Bloggaajan käsikirja

Bloggaajan käsikirja

Sain luettavakseni Minna Luoman Bloggaajan käsikirjan. Minnahan on Rouva Sana ja alunperin tutustuin Minnaan osana Nelkytplus -blogiyhteisöä.

Minna kyllä muistutti kirjaa minulle toimittaessaan, etten, jo kokeneena bloggaajana, ole ihan kirjan kohderyhmää, sillä Bloggaajan käsikirja aloittaa alusta, mutta tästä huolimatta luin käsikirjan enemmän kuin mielelläni.

Bloggaajan käsikirja on helppolukuinen ja hyvän sisällysluettelonsa ansiosta toimii myös hakuteoksena. Lisäksi Pohdintaa-laatikot useimpien lukujen lopussa haastavat kivasti lukijan miettimään (mahdollista) omaa bloggaamistaan.
Eikä kirja kyllä kokenuttakaan (harrastelija)bloggaajaa päästänyt helpolla!

Bloggaajan käsikirja

Jäin pohtimaan blogimme osalta ainakin seuraavia Minnan esille nostamia kysymyksiä ja ajatuksia:

Blogimme tavoite?

Harrastelijabloggaajalla, jolla ei ole tavoitteena kehittää blogista tulonlähdettä tai käyttää sitä vipuna työpaikan löytämiseen, tavoitteen määrittely on edelleen haastavaa, vaikka kirja monta mahdollista tavoitetta tarjoaakin pohdinnan helpottamiseksi. Joitakin vuosia sitten panostin siihen, että blogimme dokumentoisi maabongausharrastuksemme jokaisen maan ja Travelers Century Clubin alueen tasolla ja kirjoitinkin tämän tavoitteen auki jo neljä vuotta sitten.
Jossain tulevaisuudessa ajatuksissani saattaa siintää myös elämänkerran kirjoittaminen ja blogiin vuosien mittaan kertynyt materiaali tukee sitä matkailuharrastuksemme osalta. Jokseenkin puhtaasti matkablogina blogimmehan ei dokumentoi elämäämme, vain matkojamme.
Ehkä nämä “tavoitteet” riittävät edelleen – ellei sitten Bloggaajan käsikirjan lukeminen saa alitajuntaani pohtimaan asiaa vielä lisää ja tuottamaan yllättäen jossain vaiheessa vielä paremmin kiteytyneen tavoitteen tälle blogille!
Aihetta voisin ehkä myös yrittää lähestyä määrittelemällä pienempiä osatavoitteita?

Kenelle kirjoitamme?

Kysymystä kenelle kirjoitan olen pohtinyt vieläkin vähemmän. Tiedän, että monet maabongausta harrastavat ystävämme lukevat useimmat juttumme joko muistellen omia matkojaan samoihin kohteisiin tai suunnitellen omia tulevia matkojaan. Paljon matkailua harrastavat löytänevät myös juttumme, sillä usein olemme monen kohteen osalta lähes ainoita suomeksi kirjoittavia.

Juttumme painottuvat enemmän faktoihin ja vinkkeihin kuin tunnelmiin, mikä onkin ehkä hyvä lähestymistapa silloin kun lukijalla on entuudestaan kohteesta vain vähän tietoa. Fiilistelijä ei taida matkakohdettaan juttujemme perusteella löytää, mutta ehkä joidenkin kohteiden osalta hyvä niin!

Pitäisikö meillä olla sisältösuunnitelma?

Sisältösuunnitelmamme on pitkälti matkasuunnitelmamme. Kirjan yleisemmät ohjeet vuosisuunnitelmasta ja ajankohtaisten aiheiden kattamisesta eivät oikein tunnu sopivan meille. Nyttemmin emme ole enää oikein jouluja ehkä lukuunottamatta blogin puolella oikein huomioineet juhlapyhiäkään – Facebookissa ehkä, joskus …
Matkajuttuja on vaan niin paljon, että blogi täyttyy niistäkin keskimäärin kolme juttua viikossa tahtiin.
Yritän tosissani pysyä matkajutuissa matkojemme tahdissa ja saada edellisen matkan jutut kirjoitettua ennen seuraavaa matkaa, sillä muuten niiden tuoreus katoaa, kuten myös oma kiinnostukseni edelliseen kohteeseen seuraavan matkan myötä.

