Pallon henki – hämmästellen maailmalla

Pallon henki otsikko

Menneinä vuosina olen hankkinut kirjoja nopeampaan tahtiin kuin ehdin niitä lukemaan. Matkat ja niistä kirjoittaminen ovat menneet ohi lukemisen ja e-kirjat ohi perinteisten kirjojen. Pikkuhiljaa olen kuitenkin purkanut lukujonoani (ja rajoittanut uushankintoja ajatuksena, että siirtyisi hankkimaan kirjoja vain välittömään lukutarpeeseen).

Tästä jonosta löysin tähän alkukesään parin vuotta sitten ilmestyneet Risto Lindstedtin matkakirjan Pallon henki – Hämmästellen maailmalla. Ihana löytö! Risto Lindstedt, Suomen Kuvalehdestä eläköitynyt vapaa kirjoittaja, osaa niin havainnoida kuin kirjoittaa. Kirja koostuu kymmenestä matkakertomuksesta, jotka sijoittuvat pääosin Euroopan kaupunkeihin, mutta piipahdetaan niissä myös New Yorkissa ja yllättäen myös Grand Popossa, Beninissä.

Poimin tähän lyhyitä otteita Riston oivalluksista – ehkä ne houkuttelevat Sinutkin vielä tämän kirjan pariin jo tänä kesänä. Kirja näyttäisi olevan edelleen saatavilla niin kirjana kuin e-kirjana ja eikä pari vuotta vanhalle kirjalle ole enää jonoja kirjastoissakaan.

Irlanti

Aransaarista suurimmalla, Inishmorella: Aikoinaan täällä kudottiin villapaidat yksilöllisiksi, koska siten oli helpompi tunnistaa hukkuneet.

Emme ole käyneet Aransaarilla, mutta tämä matkakertomus saattaa vielä osoittautua syyksi päätyä sinnekin vielä joskus.

James Joyce Dublin
St Stephen’s Greenillä elokuussa 2018

Berliini

Ehkä juutalaisiin kohdistuneeseen kansanmurhaan ei saisi kyllästyä, mutta tätä lukiessani huomaan toivoneeni, että Berliinistä olisi jo ollut jotain muutakin sanottavaa.

Viimeisin käyntimme Berliinissä toteutui paljon iloisempiin asioihin keskittyen.

Hotel Adlon

New York

Milford Plazan ovimies on Setä Tuomon inkarnaatio. Mielikuvaa ei häiritse se, että hänellä on punainen viitta, kullatut napit ja silinteri, onhan Milford Plazakin aikalaislailla monikerroksinen tupa.

Hei, Milford Plaza, täällä mekin asuimme ihkaensimmäisellä New Yorkin vierailullamme keväällä 1986. Sittemmin käyntejä kaupungissa on kertynyt yhteensä viisi.

Yhdysvallat: 8 reissua 35 vuodessa

Rooma

Viides kerta Roomassa: Ensimmäisen matkan ponnin oli imperatiivi: Roomaan kerran elämässä. Toisen kerran ymmärrys siitä, miten paljon jäi huomiotta. Kolmannella kierralla motiivi muuttui kiitosmatkailuksi. Vaimo selvisi sairaudesta, joka oli ollut tehtävä kahdelle. Neljännellä kerralla syynä oli hänen eläkkeelle selviämisensä, ja nyt minun. Rooma on täsmäpaikka juhlistaa elämän kerroksellisuutta.

Edellisestä kerrastamme Roomassa on ensi vuonna kulunut kymmenen vuotta. Kävisikö se syyksi minun kolmannelle ja Lassen toiselle matkalle Roomaan?

Rooma 2010
Fontana di Trevin ruuhkaa alkusyksystä 2010

Venetsia

Gondoleista:
Puoli tuntia, sata euroa. Niin olen kuulevani. Taitaa jäädä väliin.
Olin tehnyt samanlaisen oharin kaksi vuotta aikaisemmin New Yorkissa. Asuimme Broadwayn kulmilla, mutta lippuluukuille saakka emme päätyneet. Ainutkertaisia mahdollisuuksia tosin, mutta myös kovin arvokkaita.

