Edinburgh – ja Tattoo

Edinburgh feature

Edinburghin kohtalona taitaa osaltamme olla jäädä lyhyen pysähdysten kaupungiksi. Kymmenen vuotta sitten vietimme kaupungissa päivän ennen kuin lähdimme risteilylle Skotlannin ympäri. Tällä kertaa vietimme kaupungissa päivän vaellusmatkamme päätteeksi ennen kuin jatkoimme Belfastiin.

Näillä lyhyillä vierailuilla kaupungissa päätyy helposti pidäyttäytymään päänähtävyyksissä. Mekin olemme nyt jo kahteen kertaan tepastelleet The Royal Milen päästä päähän, Holyroodin palatsilta ja parlamenttitalolta Edinburghin linnalle. Itse asiassa maili ei täällä nykyisin käytettävillä mitoilla ole mailin mittainen, mutta aikoinaan Skotlannissa maili oli 1,81 km, ja sen mittainen se kuulemma on.

Edinburgh The Royal Mile

Matkan varrelle jää muutamia museoita ja lukuisia matkamuisto- ja cashmirkauppoja ja tietysti kahviloita ja ravintoloita.  Cashmiria tuli ostettua kummallakin kerralla Edinburghista. Ensimmäisellä kerralla ostoslistalla oli neulehuppari ja tällä kertaa uuden sormikkaat – huomaa, kyse oli siis kummallakin kerralla ihan suunnitelluista hankinnoista! Tällä kertaa sopivia sormikkaita etsiessäni kävi kyllä mielessä, että kannattaakohan tähän täällä käyttää aikaa kun nettikin on olemassa, mutta löytyivät ne sentään jo arviolta viidennestä kaupasta.

Hotellimmekin Aparthotel Adagio Edinburgh Royal Mile sijaitsi The Royal Milen varrella, oikein hyvällä paikalla. Sattumalta olimme jo keväisellä Brysselin reissullamme valinneet Adagion samantyyppisen hotellin ja olimme tyytyväisiä siihen niin Brysselissä kuin täälläkin. Edinburghissa tosin aamiainen oli vähän ruuhkainen, mutta jos olisimme täälläkin viipyneet yhtä yötä pitempään, niin olisimme nauttineet sen omasta jääkaapistamme huoneessamme.

Edinburgh Adagio The Royal Mile
Adagio Aparthotel – ja kulmahuoneemme vasemmalla ylimmässä kerroksessa!

Edinburgh Adagio The Royal Mile

Camera Obscura ja uskollinen koira

Tema-opas muisti kyllä kehua muutamia museoita, mutta emme tällä kertaa jaksaneet niistä innostua. Kymmenen vuotta sitten kävimme kyllä katsomassa impressionisteja, mm. Claude Monet’a ja Vincent van Goghia Royal Scottish National Galleryssä.

Sen sijaan valitsimme Camera Obscuran kohteeksemme Cadizin ja Taviran mukavien kokemusten innoittamana, mutta joko kolmas kerta oli liikaa tai sitten vaan Edinburgh on liian iso kaupunki tuollaisella kameralle ja/tai opas hoiti hommansa huonosti. Siinä missä Cadizissa ja Tavirassa “kiertelimme” kaupunkia vähän joka suunnalla, niin Edinburghissa näytös keskittyi lähinnä leikkimään nostamalla katukuvasta paperinpalalle jalankulkijoita tai autoja ja lätkimään niitä sitten kuin kärpäsiä samaisella paperinpalalla. Hauskaa, juu.

Camera Obscura Edinburgh
Siinä niitä lätkittäviä jalankulkijoita olisi …

Camera Obscura on kuitenkin paljon erilaisia “juttuja” sisältävän rakennuksen ylimmässä kerroksessa ja osa huvipuistotyyppisistä jutuista ovat ihan hauskoja ja näköalat ylimmän kerroksen terassilta kelvollisia, joten ehkei koko Camera Obscuraa nyt Edinburghissakaan pidä tuomita kelvottomaksi.

Camera Obscura Edinburgh
Löydä kuvasta nainen 🙂
Camera Obscura Edinburgh
Kaksipäinen matkabloggaaja ja kaksi valokuvaajaa
Camera Obscura Edinburgh
Aika hyvinhän tuo matkan vaellusosuus laihdutti meitä

Museoista puheenollen, Tema-opas mainitsi kyllä, että Edinburghin Museum of Edinburghissa on esillä myös kaupungin uskollisimman koiran ruokakuppi ja panta, mutta jätti mainitsematta, että tämän Bobby-koiran patsas olisi ollut hiukan toisella suunnalla, Greyfriarsin Pubin lähellä. Onneksi ystävämme kiersivät samoilla kulmilla vain muutama viikko meidän jälkeemme ja nappasivat tuosta patsaasta tämän hienon kuvan.

