Päivitetty 31.10.2023
Matkailuhistoriamme Yhdistyneen kuningaskunnan osalta käsittää sekin lukemattomia matkoja monelta vuosikymmeneltä – Ruotsi-yhteenvedon kohdalla totesin, etten enää pystyisi laskemaan, montako kertaa olen/olemme siellä käyneet ja vaikeaa se olisi Englanninkin osalta. Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa olemme kummassakin käyneet kahdesti, mutta Wales on toistaiseksi jäänyt yhden reissun varassa.
Aloitin saarten valloittamisen soolona kielikurssilla kesällä 1973. Kurssipaikkakuntana oli Hastings, mutta toki kurssiin kuului myös retki Lontooseen ja tein myös viikonloppuretken Margateen, jossa kirjeenvaihtoystäväni Chris perheineen tuolloin asui.
Lontoosta mieleen jäivät tuolloin siellä muodissa olleet hippihelmet, joita myytiin joka kadunkulmassa, Margatesta retki keilahallille ja Hastingista – no ainakin perheeni useimpina kurssipäivinä meille kielikurssilaisille tarjoamat paahtoleipää ja papuja lounaat.
1980-luvun lopulla kävin Lontoossa lähes vuosittain työmatkoilla, joiden yhteyteen sain lähes aina myös järjestettyä tapaamisen Chrisin kanssa.
Jo yli kymmenen vuotta ennen maabongausharrastustamme kävimme selvästikin verryttelemässä asian tiimoilta tutustumalla 0-meridiaaniin Greenwichissä.
1991 palasimme Englantiin ja Hastingsiin kielikurssille: tällä kertaa Lasse halusi kohentaa kielitaitoaan, mutta minä otin viikot loman kannalta. Kävimme toki myös Lontoossa ja teimme retken mm. Eastbourneen.
1990-luvun lopulla Lontooseen suuntautuneiden työ- ja kurssimatkojen lisäksi kävimme Lontoossa kummipoikamme Jussin kanssa kaksikin kertaa (1998 ja 2000). Ensimmäisen kerran teemana oli Segaworld ja eläinkaupat, joissa oli isoja papukaijoja.
Lintuja kävimme katsomassa myös (meille) toistamiseen Leeds Castlessa yhdessä Englannissa tuolloin asuneen tuttavaperheemme kanssa, jossa oli sopivasti saman ikäisiä lapsia, tyttöjä tosin, mutta tietokonepelikaveriksi kelpasi lopulta tyttökin!
Toisella kerralla pääkohteeksi muodostuivar Millenium-halli lukuisine aktiviteetteineen, London Eye ja kävivätpä Lasse ja Jussi jalkapallo-ottelussakin.
Kurssimatkat Lontooseen jatkuivat vielä 2000-luvun alussakin, lähes vuosittain. Tuolloin työskentelin jo SAPilla, jonka kurssikeskus oli Heathrown alueella, joten jos kurssi oli lyhyt, en välttämättä joka kerta käynyt edes keskustassa. Kamera ei noina vuosina kuulunut kurssimatkojen varustukseen, ei puhelimen toimintona eikä erillisenä kamerana.
2006 vietimme pääsiäisen puoliksi Lontoossa ja puoliksi Cornwallissa, jossa asuimme Pendeenin majakalla. Kirjeenvaihtoystäväni Chris tiesi paikan ja varasi meille sieltä kaksi huoneistoa, yhden hänelle ja puolisolleen ja toisen meille. Majakalla asuimme isossa huoneistossa edullisemmin kuin hyvin pienessä hotellihuoneessa Lontoossa. Yhdessä sitten kiertelimme Cornwallin puutarhoja ja rantakaupunkeja.
Mutta toki Lontoollakin oli puolensa, esimerkiksi Phantom of the Operan muodossa.
Tämä matka on jo päätynyt parina lyhyenä juttuna blogiimmekin: olemattoman lyhyet Lontoo-jutut ovat linkkeinä tuossa edellisessä kappaleessa ja Cornwallin osuuteen vievä linkki tässä:
2009 keväinen Lontoon matkamme oli sekin täynnä ystävien ja sukulaisten tapaamisia. Vanhin kummipoikamme Henri perheineen asui tuolloin Lontoossa ja tapasimme tietysti heitä ja toki myös ystävääni Chrisiä. Tämä matka päätyi blogiimme kolmena lyhyenä juttuna ja niihin liittyvinä kuva-albumeina:
Chris, jonka kanssa olimme pitäneet yhteyttä kouluajoista lähtien, kuoli helmikuussa 2010. Harkitsin jopa hautajaisiin lähtemistä, mutta aikataulu matkan järjestämiseen olisi ollut niin nopea, että luovuin tuolloin ajatuksesta. Myöhemmin keväällä hänen puolisonsa, kapellimestari ja kuoron johtaja, järjesti kuitenkin muistokonsertin Douai Abbey -luostarin kirkossa ja sinne lähdimme hyvin lyhyelle viikonloppumatkalle: perjantai-iltana Heathrowhin, lauantaina käynti Chrisin haudalla ja illalla konsertissa ja sunnuntai-aamuna takaisin.