Kurinalainen taloudenpitäminen Venetsiassa tai New Yorkissa ei tosin myöhemmin näkynyt tilillä ylimääräisinä säästöinä. Muistijäljissä näkyi jälleen nolous. I must work on it.

Uhrasimme Venetsiassa rahamme gondoliajeluun. Ei ole harmittanut. Kuten ei myöskään helikopterilennot Great Barrier Reefillä tai Grand Canyonilla.

Venetsia gondoli Pallon henki
Gondoliajelulla Venetsiassa syksyllä 2004

Benin

Lindstedtin pariskunnalla on ollut tilaisuus viettää kuusi viikkoa Villa Karossa pienessä Grand Popon kalastajakylässä. Vaikka vajaa vuosi sitten vietimme, mekin, Beninissä lähes viikon, niin olimme Grand Popossa vain pari päivää. Pari päivää ei riitä kaikkeen siihen, mitä pitempi ajanjakso riittää. Vaikka osallistumiseen pienten kilpikonnan poikasten vapauttamiseen Gbéconin kylässä.  Kilpikonnan poikasten vapauttamisen jälkeen käydään seuraava keskustelu:

“Ehdin antaa konnalle nimen, jonkinlainen hätäkaste”, minä sanon. “Voi sinua. Olet ihan oikeasti romantikko. No?” vaimo sanoo. “Se on Antero”, minä sanon. “Päätit sitten käyttää toista nimeäsi. Et kuitenkaan lähettänyt kaimaasi Guinean aaltoihin”, vaimo sanoo. “Nimi tuli enemmänkin Mika Waltarin pienoisromaanista Antero ei enää palaa”, minä sanon.

Parikin päivää Grand Popossa ja Beninissä on kuitenkin vienyt meidät samoille kulmille: Cotonou, hotelli Awale Plage, Ganvién kaupunki vetten päällä, Ouidah, La Porte du non retour, voodoo-festivaalit.

Villa Karo
Villa Karon vierashuoneita rakennuksen yläkerrassa Grand Popossa

Pietari

Anna Ahmatova, jonka haudalta matka, tai ainakin matkakertomus, alkaa, on minulle tuntematon runoilija. Mutta ajatukset Annan haudalla ovat viisaita: Ihminen on olemassa niin kauan kun yksikin hänet muistaa. Se ajatus napsahti ensimmäisen kerran tajuuni polkupyörämatkallamme Ahvenanmaalla. Mietin Bomarsundin linnoituksen hautausmaalla Krimin sodassa, 1845, kaatuneen venäläisen sotilaan haudalla, minkälainen elämä sinullakin on ollut. Poistuessani ajattelin, että älä huoli veikkoseni, sinua on tänään ajateltu.

Omat ajatukseni karkaavat Pietarista Bomarsundiin. Se on minulle paljon Pietaria merkittävämpi paikka.

Bomarsund 1996 Pallon henki
Bomarsundissa kesällä 1996 – muistelemassa kesää 1975

En pääse oikein Pietarin muistojen tunnelmaan. Huomaan pohtivani, että olisi kiva vielä joskus käydä Pietarissa ja nähdä kesäyönä Nevan siltojen aukeaminen.

Tukholma

Tukholmassa pariskunta intoutuu shoppailemaan. Miehen ajatukset vaimon ostamasta mekosta herättävät melkein kateutta: Useita päiviä kotiinpaluun jälkeen vaimo käy pyörähtämässä työhuoneeni ovella uudessa mekossaan. Se on juuri niin hyvän näköinen pikkumusta kuin millaisena olin sen Drottinggatanilla arvellut päälle puettuna olevankin.

Tukholmaan, vuosien 1980-81 kotikaupunkiimme, olemmekin menossa seuraavan kerran jo elokuussa.

