Turkmenistanin rajalla

Merv feature

Bukharasta matkamme jatkui Turkmenistaniin. Olimme etukäteen kuulleet lähes kauhujuttuja Turkmenistanin rajalta, mutta vaikka sen ylitykseen kuluikin 2 ½ tuntia, niin tylsää odottelua haastavampaa se ei kuitenkaan ollut.

Lähdimme aamulla Bukharasta, suuntana Turkmenistanin Mary. Arial Travelin oppaamme jäi matkasta Bukharassa ja tilalle tuli uzbekistanilainen opas, joka halusi kerrata meille aikaisesta aamusta huolimatta Bukharan historian matkalla rajalle, joten emme oikeastaan jääneet häntä kaipaamaan kun nousimme bussista. Maarajojen ylityksethän tapahtuvat lähes aina kävellen.

Ensimmäisenä etappina oli Uzbekistanin raja ja tulli ja sen jälkeen astuimme maiden väliselle ei-kenenkään maalle. Tiesimme, että matkaa ensimmäiselle Turkmenistanin tarkistuspisteelle olisi pari kilometria ja että kyseisellä välillä olisi tarjolla taksikuljetuksia muutamalla dollarilla. Ja kas, hetken tilannetta ihmeteltyämme, paikalle ilmestyikin pakettiauton kokoinen “pikkubussi”, johon tiukasti asettumalla 10 hengen ryhmämme matkatavaroineen mahtui. Perillä kukin meistä maksoi kuskille dollarin: onneksi löytyi riittävästi pieniä seteleitä, sillä rahasta takaisin saaminen olisi voinut olla haasteellista.

Turkmenistanin puolella!

Turkmenistanin rajalla Uzbekistanista Turkmenistaniin
Tervetuloa Turkmenistaniin! Raja-alueella en tätä kuvaa enempää uskaltanut kuvata.

Turkmenistanin puolella rajavartijat tarkistivat kertaalleen passimme ja varmistivat, että kaikkien nimet ovat kutsukirjelistassa. Itse asiassa juuri minut oli hetkellisesti ylennetty ryhmän vetäjäksi, sillä olin saanut ryhmämme listan Arial Travelin oppaalta, joka puolestaan oli anonut meille tarvittavat kutsukirjeet hyvissä ajoin etukäteen.

Turistit pääsevät Turkmenistaniin vain paikallisen matkatoimiston kutsulla ja samaan tapaan kuin Bhutanissa kyseinen matkatoimisto järjestää asumisen, kuljetukset, ruokailut ja oppaan Turkmenistanissa.

Virkamies rajalla teki työtään, tarkisti yksi kerrallaan, että nimi löytyi, se täsmäsi passiin ja kirjoitti sitten nimen kirjaansa, syystä tai toisesta. Lopulta kaikki nimet olivat löytyneet ja kirjoitettu ja saimme ryhmämme listan takaisin ja siirryimme reitillä hiukan eteenpäin. Varsinaiselle raja-asemalle oli vielä arviolta puoli kilometriä, joten jäimme taas toivorikkaasti odottamaan kuljetusta ja tulihan sieltä lopulta taas auto. Ja onneksi löytyi vieläkin niitä dollarin seteleitä.

Farabin raja-asemalla alkoi sitten varsinainen odotus varsinaisten viisumien saamiseksi. Samaan aikaan kanssamme asemalla oli samoin ehkä 10 hengen tanskalaisryhmä, joten ulkomaalaisia viisumia odottavia turisteja oli kerralla työn alla parikymmentä. Kummankin ryhmän tässä vaiheessa jo ryhmiinsä liittyneet turkmenilaiset oppaamme keräsivät ensin passimme, ohjasivat meidät valokuvausjonoon ja lopulta keräsivät maahantulo- ja viisumimaksuja 66 dollaria per nuppi. Tasaraha oli taas poikaa – tosin isommalla ryhmällä tarvittavassa ryhmäsummassa alkoi jo olla tarvittaessa vaihtorahaakin. Lopulta viisumit olivat passeissa ja jäljellä oli enää varsinainen maahantulojono, joka eteni pikkuhiljaa sekin.

