Ensi perjantaina lähdemme taas: Helsinki – Oslo – Tromsö (tekninen välilasku) – Longyearbyen. Vajaat 4 yötä ja (vajaat) 4 päivää pohjoisessa. Säätiedotus lupaa lämpötiloja välillä 0 .. +4 astetta ja kuitenkin heinäkuu on lämpimintä aikaa saarella.
Siitä luultavasti kuitenkin suhteellisen harvalukuisesta joukosta suomalaisia, jotka ovat Huippuvuorilla käyneet, iso osa on luultavasti vieraillut saarilla viime vuosina Kristina Cruises -varustamon risteilyillä, jotka taisivat tälle suunnalle olla joka kesä loppuunmyytyjä jo kauan ennen kesää. Pidimme niitä suhteellisen kalliina eikä ajankohtakaan meille oikein minään kesänä sopinut ja sitten Kristina Cruises vanhassa muodossaan lakkasikin jo olemasta – ja kun vielä yhdet tuttavamme kertoivat useamman päivän kestäneestä kovasta merenkäynnistä tuolla reitillä, niin lentovaihtoehto alkoi tuntua meille sopivalta. Naapuriltamme sain jo yli vuosi sitten vinkin, että Norwegian lentää myös Longyearbyeniin (kesäisin) ja aloin vähitellen katsoa noita lentoja, mutta viime kesänä lyhyehköllä suunnittelujänteellä mitään kohtuuhintaisia vaihtoehtoja ei enää löytynyt. Niinpä varasimme tämän heinäkuun lennot jo hyvissä ajoin, eli viime jouluna.
Tosin lentohinta ei paikassa, jossa hotellikapasiteettia on vähän ja sesonki lyhyt, ei ole matkan suurin kustannus lyhyelläkään matkalla – myös hotellihuone on syytä varata ajoissa, ei siksi, että sen saisi edullisesti vaan siksi, että sellaisen yleensä saa. Monet taitavatkin Huippuvuorilla majoittua retkeilymajatyyppiseen majoitukseen tai asuvat teltassa, mutta me halusimme pysyä oman kylpyhuoneen linjalla ja asumme siis hotellissa.
Risteillen Huippuvuorilla käyneet ovat luultavasti nähneet saarista enemmän kuin me tulemme näkemään – mutta hiukan Longyearbyenin ulkopuolelle meidänkin on tarkoitus mennä: olemme jo etukäteen varanneet koko päivän laivaretken Barentsburgiin ja Esmarkbreeniin ja lyhyen kiertoajelun Longyearbyenin ympäristöön. Molemmat varasimme etukäteen, jottei sitten kävisi niin, että juuri niinä päivinä kuin olemme siellä, ei haluamillamme retkillä olisikaan tilaa. Yhden päivän sentään jätimme avoimeksi, että jää hiukan tilaa improvisoinnillekin.
Etelä-Suomeen lupailtiin alkavaksi viikoksi helteitä – meidän täytynee perjantain lähtöä varten pakatessamme kaivaa esiin ainakin kevyempiä talvivaatteita. Ja ostaa niitä proteiinipatukoita, joista mainitsin edellisessä blogijutussa – Huippuvuorten hintatasolla ei taida olla hassumpi idea olla varautunut muutamalla välipalalla ihan Suomesta asti!
Ennakkolukemisena ensi viikonloppua ajatellen ajattelin myös lukea uudelleen isäni muistiinpanot hänen aikoinaan noille saarille tekemästä matkasta. Isäni matkasta kirjoitin jutun tännekin siinä vaiheessa kun skannasin hänen diojaan otsikolla Pohjoisia linturetkiä.
Me emme voi väittää menevämme Huippuvuorelle luontoretkelle – kyllä tämä on melko puhtaasti maabongauskohde tavoitellessamme kaikkia Euroopan TCC-alueita – mutta kun samalla logiikalla matkakohteiksemme ovat valikoituneet sellaiset harvinaisemmat kohteet Euroopassa kuin vaikka Kaliningrad, Lampedusa tai Man-saari, jotka kaikki ovat osoittautuneet ihan viehättäviksi ja mielenkiintoiksi kohteiksi, niin miksei sitten tämäkin!