Joskus, harvoin, kun matkakalenterimme syystä tai toisesta on ollut väljempi, tai olemme uudistaneet blogimme rakennetta, olen kirjoittanut joitakin yhteenvetojuttuja sisällyttäen niihin vanhempiakin matkoja.
Voisin ehkä teoriassa harkita myös joidenkin jo kirjoitettujen juttujen päivittämistä, sillä kymmenen vuotta sitten kirjoitetut jutut ovat niin tekstin kuin kuvituksensa osalta sen aikaisen julkaisutekniikan ohjaamina paljon nykyistä niukempia – esimerkiksi Tansanian luonnonpuistoista kertovan tekstin voisi joskus päivittää vaikkemme niihin toista kertaa oikeasti päätyisikään!

Miten voisimme saada rakentavaa palautetta?

Otsikolla “Palaute on bloggaajan vitamiinia” Bloggaajan käsikirjassa todetaan:

Kommentit ovat tänä päivänä blogeissa harvinaista herkkua. Blogeja luetaan yhä enemmän erilaisilla päätelaitteilla ja älypuhelimilla. Vaikka juttujen lukeminen on niiden kautta yksinkertaista ja näppärää, kommentointi on yhä kankeaa ja vaikeaa. Moni jättää sen siksi tekemättä.

Näin onkin, joskin matkabloggaajat ovat kehittäneet mm. Facebookin Reissupostauksia -ryhmässä Sunday Stream -tyyppisen viikottaisen kampanjan, jonne voi listata viikon aikana julkaisemansa uudet jutut samalla sitoutuen lukemaan ja kommentoimaan kymmentä muuta juttua.
Kommentteja siis kertyy edelleen, mutta kieltämättä ne ovat pitkälti muilta matkabloggaajilta.
Muiden lukijoiden kommentit tulevat enimmäkseen, kuten kirjassakin todetaan, sosiaalisen median kanavissa tai ystäviltä ja tuttavilta ihan suullisesti.

Vuorovaikutuksellinen kommentointi ja rakentava palaute ovat kuitenkin eri asioita.
Jälkimmäistäkin on matkabloggaajien keskuudessa joskus kokeiltu, mutta siitä on jo aikaa – ehkä sitäkin voisi jollain kuviolla viritellä uudelleen, vaikka Sunday Streamin tapaan siten, että vaikka viisi bloggaajaa muodostaisi ryhmän, jossa kaikki antaisivat neljälle muulle bloggaajalle rakentavaa palautetta jostain jutusta!
Ehkä vielä jonain viikkona ehdotankin tätä kolleegoille!

Blogilomaa?

Pohdinta bloggaajan jaksamisesta herättää sekin hiukan ajatuksia. Harrastushan tämä on, mutta ajoittain tiivistahtinen matkailumme yhdistettynä tavoitteeseeni saada edellinen matka valmiiksi myös blogissa ennen seuraavaa matkaa saattaa hetkellisesti vähän stressatakin.
Samoin pitemmillä matkoilla ainakin pieni paine kirjoittaa jo matkalta edes silloin tällöin myös blogiin, sillä vaikka Facebook onkin matkoilla reaaliaikaisin kanavamme, niin blogi on kuitenkin tärkein kanavamme. Pisimmät matkammme saattavat olla kuukaudenkin mittaisia, mikä on jo liian pitkä tauko blogijutuissa.

Ehkä kuitenkin lyhyempiä, vaikka viikon taukoja voisi hyvällä omatunnollakin pitää – ja kertoa niistä vaan etukäteen blogissa.

Monta muutakin hyvää “tarkistuskysymystä” kirjasta löytyy, mutta näiden kohdalla minä pysähdyin.