Kokemuksia Turkmenistanin tullista

Turkmenistanin tullista olimme myös saaneet varoituksia: kuulemma tarkistavat laukut tarkkaan ja kaikki arvoesineet on syytä ilmoittaa, jotta ne myös saisi ongelmitta viedä maasta. Mekin olimme valmistautuneet laatimalla luettelon tietokoneista, tabletista, puhelimista ja kameroiden rungoista sarjanumeroineen. Turkmenistanilainen oppaamme ei kuitenkaan pitänyt sitä tarpeellisena, joten vaivaksemme ei jäänyt kuin arviolta joka toisen matkalaukun avaaminen kevyttä penkomista varten.

Elektroniikkalista Uzbekistanista Turkmenistaniin

Olimme tosiaan kuulleet etukäteen juttuja Turkmenistanin rajalta mm. Reissujani-blogin Janilta. Sattumalta juuri tätä kirjoittaessani joku kysyy kokemuksia Turkmenistanin ja Uzbekistanin rajoilta Facebookin todellisten maabongareiden Every Passport Stamp -ryhmässä.

Kyselyn kommenteista ilmeni, että useammallakin oli katsottu valokuvia kameroista, tietokoneella olevaa materiaali pornon varalta ja mukana olleita opaskirjoja. Yhteistä ehkä kuitenkin näille kokemuksille oli, että ryhmässä matkustavat, joita turkmenistanilainen opas oli ollut vastassa jo rajalla, olivat päässeet vähällä, kuten mekin.

Joltakin oli Uzbekistanin rajalla käyty läpi lääkkeet ja kaveri muistutti, että kodeiinia sisältävät särkylääkkeet (esimerkiksi Panacod) ovat toisin kuin useimmissa maissa laittomia Uzbekistanissa.
Mekin olimme tähän varautuneet pyytämällä kaikista reseptilääkkeistä englanninkieliset leimalliset reseptit mukaan apteekista, mutta kieltämättä rajatarkastuksia odotellessa kävi vielä mielessä, että miten ei edes alkuperäisissä pakkauksissa olleet Panadolit … mutta osaltamme kukaan ei ollut lääkkeistä kiinnostunut. Ei edes Klexanesta, jota edelleen koetun keuhkoveritulpan jälkeen piikitän ennen pitkiä lentoja.

Mutta me selvisimme siis vain “hukkaamalla” rajalla pari tuntia aikaa, jonka jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa kohti  Turkmenabadia ja lounasta ja edelleen Merviin ja Maryyn.
Alla muutama kuva matkan varrelta, Turkmenistanin maaseudulta.

Turkmenistan

Turkmenistan
Kameleita näkyi tien varrella useammassakin kohdassa

Turkmenistan

Mervin muinaisen kaupungin rauniot

Tadzikistanissa ja Uzbekistanissa alkanut matkamme Silkkitiellä jatkui Turkmenistanin puolella Mervissä, joka oli aikoinaan yksi matkan varrella sijaitsevista keitaista. Aikoinaan alueella sijaitsi useita kaupunkeja, mutta nyttemmin jäljellä on vain muutamia raunioita ja Sultan Sanjarin mausoleumi. Hiukan vaikea uskoa, että 1100- ja 1200-luvuilla Merv oli yksi maailman suurimpia kaupunkeja, jossa asui jopa 500 000 asukasta. 1221 kaupunki joutui kuitenkin antautumaan Tsingis-kaanin maailman valloitukselle ja sen myötä se lähes katosi maailman kartalta, kun kaupungin lähes koko väestö sai surmansa.

Kaupunki rakennettiin vielä muutaman kerran uudelleen, mutta 1800-luvulle tultaessa se oli jo hylätty.

Aloitimme Kyz-Kalan linnoitusten rauniolta. Täällä seinämiä on sen verran vielä pystyssä, että näiden muodosta ja koosta saa jonkinlaisen käsityksen.

Merv Turkmenistan Uzbekistanista Turkmenistaniin Merv Turkmenistan Merv Turkmenistan

Merv Turkmenistan
Turkmenistanilainen oppaamme ottaa työnsä vakavasti

Merv Turkmenistan

Sultan Sanjarin mausoleumi seisoo ylväänä paikoillaan – ei tosin ihan alkuperäisessä kunnossaan 1100-luvulta, mutta Unescon maailmanperintökohteena siinä lienee kuitenkin alkuperäistäkin merkittävästi jäljellä.

