… tai no, jos tarkkoja ollaan, niin kyllä me enimmäkseen kuljimme vaelluskengissä muutenkin kuin vaellusretkillä, sillä olimme tapamme mukaan aika vähillä varusteilla liikkeellä.
Mutta Gairlochissa oli hetki aikaa muuhunkin.
Sataman tunnelmaa
Kummitustalomainen hotellimme oli lähellä satamaa ja halukkaille olikin tarjolla mahdollisuus lähteä aamupäivällä valas/delfiini/linturetkelle, mutta jätimme sen väliin – jotenkin viime syksyiset kohtaamiset valaitten kanssa Alaskassa olivat niin mahtavia, ettemme halunneet niitä vesittää ihan heti ja delfiinejäkin näimme keväällä Karibialla.
Noin puolet 24 hengen ryhmästämme lähti kuitenkin merelle ja retki oli kuulemma ollut ihan onnistunut: valaita ei näkynyt, mutta delfiinejä enemmänkin ja lunneja.
(Meidän parhaat lunnihavaintomme ovat veneretkeltä Norddkappissa.)
Mutta satamassa piti toki käydä aistimassa meren, veneiden ja pyydysten tunnelmaa. Tapasimme myös Loch Nessin hirviön – tällä viikolla se ei siis ollut kotijärvessään, vaan täällä satunnaisia turisteja tarkkailemassa.
Satunnaisia turisteja varten rannalla oli myös pienen ruokakaupan ja kahvilan lisäksi pieni galleria, jonka ikkunassa oli meriharakka-taulu, joka huomautti hetimmiten, että hän haluaa lähteä matkaamme ja kävimmekin sitten satamakierroksen jälkeen tekemässä kaupat. Onneksi mukanamme oli sentään yksi ruumalaukku, johon sen sai suorana.
Iltapäivän vaelluksestamme Kernsary-järven ympäri kirjoitinkin jo oman vaellusjutun.
Inverewen puutarha
Vaelluksen jälkeen kävimme vielä, ryhmänä, ihailemassa Inverewen puutarhaa.
Valitettavasti ainakin me olimme jo kolmen tunnin vaelluksen jälkeen sen verran väsyneitä.
Onneksi puutarhan esitteestä löytyi myös suositus niille, joilla on vain vähän aikaa puutarhaan ja päädyimmekin sitten kiertelemään lähinnä Walled Gardenin aluetta, jossa oli monenlaisia kukkia pienellä alueella.
Minua ihastuttivat erityisesti omat suosikkini, auringonkukat, mutta myös se, että hienossa puutarhassa on myös takiaisia! Toki takiainen on Skotlannin kansalliskukka, mutta ainakin suomalainen laskee helposti takiaisen sarjaan rikkaruohot.
Mutta, erityisesti kukkien osalta, puhukoon kuvat puolestaan:
Ajoittain hiukan raskaankin vaellusviikon päätteeksi totesin puutarhavierailun päätteeksi, että ehkä me voisimmekin ryhtyä ennemmin puutarha- kuin vaellusturisteiksi…
Voihan sitä puutarhoissakin vaeltaa, polutkin ovat parempikuntoisia kuin maastossa.
Gairloch Highland Lodge
Hotellistamme vielä, ehkä tuota alun viittausta kummitustaloon pitäisi hiukan avata.
Talo oli vaan ulkopäin synkän ja harmaan näköinen – huoneeseemme sen sijaan olimme ihan tyytyväisiä. Tai huoneisiimme, sillä kohdallamme osui pieni huoneisto, jossa oli päämakuuhuoneen lisäksi toinenkin makuuhuone, joka meille, vaellusmatkalaisille, tuli hyvinkin tarpeeseen kuivaushuoneen muodossa!
Hotelli sijaitsi mäen päällä omassa ylhäisyydessään ja saman omistajan The Old Inn -ravintola oli mäen alla, eli muun vaeltamisen lisäksi illalliselle piti vaeltaa mäkeä alas ja ylös. Aamiaiset tarjottiin hotellirakennuksessa.
Mahtava tuo puutarha, mutta erityispisteet majoituksesta! On ihan parasta, kun osuu keskelle kauhu/kummitustaloa, josta kehkeytyykin upea elämys keskellä itselle vielä tuntematonta paikkaa:D Itsekin Sisiliassa onnistuimme hankkimaan hotellin, jonka käytävä oli kuin suoraan Hohto-elokuvasta (Ihan horroria, oikeasti), mutta itsessään hotelli oli vallan mainio ja ystävällinen perhehotelli, jossa oli lämmin vastaanotto ja loistava palvelu.
Kiitos Eve! Pimenevä ilta, harmaa rakennus, yksinäinen paikka … olihan siinä noita melkein jännittäviä elementtejä … mutta ihan toimiva hotelli tuo oli ja ruoka The Old Innissä oli oikein hyvää.
Olipa hieno puutarha. Tuollaisiin puutarhoihin olisi kiva mennä visiitille!
Kiitos Sari! Mukavia kohteitahan puutarhat ovat – tämä taisi olla tänä vuonna toinen, Keukenhofin jälkeen. Ja viime syksynä kävime Vancouver Islandilla Butchartin puutarhassa, ihan mahtava!
Kylläpä on upea puutarha! Välillä on todella hyvä pitää mukavat muistot mielessä, ennemmin kuin lähteä matkaan uudemman kerran…
Kiitos Martta! Juuri näin – toisaalta harrastamme melko innokkaasti myös ryhmämatkoilla pieniä irtiottoja, eli skippaamme jonkun osuuden seikkaillaksemme omin nokkinemme edes hetken.
Skotlanti onkin minulle vielä kokematon paikka. Mielenkiintoista lukea sieltä juttuja, saa nähdä missä vaiheessa sinne pääsee lähtemään.
Kiitos kommentistasi! Me olemme tehneet suhteellisen monta reissua Brittein saarten eri kolkkiin ja aina välillä yritän muistaa muistuttaa ihmisiä, että vaikka toki Lontoossakin riittää koettavaa, niin maailmaa on myös Lontoon ulkopuolella :-)