Viehättävä Pietari

Pietari feature

Vuorokausi Pietarissa ei ole kovin paljon. Onneksi olimme ”vain” kertaamassa kaupunkia, joskin muistot kaupungista Leningradin ajalta olivat jo utuisia.

Verikirkko

Aloitimme kävelemällä Verikirkolle – samantyylinen Pyhän Vasilin katedraali Moskovassa vaati parikseen tuoreen mielikuvan tästäkin kirkosta. Matka viereisen Michailovskyn puiston läpi sai hetkeksi tunnelmoimaan kesäillasta Pietarissa vaikka lokakuussa puut olivatkin jo syksyn keltaisia ja oransseja.

PietariVerikirkko Pietari

Verikirkon korkein kupoli oli verhoitunut harmaaseen pressuun, mutta monet muut tämän ortodoksikirkon kupoleista loistivat joko riemukkaissa väreissä tai kimaltelivat kultaisina. Tyydyimme ihailemaan kirkkoa ulkopuolelta, vaikkakin olisihan mahdollista, että kirkon sisällä uskonnollisilla mosaiikkikuvilla verhoillut kirkon katto ja seinät olisivat olleet näkemisen arvoisia nekin.

Verikirkko Pietari Verikirkko PietariVerikirkko Pietari

Suositun nähtävyyden ympärillä oli tarjolla niin pieniä tauluja kuin t-paitoja Putinin kuvalla.
Verikirkon osalta taide pystyikin parempaan kuin me valokuvaajina, jotka emme tällä kertaa voineet oikein valita ajankohtaa tai valaistusta emmekä odottaa remontin valmistumista. Tauluihin oli myös vangittu sitä kesäisen Pietarin ja menneen ajan tunnelmaa, josta puisto jo antoi häivähdyksen.

Verikirkko PietariPietari St Petersburg

Nevski Prospekt

Verikirkolta jatkoimme Nevski Prospektille, kaupungin pääkadulle. Gostinyy Dvorin tavaratalo Kazanin katedraalin vieressä tuntui etäisesti samanlaiselta kuin Gumin tavaratalo kesäisessä Moskovassa, mutta päivän jo kääntyessä iltaan tyydyimme teetaukoon vastapäisessä kahvilassa ja viipyilevään kävelyyn hotellille vain palataksemme myöhemmin lähes samaan kohtaan illalliselle.

Pietari St Petersburg Pietari St Petersburg

Venäläinen ystäväni, joka on myös suomalainen ystäväni, oli valinnut ravintolan illallisellemme. Olemme tutustuneet Suomessa työskennellessämme samassa yrityksessä Espoossa, mutta sittemmin hän on palannut Venäjälle, Pietariin.

Tapaamme hotellillamme ja kävelemme lähimmälle metroasemalle, joka ei sekään ole ihan lähellä – metroasemien väliset etäisyydet ovat melko pitkiä ja Radisson Sonya ei ole yhdenkään aseman välittömässä läheisyydessä. Saamme pikakurssin siitä miten 100 ruplan seteli vaihtuu kahdeksi metropoletiksi ja 10 ruplaksi (lipun hinta on siis 45 ruplaa) ja matkaamme muutaman pysäkin välin takaisin Gostinyy Dvorin kulmille ja kadun toisella puolella olevaan Katyusha-ravintolaan. Venäläisen ruuan ja Etelä-Venäjältä tulevan valkoviinin parissa aika kuluu kuin siivillä puolin ja toisin kuulumisia päivittäessämme.

Pietari St Petersburg
Tirisevän kuuma perunapaisto

Pietari St Petersburg

Illan päätteeksi kadulla taksia odotellessamme tuli vielä puheeksi Nevan sillat ja niiden öinen aikataulu. Kyllä ne kuulemma nousevat, joskus yhden ja kolmen välillä, sillasta riippuen. Kerran ystäväni oli joutunut palaamaan pitkön kierroksen kautta kun sillat olivat jo ylhäällä. Kiertotie on siis olemassa, mutta se on pitkä. Mutta, Pietarin valoisissa kesäöissä tämän näyn voisi siis nähdä.

Pietari Nevan sillat

Radisson Sonya – kaupallinen yhteistyö*

Pitkän päivän ja illan jälkeen nukumme hotellin ehkä meille aavistuksen turhan pehmeissä sängyissa hyvin aamuseitsemään. Olisimme nukkuneet pitempäänkin, mutta kiinalaisten viranomaisten kansalaisilleen jakamissa käyttäytymisohjeissa maailmaa varten puuttuu selvästikin kohta, että älä koputa kerroksen kaikkien hotellihuoneiden oviin. Ryhmänvetäjän tavoitteena oli ehkä varmistaa, että hänen ryhmänsä on ajoissa valmiina johonkin, mutta olisimme toivoneet sen verran tarkkuuta, että terhakka aamuherätys olisi todella rajautunut vaan hänen ryhmäänsä. Olisi vaikka tilannut puhelinherätykset koko ryhmälle!

