Tanskalainen Henrik Jeppesen kävi äskettäin Eritreassa, joka sattui olemaan viimeinen maa mailmassa, jossa hän ei vielä ollut käynyt. Henrik saavutti tavoitteensa 27-vuotiaana, nuorimpana tanskalaisena koskaan, mutta muutaman vuoden vanhempana kuin englantilainen James Asquith, jolla lienee hallussa maailman ennätys tässä lajissa saavutettuaan tavoitteensa 24-vuotiaana.
Olen seurannut Henrikin blogia jo jonkin aikaa – siitä huolimatta, että se on oikeastaan aika tylsä, sillä Henrik rahoitti ison osan matkustamisestaan kirjoittamalla hotelli- ja lentoyhtiöarvioita vastikeeksi hotelliöistä ja lennoista. Vain harvoin jonkun eksoottisemmassa paikassa olevan hotellin arvio ylitti kynnykseni klikata juttu auki Bloglovinissa. Mutta toki blogissa on myös muuta sisältöä, kuten tämä juttu loistava juttu Eritreasta, enhän minä muuten blogia vuodesta toiseen seuraisi!
Helsingistä Henrik arvioi äskettäin Indigo-hotellin.
Eritrean jälkeen blogissa on ollut muutamia yhteenvetojuttuja, joissa on myös sivuttu muita kaikkia maita keränneitä. Ja ehkä Henrikin innoittamana myös norjalainen Gunnar Garfors kirjoitti blogissaan aiheesta äskettäin.
Molemmat viittaavat The Best Travelled People -sivuston Un_masters -sivuun, joka listaa kaikissa maissa käyneitä useammalla listalla:
- TBT 1281 & UN verified (eli TBT:n laajan tarkistusprosessin läpikäyneet)
- UN verified (tarkistusprosessin maatasolla läpikäyneet)
- verifioimattomat
- bloggaavat
- mediassa referoidut
- hiukan fuskanneet
- edesmenneet
- muiden lähteiden perusteella
- lähellä tavoitetta olevat.
Verifioinnilla tarkoitetaan The Best Travelled People -sivuston mekanismia pyytää listojen kärkisijoilla olevia todistamaan, että ovat käyneet satunnaisesti valituissa parissakymmenessä maassa (UN verified) tai sekä maassa, että TBT -alueilla (TBT 1281 & UN verified).
Todisteeksi käy käsittääkseni matkustusasiakirja, luottokorttiveloitus tai valokuva.
Edit 22.4.2018: The Best Travelled People -sivusto on sittemmin muuttunut Nomadmania -sivustoksi. Mainitun UN Masters -listan löytää nykyisin täältä.
Nuo listausperiaatteet ovat mielestäni jokseenkin sekavat, sillä entä sitten, jos sekä kirjoittaa blogia, että on käynyt läpi verifioinnit joltain osin? Mutta kuvaa lista ehkä kuitenkin tätä tapaa kiertää maailmaa tiukan tavoitteellisesti.
Se kertoo esimerkiksi, että tyypillisesti vaikeimmat maat kuten vaikka Angola, Afganistan, Saudi-Arabia, Iraq tai Libya jäävät viimeiseksi. Mutta toisaalta on viimeiseksi jäänyt sellaisiakin maita kuin Kanada tai Norja tai Malediivit.
Norjalainen Gunnar on myös pohtinut tuon TBT:n sivuston tietoihin nojautuen paljonko maailmassa on ihmisiä, jotka ovat käyneet kaikissa maailman maissa ja päätyy lukuun 23 – 96, jossa tuo 23 on verifioitujen lukumäärä TBT:n sivuilla.
Hänen arvionsa mukaan sääntöjä tiukasti tulkitsemalla lukumäärä olisi lähempänä tuon välin ala- kuin yläpäätä, sillä listalla on myös ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet tavoitteensa ennen Etelä-Sudanin syntymistä ja toisaalta tiedetään listalla olevan henkilöitä, jotka ovat laskeneet mukaan välilaskuja.
