San Franciscosta lähdemme etelään rantatietä, California State Route 1 pitkin. Ensimmäinen varsinainen kohteemme on 17-Mile Drive, yksityinen rantatie Montereyn lähellä – mutta sitä ennenkin pysähdymme matkan varrella ihastelemaan niin rantanäkymiä kuin rantatien varren idyllisiä pieniä kahviloita.
Pysähdymme yksinäisen sypressin luona – puu, joka on alueen omistavan Pebble Beach -yrityksen symboli, mutta joka usein mielletään koko Kalifornian symboliksi. Sypressin ”omistusoikeudesta” muistutetaan rannalla, mutta ehkä kuvan julkaiseminen tässä blogissa on vielä riittävän ei-kaupallista käyttöä, että se on sallittua!
Pysähdymme myös Bird Rockilla, paikassa, jossa Tyynen meren tyrskyt lyövät valkoisina rantaan, kuten oikeastaan koko rantatien, California State Route 1, mittaan.
Meistä luonto olikin täällä se juttu, mutta kyllä bussissa kamerat räpsivät myös silloin kun oppaamme kertoo, että tässä on Clint Eastwoodin talo, tässä Oprahin talo. Monet muutkin talot ovat tietysti ihan taloina aika huikeita, mutta emme jaksa innostua niin paljoa niistä, että yrittäisimme vauhdissa taloja suojaavien aitojen ja puiden välistä näpsiä niistä (huonoja) kuvia.
Rannalla on myös golf-kenttä ja pelaajia näkyykin tien varrella paljon.
17-Mile Driven jälkeen palaamme Montereyhin, jossa me valitsemme tällä kertaa käynnin Monterey Bay -akvaariossa satamaan tutustumisen sijaan. Cannery Row on jokseenkin entisellään verrattuna samaiseen katuun 33 vuotta sitten: ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä on vaan nyt enemmän kuin silloin.
Cannery Row oli siis entisellään – autojen mallit olivat ehkä hiukan muuttuneet 33 vuodessa – kuva alla vasemmalla vuodelta 2015, oikealla vuodelta 1982.
Montereystä ajamme yöksi Santa Mariaan, jossa majoitumme historialliseen Santa Maria Inniin. Huoneemme ovessa lukee Alan Ladd ja parin huonetta vasemmalle John Wayne. Tähdet kuulemma tapasivat levätä täällä Montereystä palatessaan ennen paluutaan töihin ja Hollywoodiin. Suurempia kaupunkeja (Los Angeles, Las Vegas, San Francisco) lukuunottamatta olemme yöpyneet tällaisissa ehkä enemmän motellityyppisissä hotelleissa, jotka ovat kuitenkin olleet monet toimivuudeltaan ja palveluiltaan jopa kaupunkien hotelleja parempia: hyvä nettiyhteys, kohtuullinen aamiainen ja parin korttelin päässä useampia ruokapaikkoja – siinä missä vaikka San Franciscon hotellimme (Whitcomb) nettiyhteys oli surkea, samoin aamiainen!
Ennen Santa Mariaa teimme vielä lepohuonepysähdyksen Madonna Innissä, joka ylittää amerikkalaisuudessaan (lue kitschmäisyydessään) kaikki aikaisemmat, mutta ilmeisesti tälläkin tyylisuunnalla on ystävänsä.