Radisson Sonya Pietari

Olemme siis hiukan ärtyneitä pitkäksi venyneen illan ja aikaisen herätyksen yhdistelmästä raahautuessamme aamiaiselle, mutta Radisson Sonyan aamiainen lepytti meidät pian. Ei tällaisen vohvelin äärellä voi olla vihainen!

Radisson Sonya Pietari

*VR tarjosi matkamme Pietariin sisältäen meno-paluun Allegrolla ja yöpymisen Radisson Sonya -hotellissa.
Ohjelmamme Pietarissa suunnittelimme ja rahoitimme itse.

Eremitaasi

Jos vaikka jotkut muistomme 80- ja 90-luvun Leningradista ja Pietarista olivatkin jo hiukan haalistuneita, niin Eremitaasia eli Talvipalatsia on vaikea unohtaa. Emme halunneet käyttää tällä kertaa aikaa itse museoon, mutta halusimme kuitenkin nähdä rakennuksen, vaikka sitten tällä kertaa pienessä tihkusateessa.

Eremitaasi Pietari Eremitaasi Pietari Eremitaasi Pietari

Matkalla sinne, Nevan rantaa pitkin, näimme vastarannalla Pietari-Paavalin linnoituksen ja muistimme yllättäen, että kesällä 1983 ihmettelimme rantaelämää sen kupeessa, keskellä suurkaupunkia.

Eremitaasi Pietari

Admiralteyskayalta Avtovolle

Sade näytti yltyvän hetkeksi, mutta ei se mitään – idealistallamme olikin tutustua vähän lisää Pietarin metroon, joten painuimme Eremitaasin edustan aukiolta lähimmältä metroasemalta, eli Admiralteyskayalta Avtovolle maan alle. Pysähdyimme seuraavilla asemilla, joita kaikkia voimme suositella: Pushkinskaya, Narvskaya, Kirovsky Zavod ja Avtovo, mutta edelleen tänäkin päivänä kukitettu Pushkinin patsas Pushkinskaya-asemalla ja nykyistä elämänmenoa Kirovsky Zavod -asemalla tarkkaileva Lenin sai meiltä parhaat pisteet tunnelmasta. Mosaiikit Avtovolla ja Admiralteyskaylla olivat toki näyttäviä nekin, kuten Avtonon koristellut pylväät.

Pietari metro

Pietari metro
Admiralteyskaya
Pietari metro
Pushkinskaya
Pietari metro
Kirovsky Zadov
Pietari metro
Avtono

Pietari metro

Pietari metro
Venäläisen ystäväni mukaan pakotteet ovat vieneet Suomessa valmistetut juustot virallisista kaupoista, mutta pimeästi näitä kysyttyjä laadukkaampia juustoja kyllä saa.

Kirovsky Zadov -asema näytti päässeen yhdelle listalle maailman kauneimmista metroasemista siinä missä Komsomolskaya-asema Moskovassa.

Metroasemiin tutustuminen on helppoa, sillä junia menee taajaan. Ehkei ihan 90 sekunnin välein kuten Moskovassa, mutta paljon taajempaan kuin vaikka Länsimetro Matinkylästä.

Troitsky Mostia etsimässä

Emme yleensä lähde missään kohteessa etsimään tiettyä ravintolaa tai kahvilaa vaan poikkeamme ensimmäiseen sopivaan, joka sattuu kohdalle silloin kun olemme aterian tai vaan tauon tarpeessa. Tällä kertaa olin kuitenkin lukenut kuvauksen kahvilasta, jossa olisi seinät kokonaan peittävät kirjahyllyt ja hyviä raakakakkuja ja päätimme yrittää etsiä sen.

Ei olisi kannattanut, kahvilan takia, mutta yllättäen matka sinne osoittautui antoisaksi.

Aloitimme sen palaamalla Admiralteyskay-asemalle ja lähdimme Maps.me:n avulla suunnistamaan ensin kohti Nevan rantaa.

Iisakinkirkon olimme tällä kertaa ajatelleet ohittaa kokonaan, mutta niin vaan päädyimme ohittamaan sen ihan kuvausetäisyydeltä. 80-luvulla uhrasimme sille vähän enemmänkin aikaa kiipeämällä 500 askelmaa näköalatasanteelle.