Suomalaisia kaikissa maailman maissa käyneitä lienee nykyisin 9-10*) – pienenä maana sijoituksemme kolmantena listassa, jota johtaa Yhdysvallat 32 nimellä ja seuraavana Saksa 11 nimellä on ehkä yllättävä. Olisiko sillä, että Saksan ja Suomen passit ovat maailman vahvimpia oma merkityksensä asiassa? Nuorimmat suomalaiset ovat olleet 36-37 -vuotiaita eli hiukan tässä mainittuja Henrikiä ja Gunnaria vanhempia. Ja kaikki ovat miehiä.
Ja ihan vaan selvennyksenä, vaikka aihe sen verran minua onkin kiinnostanut, että olen seurannut Henrikin blogia ja olen lukenut Gunnarin kirjan, niin me emme kaikkia maailman maita tavoittele. Toisaalta meiltä loppuisi aika kesken, mutta voisin myös referoida jokin aika sitten Travelers Century Clubin kokouksessa tapaamaamme vanhempaa herrasmiestä, joka oli käynyt yli 300:lla maailman tätä nykyä 325 TCC-alueesta ja totesi, että kolmasosan olisi voinut jättää väliin. Jos päätyisimme elämässämme käymään 2/3 maailman maista, niin toivottavasti osaisimme valita ne, jotka kannattaa nähdä!
Henrikin ja Gunnarin blogien ohella extreme-maabongareiden blogeja ovat ainakin nämä:
- Gentleman Adventurer
- One Step 4Ward
- Lee Abbamonte
- The Art of Non-Conformity
- Everything Everywhere (valokuvablogi)
- Wild Junket (ei niin extreme, mutta yli 100 maan mennään jo)
ja siis tässä jutussa erikseen mainitut
Yhtenä kuriositeettina näistä blogeista lukemistani jutuista voisi mainita matkan Anabariin, maailman pohjoisimpaan paikkaan, jonne autolla pääsee. Autoja ei sitten sopinut matkalla sammuttaa kertaakaan, eivät olisi käynnistyneet enää uudestaan! Mukana tässäkin retkikunnassa oli myös yksi suomalainen, tietysti.
Suomalaisista kaikissa maailman maissa käyneistä kukaan ei kirjoita matkablogia, mutta Ismo Porna ja Rauli Virtanen ovat kirjoittaneet matkakirjat.
*) Korjattu julkaisun jälkeen, tietoni 8 suomalaisesta olikin jo vanhentunut, tässä klubissa (kyllä, tällainenkin klubi Suomessa on), onkin jo ainakin 9 jäsentä ja yhdellä suomalaisella on enää vain yksi maa jäljellä – tai sitten ei, jolloin jäseniä on 10.
Suomen kaltaisen pienen maan sijoitus listalla kolmantena on varsin kunnioitettava, samoin kuin kaikkien maiden matkaaminen 24 vuotiaaksi mennessä!
Suomen vahvalla passilla on varmasti osuutensa maamme sijoituksessa.
En ole tarkemmin maabongaukseen ja sääntöihin perehtynyt, eli onko näin että välilasku ilman kentältä poistumista tuo maapisteitä vai onko jotain muita edellytyksiä?
Säännöt vaihtelevat eri pistesysteemien välillä, mutta kyllä noita välilaskuja keskimäärin pidetään ”heikkoina pisteinä”, eli niillä ei oikein voi väittää käyneensä kaikissa maailman maissa.
No eipä se oikein reilulta tuntuisikaan, jos välilaskulla ja pelkällä lentokenttävisiitillä saisi ’täydet pisteet’.
Pitäisi kyllä ihan mielenkiinnoista ajan kanssa perehtyä maabongauksen sääntöihin.
Maabongaus ja siihen liittyvät asiat ovat nyt kovasti olleet pinnalla ja näitä on ollut kyllä ihan mielenkiintoista seurata vierestä. Vaikka itsellänikään ei tavoitteena ole ehtiä jokaiseen maahan, on tuollaiselle suoritukselle kyllä siitä huolimatta nostettava hattua – etenkin jos ehtii noin nuorena tämän tekemään!
Kiitso Laura! Tämä kaveri tietysti oli ihan extreme-case, mutta onhan näitä, tosiaan nuorehkoja suomalaisiakin.