Matkabloggaajiakin esimerkkinä

Kirjan jokaisen luvun lopussa on myös jonkun bloggaajan tarina.
Pari matkabloggaajaakin on päässyt mukaan kirjaan: Salamatkustaja- ja Maailman äärellä -blogit.

Salamatkustajaa kirjoittava, Islannnissa asuva, kirjojakin kirjoittanut, Satu Rämö on monen matkabloggaajan tuntema jo vuosien takaa. Maailman äärellä -blogia kirjoittava Heidi on yksi neljästä Nelkytplus-blogiyhteisön matkabloggaajasta ja mukana, Meriharakan tavoin, jo vuoden 2017 Cisionin matkablogien Top 10 -listalla.

Harrastelijabloggaajankin perusteos

Jos olet kiinnostunut kirjasta, niin se löytyy mm. Minnan omasta verkkokaupasta niin e-kirjana kuin oikeana kirjana hintaan 19,90 / 29,90.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että kirja on ensisijaisesti suunnattu työkseen bloggaaville, mutta kuten minäkin, harrastelijabloggaajakin löytää varmasti sieltä monta ajatuksia herättävää kohtaa.
Kirja ei kuitenkaan ole aloittelijan oppikirja, joka opastaisi esimerkiksi blogin perustamisen teknisissä yksityiskohdissa – kirja johdattelee ajattelemaan kaikki oikeat siihen liittyvät asiat, mutta toteutuksen yksityiskohtaiset ohjeet saat kirjasta huolimatta etsiä tarvittaessa verkosta.

Bloggaajan käsikirja

(Sain kirjan kirjailijalta arvostelukappaleena ilman kirjoitusvelvoitetta.)

Artikkelin avainsanoja

32 kommenttia

  • Kiva, kun teit jutun Pirkko. Kaikki bloggaamiseen liittyvät vinkit ja näkökulmat ovat tervetulleita. Kehitys alkaa ristiriidasta, joten jokainen tekee omat valintansa ja kehittyy omaan suuntaansa. Monipuolisuus on rikkaus. Pitääpä tutustua tuohon.

    • Kiitos Asko! Tämä kirja tarjoaa kyllä hyvää pohdintaa tästä lajista, siis ajatuksia, ei nippelitietoa!

  • Kiitos Pirkko todella monipuolisesta ja perustellusta arvioinnista, jossa otit, aivan oikein, oman näkökulmasi Bloggaajan käsikirjaan. Bloggaaja kirjoittaa aina ensisijaisesti lukijoilleen, ja lukijoita kiinnostavista näkökulmista.

    Juttusi luettuasi olen alkanut lieventää kantaani, että ehkä Bloggaajan käsikirjasta sittenkin on jotain myös jo bloggaavalle. Olin hieman skeptinen sen suhteen. Miten konkaria voi enää opastaa :)..

    Ensisijaisesti Bloggaajan käsikirja on suunnattu yrittäjille ja asiantuntijoille, sillä oman työkokemukseni mukaan blogi on heidän keskuudessaan edelleen kovin alikäytetty, ja he saisivat monin tavoin hyötyä yritysbloggaamalla.

    Yksi markkinoinnin perusajatuksia on, että kaikille kaikkea on sama kuin ei kenellekään mitään. Sama idea toimii myös bloggaamisessa. Te matka- (ja esimerkiksi ruoka- ja kirja)bloggaajat olette siitä kiitollisessa asemassa, että bloginne aihepiiri rajautuu oikeastaan aika automaattisesti ilman suurempaa etukäteismiettimistä. Teidän ei siis hirmuisesti tarvitse nähdä töitä sen pohtimiseen, mistä aiheista kirjoittaisitte, jotta jutut palvelisivat lukijoitanne.

    Ongelmana kuitenkin blogistaniassa usein on, että kaikilla blogin aihepiiri ei ole automaattisesti selkeä, ja harva harrastajabloggaaja edelleenkään suunnittelee blogiaan etukäteen. Asia tulee kuitenkin eteen viimeistään, kun bloggaaja miettii, miksi blogi ei kiinnosta lukijoita tai miten se tavoittaisi heitä enemmän.. Suunnittelemisella moni harrastajabloggaajakin saisi paljon enemmän tehoja irti omasta bloggaamisestaan, ehkä jopa kaupallistamaankin, jos ei kokonaan niin ainakin osan blogistaan.

    Bloggaajan käsikirjasta rajautui ulos kolme selkeää aihekokonaisuutta: blogin konkreettinen perustaminen valitulle alustalle (kirjassa käydään läpi vain perusteet) sekä hakukoneoptimoinnin ja kuvankäsittelyn perusteellinen läpikäyminen. Tähän on kaksi syytä: yhden tietokirjan aineisto olisi paisunut massiiviseksi ja riskinä olisi ollut, että painettu tietokirja olisi sisältänyt jo puoli vuotta ilmestymisensä jälkeen vanhentunutta tietoa. Oli pakko tehdä rajausta ja karsintaa kirjan ehdoilla.

    Nyt Bloggaajan käsikirja todellakin sisältää bloggaamisen perusteet, ja sellaisessa muodossa, että oppeja on mahdollisuus hyödyntää mahdollisimman pitkään – silloinkin, kun oma kuvankäsittelyohjelma muuttuu maksulliseksi tai WP saa ehkä uusia ominaisuuksia, joista ei kirjaa kirjoittaessa ollut tietoakaan.. Tai jotain ihan muuta.

    Lämmin kiitos Pirkko mainiosta blogikirjoituksestasi! Sisällöntuottamisen iloa sinulle ja aurinkoista matkapäiviä! Koska blogisi on sen arvoinen.

  • Kiitos Minna!
    Tuo on kyllä totta, että vaikka matkabloggaajatkin, jotkut meistä ainakin, miettivät, että mikä se oma terävin kärki on, niin jo rajautuminen matkailuun on aika selvä rajaus.
    Tietysti sitten osalla meistä elämä soljuu eteenpäin ja matkajuttujen lomaan tulee raskauksia ja asuntoja ja puutarhoja ja kohta ruokaakin – mutta siinä vaiheessa blogi saattaakin sitten löytää uudet lukijansa ja vaan matkajutuista kiinnostuneet putovat pois lukijakunnasta.

    Päätöksesi jättää tekniset yksityiskohdat pois on varmasti myös järkevä, sillä nykyisellään kirjasi kestää (ainakin jossain määrin tässä muuttuvassa maailmassakin) aikaa, toisin kuin kuvaamalla tietyn ohjelmiston piirteitä yksityiskohtaisesti.

  • Olipa hyvä arviointi bloggaajan käsikirjasta ja tulin siihen tulokseen, että kirja on harrastelijabloggaajankin perusteos. Vaikea on selkiyttää oman blogin linjaa. Ehkä kirjan lukeminen antaisi siihen hyvät suuntaviivat. Kiitos hyvästä analyysista. Kirja menee hankintalistalle.

    • Kiitos Tuula! Blogi on blogi, teki sitä sitten työkseen tai “vakavasti” harrastaen – kannattaa tutustua ja pysähtyä kirjassa omalta tuntuviin kohtiin (ja ohittaa ne muut).

  • Kiitos hyvästä lukuvinkistä! Olenkin toivonut, että tällainen opus kirjoitettaisiin, sille on varmasti kysyntää. Onko tämä omakustanne? Jos on, niin hatunnosto ja pitää mennä tilaamaan oma kappale!

    • Kiitos Mia! Tämä on siis Rouva Sanan, eli Minna Luoman, tekemä kirja, jota on saatavana niin kirjana kuin e-kirjana.

  • Ajatuksesi kirjasta ja omasta bloggaamisestasi nosti kyllä itsellekin monta ajatusta saman tien omasta bloggaamisesta. Täytyypä harkita kirjan hankkimista vaikka tarkoituksenani ei ole ammattimainen työ vaan ihan omana harrastuksena on jatkaa.

    • Kiitos Piyya! Omaa tekemistä on hyvä/kiva aina välillä pysähtyä hiukan miettimään – ja tuo kirja houkuttelee siihen mukavalla tavalla.

  • Kiinnostavaa. Vaikka muuten vastustankin kaiken maailman urkintaohjelmia, niin on se vain kätevää loggautua Googlen tai Facen tunnuksin kirjoittamaan kommenttiaan versus se, että kirjoittaa joka kerta nimensä, sähköpostiosoitteensa ja kotisivunsa. Joissain ei vielä oikein mitkään loggautumiset onnistu ja joutuu täyttelemään kaiken maailman arvaa, missä on liikennevalo -ruutuja.
    Mutta toisaalta sitten joku Sakari Timonen, jonka blogi keskittyy politiikkaan, saa vähän liikaakin kommenttia ja nimenomaisesti sinne blogisivulleen.

    Minullakin tärkeä on dokumentaatio, koska muistini on hatara, osiltaan johtuen siitä, että sairastelen paljon ja toinen syy on se, ettei minulla ole ketään, jolle nuotion ääressä tai muutoinkaan kertoilisin näitä juttuja.

    • Kiitos Stacy!
      Nuo liikennevaloarvioinnit joidenkin blogien kommentoinnissa ovat kyllä niin ärsyttäviä!
      Ja tosiaan, niin minä, kuin ehkä Sinäkin, kirjoittaisimme varmaan näitä juttuja vaikkei kukaan niitä lukisikaan, itselleen muistin tueksi.

  • Olipas kiva lukea mielipiteesi kirjasta. En ole saanut sitä vielä käsiini, mutta haluaisin kahlata opuksen läpi. Rouva Sana on timanttia ja blogiaihe, tottakai, sydäntä lähellä kun itsekin tässä bloggaajana toimin. 🙂

    • Kiitos kommentasi! Kirja herättelee kivasti ajattelemaan omaakin bloggaamistaan, vaikkei sitä työkseen tekisikään.

    • Hei Sari!

      Kirja on todellakin suunnattu ensisijaisesti yrittäjille ja asiantuntijoille, jotka joko vasta suunnittelevat blogin perustamista tai ovat bloganneet hetken aikaa. Silti jo saatesanoissa todetaan, että kirjasta hyötyvät myös harrastajatbloggaajat, jotka ovat kiinnostuneita tavoitteellisesta bloggaamisesta eli jotka toivovat blogin vauhdittavan heitä omissa tavoitteissaan.

      Olen kuullut, että moni kirjasto on ottanut Bloggaajan käsikirjan jo valikoimiinsa. Tutustu teokseen alkuun vaikka sitä kautta, olisiko teos sinun juttusi.

      Sisällöntuottamisen iloa Sari sinulle.

  • Hyvin olet pohtinut kirjasta nousseita ajatuksia! Kirja ei ole (vielä ainakaan) itselleni tuttu, mutta varmasti antaisi uutta tuulta purjeisiin ja lisäintoa bloggaamiseen. Tuo postausten ajankohtaisuus puhutteli itseäni, sillä työn ja muun elämän ohella aikaa ja intoa juttujen kirjoittamiselle jää harmillisen vähän. Kuvien läpikäynti ja editointi vie eniten aikaa, mutta on juuri se osa-alue johon itse haluan panostaa. Näistä syistä blogin kirjoitukset laahaa mulla ainakin kolme kuukautta perässä, etenkin nyt maailmanympärimatkan jälkeen kun sitä juttua vain riittäisi! Sinulla on ihailtava postaustahti, joka varmasti pitää seuraajat sitoutuneina blogiin. Toivottavasti omia lukijoita ei haittaa että kirjoitteluita tipahtelee hieman harvaksempaan ja myöhässä! 😀

  • Mielenkiintoinen postaus hyvästä aiheesta. Mielelläni tutustuisin e-kirjankin sisällysluetteloon ennen ostopäätöstä ja niin varmasti moni muukin. Vink vink.

    Vastasiko kirja muuten kysymyksiin, voiko blogi menestyä ilman kirjoittajan omakuvia tai ilman rahan syytämistä someen? Tai miten kaksikielisyys vaikuttaa blogin menestymiseen?

    Entä käsittelikö se aihetta, mikä ero on blogilla, e-kirjalla ja ”oikealla” kirjalla, ja mikä on niiden tulevaisuus?

  • Hei Individue!

    Bloggaajan käsikirjan e-kirja on täsmälleen sama kuin painettu versio. E-kirja ei siis eroa sähköisestä versiosta mitenkään eli sisällysluettelo ja sisältökin on täysin sama. E-kirja on myynnissä täällä: https://holvi.com/shop/rouvasana/section/bloggaajan-kasikirja/ Verkkokaupasta kurkkaamalla löydät molempien teosten sisällysluettelot.

    Bloggaajan käsikirja ei anna esittämiisi kysymyksiisi suoraa vastausta, sillä ei ole olemassa yhtä tai kahtakaan vastausta siihen, miten ja miksi blogi menestyy. Jos antaisi, Suomi olisi täynnä menestyviä blogeja ja ammattibloggaajia.

    Sisältö on aina ja kaikessa tärkein, ja sisällön tulee palvella ja auttaa blogin kohderyhmää – ja kohderyhmä puolestaan on jokaisella blogilla omanlaisensa. Bloggaajan tulee tietää, mistä hänen lukijansa ovat kiinnostuneita. Se on paras tie menestykseen.

    Hyvän sisällön elementtejä ovat aina myös kuvat, ja yleensä menestyvässä blogissa kuvat ovat aika usein bloggaajan omia. Miksi? Siksi, että esimerkiksi kuvapankkikuvilla voi olla vaikea olla persoonallinen (ja persoonallisuus on usein yksi menestyvän blogin ominaisuus). On toki olemassa useita yritys- ja asiantuntijablogeja, jotka onnistuvat tavoitteissaan ilman omiakin kuvia. Kuvien merkitystä käydään läpi Bloggaajan käsikirjassa.

    Bloggaaminen itsessään ei ole vuositasolla kovin arvokasta. Kuluja käydään kirjassa läpi. Tavoitteista riippuen blogi ja bloggaaminen vaativat jonkintasoista investoimista vuositasolla myös muun muassa bloggaajan oman osaamisen kehittämiseen (kirjoittaja- ja/tai valokuvauskurssit sekä bloggaamiseen liittyvä kurssittautuminen), mutta pakollista sekään ei ole. Markkinointipanostuksetkin ovat edullisimmillaankin ilmaisia. Harva bloggaaja syytänee suuria määriä rahaa bloggaamiseen. Kulut ovat usein kaksi- tai korkeintaan kolminumeroisia summia, jotka ovat maltillisia – olipa bloggaamisessa kyse silkasta harrastuksesta tai työstä.

    Kielivalinta riippuu blogin kohderyhmästä: kenelle blogia kirjoitetaan, ketkä ovat blogin lukijoita, missä blogia luetaan ja miksi. Blogin kaksikielisyys on harvoin ongelma ja vaikuttaa tuskin blogin menestymiseenmuuta kuin vauhdittamalla sitä, jos kaksikielisyydelle on olemassa oikat perustelut.

    Bloggaajan käsikirja on nimensä mukaisesti perustietoteos bloggaamiseen, ei muiden julkaisujen laatimiseen. Kirjan kirjoittamiseen ja kirjojen välisiin eroihin liittyvät tiedot on lukijan noudettava muista lähteistä.