Pietari

Seuraavaksi huomasimme ihailevamme Amiraliteettia lähietäisyydeltä. Ei ollut tämänkertaisella idealistallamme, mutta ok, tulihan sekin siis taas nähtyä.

Puiston reunalla, Nevan rannalla, oli myös Pietari Suuren ratsastajapatsas, nykyiseltä nimeltään Vaskiratsastaja. Nimi on otettu Pushkinin vuonna 1833 kirjoittamasta patsasta käsittelevästä runoelmasta Vaskiratsastaja.

Pietari Pietari

Kahvilaan oli vielä hiukan matkaa ja jotenkin alkoi tuntua jos siltä, ettei sellaista tällä kadulla olekaan. Lopulta jouduimme toteamaan, että pienen pieni kahvila, jonka jo ensin ohitimme on etsimämme Troitsky Most. Kirjahyllyjä ei näkynyt, mutta raikkaita salaatteja, erilaisia vegaanisia piirakoita ja niitä raakakakkuja oli kyllä tarjolla, ihan luvatusti. Ja todellakin olimme jo tauon tarpeessa, joten olkoon, niin tai näin, niin tämä se nyt ”on”.

Pietari Troitsky Most
Troitsky Most Galernaya Ulitsalla

Pietari Troitsky Most

Pietari
Kaikenlaista kivaa voi nähdä matkalla ihan vääräänkin kahvilaan!

(Myöhemmin asiaan vielä palatessani huomasin, että olimme todellakin tainneet olla väärässä kahvilassa. Ei olisi pitänyt riemastua siitä, että Maps.me löysi kahvilan sen nimellä vaan jatkaa etsintää sen osoitteella. Luultavasti kyse oli saman ketjun kahvilasta, mutta tästä miniversiosta puuttuivat ne kirjahyllyseinät, joita olin ollut etsimässä. Ne olisivat, ehkä, olleet osoitteessa Naberezhnaya Reki Moiki, 30.)

Pietarilainen versio taksihuijauksesta

Kello oli jo paljon takaisin Suomeen lähtevää junaamme ajatellen, joten päätimme lopulta ottaa taksin – olihan tässä jo käveltykin. Eremitaasin edustalla sellainen pysähtyikin sopivasti kohdalle ja yrittäessämme tiedustella kyydin hintaa kielitaidotonta vähintäänkin teeskennellyt kuljettaja osoitti 100 ruplaa näyttävää mittaria ja hoki ”meter, meter”. Ok … Jo muutaman korttelin päässä hurjaa vauhtia pyörivä mittari näytti 600 ruplaa ja totesimme, että ”too much” ja ”too fast” ja sanoimme jäävämme tässä, sopivasti Gostiny Dvorin metroaseman kohdalla. Kuski pysäytti mittarin ja lupasi viedä meidät hotellille 1000 ruplalla. Ok … meillä oli jo hiukan kiirekin. Neuvottelimme vielä takapenkillä hiukan keskenämme ja päädyimme lopulta maksamaan 750 ruplaa, eli runsaan kympin eikä kuski nostanut asiasta meteliä, eli tiesi kyllä kuvionsa. Me taas tiesimme, että suunnilleen samasta matkasta ystävämme oli edellisenä iltana maksanut Yandexilla tilatusta kyydistä 200 ruplaa ja että kadulta otetulla taksillakaan kyyti kaupungin alueella ei saisi maksaa yli 1000 ruplaa. Ei 750 ruplaakaan ole kuin runsaan kympin, eli ei se raha vaan se, että kerta kerran jälkeen taksit aina yrittävät näitä.

Jos yhtään kauemmin olet Pietarissa, niin hommaa paikallinen liittymä tai osta Reissunetti tms. puhelimeesi ja tilaa taksit Uberilla tai Yandexilla, se lienee ainoa tapa välttää päätymästä huijausyritysten kohteeksi.

Pietari

Mutta, loppu hyvin, kaikki hyvin, kamat hotellilta ja reipasta kävelyä Allegro-junan lähtöasemalle. Reipasta ainakin silloin, kun kaduilla sekaan mahtui, sillä syystä tai toisesta vihreäpukuisia sotilaita oli liikkeellä samalla suunnalla sankoin joukoin.

Pietari

Meidän tämänkertainen vierailumme Pietarissa päättyi tähän, mutta tuoreita vaikutelmia kaupungista vähän pitemmältä vierailulta voit lukea vaikka Tädin ja tytön matkablogin Pietari-jutusta. He kävivät myös Pietarhovissa, josta emme tämänkertaisella aikataulullamme haaveilleetkaan, mutta tässä muutama tunnelmakuva kesäisestä Pietarhovista 80-luvun Leningradista.

