Monet tekevät nykyisin pitkiä, kuukausien mittaisia matkoja: maailman ympäri tai johonkin maailman kolkkaan, useimmiten Kaakkois-Aasiaan. Toiset lähtevät talvea pakoon, ellei Kaakkois-Aasiaan asti, niin ainakin Espanjan Aurinkorannikolle tai Portugaliin. Koti Suomessa.
Meidän kotimme on – ja niin paljon kuin tulevaisuutta nyt voi ennustaa – pysyykin Suomessa.
Vuosikymmeniä sitten asuimme Tukholmassa muutaman vuoden, mutta silloinkin pidimme kotimme Suomessa ja tiesimme koko ajan palaavamme muutaman vuoden sisällä. Ruotsissa en edes tuntenut itseäni siirtolaiseksi tai ulkosuomalaiseksi vaan vierailijaksi, joka palaa kohta takaisin kotimaahansa.
Kerran harkitsimme vakavasti muuttoa Belgian Liegeen. Voitin, kuten sitä ainakin silloin sanottiin, EU-työpaikan Brysselissä. Lasse olisi ehkä saanut neuvoteltua itsensä työskentelemään Aachenissa. Liege sijaitsi kaupunkien puolivälissä. Teimme viikon reissun seudulle, ajoimme Brysselistä Liegeen ja mietimme tilannetta. Lopulta päätimme kuitenkin jäädä Suomeen. EU-edut eivät olleet lapsettomalle pariskunnalle, joista molemmilla oli jo hyvä työpaikka, sittenkään niin ihmeellisiä, kun mm. lasten ilmaisella koulutuksella yliopistoa myöten ei ollut arvoa. Työpäivät olisivat muodostuneet pitkiksi jo ilman työmatkojakin ja purjeveneen käyttö olisi rajautunut vain kesälomaviikkoihin.
Lassen jo jäätyä eläkkeelle pidin yhden runsaan puolen vuoden sapattivapaan. Tuolloinkaan emme lähteneet maailmalle koko ajaksi vaan teimme useita matkoja Aasiaan, Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan, keskimäärin yhden per kuukausi, pituudeltaan 2 päivästä 35 päivään.
Maailmalla ja Suomessa
Myös kuluneena vuotena ulkomaan matkoja näyttäisi kertyvän 12, eli yksi per kuukausi, pituudeltaan 1-15 päivää. Kaukomatkat ovat olleet yleensä 2 viikon mittaisia ja Euroopan matkat keskimäärin vajaan viikon.
Matkojen välissä palaamme kotiin. Asetumme taloksi ja elämme suomalaista arkea.
Kesäisin hoidamme, välttävästi, pientä puutarhaamme, talvisin teemme lumityöt (jos on lunta). Käymme ruokakaupassa lähiostoskeskuksissa ja joskus ostoksilla Helsingin keskustassakin. Teemme kävely- ja pyöräilylenkkejä ja, etenkin talvikaudella, käymme kuntosalilla ja uimahallilla. Tapaamme ystäviämme. Käymme silloin tällöin tapaamassa sukulaisia Turussa. Käymme teatterissa ja taidenäyttelyissä.
Suunnittelemme seuraavia matkoja ja teemme niihin liittyviä käytännön töitä: ostamme lentoja tai neuvottelemme valmiista matkoista. Varaamme hotelleja. Lähetämme passimme viisumikierroksille. Joskus on pakko turvautua suomalaiseen terveydenhoitoonkin tai käydä hammaslääkärissä. Tai hoitaa pankkiasioita.
Ja kun kaikki ”pakolliset” käytännön jutut on tehty, juuri sopivasti ennen kuin kotona olemiseen ehtii kyllästyä, onkin yleensä jo seuraavan matkan vuoro!
Tämä sopii meille. Pidämme kodistamme Suomessa. Emme haikaile useamman kuukauden talvipakolaisuudesta emmekä nomadielämästä maailmalla ilman tukikohtaa Suomessa.
20 vuotta samassa osoitteessa
Tänä vuonna tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä kuin muutimme Pohjois-Tapiolasta Iirislahteen. Espoossa olemme asuneet yli 40 vuotta. Olemme kotiutuneet tänne: tunnemme melkein kaikki naapurimme ja osaa heistä voimme kutsua ystäviksemmekin.
Ehkä tuolla 20 vuodella on osansa siinä, että olemme viime vuosina joutuneet myös paneutumaan hiukan kodinkoneisiin ja huonekaluihin. Hyväkään astianpesukone ei näköjään kestä kuin 20 vuotta. Jääkaappi tarvitsee huoltoa jo runsaan 10 vuoden jälkeen. Puutarhakalusteet on ihan kiva joskus uusia, vaikkei ihan pakko olisikaan. Työtuolinikin kaipasi uudelleen verhoilua.
Viimeinen IGTT-juttu
Tämän jutun inspiroi niin Suomen 101. itsenäisyyspäivä kuin Instagram Travel Thursday. Suomen tarina jatkuu, mutta Instagram Travel Thursdayn tarina tässä muodossa päättyy.
Joulukuun ”juttukokoelma” on viimeinen laatuaan. Aika taisi ajaa ohi näillä säännöillä kirjoitettujen blogijuttujen. Meriharakkakaan ei ole enää osallistunut tempaukseen tänä vuonna kuin muutaman kerran – useimmiten siksi, että tempauksen teemat eivät puhutelleet tai ne eivät muuten istuneet blogimme julkaisuaikatauluun.
