Kaupallinen yhteistyö Saimaa Travelin kanssa
Kävimme helatorstaina Viipurissa – ehkä luitkin jo juttumme sieltä. Hitaasti matkatessa tavataan sanoa, että osa matkan viehätystä on itse matka. Saimaan kanavan kohdalla ainakin on ehdottomasti näin. Matkustimme Viipuriin Lappeenrannasta lähtevällä päiväristeilyllä. Laiva, M/S Carelia, lähti Lappeenrannasta aamulla 07:45 ja takaisin Lappeenrannassa olimme 21:45. Viipurille jäi iltapäivä, eli 13:15 – 16:15. Ystävämme ”varoittivat” etukäteen, että päiväristeilyllä etenkin paluumatka voi pitkästyttää, mutta itse asiassa Saimaan kanava innosti meitä, ensikertalaisia, siinä määrin, ettemme pitkästyneet suuntaan tai toisaan 4½ tuntia kestävällä matkalla sululta toiselle.
Muuten – jos luet tätä juttua viimeistään 14.6.2019 niin kommentoimalla Viipuri-juttuamme ehdit vielä mukaan miniristeilyn arvontaan!
Saimaan kanava on oman aikansa infrastruktuurihanke. Tai itse asiassa se on ollut sitä kolmeen otteeseen.
Ensimmäisen kerran kanava rakennettiin vuosina 1845-1856 ja se avattiin liikenteelle keisari Aleksanteri II:n kruunajaispäivänä 7. syyskuuta 1856.
1920-luvulla kanavaa alettiin laajentamaan isompien alusten käyttöön ja tästä ns. toisesta rakentamisesta oli valmiina maailmansodan puhjetessa lähes puolet. Sodan myötä määritelty uusi valtakunnan raja katkaisi kanavan kahtia.
1963 solmittiin silloisen Neuvostoliiton kanssa sopimus Neuvostoliitolle kuuluvan osan vuokraamisesta. Tuolloin sopimus solmittiin 50 vuodeksi. Sittemmin sitä on jatkettu 50 vuodella ja nyt tämä maailmassakin ainutlaatuinen vuokrasopimus on voimassa vuoteen 2062 asti.
Kanavan pituus on 43 kilometriä, mutta matkailijan kannalta mielenkiintoisempaa Saimaan ja Suomenlahden välinen korkeusero, joka on keskimäärin 76 metriä. Sulkuja on kahdeksan, kolme Suomen puolella ja viisi Venäjän puolella. Sulkujen korkeus vaihtelee 5,5 metristä 12,4 metriin: matalin sulku on Cvetotchnoe, keskimmäinen Venäjän puolen suluista ja korkein Mälkiä, ensimmäinen Suomen puolen suluista Lappeenrannasta lähdettäessä. Sulkujen pituus on 85 metriä ja leveys 13,2 metriä. Ilmeisesti sulkujen pituus alkaa jo olla rajoittava tekijä Saimaan kanavan rahtiliikenteelle ja päätöstä sulkujen pidentämisestä odotellaankin toiveikkaasti. Ehkä Saimaan kanavasta tulee vielä yksi Antti Rinteenkin hallituksen infrastruktuurihankkeista?
Mutta faktat sikseen ja itse kokemukseen!
Mälkiä
Ensimmäinen sulku. Useimmat matkustajat viihtyvät M/S Carelian yläkannelle aamun hienoisesta viileydestä huolimatta. Mekin. Vaikka olemmekin katselleet rannalta Panaman kanavaa ja menneet purjeveneellä Mälaren-järvelle, mutta silti, Mälkiä oli aamun ensimmäinen sulku Saimaan kanavalla. Laiva ajaa sulkuun, sulkuportti laskeutuu ja vedenpinta lähtee laskemaan. Painumme syvälle sulkuun. Lopulta olemme riittävän alhaalla ja sulkuportit aukeavat ja jatkamme matkaa.
