Suomisen Olli asui täällä

Suomisen Olli asui täällä

Olemme joskus leikitelleet ajatuksella, että muuttaisimmeko joskus vielä kerrostaloon. Oikeasti asiaa emme ole edistäneet mitenkään – ja tuskin se ihan lähivuosina eteneekään, mutta esimerkiksi kävellessämme muutama viikko sitten ravintola Kaartin ja Kansallismuseon väliä katsoimme ympärillemme arvioiden katuja ja kortteleita myös asuinpaikkana.

Tänään osallistuimme Helsingin kävelyfestivaalien kierrokselle, jossa tutustuttiin Töölössä asuneiden elokuva-alan tekijöiden vaiheisiin sekä kuvitteellisten elokuvahahmojen elämään  Marja Hakolan ja elokuvalavastaja Minna Santakarin johdolla ja keräämme lisää tietoa Töölöstä!

Monet kierrokseen liittyvät kotimaiset elokuvat 1930–1950-luvuilta olivat meille enemmän tuntemattomia kuin tuttuja, mutta toki Suomisen Olli -elokuvat vuosilta 1941 – 1959 olivat jo televisiosta tuttuja. Mutta monet tarinat olivat silti kiehtovia!

Sandelsinkatu 4: Ansa Ikonen

Aloitimme Töölöntorin laidalta Sandelsinkatu 3:sta, jossa Ansa Ikonen asui vuosina 1938-42 ja Jalmari Rinne vuodesta 1939 mentyään naimisiin Ansa Ikosen kanssa.

Elokuvissa Ansa Ikonen ja Tauno Palo olivat Ansan uran alusta alkaen pari ja monet uskoivat, että parilla oli oikeastikin jotain keskenään meneillään, mutta kumpikin ovat sen kiistäneet.

Sandelsinkatu 4 Sandelsinkatu 4 Sandelsinkatu 4

Nykymaailman bloggaajalle ja ehkä pienessä määrin somevaikuttajallekin yksi mielenkiintoisimmista tarinoista oli tämä: Tuolloin jo kuuluisa Ansa Ikonen kävi ostamassa kaksioonsa sohvakaluston. Huonekaluliike nimesi kuulemma sen jälkeen Ansan valitseman sohvaryhmän Ansa Ikonen -sohvakalustoksi. Lupaa kysymättä. Mutta näin se vaikuttajamarkkinointi toimi jo 30-luvun lopulla!

Töölöntorinkatu 7: Leminen ja Kara

Seisomme hienoisessa vesisateessa Töölöntorinkatu 6:n edessä ja yritämme kuulla Marjan ja Minnan vuoropuhelua vieressä meluavista työkoneista huolimatta. Kävelykierros keskellä elävää kaupunkia on vaikeampi toteuttaa kuin kierros hautausmaalla.

Hannu Lemisen ura lähti liikkeelle lehti-ilmoituksesta, jossa Suomi-Filmi haki järjestelijää. Ei tullut ylioppilaasta arkkitehtia eikä lakimiestä, vaan järjestelijä, lavastaja ja ohjaaja. Niin Leminen kuin hänen puolisonsa Helena Kara olivat sen ajan mediapersoonia. Turkulaisena höristän korviani kuullessani, että Helena on kirjoittanut ylioppilaaksi Turun suomalaisesta yhteiskoulusta kuten minäkin, tosin vajaat 40 vuotta aiemmin. Kino-Palatsissa, Turussa, työskennellessään Suomi-Filmin Risto Orko pyysi häntä Helsinkiin koekuvauksiin ja loppu onkin historiaa.

Töölöntorinkatu Töölöntori

Topeliuksenkatu 1: Suomisen Perhe

Nousemme Töölön kirkon mäelle hiukan edes pois liikenteen melusta ja käännämme katseemme Jalmari Peltosen suunnittelemaa Topeliuksenkatu 1:n rakennusta kohti. Suomisen Ollista kertovissa elokuvissa on näkymiä tämän talon A-rapusta, eli täällä tämä Suomen kansan rakastama kuvitteellinen elokuvahahmo asui. Kertasimme ennen kävelykierrosta hiukan sarjan ensimmäistä elokuvaa (Suomisen perhe, 1941) ja olen tunnistavinani myös kolmiosaiset ikkunat. Taloyhtiön nimi on muuten Kulmalinna.

