Kotoisasti Katajanokalla

Kaupallinen yhteistyö: Hotel Katajanokka

Emme halunneet lähteä pääsiäisenä maailmalle, mutta koko pääsiäinen kotonakin tuntui ajatuksena vähän tylsältä, joten teimme matkan naapurikaupunkiin, Helsinkiin. Merellisessä Helsingissä aurinko paistoi ja meri kimalteli. Lokit kirkuivat ja isot laivat tekivät lähtöä merelle, mutta me olimme matkalla entiseen vankilaan, Hotel Katajanokkaan.

Punaisten muurien ympäröimässä punatiilisessä rakennuksessa on historian havinaa: tämä ei ole ketjuhotelli, vaikka se nyttemmin onkin ensimmäinen Marriott-hotelli Suomessa. Saamme huoneen hotellin ylimmästä kerroksesta ja asetumme taloksi. Huoneemme (Superior King) on rakennettu kolmen entisen sellin paikalle: huoneeseen on käytetty niistä kaksi ja kylpyhuoneeseen yksi. Entisten sellien ikkunat ovat katonrajassa, mutta museoviraston suostumuksella myös vähän alemmas on tehty yksi ikkuna kivasti lisävaloa tuomaan. Aikoinaan ajateltiin, että kun vangit näkevät sellistään vaan palan puhdasta taivasta, niin he päätyvät ajattelemaan puhtaita ajatuksia. Näissä selleissä asuvien ajatuksia ovat varmasti vielä puhdistaneet ikkunasta pilkottava vankilan kirkon risti.

Huone on tilava ja siinä on mukavasti tilaa tehdä muutakin kuin nukkua. Divaani tarjoaa mahdollisuuden istua uneen vaipumatta ja pöydästä riittää työtilaksi. Sisustuksessa on käytetty rakennuksen historiaan ja ympäristöön liittyviä kuvia ja elementtejä ja pisteenä iin päällä sängyn kummallakin reunalla on pino kirjoja. Emme taida vuorokauden vierailulla paneutua niihin, mutta kirjoissa on jotain kodikasta ja hienoa. Upeaa, että aikana, jolloin kirjat yhä useammin päätyvät kaatopaikalle,  niitä on huomattu hyödyntää näin. Mielenkiintoisen kirjan voi huolettaa aloittaa ja ottaa mukaansa. Hotellin aulassa niitä on lisää periaatteella vie tai tuo.

Minibaarista löytyisi jopa Pepsi Maxia! Maailmalla liikkuessamme suosikkijuomaani ei ole koskaan minibaarien valikoimissa.

Kylpyhuone ammeineen on toimiva ja täälläkin entisen sellin ikkuna katonrajassa tuo luonnonvaloa tilaan. Kosmetiikka on enimmäkseen isoissa pulloissa muovijätteen välttämiseksi.

Yhteistyön merkeissä pääsemme myös kurkistamaan paria muuta huonetta.
Standard-huoneet on tehty kahdesta sellistä ja kylpyhuone suihkuineen on sijoitettu sisäseinälle.
Superior-huoneista muutama on rakennettu entisiin toimistotiloihin, joissa on isot ikkunat, jos vankilatunnelma katon rajassa olevine ikkunoineen tuntuu liian ahdistavalta.

Vankilasta hotelliksi

Maailmalla valitsemme usein opastetun kierroksen kohteeseen, sillä vaikka perusasiat voisikin lukea vaikka Wikipediasta, niin ne tarinat – niitä ei löydä niin helposti ja hyvin kerroittuina ne ovat paljon elävämpiä kuin luettuina. Kun meille tarjoutui mahdollisuus opastettuun kierrokseen hotellilla emme todellakaan sanoneet ei.

Hotellin käytävät kertoivat tarinaa menneisyydestä. Avoimet käytävät mahdollistivat vartioinnin mahdollisimman vähillä resursseilla. Ristikkäisten käytävien risteyskohdasta saattoi valvoa pienillä resursseilla neljään suuntaan. Tämä ristikkäisten käytävien malli tunnetaan nimellä Philadelphia-malli ja se on maailman vankiloissa yleinen.  Ihan näin avoimia tilat eivät kuitenkaan olleet vankila-aikoina. Kerrosten välille oli turvallisuusyistä viritetty verkkoja ja osastojen välillä oli portteja. Huoneiden oviaukot ovat kuitenkin edelleen samankokoisia kuin sellien ovet olivat aikoinaan.

Nykyisin kokous- ja juhlatilana toimiva kirkko oli aikoinaan vankilan kirkko, jonka jumalanpalveluksiin osallistuminen oli vangeille pakollista. Kerran viikossa kaikki vangit kokoontuivat yhteen: miesvangit olivat alakerrassa, naisvangit parvella. Kirkon alttari on edelleen tallella ja se otetaan käyttöön kun sitä tarvitaan.

Kierroksen lopuksi käymme katsomassa eristysselliä, joka on museoviraston toiveesta jätetty ennalleen.
Näemme myös luolantapaisen ryhmäsellin, johon uudet vangit päätyivät usein ensimmäisiksi päiviksi tai viikoiksi. Tila ei näytä ihmisasumukselta, mutta verrattuna 1900-luvun alun asuntoihin ero ei ole niin suuri: olkipatjoillahan monet kaupunkilaisetkin nukkuivat yönsä 1900-luvun alussa.

