Kolmas kerta päiväntasaajalla São Tomélla

Rolas Sao Tome

Meriharakka-blogi täyttää tänään 15 vuotta.

Ihan aluksi se oli enemmän sen aikainen Facebook kuin blogi – siis ennen kuin Facebookia olikaan.
Sen jälkeen se jalostui ensin purjehdusblogiksi ja S/Y Meriharakan myynnin myötä matkablogiksi.
Joinakin vuosina olen syntymäpäiväjuttujen myötä kerrannut enemmänkin blogimme menneisyyttä tai esitellyt vanhoja juttuja vuosien takaa, mutta annetaan sen nyt tänään olla.
Tuosta sivupalkin arkistolinkistä voit tietysti halutessasi palata näiden 15 vuoden ajalta mihin kuukauteen tahansa!

Kamerunin jälkeen siirryimme Länsi-Afrikan kierroksellamme pienelle São Tomén saarelle.
Gabon/Kamerun-muutoksen takia São Tomén osuus kutistui kolmesta päivästä kahteen. Ensimmäisen päivän käytimme saarikierrokseen (lisää tästä vähän myöhemmin) ja toisena päivänä halusimme lähteä päiväntasaajalle, osittain Afrikkaan, Afrikkaan! -blogin jutun innostamana, mutta myös juuri tuon päiväntasaajan takia.

Ennen Rolaksen saarta olemme olleet päiväntasaajalla Ecuadorissa (2006) ja Ugandassa (2015).
Maailmanmatkaajaystäväni kertoivat seisseensä päiväntasaajalla myös Brasilian Macapassa, Indonesian Pontianakissa Borneolla ja Sumatra Bonjolissa. Keniassakin päiväntasaajan yli voi konkreettisesti astua mm. Mt Kenyalle mentäessä. Sitten on vielä oma lukunsa päiväntasaajan ylitykset laivalla – omalle kohdallemme tämä on osunut Galapagoksen risteilyllä (2006).

Päiväntasaajalla Ecuador ja UgandaEquatorial Galapagos

Ilhéu das Rolas

Varsinainen São Tomén saari ei ole ihan päiväntasaajalla, vaikka se lähellä onkin.
Lähdimme siis aamulla matkaan, pienellä minibussilla, kohti Porto Alegrea ja Praia Inhamen Eco Lodgea. Matkaa sinne olisi “vain” 80 kilometriä, mutta tiet São Tomélla ovat monessa kohdin niin huonossa kunnossa, että siihen kului pari tuntia suuntaansa!

Sao Tome
Alkumatkasta tie oli vielä ihan hyväkuntoinen

Hotellimme, Pestana São Tomé, näytti tarjoavan muutamaakin retkivaihtoehtoa Rolaksen saarelle, lounaan kera tai ilman, mutta päädyimme lopulta kuitenkin meille jo saarikierroksen järjestäneen kaverin tarjoamaan vaihtoehtoon, joka käsitti kuljetukset minibussilla ja vartin venekuljetuksen Inhamen rannalta saarelle.
Jos tekisimme retken toisen kerran, niin saattaisimme sittenkin valita hotellin retken. Palataan tähänkin.

Matkalla Porto Alegreen näimme paikallista sunnuntaielämää. Vaihtoehtoja näytti olevan kaksi: parhaat päälle ja kirkkoon tai sitten ei juuri mitään päälle ja pyykille. Tai voihan olla, että osa pyykin pesun valinneista olivat jo ehtineet käydä kirkossakin.

Sao Tome pyykinpesuaSao Tome pyykinpesua

Jokseenkin kaikki matkalla näkemämme joet olivat täynnä ihmisiä pesemässä pyykkiä ja jokien, jopa tien reunat, olivat kirjavinaan kuivumaan aseteltuja vaatekappaleita. Jotenkin en ymmärrä tätä vaatteiden kuivaamista maassa, jopa siis maantien reunalla. Mikä vika on pyykkinaruissa? Voiko naru olla niin kallista, että sitä ei sen hinnan takia käytetä?

Näimme myös kalastajasatamia ja kalaa kuivamassa telineillä, mutta useimmat veneet taisivat juuri sunnuntain takia olla rannalla.

Ja lukuisia vuohia, sikoja ja lehmiä, niin tiellä kuin tien varrella.

Sao Tome lehmiä Sao Tome sikoja

Pico Cão Grande ja öljypalmumetsät

Oppaamme/kuljettajamme ei juuri ylimääräisiä pysähdyksiä harrastanut, sillä kovin monella pysähdyksellä kahden tunnin ajomatka olisi luultavasti venynyt kolmeen, mutta siinä vaiheessa kuin Pico Cão Granden neulanterävä huippu tuli näkyviimme hän sentään malttoi pyytämättä pysähtyä.

Tämä neulanmuotoinen tuliperäinen huippu, joka nousee Obôn luonnonpuistossa 663 metrin korkeuteen on kieltämättä pysäyttävä näky.

Pico Cão Grande Sao Tome Pico Cão Grande Sao Tome

Samalla näimme ensimmäisiä alueen öljypalmumetsiä, joita tulimme tulevien kilometrien tai tulevien kymmenien kilometrien mittaan näkemään vielä paljon. Oppaamme toteaa jotenkin neutraalisti, että palmuöljyn tuotanto, etenkin vienti, on täällä vasta pääsemässä alkuun. Tietäen miten länsimaissa nykyisin suhtaudutaan palmuöljyyn öljypalmumetsien syrjäyttäessä tieltään alkuperäisen sademetsän mietin, että onkohan Agripalm täällä jo vähän myöhässä tämän kuvion kanssa. Mutta ehkä ei, voi olla, ettei São Tomélla vielä vähään aikaan ole varaa sademetsien suojeluun.

Päiväntasaajalla!

Lopulta pääsimme perille Inhamen rannalle ja pieni venekin löytyi. Hetken mietin veneeseen astuessani ja pelastusliivejä päälle pukiessani, että olisikohan mukanani olevat passi ja matkapuhelin pitänyt sittenkin pakata siihen minigrip-pussiin, jossa nyt oli pari banaania. Mutta kohtuullisista aalloista huolimatta hiekkaranta vaihtui toiseen ja kahlasimme jo Rolaksen saaren rannalla.

Rolas Sao Tome

Päiväntasaajalle on rannalta hiukan matkaa, reippaaseen ylämäkeen, mutta kun olimme jo näin lähellä, niin pakkohan sitä oli melkein juosta ylös, vaikka päiväntasaajalla, täälläkin, oli aika lämmintä – ehkä 33 astetta?

Equador Rolas Sao Tome Equador Rolas Sao Tome Equador Rolas Sao Tome

Mäen päälle rakennettu monumentti oli näyttävämpi kuin Ecuadorissa tai Ugandassa.
Tosin Ecuadorissa tarjolla oli paljon erilaisia aktiviteetteja, mm. pesualtaita, joissa saattoi kokeilla coriolis-voiman vaikutusta veden pyörimissuuntaan. Huijausta ne toki olivat, sillä jotta coriolis-voima tuohon vaikuttaisi, niin altaan pitäisi ilmeisesti olla kokoa uima-allas.

Erityisen hienon kuvan monumentista voit halutessasi katsoa Unusual Traveller -blogin jutusta, jossa kuva on otettu ylhäältä, ilmeisesti dronella.

Mutta kyllä tuo monumentti meidätkin innoitti kuvaamaan, monen monta kuvaa, mutta valitsin nyt tähän vaan yhden kuvan meistä kummastakin!

Paluumatkalla rantaan näimme myös vilauksen elämästä saaren pienessä kylässä. Elämänmakuista, vähintään.

Rolas Sao Tome
Rakennus saattaa olla rapistunut, mutta satelliittiantenni löytyy

Rolas Sao Tome Rolas Sao Tome

Rolas Sao Tome
Pyykkinarujakin löytyi!
Rolas Sao Tome
Kalat levitetään kuivumaan

Rolas Sao Tome

Pestana Equador

Päiväntasaajan ohella meitä kiinnosti Rolaksen saarella siellä oleva Pestana Equador -hotelli, tai oikeastaan vaan sen uima-allas. Afrikkaan, Afrikkaan! -blogia kirjoittavan Anssin kanssa kävimme blogimme kautta pienimuotoista keskustelua siitä, että missähän se Länsi-Afrikan suurin uima-allas nyt onkaan – Lomessa, Togossa, hotelli Sarakawassa vai Rolaksen saarella Pestana Equador -hotellissa.

Pienen saaren ainoan hotellin alueelle on pieni pääsymaksu, 6 euroa per henkilö.
Tavallaan ymmärrettävää, sillä tuskin hotellivieraat haluaisivat, että ihan kaikki saarella kävijät norkoilisivat uima-altaan reunalla. No me norkoilimme hetken, mutta maksaen siis siitä kiltisti.

Pestana Equador Pestana Equador

Ei ollut, mielestämme, Länsi-Afrikan suurin uima-allas tämä! Tosin vertailu on vaikeaa, sillä Pestana Equadorin uima-allas on pyöreä ja kaareva ja koostuu useasta osasta siinä missä uima-allas Lomessa on selkeästi pitkä ja leveä suorakaide. Pestana Equadorin uima-allas on kuitenkin pieneltä osaltaan myös meren äärellä oleva “infinity pool” (onko tälle hyvää suomenkielistä nimeä?) – pisteet siitä.

Hotellialue vaikutti ihan viihtyisältä ja palvelu ainakin allasbaarissa oli hyvää. Huoneet näyttivät olevan puutarhamaisessa maisemassa bungalow-tyyppisissä rakennuksissa ehkä pari huonetta samassa rakennuksessa. Luultavasti hotelli on ihan hyvä, mutta jotenkin jäin miettimään sen sijaintia. Jos São Tomélla päätyy varaamaan huoneen täältä, niin on hyvä ymmärtää, että muu saari on ½ tunnin venematkan ja pääkaupunki vielä parin tunnin automatkan päässä, eli ehkä tämä hotelli on parhaimmillaan niille, jotka aikovat viettää koko lomansa tuon isohkon uima-altaan liepeillä.

Pestana Equador Pestana Equador

Jutun alkupuolella lupasin palata siihen, että miksi ehkä sittenkin olisin valinnut São Tomén Pestana -hotellin retken tälle saarelle. Parin tunnin ajomatkan viimeisin ½ tuntia kului nimittäin suunnilleen välille Porto Alegro – Praia Inhame, vaikka matkaa ei ole montaa kilometriä, mutta tie on äärettömän huono! Pestana-hotellin retki käytännössä toiseen Pestana-hotelliin luultavasti käyttäisi Pestana-ketjun isoa, katettua moottorivenettä, joka lähtee luultavasti jo Porto Alegron satamasta. Vaikka venematka onkin vähän pitempi, niin isommalla veneellä se menee luultavasti sittenkin nopeammin kuin hyppivä automatka Praia Inhameen. Ja ehkäpä se Pestanan vene menee suoraan Pestanan laituriin, ja hotellin pääsymaksultakin olisi saattanut säästyä!

Rolas Sao Tome
Porto Alegren satama

Boca de Inferno

Paluumatkalla Rolaksen saarelta pysähdyimme vielä hiukan ennen paluuta pääkaupunkiin katsomaan basalttikivirantaa, johon aallot löivät voimalla nostaen välillä korkeitakin vesipatsaita. São Toméhan on tuliperäinen saari, kuten vaikka Reunion tai Jeju Etelä-Koreassa, joten täälläkin on näitä samanlaisia rikkonaisen laavakivirannan ja rantaan huuhtoutuvien aaltojen muodostamia luonnon näytelmiä. Tosin São Tomén versio oli aika kesy, esimerkiksi noihin kahteen muuhun mainittuun verrattuna.

Boca de Inferno Sao Tome Boca de Inferno Sao Tome

Artikkelin avainsanoja

15 kommenttia

  • Kovin on tuttuja maisemia! Nyt erityisen mukavaa lukea, kun itsellä tulee tänään 15.2. tasan vuosi siitä, kun laskeuduin São Tomelle.

    • Kiitos Anssi!
      Nuo uima-allaskuvat lienevät kuitenkin Sinullekin uusia maisemia, sillä jutussasi taisit mainita, ettet halunnut maksaa pääsymaksua Piscina Equadoriin (tai ehkä aikakin jo loppui kesken, kun kävit toisaalta saarella rannoilla, joilla me emme käyneet).

    • Kiitos Sonja! Sao Tome on itseasiassa yllättävän helppo Afrikan kohde: suorat lennot Lissabonista ja alle kahden viikon reissuun ei tarvita viisumia.

    • Kiitos Mia! Ja erityisesti kiitokset adjektiivista “hieno” uude(hko)n ulkoasun osalta.

  • Onnea 15-vuotiaalle “teinille”. Pitkään olette jaksaneet blogia pystyssä pitää ja toivottavasti edelleen niin teette 🙂

    “Pieni pääsymaksu, 6 euroa per henkilö.” Varmaan aika suuri paikallisille, joten sillä hyvin varmistetaan, että pysyy vain harvojen ja valittujen käytössä. Olen muuten itsekin miettinyt mikä olisi “infinity pool” vastine. Ei sellaista ole vielä tullut vastaan.

    • Kiitos Anna! Tuolla pienellä saarella ymmärsin hyvin halun rajoittaa turistien määrää uima-altailla. Etenkin kun tuo päiväntasaaja kyllä vetää saarelle turisteja.

    • Kiitos Nina! Afrikka on monen monta, n. 50 valtiota, ja se näyttäytyy tietysti kovin erilaisena eri suunnilla. Jossain, vaikka Etelä-Afrikan isoissa kaupungeissa, voisi kuvitella olevansa Euroopassakin, mutta jossain toisessa kolkassa taas päätyisi keskelle heimosotia!
      Sao Tome on kyllä helpoimmasta ja turvallisimmasta päästä.

  • Wau, 15 vuotta bloggaamista on aika mahtava saavutus! Onnea! 🙂
    Tuo teidän diplomi on ihan mahdottoman hieno, minäkin haluaisin tulla virallisesti julistetuksi jonkin sortin merikeijukaiseksi 😀

  • Kiitos Anni! Risteilyillä, pienilläkin aluksilla kuten tässä tapauksessa, henkilökunnalla on aikaa ja viitseliäisyyttä tällaiseenkin “viihdyttämiseen” 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.