São Tomé ja Príncipe

Sao Tome

Alunperin São Tomé ja Príncipen piti olla loma lomasta, eli vähän pitempi pätkä samassa hotellissa – ja vielä afrikkalaisittain helpossa kohteessa. Mutta toisin kävi: käytimme kolmannen  São Tomé ja Príncipen päivän Kamerunissa ja käytimme lopulta molemmat päivämme São Tomélla tutustuen saareen kokopäiväretkillä. Mutta hyvä näin, itse asiassa Länsi-Afrikan kierroksemme muissa maissa, etenkin Beninissä ja Norsunluurannikolla rentoja rantapäiviä olikin jo kertynyt melkein liikaa.

São Toméa ei valloitettu koskaan

São Tomé ja Príncipe on Afrikan pienimpiä valtioita (asukasluvultaan sitä pienempi on vain Seychellit) ja Afrikan harvinaisimmista valtio turistien määrällä mitattuna: täällä käy vuosittain vähemmän turisteja kuin Komoreilla eikä sielläkään niitä kovin paljoa käy.
Melkein outoa oikeastaan, että vaan portugalilaiset ovat löytäneet São Tomén lomakohteena, sillä se sijaitsee päiväntasaajalla, eurooppalainen ei tarvitse sinne viisumia alle 15 päivän vierailulle ja saarelle on suorat lennot Lissabonista.

Sao Tome
Presidentin palatsi São Tomélla iltavalaistuksessa

São Tomén historia poikkeaa monen muun Afrikan valtion historiasta sikäli, että sitä ei koskaan valloitettu siirtomaaksi. Portugalilaiset löysivät saaret 1471 (São Tomé) ja 1472 (Príncipe) niiden ollessa vielä asumattomia ja asuttivat ne sitten portugalista tuoduilla siirtolaisilla. Enimmäkseen vangeilla ja muuten Portugalissa epätoivotulla aineksella, siis vähän samaan tapaan kuin Australiaa asutettiin aikoinaan. Lisätyövoimaa saatiin mantereelta tuoduista orjista. Sittemmin iso osa saaren väestöä oli osittain portugalilaista, osittain Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä, mutta osittainkin portugalilaiset syntyivät vapaina, eivät enää orjina.
São Tomélla kerrotaan myös tarinaa Angolasta lähteneestä orjalaivasta, joka haaksirikkoutui näillä rannoilla, jolloin laivassa olleet orjat pääsivät karkuun ja asettuivat saarelle, vapaina. Saattaa olla näin tai olla olematta – tästä aiheesta lisää myös Afrikkaan, Afrikkaan! -blogin jutussa Paluu Sao Tomelle ja siirtyminen Sao Joao dos Angolaresiin, eli kylään, jossa näitä angolalaisia juuria omaavia ihmisiä asuu.

Ainakin tämän verran on hyvä tuntea saaren historiaa jo ennen saarikierrokselle lähtöä, sillä pienellä saarella historia kietoutuu moneen paikkaan ja vielä 1900-luvunkin tapahtumien juuret juontavat saaren asuttamisen historiaan.

Saarikierros São Tomélla

Pienellä saarella ajatus siitä, että kierränpä koko saaren saattaa tuntua houkuttelevalta, mutta São Toméa ei voi kiertää, ei ainakaan maitse. Saaren lounaiskärjessä ei ole tietä.

Ensimmäisenä päivänä tekemämme saarikierros keskittyikin siis saaren sisäosiin. Kävimme historian jäljillä Trindadissa ja Batepassa, tutustuimme saaren kasveihin kasvitieteellisessä puutarhassa, pysähdyimme katsomaan niin kaakao- kuin kahviviljelmiä ja tutustuimme vanhaan kahvitehtaaseen. Nautimme lounaan pilvisademetsän keskellä ja jatkoimme vielä vesiteemalla yhdelle saaren vesiputouksista. Vasta auringonlaskun aikaan palasimme pääkaupunkiin, São Tomé sekin nimeltään, mutta ehdimme kuitenkin näkemään hiukan sitäkin.

