Etukäteen ajatellen minulle tärkeimmät kohteet Peloponnesoksen niemimaalla olivat Korintin kanava, Nafplio ja Olympia. Suunnittelun edetessä mukaan tulivat myös Epidauros ja Mykene, jotka olivat sopivasti menomatkan varrella ennen Nafpliota ja muutama muukin kohde paluumatkalla, mutta aloitetaan menomatkasta.
Ainakin karkeasti ottaen reittimme Peloponnesoksella oli tällainen:
Kilometrejä kertyi kahdessa päivässä ehkä noin 700, jotka eivät jakautuneet kovin tasaisesti, sillä Nafplioon oli Mykenessä pistäytyminen huomioidenkin vaan runsaat 200 kilometriä, joten toiselle päivälle kertyi kilometrejä ehkä vähän liikaakin! Olympiasta eteenpäin tiet olivat kuitenkin pitkälti moottoriteitä.
Korintin kanava
Ensimmäinen pysähdyksemme oli Korintin kanava, josta Tämä matka -blogin juttu Kaikki mitä Sinun tulee tietää kertoo ehdottomasti kaiken, joten mitä sitä tässä toistamaan samalla kielellä ja samana vuonna tehdyn vierailun kokemuksella.
Kuten muutkin kanavaa ihmettelemään/ihastelemaan tulleet matkailijat, mekin jätimme auton parkkiin kanavan laidalle ja kävelimme kävelysiltoja pitkin sillan yli suuntaan jos toiseen ihmetellen kapeaa ja korkeaa kanavaa: en todellakaan ollut osannut ajatella, näkemistäni kuvista huolimatta, että kanavan seinämät nousevat niin korkealle! Kesällä matkasimme Saimaan kanavan läpi ja sen korkeimmatkaan sulut eivät yllä lähellekään Korintin kanavan seinämiä.
Itselleni Korintin kanava oli noussut kohteeksi, jonka haluan nähdä – vaikka se nopeasti onkin nähty – jo muutamia vuosia sitten lukiessani risteilyistä, jotka menivät läpi Korintin kanavasta. 21 metriä leveästä kanavasta eivät useimmat nykyaikaiset rahti- tai risteilyalukset enää mahdu kulkemaan, mutta jotkut pienemmät alukset vielä kulkevat siitä. Tätä kirjoittaessani löysin yhden sivuston, jossa kerrottiin ainakin yhdestä tällaisesta risteilystä – alla oleva kuva kyseiseltä sivustolta.
Risteilyä helpommalla itse kanavaan päässee kuitenkin vain kanavassa ajavilla kanavaristeilyillä, mutta emme nyt tällä kertaa lähteneet niitäkään selvittämään.
Epidauros
Korintin kanavalta jatkoimme katsomaan ja kokemaan Epidauroksen teatterin.
Unescon maailmanperintökohteita ei kannata väliin jos ne osuvat matkareitille!
Alunperin Epidauros oli Asklepieionin eli parantajajumala Asklepioksen palvontapaikka, mutta sittemmin suuri teatteri, stadion ja urheilukentät, majatalot ja kylpylät muuttivat sen oman aikansa terveysturismin keskukseksi, jonka oli maineensa huipulla pari sataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua.
Antiikin teattereista parhaiten säilynyt Epidaurus on vaikuttava näky. Innokkaina kiipesimme ensin katsomon ylimmälle riville nähdäksemme kaiken korkealta – vaikka olihan näkymä näyttämöltä katsomoonkin vaikuttava.. Kokeilimme myös katsomon istuimia: muutamat oli siten kivestä muotoillut, että niissä oli selkänojakin.
Lopuksi kokeilimme vielä paikan akustiikkaa taputtamalla rytmikkäästi (?) keskellä näyttämöä ja toimihan se.
Suosittua oli myös akustiikan testaaminen tiputtamalla kolikko näyttämölle.
Epidauroksen teatteri herää edelleen eloon kesäisin (kuluvana vuonna 21.6. – 10.8.) kahdeksana viikonloppuna. Katsomoon mahtuu 12 000 ihmistä ja teatterin akustiikkahan on – ihmeellinen!
Mykene
Myös Mykenen pronssikautinen kaupunki ja antiikin aikainen kaupunkivaltio oli melkein matkamme varrella, joten siis Unescon maailmanperintökohteena vierailun arvoinen, sekin.
Mykene vaikutti olevan vielä Epidaurustakin suositumpi kohde – tai sitten vaan satuimme paikalle samaan aikaan jonkun isomman ryhmän kanssa. Mutta hyvin kaikki sinne mahtuivat!
Mykeneen parhaiten tunnettu yksityiskohta on linnoituksen pääsisäänkäynti, Leijona-portti. Linnoituksen monet kivet ovat mahtavan kokoisia ja ajatellen sitä, että rakennelmat ovat yli 3000 vuotta vanhoja voi miettiä, että miten näitä kivenlohkareita aikoinaan on siirretty?