Lontoo

Lontoon Admiralty-pubista ei onnistu kuningattaren erikoinen, Queen’s special. Sen pitäisi olla Kuningataräiti Elisabethin lempijuoma, ginistä ja Dubonnet’sta rakennettu aperitiivi. Juoma kelpaa kuulemma myös hänen tyttärelleen, kuningatar Elisabethille. Juoma ei kuitenkaan ollut baarimikolle tuttu, eikä ilmeisesti Dubonnetkaan.

Mutta asia ei jää tähän: Pari päivää kotiin paluun jälkeen, vaimo pyytää käymään yläkerrassa Hän odottaa tummaa punaa välkkivien coctaillasien kanssa. “Kiitos Lontoosta”, vaimo sanoo. “Kiitos itsellesi. Taidan arvata”, minä sanon. “Kannelmäen Alko oli lähin paikka mistä löytyi”, vaimo sanoo.

En pysty sanomaan montako kertaa olen käynyt Lontoossa. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1973 ja toistaiseksi viimeisin 2010. Seuraava uusinta voisi olla siis 2020.

Yhdistynyt Kuningaskunta

Savo

Kirjan monet matkakertomukset liikkuvat meille tutuissa paikoissa. Viimeisen, Savon, kohdalla, alkaa jo naurattaa.

Valonsiivellä emme Savonlinnaan ehdi, mutta kellotonta hämäränhyssyä on edelleen käytettävissä. Ehdotan saunaa ja altaiden testaamista kylpylän puolella.

Spahotel Casino on Savonlinnan ainoa kylpylähotelli, joten vasta runsas viikko sitten liikuimme siis myös Savonlinnassa kirjailijan jalanjäljissä!

Spahotel Casino Pallon henki
Spahotel Casinon uima-allas

Haluan lopuksi vielä palata kirjan Prologiin. Pariskunta odottaa lennon lähtöä.
Kysyn, oliko se äskeinen jo viimeinen kuulutus? “Ei, ei vielä. Senkin aika kyllä tulee”, vaimo sanoo.

Näin seniorina näitä blogijuttuja kirjoittaessani oli pakko pysähtyä jo tämänkin lauseen kohdalla.

Kursivoidut tekstit on lainattu Risto Lindstedtin kirjasta Pallon henki – Hämmästellen maailmalla.

Artikkelin avainsanoja
,

16 kommenttia

    • Kiitos Heidi! Jutun kirjoittaminen kirjasta ei ensin ollutkaan mielessäni, mutta sitten nuo monet kytkennät omiin matkamuistoihin innoittivat tämän kirjoittamiseen.

  • Kiva kirjaesittely! Pisti mielenkiinnon kirjaa kohtaan syttymään. Mutta itselläkin on jonossa jo viitisen kirjaa, jotka hankittuna odottaa lukijaansa. Ihme kyllä välillä niitä kertyy jonoksi saakka. Nyt kun aikaa on ollut olen esim päässyt lukemaan Rosa Liksomin hytti nro 6 – kirjaa.

    • Kiitos Sari! Kivasta kirjasta on helppoa kirjoittaa kiva esittelykin 🙂 Minä olen purkanut viimeisinä työvuosina kertynyttä kirjajonoa kohta pari vuotta ja nyt lukema on sentään jo alle kahdenkymmenen.

  • Matkakirjat on lähtökohtaisesti tosi mielenkiintoisia. On inspiroivaa lukea paitsi uusista paikoista, myös tutustua muiden tapaan matkustaa ja ajatusmalliin tapojen takana.
    Täytyykin katsoa, jos tämän kirjan löytäisi jostain käsiinsä.

    • Kiitos kommentista! Tässä tapauksessa useimpien paikkojen osalta luin paikoista, joissa olimme itsekin käyneet, mutta sekin oli selvästikin inspiroivaa 🙂

  • Hauskasti ja elävästi kirjoitettu postaus!
    Nuo teidän omat kokemukset paikoista antoi hyvän lisän tarinoihin. Edellä mainituisa paikoista tuo Pietari ja Nevan sillat olisi hieno kokemus! En ole vielä koskaan yöpynyt Pietarissa..

