Viskitislaamossa Skotlannissa

Edradour Skotlanti

Jos ihmisille jotain Skotlannista tulee mieleen, niin viski lienee aika kärkisijoilla.
Joten vaikka miten vaellusmatkalla olimme, niin viikon ohjelmaan sisältyi myös vierailu viskitislaamossa.

Edradourin tislaamo valikoitui kohteeksi luultavasti siksi, että se sijaitsi sopivasti reitillämme Gairlochista Edinburghiin, mutta kyllä siihen taitaa oikeasti joitakin superlatiivejakin liittyä kuten vaikka Skotlannin pienin perinteinen tislaamo ja sellaisena ihan omanlaisensa.

Olemme päätyneet maailmalla lukuisille viinitilakierroksille ja Transnistriassa konjakkikierrokselle, mutta viskin tekemiseen en ollut koskaan aikaisemmin perehtynyt.

Edradour viskitislaamo SkotlantiEdradour viskitislaamo Skotlanti

Aloitimme kierroksen maistelemalla viskiä ja kermalikööriä. Onneksi olimme kahden matkassa, niin saatoimme optimoida tarjottavat siten, että Lasse sai kahdet viskit ja minä kahdet kermaliköörit – viski kun ei millään muotoa kuulu suosikkijuomiini, ei vaikka se miten olisi single maltia ja ilmeisen hienoa sellaista.

Edradour Skotlanti

Näin viskiä valmistetaan

Viskillä virkistäytyneinä pääsimme kiertelemään pienen tislaamon alueella ja kävimme läpi valmistusprosessin ohranjyvistä alkaen. Jyviäkin saimme maistella niin kuivina kuin idätettyinä, jolloin niissä oli jo havaittavissa hienoinen makeus.

Jyvistähän matka viskiksi jatkuu oluenpanemisella. Lämmin vierre jäähdytetään ilmeisesti vesijäähdytteisellä jäähdyttimellä – englanninkielinen termi oli Morton Refrigerator – jota väittivät maailman ainoaksi edelleen käytössä olevaksi.
Homma siis oikeasti perustuu paljon tislaamoalueen läpi virtaavaan jokeen.

Edradour Skotlanti Edradour viskitislaamo Skotlanti Edradour viskitislaamo Skotlanti

Käytetty mäski menee paikallisen maatalouden käyttöön, joten kierrätyskin on täällä hallussa.

Aikanaan olut päätyy pariinkin kuparipannuun, joista pienempi on kuulemma Skotlannin pienin – ja jos se olisi yhtään pienempi, niin laiton. Ilmeisesti sitä pienemmät lasketaan jo kotipolttopannuiksi.

Edradour Skotlanti

Tislaustuote, siis raaka alkoholi, laitetaan kypsymään tammitynnyreihin, jotka sijoitetaan tislaamon alueella olevaan varastoon. Varaston kohdalla esittelijä muisti useammankin kerran mainita, että täällä ei käytetä tietokoneita, vaan kaikki hoituu perinteisin menetelmin.

Edradour viskitislaamo Skotlanti Edradour Skotlanti

Samainen esittelijä muisti myös korostaa miten pieniä määriä Edradourin tislaamo tuottaa viskiä muihin verrattuna.

Tässä kohtaa minua alkoi jo hiukan häiritä perinteisen tavan korostaminen parempana kuin uudemmat tavat – voihan näin ollakin viskin kohdalla, en todellakaan ole viskiasiantuntija. Ei nyt kaikki voi ennen olla ollut paremmin kuin nyt eivätkä kaikki isommat tislaamot Skotlannissa voi tuottaa täysin kelvotonta viskiä, mutta kaipa tällä perinteen tallettamisellakin on ihan oma arvonsa.

Sen kaikki kierrokselle osallistuneet varmasti ainakin oppivat, että Johnnie Walker, joka on viskisekoitus eikä single malt -viski, on juoma, johon ei kannata koskea. Sen sijaan kotiin olisi kannattanut ostaa tislaamon omasta myymälästä pullo tai useampikin heidän perinteisin menetelmin tuottamaansa single malt -viskiä.

Edradour viskitislaamo Skotlanti Edradour Skotlanti Edradour Skotlanti Edradour Skotlant

Ei nyt kuitenkaan ostettu, matkamme kun jatkui Belfastiin ja Dubliniin, eikä viskipullojen roudaaminen loppumatkan ajan tuntunut hyvältä ajatukselta. Ei ostettu suklaaoluttakaan, vaikka sen olisi ehkä voinut juoda jo Edinburghissa …

Parkkipaikalla ihaimme vielä vanhoja autoja, etenkin tällaista punaista Morgania – ilmeisesti jotkut kiertävät Skotlannin viskitislaamoja tyylillä!

Morgan Edradour

Edradourin tislaamon ohella matkallemme Gairlochista Edinburghiin osui muuten myös jo ihan lähellä Gairlochia Achnasheenin laakso, jossa todellakin kannatti pysähtyä valokuvan verran.