Joskus tätä olen miettinyt, että haluaisinko esimerkiksi asettaa itselleni tavoitteen elämäni aikana käydä kaikissa maissa – näin 22-vuotiaana on jo maita jotain 40 ja 50 väliltä kasassa, joten tavoitteena olisi varmaan ihan realistinenkin ilman hoppua. Mutta kuten sanoit: kaikki maat eivät välttämättä edes ole niin näkemisen arvoisia, eikä kaikkien ole pakko kiinnostaa kaikkia. Lisäksi minusta kaikki nämä laskutavat jo itsessään tuntuvat niin sekavilta ja hankalilta, että ehkä en itse halua sotkea matkailuun mitään laskemista, kilpailua ja tavoitteellisuutta. Haluan pitää reissauksen mahdollisimman rentona ja ennemmin vaikka viettää enemmän aikaa mielenkiintoisissa maissa ja kunnolla perehtyä tiettyihin alueisiin maailmassa.
Mielenkiintoista on kuitenkin seurata muiden maabongareiden meininkiä, ajatuksena ”koko maailman näkeminen” tietysti kiehtoo. Tosiaan, Suomen sijoitus listalla on kunnioitettava! Tuo 23-96 ihmistä tuntuu tosin hirmuisen pieneltä arviolta, voiko tosiaan olla niin vähän ihmisiä, jotka ovat reissanneet kaikkialla?
Kiitos Laura! ”Kilpailu” maabongausta harrastavien keskuudessa on kyllä enemmän kilpailua itsensä kanssa tai itselleen tavoitteiden asettamista. Ihmisten elämäntilanteet ovat niin erilaisia ja ihmiset ovat niin erilaisia muutenkin, ettei oikein, jos vaikka joku haluaisikin, varmaan löydy ”kilpakumppania”, joka olisi jotenkin vertailukelpoinen.
”Hiukan fuskanneet” :D
Tuo suomalaisten kaikissa maissa käyneiden määrä on kyllä ihan käsittämättömän suuri asukaslukuun suhteutettuna, enpä ole ennen tajunnut meidän olevan johtavaa maabongauskansaa :)
Itse ei tällä vauhdilla tule käytyä kaikissa maailman maissa, ei lähellekään. Vaikka nytkin ollaan jatkuvassa reissussa, niin uusia maita ei ole tänä vuonna tullut vielä yhtään. Viime vuonnakin vain kaksi (Kuuba ja Tunisia).
Kiitos Mirje! Uusien maiden määrä per vuosi vähenee tietysti vääjäämättä kun käytyjen maiden määrä vähenee. Meillä on vielä Karibiaa paljon koluamatta, joten sieltä saisi helposti lyhyessä ajassa paljon, mutta olemme sitä säästäneet eläkepäiviin :-) kun maat sillä suunnalla eivät itsessään enimmäkseen kiinnosta, mutta rento risteily ehkä sitten joskus.
Itse arvioin juuri omassa blogissani tuota Rauli Virtasen Reissukirjaa. On mielenkiintoista, että jopa kirjan alaotsikko on ”Matkalla maailman kaikissa maissa”, kun tämä ei millään tavalla tule esille kirjan sisällössä. Virtanen nimenomaan käsittelee matkojaan aihepiireittäin, eikä maittain, ja kirjoittaa maailmasta hyvin journalistisesta näkökulmasta. Hän ei siis bongaa.
Minusta on myös mielenkiintoista, että noista kaikissa maissa käyneistä lähes kaikki ovat nuoria miehiä, jotka eivät kirjoita blogeja. Täällä matkablogien maailmassa taas naisilla on selvä enemmistö. Miehet siis matkustavat ja naiset kirjoittavat — näin kärjistetysti sanottuna. Mutta olisihan se pelottavaa, jos olisi 24-vuotiaana käynyt jo kaikissa maailman maissa: minkä pakkomielteen sitä sitten itselleen ottaisi koko loppuelämäksi!
Kiitos Katja! Veikkaisin kyllä, että Raulikin on ainakin lopulta päätynyt viimeiset puuttuvat maat bongaamaan, mutta kirjoittajana hänellä on tietysti sana hallussaan ja silkka luettelointi olisikin aika tylsä lähestymistapa.
