Kahden viikon Keski-Aasian reissumme Arial Travelin matkassa kulki Tadzikistanista Uzbekistaniin ja edelleen Turkmenistaniin. Vaikka Turkmenistanin jutut ovatkin vielä kirjoitusjonossa, niin tietyssä mielessä matkassamme oli Uzbekistanin ja Turkmenistanin rajalla taitekohta. Tähän asti kyseessä oli ollut Arial Travelin kiertomatka suomea puhuvan oppaan seurassa. Turkmenistanissa jatkoimme sikäläisen englantia puhuvan paikallisoppaan kanssa. Syynä tähän oli, että oppaamme, Albina, ei ollut uskonut saavansa viisumia Turkmenistaniin, sillä hän ei ollut sitä, syystä tai toisesta, saanut parilla aikaisemmallakaan saman matkan toteutuksella. Tällä kertaa viisumi olikin yllättäen tullut, mutta siinä vaiheessa Albinan aikataulussa ei enää ollut tilaa Turkmenistanille. Arial Travel Keski-Aasia
Joten kun kerran taitekohdassa Turkmenistanin rajalla olimme, niin otetaan blogissakin jo tässä välissä hiukan yhteenvetoa matkastamme ja palataan oikeasti Turkmenistaniin vasta vähän myöhemmin.
Kustannukset
Olemme osallistuneet tämä matka mukaanlukien neljälle Arial Travelin matkalle. Tätä ennen olemme käyneet Albinan kanssa Moldovassa ja Transnistriassa, Kirgisiassa ja Kazakstanissa ja Libanonissa. Albinan kanssa, sillä kyseessä on pieni toimisto, jossa on yksi suomea (ja äidinkielenään venäjää) puhuva opas.
Voi olla, että kyse on kohdemaista, mutta voi myös olla, että tänä aikana Arial Travelin matkat ovat muuttuneet hyvin edullisista hiukan kalliimpiin, mutta myös hotellien osalta laadukkaampiin.
Tämän matkan matkapaketit (sisältäen Tadzikistanin viisumin) maksoivat 2 920 euroa per nuppi.
Turkmenistanin viisumi- ja maahantulomaksut olivat 66 USD, eli n. 70 euroa per nuppi.
Lentokenttäpaikoituksesta maksoimme 65 euroa ja loungesta Istanbulissa, jonka kautta lennot olivat Dushanbeen/Ashgabatista 25 euroa (tämän verran Diners on toistaiseksi veloittanut, mutta veloitukset tulevat usein hitaasti, joten tämä kustannuserä voi vielä kasvaakin). Istanbulin vanhalla kentällä emme tuntia pitempään ole tavanneet olla hakeutumatta loungeen, sen verran kaaottinen kyseinen kenttä oli.
Muista kuluista suurimmat olivat n. 40 euroa tippeihin, vajaa 10 euroa paikalliseen SIM-korttiin Uzbekistanissa ja n. 16 euroa matkamuistoihin (jääkaappimagneetit) ja muutamaan kuvauslupaan.
Eli koko reissu maksoi kahdelta 6 136 euroa, eli 3 068 euroa kahden viikon reissusta.
Matkan hinta sisälsi myös ruokakuluja, sillä hintaan sisältyi aamiaisten lisäksi vähintään yksi ateria päivässä, joskus kaksikin. Turkmenistanissa hintaan sisältyi täysihoito lähtöiltaa lukuunottamatta. Ruokaan käytimmekin koko kahden viikon aikana kahdelta hengeltä vain 100 euroa!
Hotellit
Kahden viikon kiertomatkaan mahtui 7 hotellia, joissa yövyttiin 1-3 yötä.
Hotellit olivat:
- Asia Grand Dushanbessa (Tadzikistan)
- Khujand Grand Khujandissa (Tadzikistan)
- Hotel Uzbekistan Tashkentissa (Uzbekistanissa)
- Hotel City Samarkandissa (Uzbekistanissa)
- Hotel Malika Bukharassa (Uzbekistanissa)
- Hotel Mary Maryssa (Turkmenistan)
- Hotel Archabil Ashgabatissa (Turkmenistan)
Linkit hotellien sivuille ohjaavat Booking.comin sivuille paitsi Turkmenistanin hotellien osalta, sillä niitä ei voi varata miltään avoimelta varaussivustolta – Turkmenistaniin ei mennä noin vaan omatoimimatkalle!
