Pitkä matka Helvetin portille

Darvaza feature

Turkmenistanin pääkaupungista Ashgabatista on 275 kilometriä Darvazan kaasukraaterille. Osa tiestä on hyväkuntoista moottoritietä, mutta mitä lähemmäs Darvazaa tullaan, niin sitä huonommaksi tie käy. Viimeiset viisi kilometriä ovat jo isolle bussille liikaa ja ne taitetaan venäläisvalmisteisilla pakettiautoilla.

Pitkän päivän retkemme alkoi hotellilta aamukymmeneltä. Darvazaan tulo kannattaa ajoittaa auringonlaskun aikaan, jotta kaasukraatterin näkisi niin päivänvalossa kuin pimeässäkin. Lähdimme kuitenkin ajoissa, jotta ehdimme tutustua matkan varrella pariin muuhunkin kraatteriin ja poikkeamaan lounaalla pienessä kylässä Turkmenistanin maaseudulla.

Kylässä kameliperheen luona

Maaseudun tiestön kunnosta saimme esimakua poiketessamme päätieltä lounaalle. Matka kylään ja sen läpi kylän perukoilla sijaitsevan meidät lounaalle kutsuneen perheen tiluksille kesti kuoppia kierrellen ja hitaasti ajaen kauan. Jossain kohtaa bussin tavaratilasta nostettiin esiin tikkaat ja harja, joiden avulla saatiin nostettua bussin kannalta liian matalalla tien yli menevä sähköjohto ylemmäs. Täällä bussi ei sentään vaan kiihdyttänyt ja katkonut johtoa mennessään kuten meille tapahtui, luultavasti sentään vahingossa, kerran Bhutanissa.

Darvazan retki

Koululaiset kotimatkalla – huomaa tyttöjen perinteiset päähineet
Darvazan retki
Hiukan askartelua, että saadaan iso bussi kylä perukalle asti

Turistiryhmien kestitsemisestä vähintäänkin sivuelinkeinon kehittänyt perhe edusti ehkä jo kyläläisten varakkainta osaa, mutta ei elämä silti tomuisen pihan ympärillä ylellistä ollut. Osa tarjoiluista kyllä oli, etenkin heti saapuessamme tarjolla olleet tuoreet munkintapaiset leivonnaiset, joiden valmistukseen pääsimme hetimmiten tutustumaan.

Darvaza kylävierailu Darvaza kylävierailu Darvaza kylävierailu

Kiersimme myös eläinsuojia: vuohia, kanoja ja – turistille tietysti mielenkiintoisimmat – kamelit. Perheen tytär jopa lypsi toisen kamelin meidän seuratessa toimitusta. Lypsäminen aloitettiin antamalla toisen poikasista ensin imeä vähän aikaa, jonka jälkeen se häädettiin pois ja tytär jatkoi maidon lypsämistä astiaan. Vaihdosta ei ollut mielissään ei emo eikä poikanen, joten lypsäjä sai olla varuillaan!

Darvaza kylävierailu Darvaza kylävierailu Darvaza kylävierailu

Lounas tarjoiltiin perinteisessä jurtassa, hyvin samanlaisessa kuin jurtta, jossa söimme vuosi sitten lounaan Mongolian maaseudulla. Mongoliassa jurttia tosin kutsuttiin nimellä ger, mutta täällä ne olivat ainakin oppaamme mukaan jurttia. Keski-iältään luultavasti jo yli 50-vuotiaalla ryhmällämme oli pieniä haasteita jurtan lattialle katetun lounaan syömisessä istuma-asennossa, mutta onnistuihan se kuitenkin, kaikilta!

Darvaza kylävierailu

Vesi- ja mutakraatterit

Lounaan jälkeen bussi mateli pikkuhiljaa takaisin päätielle ja jatkoimme matkaa.