Ashkabin mausoleumit ovat edelleen pyhiinvaelluskohteena. Lisäksi niiden vieressä on vielä nykyisinkin käytössä ole hautausmaa, joten muinaisemman historian lisäksi täällä pääsee näkemään vähän tuoreempaankin historiaa.

Merv Turkmenistan Uzbekistanista Turkmenistaniin
Sultan Sanjarin mausoleumi

Merv Turkmenistan

Merv Turkmenistan

Merv Turkmenistan Uzbekistanista Turkmenistaniin
Ashkabin mausoleumit

Merv Turkmenistan

Merv Turkmenistan

Lopuksi kiipeämme vielä Erk-Kalan linnoituksen huipulle. Itse linnoituksen rauniotkin ovat vuosien mittaan hautautuneet maa-aineksen alle, joten entinen linnoitus vaikuttaa isolta kraaterilta, jonka keskellä lampaat laiduntavat kaikessa rauhassa. Turisteja ei Mervissä, kuten ei missään koko Turkmenistanissa, ole ruuhkaksi asti.

Merv Turkmenistan Merv Turkmenistan Uzbekistanista Turkmenistaniin Merv Turkmenistan Uzbekistanista Turkmenistaniin

Yö Maryssa

Ensimmäisen yön Turkmenistanissa vietämme Maryn kaupungissa, jonne Mervistä ei onneksi enää ole pitkä matka. Koko päivälle kertyi kilometreissä pituutta ehkä vajaat 400 kilometriä. Skippaamme illallisen ja ostamme hiukan juotavaa ja syötävää hotellin baarista. Manaatteja meillä ei vielä ole, mutta onneksi saamme neuvoteltua ostokset 10 dollarin hintaan. Selvästikin tämä on kalliimpi maa, sillä samaiset pari juotavaa ja keksipussi olisivat vielä Uzbekistanissa maksaneet korkeintaan pari-kolme euroa. Myöhemmin opimme, että manaatteja virallisella kurssilla vaihdettaessa samainen satsi olisi jo maksanut yli 13 dollaria.

Hotellimme Maryssa, nimeltäänkin Mary, kuten myöhemmin Ashgabatissakin, oli sarjaa loistohotelli, jossa pärjäsimme mainiosti yhden yön. Seuraavana päivänä matkamme jatkuikin sitten jo aikaisemmin mainitsemallani Turkmenistan Airlinesin lennolla Ashgabatiin.

Hotel Mary Mary Turkmenistan
Hotel Mary, Mary, Turkmenistan

16 kommenttia

  • Nähtävästi sesonkiaikana rajalla joutuu odottelemaan hieman pidempään. Itse kun kävin, kesä-heinäkuussa, ei ollut Uzbekistan-Turkemistan rajalla ketään muita länsimaista kuin me kaksi suomalaista yli 40 asteen helteessä. Tunnissa yli Turkemnistaniin. Paluussa sitten meitä länkkäreitä olikin kolme (kaksi suomalaista ja yksi taiwanilainen) ja todella paljon paikallisia rekkakuskeja ja muuta jengiä menossa Uzbekistaniin. Hirveää “jonotushässäkkä”, mutta kun rajavartijat näkivät meidät niin viittoivat meidät suoraan jonon kärkeen. Voi sitä valitusta ja huutoa muilta jonottajilta jota en tosin ymmärtänyt…

    Tuosta kuljetuspalvelusta: Kovaa riistohintaa yrittävät ottaa länkkäreiltä. Katselin vähän mitä paikalliset maksaa, ja sitten maksoin saman. Jotain huuteli perään, mutta jatkoin matkaa…

    • Kiitos Jani! Ehkä mieluummin kuitenkin ylimääräinen tunti rajalla kuin “ylimääräiset” 15 astetta lämpötilassa – jos matkustusajankohdan pystyy valitsemaan. Tuosta, että paikalliset eivät oikein jonoista perusta, olikin maininta myös tuolla Every Passport Stamp -ryhmässä, mutta meillä opas hoiti meidät melko sujuvasti läpi.