Hulppeimmat hotellit olivat Turkmenistanissa. Erityisesti Archabil Ashgabatissa oli jokseenkin täydellinen viiden tähden hotelli. Wifin kanssa oli haasteita, mutta se ei johtunut hotellista vaan valtiosta. Palataan tähän myöhemmin.
Pidimme myös Malikasta Bukharassa ja Khujand Grandista.
Huonoin, jos sellainen on pakko valita, oli mielestäni Hotel City Samarkandissa: sänky oli huono eikä hotellin välittömässä läheisyydessä ollut ravintoloita tai minimarketteja. Tai ehkä olimme vaan liian väsyneitä pitkän päivän jälkeen.
Hotel Uzbekistan ei ollut ylellinen, mutta historiallisena maamerkkinäkin kokemisen arvoinen – kyllä siellä aina yhden yön pärjää.
Valmiita vaihtoehtoja Keski-Aasiaan
Tämänkin matkan, kuten useimmat muutkin matkamme, valitsimme meille sopivan reitin takia. Olimme jo käyneet Kirgisiassa ja Kazakstanissa emmekä vielä tavoitelleet edes tällä alueella Afganistania tai Pakistania.
Arial Travelin matkan rinnalla olimme tutkineet Aventuran Suurta Keski-Aasian kiertomatkaa, mutta siinä oli meille Kazakstanin ja Kirgisian verran liikaa ja toisaalta sen Turkmenistan-osuudesta puuttui Darvazan kaasukraatteri.
Matkamme aikana myös Albatros julkaisi uuden matkan tälle alueelle. Sovjetistan-matkasta on jo julkaistu kaksikin lähtöpäivää syyskuulle. Mutta meidän tarpeisiimme tämäkin matka olisi toisaalta sisältänyt liikaa – ja toisaalta liian vähän, sillä jos emme olisi aikaisemmin Kazakstanissa käyneet, niin toki olisimme halunneet nähdä myös pääkaupunki Nursultanin, entisen Astanan. Ja sen kaasukraatterin Turkmenistanissa! Myös Dushanbe jää tällä matkalla näkemättä, mutta toki se on tehokas tapa nähdä edes vähän kaikista viidestä Keski-Aasian valtiosta kahdessa viikossa.
Tässä vaiheessa ei ole tietoa järjestääkö Arial Travel tämän matkan vielä ensi talvikaudella – kesähän saattaa Keski-Aasiassa olla sietämättömän kuumaa aikaa, joten kesällä sinne harvempi on nähdössä, ellei sitten Pamirin valtatielle vuoristoon – mutta aikanaan se joko ilmestyy tai sitten ei Arial Travelin Matkat-sivulle (linkki poistettu matkatoimiston jäätyä ainakin tauolle koronan takia).
Muutama kommentti tästä matkasta
Arial Travelin matkaohjelmat tapaavat olla tiukkoja, mutta senhän me tiesimmekin. Toki tietäminen on eri asia kuin asian kokeminen, eli toivoimme kyllä matkan mittaan pariinkin otteeseen, että omaa aikaa olisi jäänyt edes muutama tunti valoisaan aikaan. Samarkand olisi vaatinut yhden lisäpäivän – tai sitten Sharhisabzissa käynnin sijaan olisi Samarkand – Bukhara -väli voitu ajaa junalla ja käyttää vielä aamupäivä Samarkandissa, jolloin ensimmäisen päivän iltaan olisi jäänyt omaa aikaakin.
Turkmenistanissa ei selvästikään innostettu kaupunkien omatoimiseen kiertelyyn, mutta toki muutamat hetket vapaata ihan hotellillakin olivat jo kahden matkaviikon loppupuolella tervetulleita, meille ainakin. Jotkut taisivat kyllä toivoa, että nekin olisi käytetty kaupungilla.
Turkmenistanissa siirryimme lyhyellä kotimaan lennolla Maryn kaupungista pääkaupunki Ashgabatiin. Hiukan ennen matkamme alkua Turkmenistan Airlines nousi otsikoihin EU:n asetettua sen mustalle listalle. Kyseenalaistimme sen jälkeen hiukan matkanjärjestäjälle tätä matkamme Turkmenistan Airlines -osiota ja meille olisi järjestynyt vaihtoehtona 5½ tunnin autokuljetus, mutta kun kukaan muu ryhmästä ei asiasta kuulemma ollut välittänyt, niin päätimme mekin sitten olemaan välittämättä. Ja täällä me edelleen olemme, kirjoittamassa tätäkin juttua, joten hyvin tuokin lento sitten kuitenkin meni.