Suomisen Olli asui täällä Suomisen Olli asui täällä

suomisen olli
Elokuva Suomisen perhe (Kuva Elonetin sivuilta)
Suomisen Olli asui täällä
Marja Hakola (sadetakissa) ja Minna Santakari (punaisen sateenvarjo vasemmalla)

Lasse Pöystistä Suomisen Ollina on lukuisia tarinoita, joten otetaan tässä vain pari.
Äskettäin kaupunkiin muuttanut karjalaispoika huomasi lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin Suomen Shirley Templeä ja Mickey Rooneytä ja Lassehan totesi, että hänhän se on, Mickey Rooney ja vastasi ilmoitukseen. Malttamattomana hän kuitenkin lähti myös käymään Suomen Filmiteollisuuden toimistolla ja päätyi esittämään kohtauksen Lumikista Toivo Särkälle ja loppu onkin sitten jo historiaa.
Elokuvan Suomisen Olli rakastuu (1944) kuvauksista Lasse oli kirjoittanut päiväkirjaansa työskentelystä tuolloin 31-vuotiaan Ansa Ikosen kanssa, ihastuneena, mutta myös surullisena siitä, että Ansa oli jo niin vanha: “voisin antaa 10 vuotta elämästäni, jos nuo 10 vuotta voitaisiin pyyhkiä pois Ansan iästä”. Niinhän se on, teinipojan mielestä kaikki yli 30-vuotiaat ovat jo ikäloppuja!

Töölön kirkko Suomisen Olli asui täällä

Topeliuksenkadun nyttemmin ehkä sittenkin tavanomaisina pidettäviä kerrostaloja katsoessamme oppaamme muistuttavat, että Suomi-elokuvien kulta-aikaan Töölö oli uutuuttaan hohtava moderni alue.
Mika Waltarin vuonna 1931 ilmestyneessä romaanissa Appelsiininsiemen kuvataan Eduskuntatalon ja Stockmannin tavaratalon työmaita ja siinä on kuulemma myös lause: “Mitä muuten pidätte uudestä Töölöstä?”

Välskärinkatu 9 ja Art Deco

Töölön kirkolta jatkamme Välskärinkadulle, jonka Art Deco -talot, nekin Jalmari Peltosen suunnittelemia, ovat Helsingissä ainutlaatuisia. Pysymme kuitenkin vielä hetken Suomisen Ollin maailmassa. Välskärinkatu 9:n sisäänkäynti kaksine portaineen on mahtipontisen näköinen ja sitä onkin käytetty monessa elokuvassa johtajien osoitteena. Elokuvassa Suomisen Olli yllättää (1945) Olli päätyy huonoille teille ja varastetun tavaran kauppaa tekevä tietysti varakas hahmo Zuleima Johansson mm. “asui” täällä.

Välskärinkatu 9 Suomisen Olli asui täällä Välskärinkatu 9 Suomisen Olli asui täällä

Art Decoa voi Helsingissä ihailla paitsi Välskärinkadulla myös Kluuvin Fazerilla, Hotelli Tornissa tai Eduskuntatalossa.

Töölön Helmi

Välskärinkadun alussa sijaitsevaan Töölön Helmeen ei löydy elokuvatarinaa, mutta pysähdymme kuitenkin ihailemaan sitäkin hetkeksi, sillä aikoinaan sekin on edustanut uutta ja hohtavaa Töölöä. Talon rappauksessa oli käytetty kiiltävää mursketta joten koko talo todellakin loisti kuin helmi.