Skotlanti ja Pohjois-Irlanti
2008 risteilimme vanhalla Kristina Regina -laivalla (elämämme ensimmäinen risteily!) Edinburghista Skotlannin ympäri Pohjois-Irlantiin ja edelleen Dubliniin ja Scilly-saarille ja Ranskan Brestiin. Reitti käsitti paitsi ”pakollisia” Skotlannin kohteita, kuten Edinburghin ja Loch Nessin hirviön, myös hienot Ulko-Hebridien saaret.
Pohjois-Irlannissa kävimme katsastamassa Giant’s Causewayn ja vierailimme Londonderryssä.
Scilly-saaret jäivät mieleemme yhtenä hienoimpana kohteena, missä olemme koskaan vierailleet!
Matkakertomus Kristina Regina -risteilyltä Edinburghista Brestiin
Elokuussa 2018 osallistuimme Isle of Skyelle suuntautuneelle Tema-matkojen vaellusmatkalle. Matkan päätteeksi jatkoimme vielä Belfastiin kokeaksemme sielläkin Titanic-museon, joka on ollut ”listalla” toissasyksynä Halifaxin ”Titanic-maisemiin” suuntautuneen matkamme jälkeen.
- Vaellusmatka Isle of Skyelle
- Vaellus Glen Nevisin laaksossa
- Eigg – tai ei sittenkään Eigg?
- 18 kilometriä Sligachanin laaksossa
- Portree, Isle of Skyen pääkaupunki
- Kernsaryn järven ympäri
- Gairloch ilman vaelluskenkiä
- Viskitislaamossa Skotlannissa
- Edinburgh – ja Tattoo
- Belfast ja Titanic
- Belfast – muutakin kuin Titanic
- Skotlanti, Belfast, Dublin – kustannusyhteenveto
Wales
2009 Lontoon matkamme yhteydessä teimme siis junalla päiväretken Cardiffiin, jotta saimme Walesin TCC-pisteen. Mutta ihan näkemisen arvoinen kaupunki Cardiff ilman aluepistettäkin olisi ollut!
Lopuksi
Vaikka tässä jutussa onkin jo lueteltu monta blogijuttua, niin löydät ne kohteittain ja alueittain myös näistä linkeistä:
Koronasulkujen alkaessa keväällä 2020 meillä oli jo seuraava matka Lontooseen varattuna, mutta se tietysti peruuntui. Toteutus viivästyi aina alkusyksyyn 2023 asti, sillä Englanti vaati koronavuosia monia muita maita pitempään myös koronatestin sinne matkustettaessa – mutta lopulta syys-lokakuun taitteessa kävimme taas kerran kertaamassa Lontoon! Tällä matkalla poikkesimme vihdoin myös Stonehengessä.
Onpas hauska kurkistaa 70-luvun Englantiin! Hyvin sinut tunnistaa jo tuosta 80-luvun kuvasta.
Skotlannin vaellusmatka kuulostaa upealta! Olen ihastunut Walesiin ja siellä on tullutkin käytyä pari kertaa. Skotlanti ja siinä ohessa Irlanti upeine luontoineen houkuttelisivat kovasti.
Kiitos kommentistasi! Itsekin melkein yllätyin siitä, että miten paljon tuolla suunnalla onkin tullut kierreltyä. Skotlannin vaellusreissusta sitten lisää loppukesällä, toivottavasti.
Tämä postaus, ja UKn matkasi, kattavat tietyllä tavalla koko elämän. On syntymiä, kuolema, uusia ihmissuhteita, menetyksiä, löytöjä ja uusia kokemuksia.
Selkeästi kyseessä ei ole enää matkakohde vaan osa elämäänne.
Kiitos Joanna! Totta, tähän maahan liittyy jo paljon – ja ehkä jotain vielä tulevaisuudessakin.
Upea kooste postaus ja aivan kuten Joanna mainitsikin, on ilmiselvää että UK on teille monella tapaa tärkeä paikka ja osa elämäänne. Tätä oli ihanaa lukea ja innostuin heti tutkimaan tuota Isle of Scillya enemmänkin!
Kiitos Karoliina! Isle of Scillylle lienee hiukan haastavaa päästä, mutta se on kyllä ehdottomasti vaivan arvoinen.
On rikkaus, että on ystäviä eri puolelta maailmaa. Surullista on tietysti se, että heitä jutuu menettämään mutta jää sentään muistot. Tulipa mieleen omat kirjeenvaihtokaverit, jotka olivat Walesista ja Intiasta. Olisipa kiva löytää heidän yhteystietonsa! Mutta olette kyllä kivasti käyneet Englannin saarella. Tuo tuleva vaellusmatka kuulostaa mielenkiintoiselta.
Kiitos Sari! Chrisin kanssa onnistuimme säilyttämään yhteyden läpi elämän.
Ehkä yksi merkittävästi siihen vaikuttanut seikka oli se, että onnistuimme myös tapaamaan jo nuorena ja että työmatkani veivät minua välillä aika taajaankin Lontooseen.
Kiitos kun osallistuit Viikon Kuva Maailmalta Link-Up Partyyn! Toivottavasti olet mukana taas huhtikuussa.
Kiitos itsellesi, Joanna!