Ashnasheen Scotland

Artikkelin avainsanoja
,

12 kommenttia

  • Uisge beatha – tuo elämän vesi! Olin vuonna 2012 Skotlannissa ja siellä kiersimme mm. tislaamoissa ja yhdessä tynnyritehtaassa. Oli kyllä mielenkiintoista, ja viimeistään siinä vaiheessa kun tultiin Dufftownin – jossa on seitsemän eri tislaamoa. Yleensä kierroksen sai ilmaiseksi, tai hinta oli vain nimellinen. Mitä pienempi paikka – sen kiinnostavampia tuotteita sieltä löytyi. Hinnat olivat myös huomattavasti halvempia kuin lentokenttien “tax-freessa”. Eräässä paikassa olisi saanut ostaa oman tynnyrin tulevasta erästä – olisi pitänyt tosin odotella parikymmentä vuotta, jotta olisi päässyt maistamaan tuotteita… No, olisipa ollut syy matkustaa useammin Skotlantiin.

    • Kiitos Jani! Meidän osalta tämä vierailu oli varmaan vähän tyyliin helmiä sioille sillä emme tosiaan ole oikein viskistä perustaneet. Pitäisi varmaan suunnitella joku kierros Ranskaan Champagnen alueelle, voisi innostaa enemmän 🙂
      Mutta muuten Skotlanti on kyllä kivaa aluetta – ja kesähelteissä kivan viileää.

  • Odottelinkin, että milloin tämä Skotlannin kierros päätyy viskitislaamolle. 🙂 Viski on golfin ohella toinen syy, jonka vuoksi haluaisin Skotlannissa vierailla. Tuo perinteiden vaaliminen kyllä varmasti osin tapahtuu ihan markkinoinnillisista syistä. Miltei jokaisella tislaamolla on joku vaalittava perinne, jolla he erottuvat muista. Esimerkiksi oma suosikkistislaamoni Balvenie mainostaa, että heillä on ainoana tislaamona edelleen omilla palkkalistoillaan tynnyrintekijä.

    • Kiitos Aron! Niin kai tuo on, että pientä perinteistä tislaamoa on matkailijankin helpompi tajuta ja sellaisissa siis vieraillaan mieluummin – ihan viskin tuotannon kannalta kaipa jotkut uudemmatkin menetelmät tuottavat kohtuullista, hyvääkin viskiä.

  • Minäkään en, ihme kyllä, ole koskaan käynyt viskitislaamolla, mutta työn puolesta viskit ovat kyllä jokseenkin tuttuja. Sen sijaan olen pariin otteeseen käynyt Beefeaterilla Lontoossa ja yhdellä rommitislaamolla Barbadoksella.
    Skotlanti ja viskitislaamot on kyllä haaveissa.

    • Kiitos Teija! Meidän “alkoholipitoisista” kierroksistamme konjakkikierros Transnistriassa on ehkä parhaiten jäänyt mieleen: se mielikuvitus sen suhteen, että kokonaisella aterialla voi jokaisen ruokalajin kanssa juoda konjakkia!

  • Heh, hauska että pystyitte optimoimaan tarjoilut – toiselle kermaliköörit ja toiselle viskit! Juuri noin se meilläkin menisi 🙂 Skotlanti on kyllä kiehtovan oloinen maa, sinne pitää vielä päästä..

  • Itse olen käynyt maailmalla muutamissa viskitislaamoissa ja niissä on mukava ottaa oppia itse valmistuksesta kuin historiasta. Viimeisin kierros oli Kyrö Distilleryssä, joskin suurin osa tuntee sen ginistä eikä viskistä, minkä sivutuotteena maailman mainio Napue Gin syntyi.

    Vajaan kuukauden päästä Irlantiin ja siellä varmaan Dublinissa joko Teelingin tai Jamesonin tislaamoon, jollei uusin tislaamo vielä ota vastaan, joka avautui näillä näppäimillä. Aikaisemmin olen käynyt Irlannissa Kilbegganin tislaamolla, joka oli muuten aivan loistava kierros.

    Skottiviskit ovat legendaarisia ja ehkäpä niistä kaikista tunnetuimpia. Muutamat kaverini on käyneet Skotlannissa pelkästään kiertämässä tislaamoja, itse yhdistän aina golfin brittien saarien reissuissuihin jos mahdollista.

    Mielenkiintoista oli lueskella tästäkin tislaamokierroksesta!

    • Kiitos Rami! Yhden viskikierroksen lasken vielä yleissivistyksen kannalta “tarpeelliseksi” – toistakin voisi vielä harkita vertailun vuoksi, mutta sen jälkeen yrittäisin kyllä varmaan jo löytää jotain muuta vaihtoehtoista tekemistä, jos matkaseura jostain syystä vielä haluaisi viskikierrokselle 🙂

  • Ihan samoissa maisemissa oltiin pari vuotta sitten Skotlannissa ja täytyy sanoa, että itse en myöskään ole viskistä perustanut, mutta väkisinkin tislaamoja ja maisteluita kiertäessä löytyi itsestäkin pieni viskifani (viimeistään siinä vaiheessa kun osuttiin viskifestivaaleille maistelemaan vintageviskejä Bob Dylanin tahtiin). Tosin tykkään edelleen enemmän tuoksutella kuin maistella viskejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.