Saimaan kanavan kaukokäyttökeskus sijaitsee Mälkiän sululla: yksittäiset sulut eivät ole miehitettyjä, ei Suomen eikä Venäjän puolella. Sululla on myös kanavamuseo, mutta sinnehän ei voi laivasta poiketa.
Itse asiassa matkan ensimmäinen nähtävyys oli jo ennen Mälkiää. Laiva alitti Luukkaansalmen sillan, jota olimme käyneet katsomassa jo edellisenä päivänä Lappeenrantaan saapuessamme. Jos olet katsonut Sorjonen-sarjaa, olet nähnyt sillan lukemattomia kertoja. Jos Sorjonen on Sinulle täysin tuntematon asia, niin et ymmärrä sillan nähtävyysarvoa.
Mustola
Matkaa seuraavaan sulkuun ei olekaan pitkälti. Hyvinhoidetun näköisellä kanavan rannalla näkyy lenkkeilijöitä ja koiran ulkoiluttajia. Mutta emmehän emme ole vielä kovinkaan kaukana Lappeenrannan keskustasta. Laivan kahvila palvelee: jotkut nauttivat ensimmäiset oluet jo aamutuimaan, toiset tyytyvät kahviin.
Sulun rinnalla voi nähdä vanhaa kanavaa nykyisen rinnalla.
Soskua
Kolmas sulku menee jo katsojaltakin rutiinilla, mutta matkan tietynlainen jännittävyys säilyy laivan lipuessa Nuijamaan järvelle. Kohta ylitämme Suomen ja Venäjän välisen rajan! Kapean kanavan sijaan laiva kulkee hetken aikaa järvellä. Mainio risteilyemäntä Kirsi-Maria opastaa etsimään katseellaan harmaata betonista möhkälettä, rajamerkkiä.
Ensimmäiseen lounaskattaukseen ilmoittautuneet taitavat jo hakeutua alakerran ravintolaan. Me valitsimme myöhäisemmän kattauksen ja syömme vasta puolilta päivin.
Pälli
Pällin sululla ei saa ottaa valokuvia. Ei ainakaan rajavartijoista, jotka tarkkailevat menoa kanavassa. Maan vaihtumisen huomaa paitsi sulun nimestä myös siitä, että enää ei kanavan rannalla näy lenkkeilijöitä tai koiran ulkoiluttajia. Ehkä Suomelle vuokratulle alueelle ei saa mennä?
Ilistoe (Lietjärvi)
Venäjän puolen sulkujen nimien jälkeen suluissa niiden vanhat suomenkieliset nimet.
Cvetotchnoe (Rättijärvi)
Iskrovka (Särkijärvi)
Brusnithcnoe (Juustila)
Vielä viimeinen, Brusnithcnoen sulku, jonka jälkeen laskeudumme Suomenlahdelle.
Hiukan ennen sulkua ”pitää” vielä ihailla Kanavanrakentajien muistomerkkiä.
Brusnithcnoe jää taakse. Matkaa Viipuriin on vielä hetki, mutta olemme merellä!
Laivan lopulta kääntyessä kohti Viipuria sen iso satama ja Viipurin linna tulevat näkyviin. Matkustajasatama on hienosti lähes keskellä kaupunkia, linnan kupeessa, joten laivan kiinnittymiseen ja ensimmäisiin rajamuodollisuuksiin menevä aika ei mene hukkaan. Ainakin ensimmäistä kertaa kaupunkiin tulevat viipyvät laivan kannella ihaillen näkymiä.
Nyt pitää käyttäytyä: tupakat pois ja piiput piiloon. Kameroita ja puhelimia ei saa suunnata satamarakennuksen suuntaan.
Maihinnousu tapahtuu sotilaallisessa järjestyksessä ryhmittäin: ensin henkilökunta, sitten kiertoajelulle lähtevät päivämatkailijat, muut päivämatkailijat ja pitempään Viipurissa oleilevat tai Pietariin jatkavat.
Olemme perillä, Viipurissa.
