Ngong Hill

Minun Afrikkani -elokuvan maisemissa

Meille tärkein kohde Nairobissa oli Karen Blixen -museo. Niin tärkeä, että kun se ei kuulunut Aventuran Ruanda, Kenia, Uganda -matkaan, niin lisäsimme matkan loppuun ylimääräisen vuorokauden ihan vaan käydäksemme täällä.

Muutama vuosi sitten kävimme Karen Blixenin kotitalossa Rungstedtissa Kööpenhaminan lähellä ja pidimme siitä kovasti. Erityisesti huone, jossa oli hyllymetreittäin Blixenin kirjoittamia kirjoja, sillä hyllyissä oli esillä kustakin teoksesta kaikki eri kieliset versiot, oli vaikuttava.

Karen Blixen Nairobi

1910-luvulla kahvitila Ngong Hills -vuorien juurilla oli vielä Nairobin ulkopuolella, nyt vuosisata myöhemmin, se on jo osa Nairobia, matkaa keskustasta on runsas kymmenen kilometriä.

Ruotsalainen Åke Sjögren perusti kahvitilan ja rakensi talon, jota pidettiin aikanaan Brittiläisen Itä-Afrikan hienoimpana vuonna 1913, mutta liiketoimet eivät sujuneet odotetusti ja tila siirtyi Blixenien omistukseen vuonna 1917. Kuten Blixenien tarinaa tuntevat tietävätkin, tila ei lopulta menestynyt heidänkään omistuksessaan ja Karen Blixen lähti Keniasta vuonna 1931.

Tila muuntui tämän jälkeen golf-kentäksi ja talon osti lopulta brittiarmeijan kenraali, joka asui siellä vuoteen 1954, hänen tyttärensä vielä muutaman vuoden senkin jälkeen. Vuonna 1963 Tanskan hallitus osti talon ja lahjoitti sen samana vuonna itsenäistyneelle Kenian valtiolle. Lahjoituksen myötä Kenia sai varoja tyttökoulun perustamiseen tilalle. Vasta Minun Afrikkani -elokuvan myötä idea museosta toteutui.

Sittemmin taloa on kunnostettu alkuperäiseen asuunsa ja sinne on saatu takaisin osittain Blixenin aikaisia huonekaluja ja esineitä ja osittain elokuvan kuvauksiin hankittua rekvisiittaa. Mielenkiintoisina yksityiskohtina esimerkiksi Meryl Streepin ja Robert Redfordin elokuvassa käyttämät asut vaatekaapissa ja Karen Blixenin matka-arkku – tuolloin ei Afrikkaan lähdetty ihan käsimatkatavaroilla! Tai käkikello, jota kikujut tulivat katsomaan tasatunnein, jolloin lintu tuli kellosta ulos.

Karen Blixen Nairobi Karen Blixen Nairobi Karen Blixen Nairobi

Talon sisällä ei saanut kuvata, mutta taloon pääsee tietysti sisälle paitsi käymällä Nairobissa, katsomalla elokuvan Minun Afrikkani.

Museon pääsymaksuun kuuluu henkilökohtainen opastus, meitä opasti reipas nuori mies, joka kertoi tunnontarkasti meille (englanniksi) kaiken Blixenien elämästä ja tilan historiasta, vaikka välillä vihjailimmekin tarinan jo tuntevamme.
Emmekä me kaikkea tietysti tienneet, emmekä muistaneet heti kaikkea oppaamme kertomaakaan: jossain vaiheessa kysyin uudelleen jotain yksityiskohtaa ja vastaus alkoi “kuten juuri kerroin”. Ehkä saman tarinan kertominen monta kertaa päivässä ja päivästä toiseen voi välillä kyllästyttää!

Talokierroksen lisäksi kiertelimme sitä ympäröivässä puutarhassa, jossa on esillä myös vanhoja työkaluja ja kuljetuskalustoa. Olipa puutarhassa muutama kahvipensaskin ja niissä tähän aikaan vuodesta vihreä hedelmä.

Karen Blixen Nairobi Karen Blixen Nairobi Coffee Karen Blixen Nairobi Coffee Karen Blixen Nairobi

Ja toki, puutarhasta oli upea näkymä Ngong Hill -vuorille:

I had a farm in Africa, at the foot of the Ngong Hills.