Joulukuussa ei ole teemaa, jolloin ainoaksi säännöksi jää se, että jutun kuvituksena tulee käyttää Instagramissa julkaistuja kuvia.
Olen ollut itse melko pitkän ajan Belgiassa, joka oli muuten ok mutta ilmansaasteita liikaa ja takaisin en ole kaipaillut. Juuri se asia näkyi ihmisillä ei juurikaan ollut lomia, myös joulu kesti vain yhden päivän ajan ja heti seuraavana päivänä kaupat ja kaikki olivat auki. Moni paikallinen olikin varsin stressaantunut. Saksa on ollut melko paljon samankaltainen maa kuin Ruotsi, tosin vielä enemmän maahanmuuttoa ja ihan näinä vuosina autojen päästöt lisääntyneet. Välimeren maista pidän kovasti, mutta niissä pitäisi olla valmis siihen että etenkin kesäkuukaudet ovat kalliita ja palkat suomalaisittain erittäin pienet.
Kiitos Susanna! Meille tosiaan sopii paremmin lyhyehköt irtiotot varsinaisen muuttamisen sijaan. Mutta jokainen omalla tavallaan, tietysti!
Hyvää Itsenäisyyspäivää
Kiitos, samoin, vaikkakin jo vähän myöhässä :-)
Hei! Kiva, kun avasitte vähän kotia Suomessa. Täytyy tunnustaa, että kun jotain matkablogia säännöllisesti seuraa, tulee vähän uteliaaksi siitä, miten matkojen välillä asustellaan?
Kiitos Tuuli! Matkabloggaus on vähän erilainen bloggaamisen laji kuin laajemmin omaa elämäänsä, kotiaan ja vaatekaappiaan avaava lifestyle. Tosiaan aika tiukasti pitäydymme matkoissa ajatellen sitä, että uskomme lukijoidemme olevan enemmän kiinnostunut maailmasta kuin meistä.
Niin se vaan on, että Suomi on vaan paras paikka minne aina palata!
Kiitos Sari! Näin, vaikka kelit eivät aina hemmottele, niin vastapainoksi viileämpinä kuukausina asunnot ovat ainakin lämpimiä ja toimivia :-)
Tuttuja pohdintoja muualle muuttamisesta – itselläni oli 90-luvulla hetken into SF:ään ja sain jo Green cardinkin arvonnassa, mutta lasten kasvamista päätin seurata ja asia jäi. Nyt on välillä töissä mainittu mahis olla hetken Triestessä Italiassa, mutta eipä sekään taida toteutua kun en mitenkään aktiivisesti asiaa itsekään aja. Tämä oma tuttu arki ja matkustelu aina kun mahdollista on ihan mukavaa.
Kiitos Timo! Eiköhän tuo herkkyys lähteä maailmalle ole myös jossain määrin ikäkysymys – tai ei ikä sinänsä vaan se, että iän karttuessa niitä siteitä kotimaahan on ehkä jo kertynyt enemmän, niin ihmisinä kuin vaikka taloina ja veneinä :-)
Varmasti on – vakiintuneet siteet voi hidastaa sellaistakin, joka muuten saattaisikin lähteä. Toki myös luonne on varmaan vielä määräävämpi; poikani näyttää olevan täysin tyytyväinen kämpässään koneensa ääressä aina työpäivän jälkeen ja löytää sieltä kaverinsa ja sisällön elämään.
Kiitos Timo! Näinhän se on, sisareni esimerkiksi ei juuri synnyinpaikkakunnaltaan ole kesämökkiä kauemmas tavannut lähteä.
Mielenkiintoinen postaus bloggaajan taustoista ja historiasta. Tapiolan kuvat lopussa oli kiva bonus, mutta kyllä tässä itse teksti vei kiinnostavuudesaan voiton. Parikymmentä vuotta samassa osoitteessa on kunnioitettava aika!
Kiitos Rami! Ehkä nyttemmin parikymmentä vuotta samassa osoitteessa on jo pitkä aika. Isäni asui samassa asunnossa, siinä jonne minäkin Turun Heidekeniltä kauan sitten kotiuduin, yli 40 vuotta. Mutta kyllä siinä asunnossa (yli 200 neliötä) olikin sitten tyhjentämistä hänen kuoltuaan!
Olipa mielenkiintoista kuulla vähän näitäkin taustoja teistä:) Blogia on aina kivempi lukea, mitä monipuolisemman kuvan on saanut sen tekijästä/jöistä.
Kiitos kommentistasi Eve!
Meilläkään ei ole missään vaiheessa ollut aikomusta muuttaa ulkomaille, vaikka ikuinen matkakuume onkin. Elämä ja läheiset ihmiset ovat Suomessa, mistä kuitenkin pääsee helposti piipahtamaan ympäri maailmaa. Me olemme pitäneet tarkoituksella kotimme aika pienenä, jotta kustannukset ovat kohtuulliset. Lopuilla rahoilla voi sitten matkustaa.
Kiitos Katja! Me voisimme kyllä ehkä jo tässä joskus lähivuosi(kymmeninä) pienentää hiukan kotiamme, mutta saa nähdä, että tuleeko siihen ryhdyttyä ihan muuten vaan, vai vasta sitten joskus kun elämä siihen terveyden tai elämäntilanteen muuttumisen takia pakottaa.