Matkan varrella pysähdyimme katsomaan katsomaan yhtä vedellä täyttynyttä kraateria ja toista, mutakraatteria. Oppaamme muistutti meitä jo näillä kraattereilla, että niiden reunoille asetettuja aitoja ei todellakaan pidä ylittää, sillä kraatterien reunat saattaisivat yllättäen murtua. Vedestä tai mudasta kraatteriin mahdollisesti pudonneen turistin saisi ehkä vielä hyvällä tuurilla jotenkin pelastettua, mutta seuraavasta, palavasta kaasukraatterista, ihmistä ei elävänä ylös saisi!

Vesikraatteri
Siellä se on, jossain pohjalla, vesi
Vesikraatteri
Karakumin aavikolla hiekka lentää
Mutakraatteri
Mutakraatterin mutaa – ehkä pysähdys oli enemmän jaloittelun kuin tämän takia
Mutakraatteri
Karakumin autiomaata mutakraatterin tienoilla
Darvaza kahvila
Kahvila Karakumin autiomaassa, se ainoa, välillä Ashgabat – Darvaza

Darvazan kaasukraatteri

Vältän yleensä blogijutuissamme Wikipedia-tyyppisen tiedon toistamista, mutta ehkä tämä kaasukraatteri on sen verran tuntemattomampi nähtävyys, että muutama taustatieto on paikallaan.

Turkmenistanin yksi päävientituotteista on kaasu ja tälläkin alueella, Karakumin aavikolla, on iso kaasuesiintymä. 1971 kaasun poraus puhkaisi reiän kaasun täyttämään luolaan ja porausaukon perusta romahti. Näin syntyneestä 70 metrin levyisestä kraaterista kaasu pääsi purkautumaan valtoimenaan ja geologit tekivät nopean päätöksen sytyttää esiintymä tuleen, jotta kaasu ei karkaisi ilmakehään.  Näin yleensä menetelläänkin ja geologit arvelivat esiintymän palavan loppuun muutamassa päivässä, mutta täällä ei niin käynytkään, vaan kraatteri palaa edelleen iloisesti ja palaa todennäköisesti vielä vuonna 2021, jolloin tapahtumasta tulee kuluneeksi 50 vuotta!

Saavuimme kraatterille noin iltakuudelta – matkustettuamme sitä ennen ne viimeiset kilometrit venäläisessä “maastoautossa” ja näimme palavan kraatterin päivänvalossa. Toki se tarkkaan katsoen paloi nytkin, mutta auringonpaisteessa liekit eivät kiinnittäneet huomiota jo kaukaa kuten myöhemmin illalla. Lämpöä sen sijaan oli vaikea olla huomaamatta, etenkin tuulen alapuolella saattoi hyvinkin lämmitellä tämän “ison nuotion” loisteessa.

Darvaza kaasukraatteri Darvaza kaasukraatteri Darvaza kaasukraatteriDarvaza kaasukraatteri

Auringonlaskua odotellessamme siirryimme läheiseen jurttaan illalliselle – tällä kertaa jurtassa oli jopa pöytä ja tuolit, joka osoittautuikin lieväksi ansaksi: viihdyimme grillatun lihan ja vodkan parissa niin hyvin, että tulimme oikeastaan lähteneeksi kraatterille vähän turhan myöhään valaistusolosuhteita ajatellen!
Vinkki: jos kerran elämässäsi teet retken Darvazan kraatterille, niin älä hukkaa liikaa aikaa syömiseen ja juomiseen.

Darvazan kaasukraatteri Darvazan kaasukraatteri

Kraatterin lähistöllä on pieni jurtista ja teltoista koostuva kylä: täällä voisi siis halutessaan myös yöpyä. Me olimme kuitenkin alkeellisen/luonnonläheisen yö teltassa majoituksen sijaan valinneet öisen paluun Ashgabatiin puhtaiden valkoisten lakanoiden väliin.