Edinburg City Museum

Bobby-koira Edinburgh
Bobby-koiran patsas / Kuva Pirkko Mäntysalo

Sunnuntai-aamuna nousimme myös vähän matkaa Calton Hillille, mutta totesimme melko pian, että vaellusviikon päätteeksi emme halua vaeltaa. Emme, vaikka kivan vihreitä näkymiä olisi aurinkoisessa sunnuntaiaamussa ollut tarjolla.

EdinburghEdinburgh

Edinburgh Forth Bridge
Forth Bridge, jota pysähdyimme katsomaan kaupunkiin saapuessamme

 

Edinburgh Tattoo

Olimme Edinburghissa elokuun alussa, eli Edinburgh Tattoon aikaan. Tämä koko nimeltään The Royal Edinburgh Military Tattoo on vuosittainen tapahtuma, jossa niin Brittien, Kansainyhteisön kuin muiden maiden sotilassoittokunnat ja taiteelliset esitysryhmät Edingburghin linnan pihalla.

Tunnustettakoon, että päädyimme Edinburgh Tattoo -tapahtumaan vain siksi, että liput tapahtumaan kuuluivat Teman matkaan – tuskin olisimme itse niitä tulleet ostaneeksi, mutta toisaalta, tulipahan nyt kerran koettua tämäkin tapahtuma.

Edinburgh Tattoo Edinburgh Tattoo

Kunnon massatapahtuman tapaan paikalle piti mennä mieluiten tuntia ennen – ja se tunti vierähtikin ihan vaan esityspaikalle jonottaessa. Skotlannin illassa tilaisuuteen kannattaa varautua lämpimillä vaatteilla ja sadeviitalla, joskin meillä oli onnea: jälkimmäistä ei sittenkään tarvittu. Mukaan olisi myös kannattanut ottaa teleobjektiivi, sillä paikkamme olivat ihan ylhäällä. Mutta menipä sitten hiukan vähemmän energiaa kuvaamiseen.

Tilaisuuteen jonottaessamme jokin paikallinen tai valtakunnallinen media halusi kysyä muutamalta katsojalta hiukan Tattoosta ja ajattelin sitten, että miksipä ei ja päädyin antamaan tällaisen pienen haastattelun.
Jos klikkaat videon auki, niin kyllä minä avaankin silmäni jossain vaiheessa 🙂

Edinburgh Tattoo haastattelut

Itse tilaisuus oli ehkä hiukan mitättömämpi kuin olimme jotenkin odottaneet. Etenkin pienemmät ryhmät, vaikka ehkä hyvinkin taitavat, vaikuttivat isolla näyttämöllä jotenkin mitättömiltä. Parhaimmillaan tilaisuus olikin silloin, kun koko linnan piha oli täynnä isoja orkestereja.

Edinburgh Tattoo Edinburgh Tattoo Edinburgh Tattoo Edinburgh Tattoo Edinburgh Tattoo Edinburgh Tattoo

Lopuksi vielä lyhyt videon pätkä itse tilaisuudestakin.

Artikkelin avainsanoja
,

2 kommenttia

  • Piti nyt tulla kurkkaamaan, millaisen Edinburghin sinä Skotlannin-matkallasi ehdit nähdä, kun meille kävi niin, että olimme pitkästä ajomatkasta niin väsyneitä, joten se viimeinen Edinburghille tarkoitettu ilta meni sitten koomaillessa lentokenttähotellissa. Toisaalta, olimme nähneet niin paljon lumoavaa luontoa, että tuskin olisin jaksanut kaupungista kaiken se jälkeen innostuakaan.
    Hauska että mainitsit tässä samassa Cadizin Camera Obscuran. Olen itsekin käynyt siellä, vuonna 2004. Se oli mielenkiintoinen kokemus!
    Omien reissukiireiden takia en ole ehtinyt vielä paneutua Skotlanti-juttuihisi, joten en tiedä, oletko jo kertonut, mikä oli sinun se upein Skotlanti-elämyksesi/ suosikkipaikkasi tms. Jos sellaista osaat valita?

    • Kiitos Heidi! Emme mekään nyt kovin paljoa Edinburghiin panostaneet, mutta keskustahotelli (ja Tattoo) houkuttelivat nyt edes vähän tälläkin kertaa kaupunkia katsomaan. Skotlantielämys … hmmm … kokonaisuutena pidimme Gairlochin alueesta, niin aamusumuisesta satamasta, järven ympäri vaelluksesta, söpöistä hevosista ja kauniista puutarhasta. Myös Portree ja näkymät Portreen lahdelle olivat hienot.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.