    Mitä sun artikkeliin tulee niin luen paljon (jos siis aika vaan sallii), lomalla on aina mukana useampi kirja.
    Tyyli on laidasta laitaan, matkakirjojakin tulee luettua jonkin verran. Niitä on kiva lukea jo tutuista paikoista (aina löytyy jotain uutta) ja tietysti uusista kohteista. Semmonen matkakirja missä on joku oma twisti eikä pelkkä opaskirja toimii mulla parhaiten.

    E-kirjaa en ole koskaan lukenut, taidan olla hiukka vanhanaikainen siinä mielessä että tykkään kirjoista kirjoina. Fiilis on ihana vaikkapa mökillä maata keinussa ja lukea hyvää kirjaa!
    Varmaan tähän kirja-asiaankin kuuluu se että luen paljon kännykällä juttuja ja teen päätetyötä joten ehkä se on myös rentouttavampaa lukea oikeaa kirjaa.

    • Kiitos Mimmu! Itse olen oppinut pitämään e-kirjoista, kun niitä on helppo kuljettaa mukana ja kun on joutoaikaa niin voi ottaa tabletin käteen ja päättää sitten, että katsonko jotain Netflixistä tai luenko jotain kirjaa. Iso fyysinen kirja tuntuu jo joskus hankalalta, mutta niitäkin on joskus pakko lukea, kun kaikkea ei vieläkään saa e-kirjoina.

  • Kiitos kirjavinkistä! Minusta kirjojen valikoiminen on aina kamalan vaikeaa, ja huonon kirjan valinta matkalle, mistä ei saakaan uutta tilalle on aina yhtä onnetonta.

    Ja myös minusta hyvin kirjoitettu ja väritetty omilla kokemuksillanne!

    • Kiitos Teija! Minusta ainakin Risto Lindstedtin teksti oli nautinnollista luettavaa, monen monta lausetta olivat niin oivaltavia, että piti oikein pysähtyä niitä ihailemaan kerta kerran jälkeen.

  • Luin tuon kirjan joskus viime vuonna ja tykkäsin. Vaikka kirjoittaja on aivan eri ikäluokkaa kuin minä, tyyli oli jotenkin sopivan hauska ja pohdiskeleva. Hyvin sait omat kokemuksesi yhdistettyä kirjan matkakohteisiin. Itsekin olen noista käynyt yli puolessa eli kiinnostava kirja sikälikin. Tästä sainkin idean tehdä matkakirjavinkkauksen omaan blogiin, kiitos 🙂

    • Kiitos Eija! Itsekin todellakin pidin kirjailijan jutustelevasta tyylistä – ja meillä ikäluokkakin osui suunnilleen kohdalleen 🙂

  • Rakastan lukea matkakirjoja etenkin reissussa ollessani. Joskus käy vieläpä niin hyvin, että lukemani kirja sijoittuu samaan maahan tai kaupunkiin, jossa sillä hetkellä olen. Lempiformaattini kirjoille on nykyään äänikirja, joten täytyypä tutkia, jos tätäkin sattuisi siinä muodossa löytymään.

    • Kiitos Noora! Kirjoista on moneksi nykyisin, oma suosikkijärjestykseni on e-kirja, oikea kirja ja vasta viimeisenä äänikirja – mutta hyvä, että on vaihtoehtoja!

  • Pidin tosi paljon tämän postauksen toteutuksesta, ihana tapa paljastaa pieniä paloja omilta matkoilta ja esitellä kirjaa persoonallisesti. Saatanpa kopioida mallin jos sopiva opus tulee vastaan!

    • Kiitos kommentistasi! Minulle “formaatti” tuli mieleen, kun kirja herätti omia muistoja – mutta siitä vaan, kopioi idea ihmeessä, jos siltä tuntuu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.