    Sisällöntuottamisen iloa toivottaa Minna Luoma alias Rouva Sana

  • Kyllä, sitä kansikuvaa klikkaamalla aukesi lopulta näkymä, josta löytyvän nuolen takaa kolme kertaa painamalla löytyi kirjan sisällysluettelo. Toivottavasti aloittelevat bloggaajat myös löytävät sen nyt – Menestystä kirjallesi 🙂

  • Mielenkiintoista! Itse luin Rämön ja Valtarin “Unelmaduunissa”, jonka parasta antia oli mielestäni rehellinen bloggaamisen ansainta- ja kulurakenteen avaaminen. Huomaan, että oma tarve olisi eniten teknisessä tuessa ja neuvoissa; ne taas vanhenevat niin nopeasti, ettei e-kirja liene oikea muoto.

  • Satu Rämön ja Hanne Valtarin “Unelmahommissa – Tee itsellesi työ siitä mistä pidät” on erinomainen teos, jota voi suositella kaikille, jotka pohtivat “mitä he elämällään vielä tekisivät”. Molemmat bloggaajat ovat tehneet myös ansiokasta työtä oman ansaintansa avaamiseksi. Olin kerran PING Helsingissä kuuntelemassa panelikeskustelua, jossa Rämö (joka kertoo muuten oman tarinansa myös Bloggaajan käsikirjassa) taustoitti muutaman muun sisällöntuottajan kanssa tienaamistaan blogin kautta. Julkinen keskustelu rahasta helpottaa aina muita blogin kaupallistamista suunnittelevia, ja avoin keskustelu on kunniakasta.

    Minua kuitenkin hiukan hiukan harmittaa, että blogin yhteydessä puhutaan yleensä aina suoraan rahasta. Aivan kuin euro- (tai toinen: lukija)määrät olisivat blogin ja bloggaamisen ainoa menestyksen mittari. Blogi on erinomainen markkinointikanava, ja bloggaamisessa onnistumisen määrittelevät aina etukäteen määritellyt avoitteet. Tavoitteita voi olla muitakin kuin raha. Näistä puhutaan kirjassa enemmän.

    Seurasin aikanaan läheltä, ja samalla hiukan sparrasin, kahden keski-ikäisen naisen ponnisteluja työllistymiseksi pitkän työttömyysjakson jälkeen. Heistä molemmat perustivat blogin, ja ryhtyivät tekemään omaa, rautaista asiantuntijuuttaan näkyväksi. He eivät olleet onnistuneet vakuuttamaan omaa osaamistaan ennen blogia. Sittemmin molemmat työllistyivät. Näiden kahden naisen tavoitteista käsin katsottaessa kukaan voi tuskin pitää heitä epäonnistujina, vaikka blogi ei tuonut heille kummallekaan lainkaan riihikuivaa rahaa.

    Blogi voi olla immateriaalinen, kuten valokuvaaja Frida Steiner ja suosituin Visualaddict-blogin bloggaaja sanoo Bloggaajan käsikirjassa. Bloggaaminen voi olla merkityksellistä ja järkevää, vaikka se ei toisi viivan alle yhtään, siis yhtään, rahaa. Kun blogi on selkeä markkinointikeino, ja blogi tuo välillisesti töitä, on vain vaikea enää avata suoraan kulurakennetta: mikä osa omista kuukausituloista on selkeästi blogin ansiota ja mikä jonkin muun. Se selviäisi ehkä siinä vaiheessa, kun blogi lopetetaan. Harva bloggaaja, joka onnistunut luomaan itsestään brändin, haluaa kuitenkaan ottaa riskiä vaan bloggaa tavoitteellisesti ja määrätietoisesti jatkossakin.

    • Kiitos kommentistasi! Välillä kannattaakin ajatella ei vaan matkakohteita vaan myös blogia, jos siis matkailun lisäksi harrastuksena on blogikin 🙂

  • Kiva kuulla tästä kirjasta lisää, hienoa että sellainen on tehty ja siitä on kyllä varmasti monelle hyötyä blogiurahaaveissa!:)

    • Kiitos Veera! Ura- tai ei, niin hyvähän se on välillä miettiä tekemistään matkabloggaajanakin muutenkin kuin vain matkoina 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.