Ngong Hill Karen Blixen Nairobi

Museokierroksen jälkeen saimme idean yrittää käydä myös Muthaiga -klubilla. Blixenien talon ja tilan ohella todella monta kirjan ja elokuvan kohtausta sijoittuu klubirakennukseen tai sen piha-alueelle ja erityisesti sen vain miehille tarkoitettuun baariin, jonne tarinan lopussa Karen Blixenin kutsutaan ennen Tanskaan palaamistaan drinkille, kunnianosoituksena.

Tämä siirtomaa-ajalta säilynyt klubi on edelleen toiminnassa ja edelleen tiukasti yksityisklubina. Niin tiukasti, että emme onnistuneet puhumaan itseämme edes viideksi minuutiksi klubin alueelle.

Muthaiga Country Club Nairobi

Ehkä jos olisimme saaneet idean aikaisemmin, olisimme jotain kautta pystyneet jäjittämään jonkun klubin sadoista jäsenistä, joka olisi suostunut kutsumaan meidät klubille vieraanaan!

Aika hassua sinänsä, että Time -lehden Nairobi opas listaa klubin yhtenä 10 Things to Do in Nairobi, vaikka sinne ei siis pääsääntöisesti pääsekään!

Minun Afrikkani -elokuvan maisemiahan ihastelimme myös Naivasha-järvellä Crescent-saaren rannalla.

Denys Finch Huttonin haudalle Ngong Hillsin alueella emme yrittäneet, sillä paikka ei ole varsinaisesti turisteille tarkoitettu eikä ilmeisesti ihan helposti löydettävissäkään.

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

64 kommenttia artikkeliin ”Minun Afrikkani -elokuvan maisemissa

  1. Tosi mukava lukea tätä postausta! Olen tainnut joskus mainitakin, että tämä kyseinen paikka on myös omalla listallani paikoissa, jotka ehdottomasti täytyy päästä joskus näkemään.

    1. Kiitos Virpi! Ehkei ihan vaan tätä varten kannata Nairobiin lähteä, mutta jos Keniaan yleensä lähtee, niin kannattaa pitää mielessä.

  2. “I had a farm in Africa, at the foot of the Ngong Hills.” Tuo lause on niin tuttu ja tärkeä, että kun suljen silmäni ja lausun sen mielessäni, olen heti juuri siellä: Minun Afrikkani -maisemissa. Ihana elokuva, ehdoton ikisuosikki.

    Ja ihana postaus, kiitos <3! Oli huimaa nähdä ja kuulla, miltä seudulla oikeasti näyttää.

    1. Kiitos Rouva! Minullekin elokuva on ollut sen verran rakas, että oli oikeasti melkein tunteikasta olla noilla jalansijoilla.

  3. Vuosia sitten, ennen 3 kk kestänyttä Kenian reissua, minä lukutoukka luin Minun Afrikkani -kirjan moneen kertaan ja leffankin katsoin, ja vierailu Karen Blixenin talossa oli Nairobin pätkän ehdoton kohokohta. Paikka oli todella kaunis ja toki kaikki kirjassa mainitut kohdat ja esineet kiinnostivat. Kiitos näistä kuvista ja tunnelmista!

    1. Kiitos Mia! Paikassa voi kyllä oikeasti jossain määrin elää historiaa uudelleen, etenkin kuin oppaat, ainakin meille osunut, ovat tosi innostuneita työstään.

  4. Pitäisikin katsoa uudestaan tuo elokuva.

    Kertonee juurikin lehtien matkailuartikkelien tasosta, että sinne tungetaan paikka, johon ei pääse kuin kutsuttuna. Olisihan se ollut liian hankalaa tarkistaa vierailuun vaadittavat yksityiskohdat.

    1. Kiitos Anna! Niin, siis kyllä tuossa todettiin, että pitää olla jäsen tai jäsenen vieras, eli sikäli oli ihan ajan tasalla. Me vaan päätimme lähteä tänne niin ex tempore, ettei siihen häntään löytynyt jäsentä meitä sinne kutsumaan.