Töölön Helmi
Töölön Helmi,  jossa mm. Ella Eronen aikoinaan asui

Ravintola Elite, Mika Waltari ja Tauno Palo

Oikeastaan olemme matkalla Ravintola Eliten eteen katsomaan Mika Waltarin muistomerkkiä, Kuningasajatusta. Paikka ravintolan edessä onkin tietysti kohdallaan, sillä näillä kulmilla ystävät Mika Waltari ja Tauno Palo tapasivat viettää aikaa. Elitessä on edelleen Tauno Palon pöytä (ensimmäinen pieni pöytä ovesta heti oikealla) ja ruokalistalla Tauno Palon kermasipulipihvi. Tauno Palo saattoi kuulemma tassutella Eliteen vaikka aamutossuillaan, ehkä Reinoilla!

Mika Waltari Ravintola EliteRavintola Elite

Kävelykierroksen viimeinen pysähdys olisi ollut Mika Waltarin kotitalolla, Tunturikatu 13:n edustalla, mutta huhtikuisessa vesisateessa luovutamme Eliten kohdalla. Katsotaan se Tunturikatu 13 joskus toiste.
Kuuma teekupponen tuntui tässä vaiheessa jo tärkeämmältä.

Kasarmi kahvila

Helsingin Kävelyfestivaali

Tälle samalle kävelykierrokselle ehtii vielä halutessaan lauantaina 27.4. tai sunnuntaina 28.4. ja muitakin kierroksia on vielä kuluvana viikonloppuna tarjolla. Ja eiköhän näitä festivaaleja tule jatkossa taas lisää – jos haluat niistä tiedon sähköpostiisi, niin tilaa Helsingin Kävelyfestivaalien uutiskirje tästä.

Kävelykierroksen liput tarjosi Helsingin Kävelyfestivaali

Artikkelin avainsanoja
,

14 kommenttia

    • Osallistuimme kierrokselle Helsingin Kävelyfestivaalien vetäjän, Pauli Jokisen, kutsusta “lehdistön edustajana” ja olimme sopineet kirjoittavamme kierroksesta, eli asiasta oli etukäteen sovittu.

      Tähän lyhyeen juttuun olen sisällyttänyt kierroksen varrelta muutamia “makupaloja” per kohde Kaikki ovat toki löydettävissä myös julkisista lähteistä, eli suurista salaisuuksista ei ole kyse silloin kun kyse on kaikkien tuntemista ja rakastamista näyttelijöistä, joista on julkaistu useita kirjoja, myös heidän itsensä kirjoittamia.

      Tämä kierros on kuitenkin tarjolla vain harvoin, käytännössä nyt keväällä 2019 yhden viikonlopun aikana (3×20 henkeä), joten isolla osalla aiheesta mahdollisesti kiinnostuneita ihmisiä ei ollut mahdollista kuulla oppaan esitystä kokonaisuudessaan, mutta jutun myötä he voivat halutessaan kiertää näitäkin kortteleita itsekseen ja etsiä itse lisää tietoa ennen tai jälkeen retkensä.

      Yhdeksi lähteeksi lisätiedolle voisin suositella äskettäin ilmestynyttä kirjaa Suomen Filmiteollisuus Oy:n tarina – Unelmatehdas Liisankadulla, jota kierroksemme toinen opas, Minna Santakarikin, on ollut mukana kokoamassa.

  • Ei vitsit miten mahtava kierros! Minä olen asunut samassa asunnossa Caloniuksenkadulla Töölössä, kuin missä Siiri Angerkoski on aikoinaan asunut. Tiesin hänet Justiinana Pekka Puupää -leffoista, mutta tunnistinpa hänet tuosta Suomisen perheen kuvasta kotiapulaisena. Töölössä on kyllä tunnelmaa. Asuin siellä monta vuotta eri osoitteissa, enkä olisi pois halunnut. No, on tämä Lauttasaarikin hieno.

    • Kiitos Teija! Jotenkin olemme päätyneet noille kulmille nyt viime viikkoina ja tosiaan ihan mukavalta alueelta vaikuttaa. Jännä tuo kierroksella esille tullut näkökulma siihen, että 30-luvulla Töölö oli ihan uutta aluetta, kun nyt sitä ei todellakaan enää miellä uudeksi.