Miehiähän nämä lähes kaikki ovat, jo siksi, että Saudeihin vaikka naisen on tosi vaikea päästä ja osa Afrikan maistakin voi olla aika haastavia, vaikka niihin pääsisikin.
Mielenkiintoinen postaus! Hienoa että Suomikin on edustettuna listalla :) Itse en harrasta maabongausta, mutta jostain syystä aiheesta lukeminen on todella kiinnostavaa :)
Kiitos Marjukka! Juu, hyvin näytämme tässäkin lajissa pärjäävän :-)
Tämä maabongaus on itselleni kohtalaisen uusi aihe, mutta kuten joku tuossa jo mainitsi, se on kovasti ollut nyt lähiaikoina pinnalla.
Olen miettinyt, että tehdäänkö maabongausta ihan harrastusmielessä, tavoitellaanko sillä jotain meriittiä vai mikä siihen on pohjimmainen syy? Varmaan tietysti kaikilla on eri vastaukset tähän, mutta hyvin koukuttavaahan tämmöinen epäilemättä on
Kiitos Outi! Eivätköhän useimmat vaan tavoittele laajaa maailmankuvaa. Nämä extreme-caset ovat sitten asia erikseen, nämähän ovat tavoitelleet saavutusta maailman nuorimpina tai maansa nuorimpina.
Tää olikin mielenkiintoinen ja hauska postaus! Toki ainakaan tällä hetkellä en juuri itsekään halua käydä kaikissa maissa, koska olen melko pelkuri monen asian suhteen, mutta hauskoja luettavia tällaiset kokemukset ja tarinat kyllä ovat. Raulin kirja odottaakin hyllyssä lukemista :)
Kiitos Monna! Kuten varsinaisessa jutussa totesin, niin sama täällä – ei nyt ehkä korostetusti pelkäämisen takia, mutta osassa maailman maista matkustaminen on niin kaukana lomasta, etten vaan halua sitä tehdä.
Olen vasta hiljan kuullut tästä maa bongauksesta ja ihmettelen syvästi mikä sen idea on? Kuullostaa uskomattomalta että 24 vuotias ehtisi normaalioloissa käydä kaikkia maita läpi, vaikka puhuttaisiin vain pitkästä viikonlopusta tai vuorokaudesta kohteessa. Finnair kyllä kiittää, mutta mitä siitä jää käteen? Mitä bongaamisella tavoitellaan? Ei tuota ainakaan ”reiluksi matkailuksi” voi kutsua…
Kiitos Martta! Samalla logiikalla voi tietysti kyseenalaistaa vaikka maratonien juoksemisen tai monta muuta harrastusta, siis kysymällä, että mikä sen idea on?
Minusta ideaksi riittää halua nähdä maailmaa mahdollisimman laajalti, itse koen innostuvani enemmän uusista maista kuin vaikka Roomasta kolmannen kerran.
Nämä extreme-caset on sitten tietysti asia erikseen, mutta moneen vaikka Afrikan maahan tai Tyynen meren saarille hekin kyllä päätyvät lähes välttämättä vuorokautta pitemmäksikin ajaksi, kun yhteydet eivät salli lyhyitä pistäytymisiä.
Finnair tässä on ehkä huono maininta sikäli, että kun maabongausharrastus menee vähänkin pitemmälle, niin Finnairin ”peruslentoreitit” on pian käytetty :-)
Todella mielenkiintoinen aihe! En ole ennen kuullutkaan, että tällaisia listoja on edes olemassa. Tai että on olemassa näin paljon ihmisiä, jotka ihan tosissaan haluavat käydä jokaikisessä maailman maassa. Kiehtovaa! Suomellahan menee aika hyvin!
Hauska tuo huomio erilaisista tavoista laskea missä maissa on käynyt. Itse en kyllä laskisi välilaskupaikkoja mukaan näille listoille :D
Titta / IKILOMALLA
Kiitos Titta! Näitähän on, siis jopa useita, mutta selkein ehkä on juuri YK:n jäsenvaltiot tai itsenäiset valtiot, joita on vähän enemmän.