    1. Kiitos Teija! On tuo elokuva sen verran klassikko, että uskallan suositella sen katsomista 🙂

  5. Tämä on nyt vähän noloa, mutta en kerta kaikkiaan muista, olenko nähnyt tuon elokuvan vai en. Vaikea kuvitella, että en olisi, mutta kun en vain millään muista… Selvästikin se siis pitäisi joka tapauksessa katsoa. Tämä oli mielenkiintoinen postaus, koska olit nostanut siihen tällaisen yksittäisen paikan, joka ainakin minulle oli tuntematon. Minusta on jotenkin hienoa, että halusitte tuonne niin palavasti, että otitte lomaan yhden päivän lisää ihan vain sen takia.

    Nyt on ollut monessa blogissa Afrikka-juttuja siinä määrin, että matkakärpänen on ottanut tuulta alleen niin, että Afrikkaa pitää toden totta nostaa omalla matkahaaveiden pohjattomalla listalla ylöspäin.

    1. Kiitos Jenni! Onhan tuolla elokuvalla jo ikää, mutta klassikko se ehdottomasti on ja minun ikäpolveni ainakin todella hyvin tuntema. Siksi tuo innostus käydäkin tuossa kotimuseossa.

  6. Täytyy myöntää, että tämä elokuva on minulle täysin tuntematon… Mutta tällä tarinalla sait kiinnostukseni heräämään! Taidanpa sivistää itseäni leffaillan merkeissä.

    Titta / IKILOMALLA

    1. Kiitos Titta! Klassikot kestävät kyllä aikaa, eli kannattaa tuo vieläkin katsoa.

  7. Kävin muutama vuosi sitten Karen Blixenin kotimuseossa Tanskassa, joten oli erittäin mielenkiintoista lukea tästä Afrikan-talosta. Blixenin elämäntarina on siis tuttu, mieleen on jäänyt surullisten tapahtumien lisäksi lausahdus “I’m a storyteller, not a writer”. Nämä Kenian-kuvat on kyllä melkoinen vastakohta sille Tanskan alkukevään rankkasateelle, missä rämmin Blixenin hautaa katsomaan.

    1. Kiitos Mika! Me kävimme alkukesän vehreydessä Rungstedtissä ja silloin se oli samaan tapaan vehreä kuin museo Keniassa. Hauta metsässä oli kyllä Tanskassa pysähtymisen arvoinen, sekin.

  8. Elokuva nähty moneen kertaan ja samaltahan nuo maisemat noissa kuvissakin näyttää. 🙂 Olipas mielenkiintoista lukea noista paikoista. Itselleni ei ole tullut edes mieleen että noissa paikoissa voisi käydä. Täytyy laittaa listalle. 🙂

    1. Kiitos Essi! Me olemme enemmänkin etsineet myös kirjojen tai elokuvien maisemia, jos niitä matkakohteessamme tai sen liepeillä on ollut. Berliinin osalta esimerkiksi jonossa on hotelli Adlon yhden televisiosarjan innoittamana.

  9. Nyt on pakko myöntää etten ole koskaan nähnyt Minun Afrikkani -elokuvaa, vaikka olen siitä kuullut useasti puhuttavan ja leffaa on kehuttu. Mutta näyttää todella hienolta paikalta, pitänee etsiä Minun Afrikkani -leffa jostain 🙂

    1. Kiitos Jenna! Kyllä siinä lehden listassa kerrottiin, että pitää löytää jäsen, joka kutsuisi kylään, mutta nopealla aikataululla emme moista jäljittäneet.

  10. Leffaa en ole minäkään nähnyt, jaksan katsoa elokuvia todella vähän. Kirjojakaan en ole tainnut Blixeniltä lukea, mutta kirjastotätinä ja matkakirjoista vastuussa olevana henkilönä olen niitä kyllä enemmän kuin kerran hypistellyt. Voi kun saisi joskus tuota luettavien kirjojen pinoa pienennettyä niin, että nekin mahtuisivat lukulistalle… Ihastuttava tuo museo, pidän paikoista, jotka ovat saatettu takaisin niin paljon alkuperäiseen kuntoonsa kuin mahdollista 🙂

    1. Kiitos Noora! Etenkin, jos itseäsi matkailijaksi ja seikkailijaksi luokittelet, niin kannattaa tutustua tähän viime vuosisadan alun todelliseen seikkailijattareen, joka ei halunnut jäädä tylsään Tanskaan ja solmi järkiavioliiton päästäkseen Afrikkaan! Tuolloin naiselle yksinään ei ollut paljon vaihtoehtoja.