  • Opas on niin vimpan päälle laitettu ja pyntätty 🙂 Kohde on kyllä mielenkiintoinen, mutta taitaa jäädä meillä vain tällaiseksi sohvamatkaksi. Silkkitie kyllä kiinnostaa, kiinnostanut jo siitä lähtien kun joskus 80-luvulla tuli telkkarista ohjelma Silkkitie. Se oli todella kiinnostava, sekalaista tarinaa historiasta ja silloisesta nykypäivästä. Olisi tosi kiinnostavaa kulkea koko silkkitien reitti.

    • Kiitos Melissa! Opas oli tosiaan ulkonäöstään tarkka nuorimies 🙂
      Turkmenistan tosiaan taitaa olla useimpien kohteena vasta joskus sadan maan tuolla puolen, meillä vasta 130 maan tuolla puolen.

    • Kiitos Mira! Turkmenistan on kyllä yksi maailman ihmeellisimpiä maita – ehkei kaikilta osin positiivisessa mielessä, mutta erilainen ainakin.

  • Mielenkiintoista! En tiedä tohtisinko mennä paikan päälle, mutta teidän kuvia ja tarinoita kuuntelen haltioituneena.🌻

  • En katsoisi kahta tuntia rajalla vielä kovinkaan epäinhimilliseksi kokemukseksi, meidänkin Uzbekistanin rajakokemuksemme kesti 5 tuntia mistä kylläkin suurin osan rekkamiesten taukotuvassa bussin odottelua. Kuitenkin jotkut rekat olivat olleet rajalla jo päiviä.
    Kaikki kokemukset avartavat 🙂

    • Kiitos Terhi! Juu, ei tuo kieltämättä pahin raja meilläkään ole ollut – toistaiseksi pahin taisi olla Nairobi, jossa jonotettiin seisten melko kuumassa aulassa epämääräisissä jonoissa lähes 3 tuntia passintarkastukseen – viisumitkin olivat jo kunnossa. Myös Miami saattaa olla aika tuskallinen kokemus.

  • Varmasti on ollut ikimuistoinen reissu. Tarkkoja ovat rajalla, toisaalta varmasti hyvä niin, mutta itseäni olisi varmati jännittänyt jos pari tuntia olisi joutunut odottelmaan ja ihmettelemään, että päästäänkö eteenpäin.
    Kauniita kuvia ja tuo hotellivuode näytti yleelliseltä.

    • Kiitos kommentistasi! Ehken niinkään jännittänyt tuota viisumikuviota, sillä ennakkotieto oli, että viisumit ovat ok, mutta tuosta tullista oli kyllä peloteltu sen verran, että mietin jo, että mitenkähän pienessä rasiassa nimeämättöminä käyneiden Panadolien kanssa käy …

  • Hienoja kuvia ja seikkailun makua! Tällaisia tarinoita on aina kiinnostava lukea, etenkin kun ollaan massaturismikohteiden ulkopuolella. Tuskin tulee vastaavaa reissua koskaan itse tehtyä, mutta kiva päästä kokemaan se näin virtuaalimatkailijana.

    • Kiitos Maarit! Turkmenistan jos mikä tosiaan on massaturismin ulkopuolella – taitaa olla iso joukko ihmisiä, jotka eivät ole koskaan maasta kuulleetkaan 🙂

  • Minulla oli jo viisumi Turkmenistaniinkin haussa, mutta kevään sattumusten seurauksena päätin peruuttaa koko matkan. Vähän harmillista, noihin Stan-valtioihin reissaamisesta kun olen haaveillut pienen ikuisuuden. Mutta ehkäpä mahdollisuus uuteen reissuun tulee vielä uudelleen vastaan. Te sitä vain jaksatte reissata. 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Eiköhän se Turkmenistan siellä pysy, eli joskus vähän myöhemmin sitten! Hyvällä tuurilla muuttuu vielä helpommaksi vuosien mittaan. Kesän mittaan mekin kyllä pidämme vähän taukoa reissuista – tai ainakin ne ovat lyhyempiä, suuntautuvat lähemmäs ja helpompiin (=länsimaisiin) kohteisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.