Toisena päivänä matkasimme rantatietä etelään, aina Inhamen rannalle asti ja edelleen päiväntasaajalle Rolaksen saarelle ihan São Tomén eteläkärjessä.

Batepán verilöylystä itsenäiseksi valtioksi

Me, turistit, kiinnitimme Trindadissa ensin huomiota sivukadun nurkan ”lihakauppaan”, jossa oli tarjolla porsas pilkottuna useampaan osaan. Myös kaivolla asioivat nuoret äidit selässä mukana kulkevien pienten lasten kanssa oli osa sellaista kuvaa pienestä afrikkalaisesta kylästä, jonka oikeastaan odotimme jo Afrikkaa muutaman viikon kierreltyämme näkevämme.

Trindade Sao Tome Trindade Sao Tome

Paikallisoppaamme halusi kuitenkin vielä meidät kirkolle ja näyttää meidät kirkon edessä olevat portaat.
Täällä tapettiin helmikuun alussa vuonna 1953 valkoinen virkamies. Sitä, kuka miehen tappoi, ei ainakaan hetimmiten tutkittu kovin paljoa, sillä tapahtuma antoi plantaasinomistajille hyvän syyn antaa opetus työtä vieroksuville saarelaisille. Orjuus saarilla oli lopetettu 1875, mutta plantaasit tarvitsivat työvoimaa.
Työtä oli kuitenkin tarjottu sellaisilla ehdoilla, että useimmat eivät halunneet työskennellä plantaaseilla tai työskentelivät aina vaan sen verran, että tulivat taas hetken toimeen.

Trindade Trindade

Kirkon portailla tapahtuneen tapon jälkeen erityisesti läheiseltä Batepán alueelta vangittiin satoja ihmisiä, joita vietiin pakkotyöhön, sijoitettiin vankiloihin ja kidutettiin. Jopa 1 000 ihmistä kuoli näissä tapahtumissa ja lopulta osa tapahtumiin osallistuneista plantaasinomistajien edustajista karkoitettiin Príncipen saarella.
Seuraava pysähdyksemme olikin Batepássa, jossa pienen kylän keskustassa on puisto näiden tapahtumien muistoksi. Paikalliset toki muistavat sen muutenkin: helmikuun 3. päivä on edelleen kansallinen vapaapäivä.

Tapahtumien sanotaan myös olleen merkittävä vaikuttaja itsenäisyysliikkeelle ja lopulta São Tomé ja Príncipe itsenäistyikin 1975.

Batepa Sao Tome
Batepa Sao Tome Batepa Sao Tome Batepa Sao Tome Batepa Sao Tome

En nyt varsinaisesti ole historiafriikki, mutta paikallisoppaamme teki hyvää työtä tämän tarinan tiimoilta kertoen sitä pätkittäin tapahtumapaikka kerrallaan. Tarinalla oli selvästi hänelle edelleen merkitystä.

Sokeria, kahvia ja kaakaota ja öljyä?

Ensin São Tomé ja Príncipellä kasvatettiin sokeriruokoa. Sittemmin niin täällä kuin esimerkiksi Havaijilla, nämä pienimuotoisemmat, mutta paljon työvoimaa vaativat  viljelyalueet kävivät kannattamattomiksi viljelyn painopisteen siirryttyä Brasialiaan ja Aasiaan.

Sokerin jälkeen kahvi sai jalansijaa plantaaseilla, mutta myös kahvin viljely on työvoimavaltaista eikä sitä edelleenkään ollut liiemmin. Nyttemmin saarella viljellään kahvia pienessä määrin keskittyen ekologisuuteen ja korostaen käsityötä ja lopputuotteen laatua – massatuotantoon ei ole mahdollisuuksia.