Kuulemme myös muutamia tarinoita vangeista, niistä, jotka ovat antaneet luvan niiden kertomiseen. Jan Jalutsi järjestää omiakin kierroksia täällä ja hänen tarinansa voi halutessaan lukea hotellissakin myynnissä olevista kirjoista.
Tunnetuista historian henkilöistä mm. Risto Ryti ja Hella Wuolijoki ovat asuneet näissä huoneissa ennen kuin niistä tuli Standard- tai Superior-huoneita.  Pakotarinoissa vierähtää hetki jos toinenkin, mutta eikö ollutkin niin, että jonkinlainen mahdollisuus pakoon vankilasta pitää vangit järjissään?

Illallinen Linnankellarissa

Historian opiskelu tekee nälkäiseksi ja siirryimmekin seuraavaksi Linnankellariin nauttimaan pääsiäislauantain illallisen. Pääsiäismenussa oli tarjolla paahdettua myskikurpitsaa, karitsaa sahramiperunoilla ja tyrnipaahtovanukasta. Yksi sellainen kiitos! Chef’s menun ankanrinta houkutteli myös, joten toiseksi vaihtoehdoksi otimme vihersalaatin, ankkaa ja tyrnipaahtovanukasta.

Lakritsikastike karitsanpaistin kanssa oli mielenkiintoinen tuttavuus, positiivisessa mielessä. Ankanrinnan lisäksi annokseen kuului ankankoipi, joita harvemmin olenkin syönyt, mutta tämä oli erinomaisen mehevä! Belugalinsseistä en oikein innostunut, mutta lanttulisäkkeet riittivät hyvin.

Tyrnipaahtovanukas, jonka päällä oli rahkaa ja kanervahunajaa, maistui minun makuuni hiukan liikaa juustoiselta, mutta ainahan sitä nyt paahtovanukkaan syö, vaikka vähän perusversiosta poikkeavankin.

Lähellä Helsingin keskustaa

Katajanokalta on lyhyt kävelymatka Senaatintorille ja ajatuksenamme olikin käydä kerrankin paikan päällä katsomassa edes osittain Via Crucis -näytelmää. Matkan varrella pysähdyimme useammankin kirkon kohdalla ottamaan niistä kuvia, sillä harvoinhan sitä arkea tulee pysähdyttyä näissä maisemissa.

Via Crucis eteni kuitenkin arvioimaamme hitaammin ja saavutti Suomen Pankin edustan vasta n. klo 22. Aavistuksen kuitenkin viileässä kevätyössä päätimme luovuttaa ja jätimme ristiinnaulitsemisen Tuomiokirkon portailla katsomatta – muhkea hotellisänky houkutteli jo!

Bloggaajakolleegani Marjo seurasi kuitenkin näytelmää alusta loppuun, joten jos Via Crucis kiinnostaa, niin käy lukemassa Marjon juttu!

Aamu Katajanokalla

Hotel Katajanokka on kaupunkihotelliksi erinomaisen rauhallisessa paikassa ja kun yhtälöön lisätään vielä entisen vankilan paksut seinät, niin huoneeseemme ei yön mittaan kuulunut hiiskahdustakaan: täällä mikään ei häiritse untasi.

Hyvin nukutun yön jälkeen vuorossa oli jo etukäteen fiilistelemämme hotelliaamiainen – olihan edellisestä reissustamme ja sen myötä hulppeasta hotelliaamiaisesta yli kaksi viikkoa. Jos ei nyt ihan hulppea, niin vähintäänkin riittävä, Hotel Katajanokan aamiainen olikin pannukakkuineen kaikkineen.

Ainoa mitä jäin vähän kaipaamaan, oli pääsiäistunnelma: muutama keltainen tipu tai pupu, rairuohoa, pajunkissoja, narsisseja! Vain hotellin tietokoneen päälle oli lennähtänyt pari pienen pientä tipua ja hotellin vastaanotossa oli keväinen kukkakimppu ja kulhollinen suklaamunia, mutta ehkä minimalistisesta linjasta olisi voinut vähän lipsua pääsiäisenä.
Juttelimme aiheesta hetken vastaanotossa ja saimme kuulla, että jouluun hotelli panostaa enemmän myös koristelujen osalta. Linnankellarin jouluateriakin kuulemma varataan täyteen jo hyvän aikaa ennen aattoa.

Ehkä siis palaamme tänne jouluna?

Allas Sea Pool

Kävimme aamulla myös katsastamassa hotellin kuntosalin, mutta emme aurinkoisena kevätsunnuntaina innostuneet treenistä kellarissa. Marraskuun loskassa se toki olisi hyvä vaihtoehto. Mutta kun kävelyetäisyydellä hotellilta on tarjolla ulkouima-allas, niin valitsimme tällä kertaa sen. Olimme useammankin kerran osallistuneet johonkin tapahtumaan Allas Sea Poolilla, mutta uimassa emme olleet siellä ennen olleet. Lämmitetyssä altaassa oli kiva uida ja seurata vaikka Suomenlinnan lautan liikkeitä. Aurinko paistoi ja lokit kirkuivat – onko nyt huhtikuu vai heinäkuu? Aika hulppeaa, ihan Helsingin ytimessä.