Pääosin matkan rytmitys oli hyvä ja sopi meille – ja onhan Arial Travel toteuttanut saman matkan jo muutamaan kertaan, joten senkin myötä aikataulut ovat hioutuneet kohdalleen.
Tiesimme myös etukäteen, että Albinan ollessa matkassa hän käy keskustelut paikallisoppaan kanssa venäjäksi ja kääntää ne sitten suomeksi. Paikoitellen olisimme toivoneet, että olisimme voineet kuulla jutut suoraan paikallisoppailta, jotka kaikki taisivat kyllä puhua englantiakin, mutta ehkä osa ryhmästä arvosti suomenkielistä selostusta. Turkmenistanissa kuljimme vain paikallisoppaan kanssa ja pidimme tästä suoremmasta kontaktista häneen.
Ryhmän koko vaihteli matkan aikana: Tadzikistanissa meitä oli 7, Uzbekistanissa 12 ja Turkmenistanissa 10 – siis Albinan lisäksi. Ryhmäkoko oli siis kivan pieni ja pitkillä bussimatkoilla tilaa riitti paremmin kuin hyvin.
Kannattaa myös huomata, että matkatoimistolta löytyi joustoa: matkalle saattoi osallistua yhden, kahden tai kolmen maan verran.
Matkan hintaan kuuluvat ateriat olivat kohdemaita ajatellen vähintäänkin hyviä ja ne pyrkivät esittelemään kunkin maan tyypillisiä ruokia. Aamiaisten taso vaihteli hotellien mukaan tyydyttävästä hyvään ja Turkmenistanissa aina loistaviin asti.
Kohdejutut
Kohdejutut löydät, kuten juttumme kaikista muistakin käymistämme maista, kätevästi karttasivumme kautta, kunhan saat maan paikallistettua. Mutta lisäänpä nämä linkit nyt kuitenkin vielä tähänkin:
Turkmenistan-juttuja on tätä kirjoitettaessa tulossa vielä lisääkin, mutta eiköhän nekin kaikki ole valmiina toukokuun (2019!) alkuun mennessä.
Mielenkiintoinen postaus! Yleensä itseä ei kiinnosta kenenkään bufjettipostsukset, kun harvoin kukaan kuluttaa reissuilla rahaa samalla tavalla – ellei lasketa niitä elämäntapaintiaaneja, jotka eivät kuluta mitään ja lypsävät köyhiltä paikallisilta mitä irti saavat.
A(a)siaan: mielenkiintoinen reissu, oli kiva tietää mitä tuollainen maksoi ja mitä piti sisällään. Kyllä hinta kohtuulliselta kuulostaa. Ei mikään edullinen, mutta eipä näitä matkanjärjestäjiä liikaa ole noihin reissuihin. Ainoa miinus tuo, että omaa aikaa ei ole yhtään. Tämäntyylinen reissu kiinnostaa tulevaisuudessa itseäni.
Ps. Tämän tyyppisistä valmismatkoista tietoa etsiessä Meriharakka on Suomen ylivoimainen ykkösblogi!
Kiitos Rami! Mielenkiintoinen huomio näistä ”elämäntapaintiaaneista”. Minunkin aina välillä tekee mieli kommentoida tätä näkökulmaa joihinkin juttuihin, että jos suomalaisella on varaa viettää kuukausi pari edes Aasiassa, niin hän on rikas paikallisen mittapuun mukaan ja hänellä pitäisi olla myös varaa maksaa jostakin kohtuullisesti eikä kehua miten paikalliset ilmaiseksi tarjoavat (?!) majoitusta, ruokaa tai juomaa.
P.S. Kiitos kehuista :-) :-) :-)
Hauskaa lukea Keski-Aasian matkakertomuksia! Olen kotoisin Turkmenabadista (ent.Chardzhou). En ole käynyt vuosikausiin, kun on niin hankalaa päästä. Unelmana olisi joskus viedä mieheni sinne, mutta en edes tiedä miten järjestän,kun on tarkoitus vain Turkmenabadissa käydä (sukulaisia siellä).
Kiitos kommentista! Mukavaa, että olet löytänyt juttujamme. Turkmenabadissa emme tainneet kuin pysähtyä lounaalle rajanylityksen jälkeen ennen kuin jatkoimme Merviin ja sieltä Maryyn.