  • Minä olen aikoinaan selaillut paljonkin Outi Heiskasen ja Minna Santakarin kirjaa Asuuko neiti Töölössä, joten paikat ovat kirjan sivuilta tuttuja. Onpa kuitenkin hauska idea tuo kävelykierros, jolla pääsee itse katsomaan paikat. Minä osallistuisin vastaavalle oikein mielelläni kotikaupunginosassani Kalliossa, josta löytyy paljon elokuvien tapahtumapaikkoja. Vaikka paikat sinänsä ovat tuttuja, hyvin kerrottu opastus tuo aina lisätietoa.

    • Kiitos Katja! Taisi joku noista Kävelyfestivaalien kierroksista kiertää Kalliotakin. Ehkä Sinun kannattaisi tilata heidän uutiskirjeensä (katso tuosta jutun lopusta) ja lähteä mukaan seuraavalla kerralla!

    • Kiitos Sari! Näin … ja pieni johdatus aiheeseen saa ehkä etsimään lisääkin tietoa. Juuri mietin, että pitäisikö hommata näissä kommenteissa mainitut parikin kirjaa ja tutustua niihin!

  • Onpa mielenkiintoinen aihe kävelykierrokselle. Me ollaan kierrelty äitini kanssa Helsinkiä kävellen Pauli Jokisen kirjan opastamana ja kaupunki näyttäytyi aina uudenlaisena kierroksen teeman ja kaupunginosan mukaan. Opimme joka kerta uutta. Nyt mietin että olisipa mukava jatkaa kävelykierroksia. Monta kirjassa esiteltyä aluetta jäi vielä näkemättä kun elämääni ilmestyi kaksi aikaa vievää tapausta nimeltä lapset ja kävelykierrokset jäivät tauolle. 🙂

    • Kiitos Martina! Olemme tehneet näitä nyt pari kappaletta ja voisimme tosiaan kuvitella tekevämme näitä lisääkin – oppaan tai kirjan opastamana.

  • Olen käynyt nuuskimassa Kulosaaressa entisiä tsaarin talleja, jotka ovat nyttemmin purettu ja jo 1960-luvulla romahduspisteessä, mutta siellä oli Fennada -filmin studio ja siellä pyöri ihan tavallisesti korkean luokan filmitähtiä ja ohjaaja Mikko Niskanen. Kun ikää kertyy, niin rupeaa arvostamaan vanhoja filmejä ja niissä kiinnittää huomiota juuri sellaisiin asioihin kuin miltä vanhat mestat näyttivät tuolloin. Hesalaisille onneksi on pelkän elokuvamateriaalinkin lisäksi olemassa runsaasti kuvamateriaalia ajalta, jolloin Töölöä rakennettiin. Lempileffani on tietysti “Hopeaa rajan takaa” ja siinä Spede näyttelee miestä, jonka kunto pettää. Oikeasti oli niin, että näyttelijäporukasta Spede oli se, joka oli valmis juoksemaan kaikkein eniten.
    Paikkatieto tekee nuo vanhat elokuvat koko lailla kiinnostavimmiksi.

    • Kiitos Stacy! Ehken ole vielä ihan tarpeeksi vanha, kun en ole vielä innostunut kovin vanhoista elokuvista 🙂 Mutta ehkä tässä vielä joskus …

  • Tuttuja kulmia. Itsehän lähtisin vastaavalle kierrokselle mielelläni myös rakkaille kotikulmilleni Punavuoreen (tai vaikka naapureihin Ullanlinnaan tai kauniiseen Eiraan). Punavuoressa on tehty monta elokuvaa, mutta vieläkin kutkuttavampaa olisi kuulla tämän seudun vanhasta rikollisesta, kulttuurisesta tai elinkeinollisesta taustasta.

    • Kiitos Eve! Espoossa, näillä rannoilla, jossa me asumme, tehdään kesäisin aina salakuljettajaristeilyjä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.