Pietarhovi
Pietarhovi kesällä 1983

Pietarhovi

Artikkelin avainsanoja
,

18 kommenttia

  • KIva juttu, tosi paljon ehditte nähdä yhdessä päivässä! Kielipoliisina on pakko kuitenkin huomauttaa, että pari pientä asiavirhettä korjaisin: Gym kirjoitetaan suomeksi oikeasti Gum 😉
    ja Vaskiratsastaja on tietääkseni Pietari Suuren patsaan toinen nimitys (tulee Pushkinin runosta), mistä saitte tuon “varjoratsastajan”?

    • Kiitos kommenteistasi Satu! Korjasin molemmat mainitsemasi kirjoitusvirheet jutussa 🙂

  • Itse en ole koskaan Venäjällä käynyt eikä se pitkään edes matkailukohteena kiinnostanutkaan, mutta viime aikoina tässä asiassa on tapahtunut muutos. Pietari olisikin helpoin aloituskohde 🙂

  • Ehdittepä nähdä paljon yhden yön reissun aikana. Pietarissa kiinnostaisi käydä ja kuviesi perusteella kuume kohosi entisestään. Minkälainen hintataso siellä oli? -Katta /Arki(paska)ruokaa

    • Kiitos Katta! Kuten isoissa kaupungeissa aina, niin hintatasoja on monia, eli omat valinnat vaikuttavat lopputulokseen. Ruoka kaupoissa oli kuitenkin halpaa nykyisellä ruplan kurssilla.

  • Teillä on kyllä ollut vilkas päivän reissu! en ole koskaan oikein innostunut Venäjästä matkailukohteena, mutta siellä on kyllä hurjan kaunista! ehkä mä vielä joskus innostun, kaukanahan tämä ei suinkaan olisi 🙂

    • Kiitos Minna! Niin Pietari, kuin Moskovakin, jossa kesällä kävivät, ovat melkein “lähempänä kuin luulitkaan” 🙂

  • Pietari on kaunis ja puhdas kaupunki, nähtävyydet eivät lopu kesken, metro ja bussit kulkee, taidetta paljon, suosittelen

    • Kiitos Leena! Ehdimme kokeilemaan vain metroa, mutta niiden asemavälit ovat kyllä aika pitkiä, eli jos kaupungissa pitempään olisi, pitäisi kyllä paneutua myös busseihin. Tai sitten taksisovelluksiin.

  • Pietari on kyllä hurjan kaunis kaupunki, itse kävin siellä joskus 2013 tietämillä ja tykkäsin kyllä. Eremitaasi ja Verikirkko jäi parhaiten itselläni mieleen, kiva olisi muutaman vuoden tauon jälkeen käydä uudestaan. Silloin olin Voiton juhlien aikaan, joten nyt olisi kiva mennä sellaisena ajankohtana kun kaupunki ei ole ihan juhlahumussa. 🙂

    • Kiitos Veera! Sinulla on sitten Pietarin kanssa käynyt samoin kuin meille Moskovan kanssa, kun päädyimme sinne viime kesänä jalkapallon MM-kisojen aikaan.

  • Taasko Verikirkko on remontissa? Sisälle kannattaa kyllä ehdottomasti mennä (mikäli pääsee), jokainen seinä on koristettu mosaiikeilla.
    Venäjän takseista sen verran, että hinta vaatii kyllä etukäteisneuvotteluja, turisteja vedätetään helposti.

    • Kiitos Terhi! En osaa ottaa kantaa tuohon “taas”, mutta nyt ainakin oli remontissa. Periaatteessahan aina pitää taksien kanssa neuvotella, mutta tässä menimme siihen halpaan, että “meter, meter” emmekä sitten heti taas muistaneet, että mittarin voi toki virittää pyörimään haluamaansa tahtiin.

  • Olen nähnyt Pietarin perinteisen laivaristeilyn merkeissä, eli en käytännössä juuri ollenkaan. Pietaria pitäisi päästä siis tutkimaan kunnolla, vaikka meno Venäjälle ei ehkä ole listallani numero ykkösenä. Kaunis kaupunkihan se kyllä on. Voi että nuo taksihuijukset ain sapettaa!

    • Kiitos Outi! Laivaristeilyllä kaupungissaoloaika taitaa jäädä aika vähiin. Tosin emme mekään olleet tällä kertaa kaupungissa kuin vuorokauden verran …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.