Nykyisin 95% maan maatalouden viennistä on kaakaota. Toivottavasti edes osa tästä kestää eettisenkin tarkastelun. Esimerkiksi Fazer, joka kertoo sivuillaan kaiken käyttämänsä kaakaon tulevan eettisesti kestävistä lähteistä ei mainitse São Tomé ja Príncipeä vaikka ostaakin muualta Länsi-Afrikasta, esimerkiksi Norsunluurannikolta kaakaota.

Sokeriruoko Sao Tome
Sokeriruokoa näimme enää vain kasvitieteellisessä puutarhassa

Kaakao Sao Tome Kaakao Sao Tome

São Tomé ja Príncipe on öjyvaltioiden Nigerian, Kamerunin, Päiväntasaajan Guinean ja Angolan välittömässä läheisyydessä ja todennäköisesti senkin merialueilla on öljyä, mutta öljyntuotanto ei täällä ole vielä oikein päässyt käynnistymään.

Roça Monte Café

Vanhan kahvitehtaan tiloissa ”kahvivuorella”, Monte Cafélla, on nykyisin mahdollisuus tutustua kahvin viljelyn ja valmistuksen historiaan ja maistella nykyisen pienimuotoisen kahvintuotannon parhaita makuja.

Paikka toi jollain tapaa mieleeni Verlan puuhiomon ja pahvitehtaan sillä myös täällä kuvataan hienosti koko tuotteen valmistusprosessi alusta loppuun autenttisessa ympäristössä, vieläpä siten, että siinä missä Verlan pahvitehtaassakin meille esiteltiin vanha ja uusi kuivaamo, niin täälläkin on vanha ja uudempi kahvin kuivaamo, sillä sadekaudella kahvia ei tropiikissakaan saa kuivaksi auringossa.

Kahvimuseo Sao Tome Kahvimuseo Sao Tome

Kahvimuseo Sao Tome
Kahvipapuja lajiteltiin koon mukaan – suurimmat jäivät tehtaan omistajille!

Kahvimuseo Sao Tome Kahvimuseo Sao Tome Kahvimuseo Sao Tome

Matkalla vuorelle saatoimme myös pysähtyä katsomaan kahvipensaita ja opimme nopeasti erottamaan arabican ja ryppäissä kasvavan robustan. Kahvipensaita olemme viimeksi tainneet yrittää kuvata Keniassa Karen Blixenin talolla Nairobissa, mutta siellä niitä oli enää vaan muutama koristeeksi.

Kahvia Sao Tome Kahvia Sao TomeKahvia Sao Tome

Kasvitieteellinen puutarha

São Tomén kasvitieteellinen puutarha ei ole ehkä, ainakaan tammikuussa, näyttävimmästä päästä. Kauniita, kukkivia kasveja ei ole kovin paljoa ja useimmat orkideoistakaan eivät olleet kukassa. Mutta kuten niin usein, hyvä opas saa kohteen kuin kohteen ”kukkimaan”. Useimpia puutarhan kasveista käytetiin – ja käytetään – lääkekasveina, joten kierros puiden lomassa käy hiukan kierroksesta paikallisessa apteekissa.

Sao Tome kasvitieteellinen puutarha Sao Tome kasvitieteellinen puutarha Sao Tome kasvitieteellinen puutarha Sao Tome kasvitieteellinen puutarha Sao Tome kasvitieteellinen puutarha Sao Tome kasvitieteellinen puutarha

Muutama kasvi oli kyllä ihan villi tuttavuus, kuten vaikka ”älä koske minua” tai ”don’t touch me” -kasvi, jonka lehdet käpertyivät nopeasti, jos niitä koski.

Tai ”kävelevä puu”, jonka sanotaan kulkevan vuosien mittaan hiukan eteenpäin sen kasvattaessa isoja ilmajuuria ehkä enemmän toiselle kuin toiselle puolelle. Samaisen kasvin ilmajuuret tehoavat, luonnollisesti, myös tilanteissa, joissa miehisestä sukuelimestä toivotaan hiukan pitempää: Käyt vaan sitomassa puun ilmajuureen nauhan ja elin alkaa kasvaa. Nauha pitää sitten tietysti myöhemmin käydä ottamassa pois, jotta kasvu loppuisi!