Paluumatkalla hetken Brusnithcnoen sulkuun pääsyä odotellessamme pääsimme näkemään kanavaa pitkin Saimaalta Suomenlahdelle matkaavia pienveneitä. Kaupallisella liikenteellä on kanavassa etuajo-oikeus, joten huviveneiltä kanavan läpi ajamiseen voi kulua päivänkin verran, mutta alkuillasta ainakin nämä veneet olivat jo tulleet läpi viimeisestäkin sulusta.
M/S Carelia
M/S Carelia on ainoa matkustajalaiva Saimaan kanavalla. Parhaimpina päivinä sen kyydissä kulkee Viipuriin 200 matkustajaa. Laivassa on tilaa kahdessa kerroksessa sisällä ja lisäksi hyvin tilaa kannella. Alimmassa kerroksessa on ravintola, tax free-myymälä, tilat matkatavaroiden säilytykseen ja pieni lasten leikkihuone (joka on rauhallinen paikka aikuisenkin oleilla, jos lapsia ei satu olemaan matkassa). Ylemmässä kerroksessa on kahvila.
Ravintolassa on mennen tullen pari kattausta seisovasta pöydästä tai vaihtoehtona hiukan kevyempi keittolounas (tai -illallinen). Kahvilasta saa mm. suosittuja katkarapuleipiä ja vaikka hot dogeja ja tietysti vaikka sämpylöitä, viinereitä tai munkkeja. Ja niin kylmiä kuin kuumia juomia.
Me söimme mennessä lounaan, mutta paluumatkalla tyydyimme katkarapuleipään.
Menomatkalla laivaemäntä kävi tarkkaan läpi Viipuriin saapumisen yksityiskohdat, jakoi kahtena kappaleena täytettävät maahantulolomakkeet ja opasti tarvittaessa niiden täyttämisessä. Tarjolla oli myös yhteislaulua, johon mekin osallistuimme hetken paluumatkalla. Menomatkalla maisemat veivät mennessään. Myös bingoa olisi päässyt pelaamaan ja hyvällä tuurilla olisi voinut voittaa uuden miniristeilyn Lappeenrannasta Viipuriin: olisi siis sittenkin kannattanut osallistua!
Saimme myös tilaisuuden pistäytyä komentosillalla tapaamassa laivan kapteenia. Navigointi ei kanavassa ehkä ole kovin vaativaa, mutta suluissa toimiminen vaatii tietysti osaamista!
Lappeenranta
Lappeenranta, ilman matkaa Viipuriinkin, olisi varmaan oikein hyvä kesäkohde, mutta tällä kertaa päädyimme viettämään Lappeenrannassa käytännössä vain kaksi yötä, sillä M/S Carelialla pitää olla aamulla check-in -jonossa jo 7:15 ja 21:45 paluun jälkeen emme kuvitelleetkaan enää lähteävämme rannan Lappeenranta Spa-hotellia kauemmas.
Lappeenranta Spa-hotellin valitsimme puhtaasti sen sijainnin perusteella – se on kävelyetäisyydellä satamasta. Standardihuoneemme hotellin uudella puolella oli pienehkö eikä näköalasta kannata puhua, mutta henkilökunta oli ystävällistä ja mahdollisuus paistaa omat vohvelit aamiaisella on Suomessa harvinaista. Pisteet siitä! Jos palaisin Lappeenrantaan ja haluaisin asua samassa paikassa, niin valitsisin ehkä huoneen jugendhenkisestä Boutique Old Spasta, vaikka huone maksaisikin muutaman kympin enemmän per yö.
Saapumisiltanamme ehdimme viedessämme autoa sataman maksuttomalle parkkipaikalle, jonne jätimmekin sen sitten koko vierailumme ajaksi, sentään näkemään vilaukselta linnoituksen, toukokuun lopussa vielä tekeillä olevan valtavan hiekkalinna-alueen ja sataman monet ravintolalaivat. Vety ja atomi jäivät nauttimatta, mutta sen verran Lappeenrannan ruokatarjontaan kuitenkin tutustuimme, että söimme illallisen ravintola Nautiluksessa ystävän suosituksesta – ei yhtään huonompi valinta fine dining -tyyppiseen ruokailuun!
