Välillä tuntuu, että koska matkustamme usein, yhteydenpito ystäviin jää sinakin hetkittäin vähemmälle. Mutta onneksi monet muistavat meidät kuitenkin.
Lähtövalmistelujen keskellä kävin kuitenkin viikottaisessa vesitreemissä. Yksi ystävistäni käy samassa ryhmässä ja vaikka välillä minä olen matkoilla ja välillä hän, niin aina silloin tällöin jumppaamme samaan aikaan samassa altaassa. Jos tapaamisten väli on venynyt pitkäksi, niin saattaa käydä niin, että keskitymme höpöttämiseen enemmän kuin delfiiniliikkeeseen, mutta haitanneeko tuo!
Naapurimme huolehtii viherkasveistamme matkojemme aikana. Ainakin niistä pienemmistä, joille ei oikein saa viritettyä kastelua virvoitusjuomapullon avulla. Hekin matkustavat melkein yhtä usein kuin me, mutta siitä huolimatta matkamme osuvat harvoin ihan samoille viikoille. Kun molemmat olemme Suomessa jaamme matkavinkkejä ja -ideoita kävelylenkeillä tai kesällä puutarha-aidalla. Tänä aamuna sain vielä Helsinki-Vantaalle viestin ystävältäni Aventuran Suuresta Tyynenmeren kiertomatkasta. Arveli sen sopivan meille. Voisihan se sopiakin, Tyynen meren valtioissa emme ole kai käyneet yhdessäkään, mutta taidamme silti tyytyä vielä niihin kymmeniin vähän isompiin maihin vähän lähempänä. Mutta hienoa, että meistä pidetään huolta tälläkin tavalla.
Koulujen hiihtolomaviikolla olimme kotona Iirislahdessa ja entisenä hamsteriharrastajina tarjosimme kodin myös ystävän hamsterille, Nuggetille. Hamsteria tuodessaan ystäväni kysyi minne suuntaamme seuraavaksi ja vastasin, kuten silloin luulin, Tadzikistaniin. (Sittemmin päätimme käydä vielä Mauritaniassa ennen Tadzikistania, mutta se on epäolennaista.)
Kuulemma yhteinen ystävämme on syntynyt Dushanbessa! Tarkistin vielä sittemmin asian nykyisin Pietarissa asuvalta ystävältäni ja tosiaan, hän on kuulemma viettänyt ensimmäiset viisi vuotta elämästään Dushanbessa. Viimeisen kerran hän on käynyt kaupungissa vuosikymmeniä sitten ja arveli, että sisällissodan jäljiltä tuskin hautasmaata ja joidenkin sinne haudattujen sukulaisten hautoja on enää olemassakaan, mutta hän odottaa kuitenkin mielenkiinnolla kuviamme kaupungista.
Lennolla Helsingistä Istanbuliin tapaan pikkuserkkuni ja hänen vaimonsa. He ovat aloittamassa kahden viikon kierrosta Emiraateissa. Jaamme kokemuksiamme TSS-matkoista: ihan tehokkaita kiertomatkoja ne ovat, näkee paljon lyhyessä ajassa. Turkkilaisten oppaiden kiukutteluun tekemättä jäävistä matto- ja nahkatakkikaupoista pitää vaan osata suhtautua huumorilla. Istanbulissa toivotamme toisillemme mukavaa matkaa ja toteamme tapaavamme paluulennolla Helsinkiin!
Hyvästi Atatürk
Istanbulissa hakeudumme loungeen, sillä lentojen väliin jää nelisen tuntia. Hommasimme aikoinaan Dinersin kortin juuri Istanbulia varten, kun jonain vuonna päädyimme lentämään sen kautta monen monta kertaa. Nyt Turkish Airlines siirtää ulkomaan lennot uudelle kentälle heti tämän matkamme jälkeen, joten tällä matkalla jätämme hyvästit niin Istanbulin vanhalle kentälle kuin tälle vuosien mittaan tutuksi tulleelle loungelle kuin ehkä jo Diners-kortillekin, jonka elo Suomessa päättyy toukokuun lopussa. Sitä ennen emme taida enää lentää välilaskullisia lentoja.
Hyvä muistutus ystävistä. Pitäisi yrittää useammin nähdä, mutta tässä kolmen alle kouluikäisen lapsen arjessa se väkisin jää taka-alalle. Matkoja voisi yrittää suunnitella tulevaisuudessa enemmän yhdessä ystävien kanssa.
Kiitos Heidi! Muutamia matkoja olemme tehneet yhdessä ystäväpariskuntien kanssa, mutta toki enemmän kahdestaan – ja tavanneet sitten ystävät ihan koti-Suomessa.
Ystävien tapaaminen arjessa jää usein harmillisen vähälle. Viime vuonna matkustin mukavan paljon ystävien kanssa ja niin tuli vaihdettua kuulumiset syvällisemminkin. Arkenakin pitäisi panostaa, ja ehkä kevät ja pidempi päivä antaa tähän vähän enemmän energiaa.
Kiitos Teija! Tuo on kyllä totta, että matkoilla on usein sen verran luppoaikaa ja yhteisiä aterioita esimerkiksi, että ehtii jutella yhtä jos toistakin, jos on ystävien kanssa reissussa.
Ihanaa, että on ystäviä ja että hekin pitävät reissaamisesta. Itse käyn myös vesijumpassa. Vuosien varrella joistakin jumppaajista on tullut ystäviä. Ja kun jumpassa nähdään juttua on niin paljon, että jumppa meinaa unohtua?sama juttu teillä.
Kiitos Sari! Ihan niin kauaa en ole tuota vesitreeniä harrastanut, että olisin siellä tutustunut uusiin ihmisiin, mutta voihan sitä siinäkin ympäristössä tavata vanhojakin ystäviä :-)
Tuo olikin ihan uusi tieto, että ulkomaan koneet siirtyvät Istanbulissa uudelle kentälle, toivottavasti paremmalle.
Nuo turkkilaiset mattokaupat ovat luku sinänsä, olo on kuin ansaan johdetulla eläimellä kun taas kerran huomaa seisovansa mattokaupassa. Minun kohdallani täyttä ajan haaskausta.
Kiitos Terhi! Juu, vanha kenttä on ollut sellainen, että se vaatii kyllä melkein loungeen menemisen, jos siellä yhtään pitempään on ollut.
Hyvät ystävät ovat harvassa, parhaat niisyä sen sijaan pysyvät, vaikka näkemiset olisivat harvassa. Yritän pitää ystävien näkemisestä kiinni viikottain ruuhkavuosista ja matkustelustamme huolimatta, mutta ei se aina helppoa ole tai onnistu. Me olemme muuten matkustelleet jonkin verran ystäviemme kanssa ja käymme vuosittain vierailemassa tuttaviemme kodeissa ulkomailla. Se on sellaista laatuaikaa, joka kantaa pitkälle ja usein myös syventää ystävyyttä.
Kiitos Eve! Hyvät ystävät kestävät kyllä aika pitkiä taukojakin – muttei siihen toki vuosia kannata ”luottaa”.