Iirislahdesta on lähtiessämme vielä sen verran talvista, että kevään juhlaan, Nauryziin, koristautunut Dushanbe ilahduttaa väreillään. Parin tunnin nokoset aamulla, yölennon jälkeen, ja olemme valmiita uuteen kaupunkiin.
Kolme herraa ja lipputanko
Dushanbesta selviää kuulemma kolmella nimellä: Rahmon, Somoni ja Rudaki.
Ensimmäinen on maan presidentti, jonka kuvia on vähintään joka kolmannen rakennuksen seinässä isompina tai pienempinä versioina.
Ismail Somoni (tai Samani) oli muinaisen Samanid-dynastian voitokas emiiri vuoden 900 tienoilla nykyisen Tadzikistanin ja Uzbekistanin tienoilla. Tadzikistanin valuutta on nimetty hänen mukaansa somoniksi ja kun Leninin patsaat Tadzikin itsenäistyessä piti korvata jollain muulla sankarilla, tadzikistanilaisten valinta oli Ismail Somoni (tai Samani, kumpaakin kirjoitusasua näytetään käytettävän).
Rudaki on tadzikistanilainen runoilija, jota pidetään ensimmäisenä modernin persian kielen kirjallisena nerona. Nyttemmin kylä, jossa runoilija syntyi, on myös nimeltään Rudaki ja se on osa Tadzikistania, mutta aikoinaan osa Persiaa.
Somoneja käymme vaihtamassa Sheraton-hotellissa, jossa on muutamaa ruokataukoa lukuunottamatta aina avoinna oleva valuutanvaihtopiste. Pienemmät, keskiluokkaisemmat, hotellit eivät valuuttaa vaihda eivätkä useimmat pankkiautomaatitkaan suhtaudu suopeasti ainakaan ulkomaalaisiin luottokortteihin.
Kuvien ja patsaiden lisäksi Dushanben keskustan iso lipputanko on tärkeä: 165 metriä korkeana se on maailman toiseksi korkein. Korkein, 170-metrinen, on tätä nykyä Jeddassa. Jeddan lipputangon katsastimmekin jo syksyllä 2018. Haminan 100-metrinen sijoittuu maailman lipputankokisassa melko vaatimattomasti.
Hissarin linnoitus
Iltapäivällä käymme vielä hiukan Dushanben ulkopuolella Hissarin kylän liepeillä sijaitsevassa vanhassa linnoituksessa, joka on ehdolla Unescon maailmanperintökohteeksi. Linnoitus on 1600-luvulta ja silloisen Bukharan emiirin rakennuttama. Sittemmin linnoitusta on reippaasti kunnostettu, eli nykyisin nähtävä kokonaisuus ei toki ole ihan sellaisenaan selvinnyt kuluneista sadoista vuosista.
Linnoituksen edessä on muinoin vilkkaana kauppapaikkana toiminut aukio. Näin Nauryzin aikaan aukio on kevättä ja romantiikkaa enemmän kuin kauppaa, vaikka löytyy sen laidalta pari pientä markettiakin. Aukion toisella laidalla on museo, jossa on ihan mielenkiintoistakin esineistöä. Jopa eläimistöä. Turkinkyyhky on asettunut taloksi yhteen museon huoneista.
Museovierailun jälkeen käymme marketissa ostamassa juomia, leipää ja keksejä hotellihuoneeseen. Juomat ovat helppo rasti, mutta leipien ja keksien osalta pitää osata pyytää kassalta kaksi muovipussia, toiseen kerätään ostokset ja toisella suojataan käsi niitä irtomyyntilaatikoista kerättäessä. Täällä ei harrasteta turhaa moninkertaista pakkausta muoviin, pahviin ja vielä kerran muoviin. Vanhat miehet kaupan edustalla tervehtivät laittamalla oikean kätensä vasemman rintansa päälle: olette sydämellisesti tervetulleita tänne.
Tadzikistanissa juhlat järjestetään usein tilausravintoloissa, jotka saattavat olla hyvinkin komeita rakennuksia. Dushanben ja Hissarin välilllä on myös mielikuvituksellinen jättimäisen melonin muotoinen rakennus, jonne oppaamme onnistuu meidät puhumaan sisäänkin. Täällä on, sitten joskus, kun rakennus valmistuu, tiloja kahdessa kerroksessa tuhansille vieraille. Rakennuttajana kuulemma joku paikallinen pankkiiri. Asioita hiukan myös investointimielessä pohtiva länsimaalainen turisti saattaa miettiä, että paljonkohan tässä on huumerahaa mukana ja onkohan koko rakennusprojekti niiden pesua varten, sillä monta vuotta kesken olleen hankkeen kannattavuutta on vaikea uskoa. Mutta voimmehan me toki olla ihan väärässäkin.
Cafe-bar Segafreddo
Viimeisenä Dushanben iltanamme kiertelemme vielä Nauryzia juhlivaa kaupunkia. Puiston laidassa oleva kojujen rivi muistuttaa suomalaisia joulu- tai vappumarkkinoita: syötävää, juotavaa, lapsille ilmapalloja ja kaikkea muuta pientä. Ihmiset ovat iloisia ja pukeutuneet kauniisti ja värikkäästi, parhaimpiinsa.
Etsimme – ja löydämme – Tripadvisorin kaupungin ykköskahvilaksi väittämän Cafe-bar Segafreddon.
Olemme samaa mieltä Tripadvisorin kanssa, tosin hyvin vähäisellä kokemuksella Dushanben ravintoloista ja kahviloista: tämä on hyvä. Jopa kahvilan wifi on hyvä.
Dushanbesta jää ensimmäisen päivän hienoisesta sateesta huolimatta hyvä fiilis. Matkamme on vasta alussa, mutta tämä alkaa hyvin.
Suomalaisista matkabloggaajista vain Mutkia matkassa -blogin Emma on tainnut kirjoittaa Dushanbesta.
Meidän tuoreita vaikutelmiamme kaupungista voit halutessasi vielä kerrata tästä Facebook-jutusta.
Olimme myös Dushanbessa samalla matkalla kuin Emma. Samanlaisia havaintoja kuin teillä – ihmiset olivat tosi ystävällisiä ja kiinnostuneita mistä ollaan kotoisin. Emme päässeet vesimelonitaloon sisään. Meidän reissukuvaus löytyy sivulta: https://reissujani.blogspot.com/2017/07/dusahbe.html
Kiitos Jani! Arvelinkin, että olisit kirjoittanut jotain Dushanbestakin, mutten blogisi haulla sitä onnistunut löytämään – ehkä syynä on tämän alueen paikan- ja ihmisten nimille monet mahdolliset kirjoitusasut :-) Mutta kiitos linkistä, löytyihän se, juttusi, lopulta!