Jutun otsikkokuvassa on Soskuan sulku.
Meillä näyttää olleen samanlaiset retket. Itse palasin Viipurin risteilyltä viime viikonloppuna :) Viipurissa on tullut käytyä aiemmin, mutta risteily oli ihan ensimmäinen.
Harvoin voi valittaa liian hyvästä matkasäästä, mutta sanotaan niin, että vähempikin lämpö olisi piisannut. Pakko oli laivalla hakeutua aurinkokansien sijaan suojaan polttavalta auringolta, sen verran kuumasti porotti mennen tullen.
Kiitos, olit tehnyt kattavan kuvauksen suluista. Saanen linkittää tämän omaan postaukseeni, joka tulee lähiaikoina?
Kiitos Annemaria! Meillä oli siis karvan verran parempi tuuri, kun aurinko ei sentään ihan tuossa määrin ”kiusannut”. Linkitys on tietysti ok!
Olen tehnyt tuon reissun pariinkin kertaan. Mielenkiintoinen kaupnki! Matka pienien lapsien kanssa takaisin linja-autolla oli vaan aika tuskainen. Tai ei siis lapsien takia (jotka nukkui), vaan lähinnä rajamuodollisuuksien takia. Passia piti käydä näyttämässä sen seitsemän kertaa. Kun lähdettiin Lappeenrannasta Helsinkiä kohden, niin rekkaruuhkat rajalle olivat hirveät ja auton takapuskuriin liimautui joku rekka myös hönkimään. No tästä on kuitenkin 10 vuotta. Ehkäpä asiat ovat parantuneet.
Kiitos Anna!
En tiedä olisiko tätä nykyä ollut tarjolla paluuta bussilla, eli matkustimme kummankin suunnan M/S Carelialla ja rajamuodollisuuksia oli käytännössä vaan Viipurin satamassa ja nekin menivät ihan kohtuuajassa.
Jokunen vuosi toteutimme tuon reissun. Mielenkiintoinen matka mutta jossain kohdin ehkä pitkä. Me ainakin tulimme takas samaa reittiä. Silloin oli muistaakseni todella lämmin ja Viipurissa ei ihmisiä lainkaan.
Kiitos Sari! Kyllähän paluumatka oli pitkän puoleinen, mutta askartelin sitten valokuvien parissa ja olisi iPadillä ollut kirjakin, jos aika olisi oikeasti tullut pitkäksi.
Tässäpä oli monta kiinnostavaa faktaa Saimaan kanavasta! Olen aina tiennyt, että se on olemassa ja joskus Lappeenrannassa käydessämme katsoimme risteilyitä kanavassa, mutta vielä tähän päivään mennessä ei ole tullut käytyä. Itäinen Suomi muutenkin itselleni melko tuntematonta aluetta.
Kiitos Iina! Lappeenrannassa olimme käyneet ehkä kerran aikaisemmin ja ensimmäinen kerta Saimaan kanavassa tämä meillekin oli, eli ehdithän Sinä vielä …
Mielenkiintoinen postaus, on tuo Viipurin risteily kiinnostanut jo pitkään. Oli hauskasti kerrottu jokainen sulku erikseen, niin tunsi olevansa risteilyllä mukana. Lappeenrants itsessään on myös mukava kaupunki ja nyt odotellaan viime talvena kuvattua Sorjosen kautta katsottavaksi.
Kiitos Rami! Nuo sulut kiinnostivat meitä ehkä hiukan keskivertomatkaajaa enemmän kun mietimme menneitä purjehdusreissuja sulkujen läpi, tosin Ruotsin puolella, ja vähän ehkä tuleviakin reissuja, jos vaikka taas kerran ensi syksynä päätyisimme Panaman kanavaankin.
Kiitos mahtavasta infopaketista. Ihanan näköiset maisemat ja kyllä mielenkiintoni vaan heräsi :)
Kiitos kommentista! Onhan se Saimaan kanavan rakentaminen aikoinaan ollut iso juttu, joten tuntui ihan fiksulta tutustua siihen (ja kertoakin siitä).