Elokuvia ja keskusteluja Hangossa

Hangon elokuvajuhlat

Paitsi elokuvia, elokuvajuhlat on tietysti myös keskusteluja elokuvista.

Hangossa keskusteltiin juhlien alussa, sekä lauantaina että sunnuntaina, Kaupungintalolla, lauantaina tähdistä ja sunnuntaina intiimistä,päiväkirjamaisesta kerronnasta Markku Veijalaisen johdattelemana.

Elokuvamaailmat tähdet rajautuivat tällä kertaa kuulemma lähinnä James Bondiin (45 minuuttia) ja  Marilyn Monroeem (1 minuutti) ja  koska en oikein osaa (?) arvostaa Bond-leffoja ja hiukan feministiäkin minusta löytyy, joten ehkä oli hyvä, ettemme ehtineet paikalle lauantai-aamuna.

Period Stories

Hangon elokuvajuhlat
Kristian Åberg, Heta Saukkonen, Charlotte Forsgård ja Markku Veijalainen

Sunnuntaina keskustelijoina olivat Period Stories -elokuvan ohjaaja Charlotte Forsgård ja animaattori Heta Saukkonen sekä Hanko ja Meri –elokuvan ohjaaja Kristian Åberg.
Markku Veijalainen oli hetken hiukan hukassa, kun tajusi ehkä vasta aamulla, että keskustelun aiheena on kuukautiset, joista hänen ikäluokkansa miehet eivät ole tavanneet puhua, mutta ammattilainen on ammattilainen eikä aihe juontoa haitannut. Eikä sekään, ettei hänkään ollut elokuvaa nähnyt (mekään emme osuneet paikalle Period Stories –elokuvan kumpaankaan esityskertaan, joten saamme odottaa sen päätymistä You Tubeen joskus ensi vuoden alussa.

Period Stories

Mutta, ainakin jo vaihdevuotensakin eläneelle naiselle, elokuvan aihetta kiinnostavampaa oli kuulla  tarina elokuvan tuottamisesta. Kyse on siis kokoelmasta lyhyitä videoita (koko  elokuvakin on vain 20 minuutin mittainen), jossa naiset ympäri maailman kertovat kuukautisiin liittyviä tarinoitaan.

Tekijöiden kantavana ajatuksena on ollut arkipäiväistää kuukautisia, poistaa niiltä vielä edelleenkin oleva tietynasteisen tabun maine, joka toki vaihtelee paljon maasta toiseen ja ikäpolvesta toiseen.

Heta ja Charlotta
Heta Saukkonen ja Charlotte Forsgård

Elokuva on tehty joukkoistamalla (crowdsourced), eli se koostuu tekijöiden eri puolelta maailmaa saamista videoista. Ja tarina siitä, miten näitä videoita saatiin kerättyä lyhyessä ajassa kaikilta mantereilta (Etelä-Amerikkaa lukuunottamatta) on kiehtova.

Ohjaaja kuvasi ensin oman tarinansa, latasi sen You Tubeen ja pyysi katsojia kertomaan omansa ja lähettämään sen hänelle. Aikaa ei ollut käytettävissä liialti, sillä elokuva on Metropolian ammattikorkeakoululle tehty ensimmäisen opiskeluvuoden dokumenttiprojektin työ, jolla oli tiukahko aikataulu. Charlotte levitti asiaa omien verkostojensa kautta ja sai sille Suomen YK:n naisjärjestön tuen kautta tietynlaisen legitimiteetin, joka toki auttaa verkossa.
Hän toteutti myös ystäviensä kanssa (ja Vuokkoset –siteiden tuella) kampanjan, jossa punaiseksi maalattuja siteitä levitettiin ympäri kaupunkia levittämään viestiä. Lisäksi aiheelle ostettiin mainosaikaa Twitteristä.

Ja  videoita tuli:  kaikilta mantereilta paitsi Etelä-Amerikasta (ehkä siksi, että niitä ei huomattu pyytää espanjaksi) ja Aasiasta (länsimainen sosiaalinen media ei siellä tavoita ihmisiä samalla tavalla kuin muualla).

Jonkin verran asiaa Charlotte  joutui perustelemaan aihettaan siihen kielteisesti suhtautuville, mutta kun hän lähti, vastoin yleisiä ohjeita, vastaamaan kritiikkiin blogissaan ja linkkaamaan blogitekstejään Twitter-keskusteluihin, niin monet ihmiset muuttivat mieltään aiheesta.

Ohjaaja onnistuikin mielestään tavoitteessaan arkipäiväistää kuukautisia: elokuva levittää viestiä, että asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä. Minulla ei ole ”päänsärkyä” vaan minulla on kuukautiset (ja ehkä sen myötä päänsärkyä). Eikä asiassa ole mitään hävittävää! Ja viesti leviää, sillä elokuva on jo kiertänyt maailmaa elokuvafestivaaleilla Amerikkaa myöten! Elokuva saataneen myös myöhemmin levitykseen kouluihin, auttamaan nuoria naisiakin asian normalisoimisessa.

Elokuvan tekotavan siivittämänä juttui jatkui myös vlogien maailmaan ja uusiin mahdollisuuksiin tuottaa elokuvia pienelläkin budjetilla. Rajoitteita niin rahoituksen kuin jakelukanavien osalta on tulevaisuudessa vähemmän. Tai ne ovat toisenlaisia: enää portinvartijana ei ole televisio tai elokuvateatterit vaan esimerkiksi Google. Ja netissäkin rahalla on merkitystä, rahalla saa viestinsä paremmin läpi.

Havannan taivaan alla ja Spectre

Period Stories –elokuvaa emme Hangossa nähneet, mutta sen sijaan näimme ”isot” elokuvat Havannan taivaan alla ja sen Bond-elokuvan, Spectren. Ja Hangosta kertovan Kristian Åbergin ohjaaman Hanko ja Meri –elokuvan.

Kino Olympia Hangon elokuvajuhlat

Näistä suosikkimme oli Havannan taivaan alla, joka toki saattoi saada hiukan etua siitä, että se sattui olemaan ensimmäinen Hangossa katsomamme elokuva. Viiden ystävän Havannan yössä käymä keskustelu Kuuban menneisyydestä ja nykyisyydestä oli kiehtova: miten jotkut olivat vähään tyytyväisiä, miten helposti päädyit yhteiskunnan viholliseksi ja miten yrittäessäsi selviytyä voit sotkeutua omaan verkkoosi. Ei ole tainnut elämä Kuubassa olla kovin auvoista, mutta ei kai kukaan sitä ole luullutkaan.

Spectren päädyimme katsomaan lauantai-illan “ylimääräisenä” ja olihan siinä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ja kävihän se matkailuleffastakin esitellen Mexico Cityä,  Roomaa, Itävaltaa, Lontoota, Marokkoa – nämä nyt ainakin …

Hanko ja meri

Hanko ja meri

Hanko ja meri -elokuva oli ehkä hiukan sisäänlämpiävä. Meidän Hanko-historiamme, vaikka sitäkin on, käsittää kuitenkin vain pistäytymisiä kaupungissa ja etenkään työskentelyyn merenkulun tai kalastuksen parissa meillä ei ole juurikaan yhtymäkohtia. Merellisten ammattien joukkoon ei tähän elokuvaan ollut mahtunut lainkaan huviveneilyyn liittyviä tehtäviä, vaikka luulisin, että myös ison pienvenesataman myötä omilla veneillään kaupungissa vierailevat tarjoavat ainakin osan vuotta työtä hankolaisille.

Toisaalta näitä Hanko-aiheisia elokuvia on tulossa lisää vielä ennen Suomen 100-vuotisjuhlia, joten ehkä veneilijöiden ja kesäasukkaiden vaikutus kaupungin elämään mahtuu johonkin seuraavista käsittääkseni kahdesta elokuvasta.

Hanko vai Sodankylä

Hangon elokuvajuhlat

Yhteenvetona voisimme todeta, että pidimme, taas kerran, niin Hangosta, kuin pienen kaupungin elokuvajuhlista, joissa kaikki on lähellä ja elokuvajuhlien myötä elokuvia on tarjolla joka lähtöön ja joka makuun. Me viivyimme tällä kertaa vaan viikonlopun, mutta jos aikaa olisi ollut enemmän, niin elokuvia olisi kyllä riittänyt: The Assassin, Timbuktu, Äidin toive ja Känn ingen sorg – joitakin vaan mainitakseni.

Ehkä hyvinkin palaamme Hankoon, elokuvakaupunkiin Sodankylän ja Berliinin välissä ensi vuonnakin. Vaikka matkaystävämme äskettäin tekemällämme Iranin matkalla suosittelivatkin Sodankylää: Hanko on sentään niin paljon lähempänä!

(Juttu on tehty yhteistyössä Hangon elokuvajuhlien kanssa, eli kävimme katsomassa pari elokuvaa pressilipuilla. Spectren liput maksoimme kyllä ihan itse.)

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Artikkelin avainsanoja
,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.