Ehkä, jos tarun mukaan Mykenen perusti Zeuksen poika Perseus, jumalilla oli sormensa pelissä …
Leijonaportin jälkeen oikealla on nähtävissä vanhoja hautakehiä, kuninkaallisten hautoja, mutta useimmat kiiruhtavat mäelle, siis palatsiin, joskin sen mieltäminen palatsiksi vaatii tätä nykyä jo hyvän mielikuvituksen. Mutta kuten Ateenassakin, Mykenen kaupungissakin oli akropolis, linnavuori, jonka päällä Agamemnonin palatsi sijaitsi.
Leijonaportin ja palatsin lisäksi alueella, pienen matkan päässä, on myös toinen arkeologinen alue, jossa sijaitsee joukko mehiläispesän muotoisia hautoja, näistä tunnetuimpana Agamemnonin hauta – tässä kohtaa iltapäivää Kreikan syyskuinen helle sai kiinnostuksemme historiaan jo herpaantumaan ja jätimme tämän toisen pysähdyksen alueella väliin.
Mykenestä matkamme jatkui Kreikan entiseen pääkaupunkiin, Nafplioon, mutta siitä lisää vähän myöhemmin!
Mielenkiintoisia kohteita nähtäväksi!
Kiitos Susanna – näin on!
Tuosta miten risteilylaivatkin, pienemmät niistä, voivat nekin mennä Korintin kanavasta – sain lukijalta kuvan Kristina Reginasta matkalla kanavassa vuonna 2008 – aika ihana!
Onpas huiman näköistä tuo laivalla kanaalin läpi. Siinä saa skippari olla tarkkana. Mielenkiintoisia, historiallisia kohteita. Itsellä on jäänyt Kreikka aika vieraaksi ja enemmän siitä tulee rantalomailut mieleen. Mutta totta tosiaan, sieltähän meidän historiamme ja sivistyksemme juontaa monin osin, joten sieltä näyttää löytyvän paljon mielenkiintoista koettavaa.
Kiitos Anna! Tuosta kanavasta meille tuli kovasti mieleen muut kokemamme kanavat. Kesällä Saimaan kanavassa ei ollut ihan noin tiukkaa. Aikoinaan Panamassa näimme kyllä yhtä tiukkoja tilanteita, eli siitä kanavasta menevät tosiaan läpi laivoja, jotka vaan juuri ja juuri mahtuvat siihen, puhutaankin Panamax-koon laivoista.
Epidauros, mykene ovat paikkoja, joita jo koulussa historian tunnilla sai ihmetellä. En kyllä itsekään jättäisi niitä pois, jos sieelä päin olisin. Eli ihan must To see paikkoja varmasti ovat.
Kiitos Sari! Joskus koulun historian tunnit ovat kyllä tulleet matkalla mieleen. Yksi erityisen vaikuttava kohta tällä saralla oli mielestäni Dariuksen hauta Iranissa – jotenkin jäi sitä tuijottaessani miettimään, että enpä aikoinaan koulussa osannut ajatella, että joskus päätyisin tänne!
Olisipa mahtava päästä seuraamaan livenä esitystä Epidauroksen teatterissa! Mielikuvitus alkaa heti laukkaamaan kun miettii minkälaisia kokemuksia entisaikojen asukit ovat teatterissa kokeneet :)
Kiitos Johanna! Kieltämättä hiukan harmittelin, ettemme olleet tuosta mahdollisuudesta ottaneet etukäteen selvää, mutta se olisikin sitten varmaan pitänyt selvittää jo hyvissä ajoin keväällä kun liput tulevat myyntiin.
Historiafriikkinä ahmin tällaiset postaukset. On hienoa, että antiikin kohteita (kuten teatteri) hyödynnetään nykyään ”uusiokäytössä”. Se herättää kiinnostusta historiaan raikkalla tavalla’
Kiitos Riitta! Tuo Epidaurus oli tosiaan vaikuttava kohde – ja vähän erilainen kuin lukuisat linnat / linnoitukset, joita matkoilla usein tulee koluttua.
Nämä on sitten käsittämättömän upeita paikkoja! Miten onkaan osattu tehdä tuollaisia rakennelmia akustiikkoineen kaikkineen??
Tuon kanavan olemassaolosta en tiennyt mitään ennen tuota Annan kirjoitusta.
Kiitos Teija! Kevyesti myös kanavista kiinnostuneina olin ollut kiinnostunut tuostakin. Seuraavana onkin sitten vuorossa marraskuussa toinen kerta Pananman kanavalla :-)
Kiitos linkkauksesta.
Aikaan moitin kuvanlaatua Facessa, mutta nythän nuo teistä otetut kuvat on tosi hyviä. Eli se oli Face, joka pakkas ne ihan soossiksi.
Kiitos Anna! Pienet tiedostot välitettynä Instagram-viestin kautta ja sieltä edelleen Facebookiin eivät tosiaan tuottaneet kovin näyttävää lopputulosta. Kierroksen jälkeen saimme kuvat suurempina tiedostoina ja suoraan netistä ladattavina :-)