Glen ja Ben Nevisin jälkeen suuntasimme Eiggin saarelle. Tai niin me luulimme. Mutta ei mennä asioiden edelle.
Glenfinnan
Matkalla Arisaigin pieneen kalastajakylään pysähdyimme Glenfinnanissa, jossa tarjolla on historiallinen nähtävyys ja vähemmän historiallinen, mutta sitäkin suositumpi, eli Harry Potter -elokuvista kuuluisa junasilta. Junasillan näkee parhaiten pieneltä mäeltä, mutta me, vaellusmatkalaiset, kiipeämme sinne tietysti reippaasti ja ripeästi. Meitä onnistaa, sillalla menee juuri junakin, ei toisin höyryjuna, joita niitäkin kulkee muutama päivässä, mutta onhan se junakin jotain. Ylhäältä on myös hienot näköalat järvelle ja Bonnie Prince Charlesin muistomerkille, mutta vuonna 1745 täältä alkanut klaanien kapina englantilaisia vastaan ei innosta nykyturisteja ihan yhtä paljon kuin Harry Potter.
Teetä ja sconeseja Arisaigissa
Arisaigiin saapuessamme kuulemme, että nyt on aika siirtyä Plan B:hen, jos sellainen on olemassa. Merellä tuulee niin kovaa, että pieni Eiggin saarelle liikennöivä laiva ei kulje tänään.
Päädymme hetkeksi tuijottamaan myrskyävää merta satamakahvilassa mutustellen ”scones with jam and clotted cream” -välipalaamme. Siis skonsseja hillolla ja kermavaahdolla, tai oikeammin tuo clotted cream taitaa olla jotain kermavaahdon ja voin välimaastossa.
Mallaig
Siirrymme läheiseen Mallaigin kylään ja Tema-matkojen opas lähtee kehittelemään Plan B:tä. Kuulemma näin ei ole ennen käynyt, joten valmista suunnitelmaa ei ole.
Me muut kiertelemme satamaa, johon tulemme palaamaan vielä seuraavana päivänä, sillä lautat Isle of Skyelle lähtevät täältä.
Mallaig ei kuitenkaan tarjoa mitään kovin ihmeellistä, mutta opas oli kuitenkin saanut hankittua pienen oppaan seudun vaellusreitistä ja muutaman ohjeen siihen liittyen.
Näillä eväillä suuntasimme Silver Sandsin rannalle, jossa oli tarkoitus ensimmäisenä etappina kävellä muutama kilometri valkohiekkaista rantaa pitkin golf-kentän reunalle, jossa voisimme nauttia retkilounaan ja josta bussi poimisi meidät taas kyytiinsä. Eipä päädytty golf-kentällekään.
Käveltyämme rantaa jonkin matkaa vastaan tuli sen verran jyrkkä ja korkea kallioinen niemi, että sitä ei ainakaan rannan kautta ylitetty. Innokkaimmat yrittivät ylitystä vähän sisempää kiipeämällä kanervikon peittämän kallion laelle, mutta ilmeisestimsekään reitti ei näyttänyt lupaavan golf-kenttää, joten palasimme takaisin rannalle ja takaisin lähtöpisteeseemme. Voihan sen retkilounaan kattaa rannallekin, ison tammen alle, niin mahdolliset pari vesipisaraakaan ei haittaa.
Myöhemmin illalla katsoimme samaista rantaa hotellihuoneemme ikkunasta ja tajusimme miksi paikalliset olivat oppaallemme reittiä ehdottaneet. Hyvinhän siitä olisi päässyt golfkentälle asti, kunhan olisimme malttaneet odottaa laskuvettä!
Moran
Näiden pienten vastoinkäymisten jälkeen jätimme jo päivän loput mahdolliset vaellussuunnitelmat sikseen ja suuntasimme seuraavan yön hotellillemme Moranissa. Hotellina Hotel Moran on ehkä vähän kulahtanut, mutta yläkerran huoneista oli hienot näköalat merelle, lämmitys toimi ja kolmen ruokalajin illallinen oli ihan riittävä. Glenspean Lodgen loistokkuudesta ei enää ollut jäljellä kuin muisto, mutta kyllä Hotel Moranissakin yhden yön nukkui.
Jäi siis Eiggin saari kokematta tällä kertaa ainakin. Mutta ainahan sitä voi palata Skotlantiin?
Huikean hieno taas tuokin matkanne, vaikka vähän vastoinkäymisiä tuleekin. Sääkin on varmasti raikkaampi kuin täällä Suomen helteissä? Hieno tuo edellinen lodge, ja upeat maisemat.
Kiitos Tuuli! Ehdimme Suomen helteistä sen verran jo ”nauttia”, että sateetkaan eivät ihan hetimmiten haitanneet :-)