Öinen kraatteri

Mutta ennen paluumatkaa kiertelimme toki kraatteria lähempää ja kauempaa tätä isoa palavaa nuotiota ihmetellen. Tarkkaan ottaen olin kyllä etukäteen katsomistani kuvista ja videoista päätellen luullut kraatteria vieläkin isommaksi!

Yritimme ottaa paljon valokuvia – olihan tämä tasan ainoa kerta, kun olimme täällä – mutta lopulta ne kaikki alkoivat tuntua saman toistolta. Ainakaan meidän mielikuvituksemme ei riittänyt kovin moneen erilaiseen kuvakulmaan ja lopulta olikin jo aika aloittaa paluumatka Ashgabatiin.

Darvaza kaasukraatteri Darvazan kaasukraatteriDarvaza kaasukraatteriDarvaza kaasukraatteri Darvaza kaasukraatteri
Darvaza kaasukraatteri

Varsinainen bussimatka Darvazan “pysäkiltä” Ashgabatiin kesti yhden pysähdyksen taktiikalla runsaat neljä tuntia. Tällä kohtaa kaikki meistä taisivat jo olla sitä mieltä, että meitä aamukymmenestä aamuyöhön asti ajanut kuljettaja on tippinsä ansainnut!

Ennen retkeämme Darvazan kraattereille kertasin Reissujani-blogia kirjoittavan Janin kokemuksia samaisen kraatterin reunalta. Janin reitti kraatterille oli hiukan erilainen – hän saapui Turkmenistaniin Uzbekistanin Khivasta ja myös yöpyi teltassa kraatterin laidalla.

Tämä juttu sopinee päättää liekkien loimuun Helvetin portilla:

Artikkelin avainsanoja
,

8 kommenttia

  • Tämä nähtävyys on kyllä sellainen kummajainen, joka on pakko vielä joskus nähdä! Olen vielä niin keltanokka kaukomatkustamisessa, mutta on aina mukavaa lukea täältä kokemuksia idän ihmeistä. 🙂

    • Kiitos Inka! Jos Turkmenistaniin päädyt, niin tänne kannattaa kyllä lähteä, vaikka sinne Ashgabatista matkaa hiukan kertyykin.

  • Tämä on kyllä niin erikoinen paikka, ja Wikipedia osuuskin tuli ihan tarpeeseen. Kuulostaa aikamoiselle seikkailulle tuo reissu, varmasti jäi hienot muistot. Ja niinhän se hyvin usein on, että tällaisissa paikoissa tulee otettua paljon kuvia, jotka sitten näyttää hyvin samoille. Sinä olet kyllä onnistunut hienosti ottamaan kuvia eri kulmista.

    • Kiitos Paula! Tuota samaa ongelmaa samoista kuvakulmista koin hiukan myös juuri äsken toteuttamallamme Cinque Terren matkalla – kotona kuvia läpikäydessä tuntui, että yhdestä kylästä kovin monet kuvat ovat siitä samasta talojen täyttämästä vuorenseinämästä, samasta kulmasta …

    • Kiitos Teija! Kieltämättä, kameliperheen tilalla käyskentely oli avartavaa – antoi luultavasti paremman kuvan normaalin turkmenistanilaisen perheen elämästä kuin pääkaupungin tyhjät kadut ja satunnaiset ihmiset ostoskeskuksissa tai pankissa.

  • Mielenkiintoista! Niin erilaista kuin paikoissa, joissa olen käynyt. Kiva, että taustoitit kraaterin historiaa. Nuo ruokahetket ja paikallisen perheen tapaaminen kuulostavat myös kiinnostavilta jutuilta 🙂 Mukava lukea maailman paikoista, joista itsellä on niin vähän tietoa ja käsityksiä.

    • Kiitos Emilia! Kraaterihan on sikäli hassu nähtävyys, että se on ihan “man-made”, mutta toisaalta ei sitä olisi pystytty vahingossakaan tekemään ilman noita massiivisia kaasuesiintymiä, eli osittain luontoa, osittain ihmisen muovaamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.