  11. En mäkään elokuvaa ole nähnyt, mutta aion sen kyllä katsoa joskus. Enpä tiennytkään, että kyseinen elokuva kertoo tanskalaisesta kirjailijasta!
    Harmi, ettette päässeet klubille. 🙂

    1. Kiitos Tiia! Karen Blixen on kyllä tutustumisen arvoinen persoona ja tuo omaelämänkerrallinen elokuva on tietysti helppo tapa päästä aiheeseen sisälle.

  12. Tuon elokuvan katselemisesta on kyllä jo aikaa!
    Pitääkin ottaa jonkun leppoisan sunnuntain projektiksi kunhan koulukiireet hellittävät 🙂
    Postaukset, joissa ihmiset jakavat itselleen tärkeitä asioita vain yksinkertaisesti toimivat. Tekstistä välittyy paikan fiilis

    1. Kiitos Kiia! Kyllä se paikan fiilistä nostaa, jos on sitäjo useamman vuoden pitänyt matkahaavelistalla!

    1. Kiitos Monna! Afrikkaanhan mennään vielä useimmiten jollain tapaa järjestetysti, eikä ihan omatoimisesti eikä matkustaminen siellä silloin ole mitenkään sen vaikeampaa/vaarallisempaa kuin vaikka Aasiassa, mielestäni, eli siitä vaan suunnittelemaan matkaa Afrikkaan!

  13. En ole elokuvaa nähnyt, mutta taitaakin kuulua katsottavien listalle. Vaikea ymmärtää, miten tuolloin matkattiin arkkujen kanssa vaikka kaikkea ksälää oli vähemmän kuin meillä modernin ajan matkalaisilla. Tai eihän siihen aikaan ollut yhtään mitään ksälää, vaan kaikki oli romanttista vintagea. Vain miehille tarkoitettu klubi on niin kuin niin ei minun paikkani. Sellaisiahan on myös Suomessakin ja sattuneesta syystä en ole käynyt niissäkään.

    1. Kiitos Stacy! Eronahan matkustamisessa tuolloin oli, että useimmiten kyse oli muuttamisesta, ei matkustamisesta. Ja etenkin Afrikkaan kirjailija otti mukaan noin kaiken kotiin haluamansa, sillä astioita tai huonekaluja tai noin mitään Euroopassa jo tavallista ei Afrikasta sata vuotta sitten niin vaan hankittu.

    1. Kiitos Huli! Onhan tuo elokuva tietysti vähän vanhempaa vuosikertaa, mutta ehdoton klassikko kuitenkin!

  14. Mielestäni aivan oikein, että Muthaiga -klubi jäi teiltä saavuttamatta 😀 Se on nimittäin niin, että tällaisten klubien hohto piilee siinä, että sinne ei vaan marssita sisään 🙂 Muisto säilyy teillä myös ikuisesti siinä, että tarunhohtoinen klubi kyseessä.

    VHS-aikakauden ihmisille Minun Afrikkani on ainakin varmasti nimenä tuttu. Silloin sentään katsotiin laatuelokuvia eikä tullut televisiosta kolmeltakymmeneltä kanavalta päällekäin ruokaohjelmien uusintoja tai tositeevee-sarjoja 😀

    1. Kiitos Rami! No voihan sitä ajatella noinkin 🙂 Kysyimmekin kyllä ensisijaisesti vaan 5 minuutin kävelyä pihamaalla.
      Elokuvista ja televisiosta, me tosiaan nyttemmin katsomme enimmäkseen itse valitsemiamme elokuvia, niitä kirjastosta lainaten tai nettipalveluista vuokraten, sillä tositeevee- tai kokkiohjelmat eivät kiinnosta.

  15. En ole nähnyt elokuvaa, mutta tämän postauksen innoittamana aion sen kyllä jostain käsiini metsästää. Klubilla vierailu olisi varmasti ollut piste iin päälle, mutta ehkä toisella kertaa. 🙂

  16. Nolottaa ihan tunnustaa, etten tuota leffaa ole koskaan katsonut. Ja nyt tuntuu, että kyllä se katsoa täytyy, sen verran uteliaisuuteni tämä kirjoitus herätti – kiitos siis!

  17. Mahdollisesti olen ko. leffan nähnyt, mutta niin kaun aikaa sitten, etten muista siitä mitään. Montenegrossakin muuten on paikka, joka on kaikkien matkailuesitteiden kannessa, mutta johon rahvaalla ei ole mitään asiaa (Sveti Stefan).

  18. On aina hienoa päästä näkemään tämänkaltaisia kohteita. Minäkin haluan nähdä tuon leffan, varsinkin kun ekaa Afrikan matkaa ollaan nyt idean tasolla suunnittelemassa. On aivan hullua kuvitella, paljonko ihmisiä on aikaisemmin jännittänyt lähteä jonnekin afrikkaan matka-arkkuineen, jos se nykyihmistäkin helposti jännittää (ainakin minua jännittäisi) vaikka kaikkialla saa suunnilleen netin puhelimeen jne.

  19. Voi miten idyllisen näköistä. Tästäpä tulikin innostus, että täytyy lähiaikoina katsoa Minun Afrikkani ihan antaumuksella ja keskittyneesti! (Pahana tapanani on, että kun telkkarista tulee joku leffa, teen samalla kaikkea muuta ja leffan seuraaminen on erittäin pintapuolista… Näin on tainut läydä muutaman kerran tätä elokuvaa silmäillessä!)

    1. Kiitos Reetta! Meillä tietysti tieto siitä, että olemme noihin maisemiin menossa, auttoi kummasti keskittymään 🙂

  20. Kauniita maisemia tuolla ja varmasti ihana kohde muutenkin! Kuten ainakin Jenni kommentoi, minäkään en muista, olenko kyseistä elokuvaa joskus lapsena nähnyt! Ihan varmasti kyllä jotain näitä Afrikka-aiheisia elokuvia on tullut katsottua, mutta saattavat ehkä olla vieläkin vanhempaa perua. No, on vissiin syytä laittaa listalle aika korkealla prioriteetilla!

  21. Minäkään en ole elokuvaa nähnyt, mutta täytynee katsoa vähintäänkin maisemien takia. Kirjankin voisi lukea, tosin molemmat kriittiset lasit silmillä. Blixen oli kuitenkin hänkin kolonialismin kasvatti ja siihen liittyy yleensä ikävää rasismia. Esim. tässä (https://scholarblogs.emory.edu/postcolonialstudies/2014/06/10/207/) eräs kirjoitus aiheesta, jota itse päädyin lueskelemaan kun alkoi tuo henkilö kiinnostaa. Ehkä aloitan maanosan fiilistelyn kuitenkin ihan afrikkalaisten kirjailijoiden teoksista, tai sitten voisi lukea kummatkin peräjälkeen, ja vertailla esim. paikallisten ihmisten kuvauksia niissä. 🙂

    1. Kiitos Johanna! Minusta Blixeniä pitää tarkastella aikakautensa edustajana ja itse asiassa rasismin osalta hän taisi olla sen aikaisessa Keniassa humaaneimpi kuin kukaan muu länsimaalainen. Kiitos linkistä, pitääkin perehtyä siihen vielä.

  22. Mä en kestä enää yhtään Afrikka-aiheista postausta, matkakuume on ihan älytön mutta tän vuoden matkabudjetti on jo käytetty. No Afrikka kutsuu mua syksyllä 2017 🙂

    Täytyykin kaivaa tuo Minun Afrikkani-elokuva taas esille ja katsoa…

  23. heti postausta lukemaan alkaessani alkoivat päässäni kaikua nuo kaihoisat sanat “I had a farm in Africa…” enkä voi käsittää, ettei joku elokuvaa ole nähnyt! Tuon elokuvarekvisiitan inkorporoiminen osaksi museota on kyllä hyvä veto ja epäilemättä tekee paikasta entistäkin mieleenpainuvamman. Itse olen haaveillut kunnon matka–arkusta jo vuosia- siinä olisi jotain suuren (ja ah, niin menneen…) maailman tuntua. Denysin hauta olisi varmaan myös aika koskettava paikka…

  24. Paikka on melkein sellainen, että koko kuvan saa parhaiten itse paikan päällä. Nuo tarinat ja elokuvat ovat aivan ihania innoittajia matkoissa. Elokuvia katsoessa on ihana todeta, että hei olen käynyt tuolla.

  25. Kiitos! Tosiaan usein yritämme etukäteen katsoa paikkaan sijoittuvia elokuvia tai kirjoja ja jos mahdollista käydä juuri niihin liittyvillä paikoilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.