Maabongaus on itsellenikin suhteellisen tuore tuttavuus ja harrastuksena sekin on ehkä yhtä hyvä, kuin matkailu muutenkin. Itsellänikin maita takana varmasti 40-50, mutta ei pienintäkään mielenkiintoa ehtiä joka kolkkaan. Paljon on tosi maita, joita vielä toivoisi ehtivänsä bongaamaan.
Mutta mielenkiintoinen aihe kaikkinensa. Mitähän maista saa irti pikaisella visiitillä?
Kiitos Heidi! Pikaiset visiitit riittävät joskus pieniin maihin, tuskin kukaan on vaikka Vatikaanissa yöpynyt ja monet Karibian pikkuvaltioista ovat aika samanlaisia keskenään kuitenkin, joten en nyt varsinaisesti paheksuisi, jos niitä vaikka ”kuittailisi” päivän risteilyvierailulla.
Melkoisen nuoria! Ovatkohan jo lapsena paljon matkustelleet? No vaikka olisivat, niin melkoinen saavutus siltikin.
En tunne näiden ihmisten elämäntarinoita tarkemmin, mutta tyypillistä näille ennätysten tavoittelijoille on, että tuo matka ”kaikkialle” tehdään niin nopealla aikataululla kuin mahdollista ja kiertäen esimerkiksi kaikki tietyn suunnan Afrikan maat mahdollisuuksen mukaan kerralla, joten ei siinä välttämättä paljon ”pohjia” tarvitse olla.
Yllättävän vähän noita ihmisiä sitten kuitenkin oli! Tai no, listasta myös uupunee ihmisiä jotka ovat käyneet kaikissa maailman maissa, mutta eivät pidä siitä meteliä. Joitakin vuosia sitten kuulin jostain suomalaisesta kännykkämastojen asentajasta, joka oli kuulemma käynyt lähestulkoon kaikissa maailman maissa työnsä puolesta. Voisin kuvitella ettei tuollainen perusduunari kerää maapisteitä. Tai mistäs sitä tietää, vaikka olisi yksi noista yhdeksästä :)
Kiitos Miika & Gia. Ehkä avainsana on kuitenkin tuo lähes – ne viimeiset nimittäin vaativat kyllä enemmän kuin työkeikan kännykkämastojen asentajana.
Ismo Pornan kirjassa oli kuvat sen hetkisen tiedon mukaan kaikissa maissa käyneistä suomalaisista, eikä taida kukaan näistä olla tuo kännykkämastojen asentaja :-)
kyllähän se vähän kirpaisee että tietää jo tässä vaiheessa elämäänsä ettei tule pääsemään lähellekään noita tuloksia… vaan niillä korteilla mennään, jotka on jaettu :-(
Kiitos Erja! Tämähän on vaan yksi harrastus monien joukossa ja toisaalta taas jos tähän hurahtaa, niin se sulkee kyllä niin ajan- kuin rahankäytön myötä monta muuta pois.
En voi muuta sanoa kuin että tää on niin villi laji :D Vaikka itsekin matkustaa paljon ja haluaa nähdä mahdollisimman monta kolkkaa, niin en näkisi itseäni laskemassa moisia pisteitä ja sääntöjä! Hauska harrastus silti, ainakin näkee ja kokee vaikka mitä! Tälleen kun haluaa mennä kymmenen kertaa peräkkäin Honkkariin, niin jäisi pisteet heikolle ;D
Kiitos Veera Bianca! Matkustusfilosofiansa kullakin – ei Honkkarissakaan mitään vikaa ole, sen yhden kerran kun toistaiseksi siellä olen ollut, silloin jopa runsaan viikon, pidin kovasti kaupungista: kiva sekoitus länttä ja itää ja tuo länsi tekee siitä idästäkin helposti käsiteltävän.
Meidan paljon matkustaneitten tarinoita voi lukea kirjasta nimelta Chasing 193.
Kiitos Pekka! Laitankin tuon kirjan listalleni, jos vaikka tässä joskus ehtisi siihen tarkemminkin perehtymään ja ehkä kertomaan siitä blogissammekin.