travel” tuo myös mieleeni hänen kommenttinsa niiltä vuosilta, jolloin työn puolesta tein melko usein päivämatkoja Eurooppaan.
Myös hän matkusti työnsä puolesta jonkin verran etenkin Euroopassa, mutta 1960- ja 70-luvuilla matkat olivat tyypillisesti ainakin viikon mittaisia ja usein niille otettiin puolisot mukaan ja tapaamisiin liittyi paljon sosiaalista yhdessäoloa. Aamulennolla Eurooppaan ja iltalennolla takaisin ei vuosituhannen vaihteessa enää jättänyt paljon aikaa yhteisille illallisille ja puolisot verottaja oli karsinut pois jo vuosia sitten. Nyttemmin useimmat matkat ovat vaihtuneet puhelinkokouksiin ja ruudun jakamiseen, joskus vaivaudutaan ihan videokokousneuvottelutilaan asti, mutta harvemmin.