Sao Tome kasvitieteellinen puutarha Sao Tome kasvitieteellinen puutarha

Sao Tome kasvitieteellinen puutarha
Saarelle endeeminen Pandanus Thomensis -puu

Casa Almada Negreiros

Lounaan nautimme Casa Almada Negreiros -ravintolassa (jota muuten Tripadvisor väittää saaren parhaimmaksi). Ruoka oli ihan hyvää, mutta enemmän gourmet-ruuan päälle ymmärtävien kannattaa paneutua asiaan vaikka Tripadvisorin arvioiden kautta.

Me arvostimme ihan erityisesti ravintolan sijaintia korkealla pilvisademetsän yllä. Päivämme São Tomélla oli ollut pilvinen, kuten kai monet päivät tällä Atlantin saarella. Ravintolan terassille asettuessamme näimme vielä sademetsääkin, mutta vähitellen pilvi tiivistyi läpinäkymättömäksi ja lopulta alkoi sataa, kaatamalla.
Mutta ei hätää, sade kesti juuri lounaamme ajan, ei yhtään sen enempää!

Sao Tome sademetsä Sao Tome sademetsä Sao Tome Casa Almada Negreiros

Tämän ravintolan lisäksi söimme São Tomélla vain Pestana-hotellin ravintolan buffetillallisen: tasalaatuista kansainväliseenkin makuun maittavaa ruokaa eurooppalaiseen hintaan (25 euroa per nuppi ilman juomia), mutta tekemällä parikin noutoa jälkiruokapöydästä, niin hinta per lautanen jäi ihan kohtuulliseksi!

São Nicolaun vesiputous

Vielä yksi pysähdys ennen pääkaupunkia: São Nicolaun vesiputous. Myönnetään, hiukan nopeasti katsoen, sillä tässä vaiheessa päivää pääkaupunki jo houkutteli. Mutta ainakin jos tämä osuu reitille, niin kannattaa tälläkin pysähtyä.

Sao Tome vesiputous

São Tomén pääkaupunki

Jos käytössämme olisi ollut kolmaskin päivä São Tomélla, niin olisimme viettäneet sen tietysti saaren pääkaupungissa.
(Jos päiviä olisi vielä ollut neljäs ja viideskin, niin olisimme lähteneet käymään Príncipellä.)

Nyt ehdimme vain lyhyen pysähdyksen afrikkalaiseen tapaan kaoottisilla markkinoilla, käynnin vanhalla linnoituksella rannalla ja pienen kierroksen kaupungin vanhassa keskustassa, jossa on edelleen monia kauniita vanhoja taloja Portugalin vallan ajoilta.
The Telegraphin mainiossa artikkelissa The paradise islands that tourism forgot São Toméa verrataan Havannaan ja kuvataan elämää kaupungissa joltain osin pysähtyneeksi vuoteen 1952.

Sao Tome Sao TomeSao Tome Sao Tome Sao Tome

Sao Tome
Majakan linnoituksen pihalla ehdimme sentään näkemään

Sao TomeSao Tome

Linnoituksen yhteydessä olisi ollut kansallismuseo, mutta kahden päivän ja kahden retken aikataulullamme emme ehtineet poiketa siellä.

Myös keskustan kahviloiden tarjoamat portugalilaiset pastel de natat jäivät meiltä vielä täällä kokematta, mutta onneksi seuraava kohteemme oli Angolan Luanda, jossa niitä oli tarjolla jo hotellin aamiaispöydässäkin.

Lisää São Tomésta

Tiedän, tämäkin juttu on jo pitkä, mutta en halunnut saarikierrostamme, jonka kuitenkin toteutimme yhden pitkän päivän puitteissa, pätkiä useammaksi jutuksi.

Jos kaipaat lisää juttuja niin  São Tomélta kuin Príncipeltä, niin Afrikkaan, Afrikkaan! -blogi tarjoaa niitä runsaasti:

Afrikkaan, Afrikkaan! -blogia kirjoittava Anssi vietti São Tomé ja Príncipellä vuosi sitten kaksi viikkoa ja taisi ehtiä näkemään lähes kaiken näkemisen arvoisen näillä saarilla.

Lisää kuvia São Tomélta vuodelta 2019 voi katsoa halutessaan matkan varrelta tuoreeltaan julkaisemistamme pienistä kuvakokoelmista saarikierrokselta tai Rolaksen saarelta.

 

Tags from the story
Join the Conversation

14 Comments

  1. says: Anssi

    Näinhän se meni tosiaan, että kaikki tuli nähtyä 15 päivän aikana. Paitsi maan korkein vuori jäi valloittamatta (mitä en kyllä edes suunnitellut)! Ja aika hyvin tekin saaren näitte näemmä. Tässä postauksessa tuli itsellekin uutta tietoa, vaikkapa noiden Trindaden kirkon portaiden tapahtumista!

    Kiitoksia paljon linkkauksista, harvoin sitä noin paljon näkee linkitystä omaan blogiin! :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anssi! Nyt oli syytä linkityksiin, sillä kohde on sen verran harvinainen. Vain yhdestä muusta matkablogista löysin suomenkielisiä juttuja, mutta nekin olivat sitten jo viiden vuoden takaa ja sen myötä mm. viisumikuvioiden osalta vanhentuneita.

  2. says: Sini

    Sao Tome ei ole kohde, jota mainostettaisiin. Suomesta pääsee varmasti aika helposti moniin eksoottisempiin kohteisiin mutta kun niistä ei tiedetä. Siksi on hyvä, että Meriharakka – blogi ja muut tekevät erilaisia kohteita tunnetummaksi. :)

    1. Kiitos Sini! Etenkin nykyisin kun monet valittelevat perinteisempien turistikohteiden ruuhkaisuutta yritämmekin innostaa ihmisiä katsomaan maailmaa laajemmin. Koko maailma ei nimittäin ole yhtään siinä määrin ruuhkainen kuin vaikka Kaakkois-Aasia!

  3. Sao Tome ja Principe kiinnostavat kovasti. Sopivasti eksotiikkaa, nähtävää, tropiikkia ja rantoja. Tuohon reissuun yhdistäisi samalla mukavasti muutaman päivän Lissabonissa. Kiitos tietopaketista!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Katja! Sao Tome ja Principe on yllättävä kohde Afrikassa ja tosiaan kivasti yhdistettävissä Lissaboniin, koska lentoaikataulujen takia Lissabonissa on kuitenkin todennäköisesti vietettävä yö jopa mennen tullen.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sari! Kun Välimeren alueen ja Kaakkois-Aasian skippaa, niin taitaa maailmalle edelleen mahtua ihan mukavasti :-)

  4. Vaikka Afrikan manner on tullut hyvinkin tutuksi, tätä paikkaa en olisi kyllä osannut kartalle sijoittaa, sen verran harvinainen matkakohde. Mielenkiintoinen historia ja ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ja vielä suora lento Portugalista.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anu! Aika pieni maahan tuo on – ja jotkut maista ovat sellaisia, etteivät ne heti ”tartu” kartalle, esimerkiksi sarja Burundi, Brunei, Bhutan on joillekin tutuillemme ollut ongelmallinen.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Eve! Ja kuten jo useammallekin olen tässä ketjussa todennut, tämä on ”helppoa” Afrikkaa :-)

  5. says: Anna

    Taas löytyi paikka, josta en varmaan ollut edes kuullut aiemmin. Mielenkiintoista historiaa ja hienoja kuvia! Pieni saari, mutta paljon olitte löytäneet tekemistä ja nähtävää.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *