Eläimiä Panamassa

Panama eläimistö feature

Panaman ykkösjuttu on tietysti Panaman kanava. Nyttemmin Panaman vanha kaupunkikin on siistiytynyt ja Unescon maailmanperintökohteena näkemisen arvoinen. Näitä osasin jo Panamassa odottaakin. Panaman eläimistö oli sen sijaan minulle pienoinen yllätys – en ollut mieltänyt Panamaa luontokohteeksi.

Pelikaaneja pengertiellä

Amador Causeway, kaupungin ja muutaman pienen saaren yhdistävä pengertie, on yksi Panama Cityn nähtävyyksistä. Kävimme ajelemassa sitä jo ensimmäisellä vierailullamme kaupungissa yli kymmenen vuotta sitten ja toistamiseen, tietysti, tälläkin kertaa. Tie oli leventynyt sitten viime näkymän, sillä osa maa-aineksesta uuden kanavan rakentamisen jäljiltä on käytetty tiehen. Palaan Panama Cityyn vielä myöhemmin, mutta pelikaanit ovat tietysti osa Panamankin eläimistöä, joten siis, pelikaaneja, joita pengertien laidalla oli paljon.

Pelikaaneja Panaman eläimistö Pelikaaneja Panaman eläimistö

Apinat ja krokotiili Gatun-järvellä

Panamassa asuimme paitsi Panama Cityssä myös pari yötä Gamboa Rainforest Resortissa ja Bocas del Toron saarilla.
Gamboasta teimme iltapäivällä veneretken Gatun-järvelle, joka on osa Panaman kanavaa. Veneretki olisi ollut ihan mielenkiintoinen jo kanavankin takia ja näimmekin useita laivoja siirtymässä kanavan Atlantin puoleisesta osasta Tyynenmeren puoleiseen osaan, mutta vielä kivampaa oli nähdä järven reunan saarilla apinoita.

Olimme liikkeellä n. 15 hengen avoveneellä, jolla pääsi lähelle saarten rantoja ja meillä oli onnea, sillä näimme kuulemma kaikki kolme täällä esiintyvää apinalajia, eli titiapinoita (Geoffroy’s tamarin), valkonaama-apinoita (Capuchin monkey) ja mölyapinoita (hämähäkkiapinalaji Alouatta). Onnistuimme jopa kuulemaan mölyapinan huutavan ja kieltämättä möly oli aikamoinen!

Uudella 12-200 mm -objektiivillani onnistuin myös vangitsemaan ainakin jonkinlaisen kuvan kaikista näistä apinalajeista.

Monkey Island Gatun Panama Panaman eläimistö

Monkey Island Gatun Panama
Titiapinat ovat kyllä apinoiksi aika oudon näköisiä

Monkey Island Gatun Panama Panaman eläimistö

Monkey Island Gatun Panama
Mölyävä apina – tarkennus ei ole ihan kohdallaan, mutta ehkä silti julkaisemisen arvoinen kuva!

Monkey Island Gatun Panama

Monkey Island Gatun Panaman eläimistö
Valkonaama- tai kapusiiniapina koko komeudessaan

Apinoiden lisäksi näimme rannalla yhden laiskan krokotiilin ja joitakin liskoja.

Krokotiili Panaman eläimistö

Lisko Panaman eläimistö

Gatun-järvi Panama
Retket Gatun-järvelle tehtiin tällaisilla veneillä

Kultajäniksiä hotellin kulmilla

Gamboa Rainforest Resortin välittömässä läheisyydessä on pienen kylän verran siirtomaa-aikaisia puisia rakennuksia, joista osa lienee nyttemmin tyhjillään, osa ehkä kesämökkityyppisessä käytössä, mutta alue on kuitenkin hiljaisen puoleinen, joten kun yhtenä iltapäivänä kävelimme alueella, niin näimme useammankin kultajäniksen (Väli-Amerikan agutin). Ihan veikeän näköisiä otuksia, joita näimme myöhemmin myös Costa Ricassa.

Kultajänis Panaman eläimistö

Gamboa siirtomaa-aikaisia rakennuksia
Enimmäkseen tyhjäntuntuisia siirtomaa-aikaisia rakennuksia Gamboassa

Laiskiaisia Bocas del Torossa

Panama Citystä ja Gamboasta jatkoimme matkaa (lentäen) Bocas del Toron saarille, jossa myös viivyimme pari yötä.
Itse Bocas de Toron kylään emme niinkään paneutuneet yhtä keskustassa nautittua illallista lukuunottamatta, mutta teimme pitkän päiväretkin lähivesille ja -saariin. Retken kohteista ehdottomasti paras oli Laiskiaissaari (Sloth Island). Siellä ne roikkuivat, puiden latvoissa, laiskoina, laiskiaiset! Emme olleet aikaisemmin nähneet laiskiaisina oikeasti missään, joten katselimme ja kuvasimme niitä todella innostuneesti. Kuten apinatkin, laiskiaiset oleilivat melko korkealla puissa, joten pitkä objektiivi oli täälläkin tarpeen. Tarpeen oli myös paikallisoppaamme, sillä laiskiaisten näkeminen puiden latvoissa vaati selvästikin harjaantuneen silmän.

Laiskiainen Panaman eläimistö Laiskiainen Panama Laiskiainen Panama

Myöhemmin näimme muutamia laiskiaisia myös Costa Ricassa, mutta enemmän ja paremmin näimme niitä Bocas del Torossa.

Delfiinejä

Samainen retkemme teki myös kierroksen delfiinien lahdelle (Dolphin Bay Preserve), jossa onnistuimme näkemään muutamia delfiinejä. Tätä kirjoittaessani joitakin faktoja tarkistaakseni etsin lisätietoa delfiineistä Bocas del Torossa luin myös muutamia juttuja, joissa todetaan retkiveneiden tällä alueella usein myös häiritsevän delfiinejä, mutta ainakin vene, jolla me teimme matkaa, pysytteli melko kaukana delfiineistä eikä aamulla lahdella ollut juurikaan muita veneitä. Ehkä tilanne tällä saralla on parantunut viime vuosina kuin asiasta on alettu keskustella?

Delfiinit Bocas del Toro Panaman eläimistö Delfiinit Bocas del Toro Panama

Meritähtiä

Viimeinen retkipäivän eläinkohde oli meritähtiranta (Starfish Beach). Myös päivän viimeisenä kohteena innostus ja jaksaminen oli ehkä jo vähän vähissä, joten se, että meritähtiä katsottiin vaan veneestä käsin ei haitannut. Kovin hienoja kuvia en niistä pinnan läpi osannut ottaa, mutta vielä vähemmän kuvia olisi tullut uimalla tai snorklaamalla, kun mukana ei ollut vedenalaiseen kuvaamiseen sopivaa kameraa. Adalmina’s Adventures -blogia kirjoittava Anna-Katri osallistui omalla matkallaan Bocas del Torossa ilmeisesti jokseenkin samanlaiselle retkelle kuin me ja hän taisi onnistua myös meritähtien kuvaamisessa hiukan paremmin,

Meritähti Bocas del Toro Panama

Uimassa Zapatillas-saarella

Samaisella Bocas del Toron retkellä pysähdyimme myös joksikin aikaa Zapatillas-saarella, jossa oli mahdollisuus uida ja/tai kävellä saaren sisäosiin luontopolkua pitkin. Uimiseen ranta soveltuikin ihan hyvin – aallot eivät olleet liian voimakkaita. Luontopolku tarjosi sademetsää, mutta satunnaisia pieniä perhosia lukuunottamatta emme nähneet siellä muita eläimiä.

Osa ryhmästämme kävi ennen lounasta veneellä snorklaamassa ulompana lahdella ja kertoivatkin nähneensä värikkäitä kaloja, mutta että muuten näkymät olivat värittömiä.

Zapadilla Bocas del Toro Panama Zapadilla Bocas del Toro Panama Zapadilla Bocas del Toro Panama Zapadilla Bocas del Toro Panama

Bocas del Torosta Costa Ricaan

Bocas del Toro mielletään ehkä ranta- ja surffikohteena, mutta meille se oli selvästikin luontokohde, etenkin laiskiaisten takia. Rantakohteena Bocas del Toroa ei voine pitää kovin luotettavana, sillä saarten sademäärä on suuri ja parin päivän vierailullakin saimme siitä osamme. Toki lämpimässä säässä sateestakin on vähemmän haittaa kuin kylmässä.

Bocas del Toro asettui kuitenkin kivasti reitillemme, sillä sieltä on lyhyt matka Costa Rican rajalle, jonne suuntasimmekin näiltä saarilta.
Matka Panama Citystä Bocas del Toron saarille on kuitenkin sen verran pitkä (yli 600 km), että lento on tuolle välille järkevin vaihtoehto.

Bocas del Torolta eteenpäin
Tällaisella veneellä palasimme Bocas del Torolta mantereelle ja jatkoimme edelleen matkaa Costa Rican rajalle

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Artikkelin avainsanoja
,

16 kommenttia

    • Kiitos Mikko! Tuo 12-200 mm on ihan kelpo objektiivi ainakin kohteissa, joissa päivänvaloa tapaa riittää. Mölyapina oli minulle ihan uusi tuttavuus, niin ulkonäön kuin äänen suhteen.

  • Ihania eläinkuvauksia ja kuvia! Hienot kuvat myös veden läpi meritähdistä👍 En ole ollut Panamassa, mutta naapurimaassa Costa Ricassa kävin ratsastusvaelluksella joitakin vuosia sitten. Apinat kirkuivat puissa sielläkin viidakkopolkua pitkin laukatessamme. Pitääpä lukea myös Costa Rica -postauksesi👍

    • Kiitos Riitta! Toistaiseksi olen Costa Ricasta julkaissut vasta kevyen yhteenvedon ja Facebook-kuvia, mutta tulossa on!

    • Tuo onkin todella laaja polttoväli, joka yhdistää erittäin laajan laajakuvaobjektiivin ja melko hyvän teleobjektiivin.

      Kerrotko tarkemmin tuon objektiivin ominaisuuksista? Canoniin ei käsittääkseni ainakaan ole vastaavaa.

      Onko sinulla muuten kokemusta kyseisen objektiivin säänkestävyydestä? Me käymme monenlaisissa luontokohteissa ja kamerat ovat aina koetuksella…

    • Kiitos Mikko! En ole kovin tekninen tyyppi, joten en taida osata kertoa paljoa enempää vaan – viittaan Olympuksen esitteeseen siis. Jossain taisi olla myös lause: “Vaikkei objektiivissa lue PRO, lupaa Olympus tälle objektiiville saman sää- ja pölysuojauksen kuin Pro-sarjan objektiiveilleen.” Keski-Amerikassa mukanani kulki vedenpitävä varustepussi, jonne tungin koko kameran objektiiveineen esimerkiksi nopeilla veneillä liikuttaessa (ei niillä kuitenkaan oikein kuvia voinut ottaa ja vesi saattoi roiskia).
      Olympuksella on PRO-sarjassa 12-100, mutta halusin tuon 200 asti (siis perinteisillä 400) menevän ja olen tosiaan ollut tyytyväinen.

    • Valloittavia eläinkohtaamisia <3 Noista lemppareitani ovat meritähdet, apinat ja delfiinit. Mukava kuulla, että delfiiniajelu tuntui jokseenkin hyvältä eettisestä näkökulmasta katsottuna.

      Panamassa ei ole vielä tullut käytyä, mutta kiinnostaisi etenkin tämän luonnon, merellisyyden ja rantojen takia.

    • Kiitos Emilia! Kyllä noita eettisyysasioita nykyisin taidetaan pohtia lähes kaikkialla maailmassa ja vähintäänkin vähitellen mennään parempaan suuntaan.

  • Olette kyllä nähneet pienessä ajassa valtavan määrän eläimiä! Laiskiaiset on ihan minun suosikkejani. Vaikka kyllä kaikki muutkin apinat kelpaa 🙂 Hyvä, että päätit julkaista kuvan mölyävästä apinasta. Hauska tilannekuva!

    • Kiitos Teija! Panama oli ensmmäisiä kohteita, jossa kuvasin uudella kameravarustuksella. Olisi tietysti ollut fiksua yrittää kuvailla sillä jo enemmän ennen reissua, mutta jotenkin se sitten jäin … yhtä Mustion reissua lukuunottamatta.

  • Oho, tuohan näyttäisi olevan varsinainen luontokohde ja eläinbongarin unelma! En ole itsekään oikein Panamaa sellaiseksi mieltänyt.
    Upeita kuvia ja varsinkin nuo meritähdet – ihania! Yksi omia suosikkejani tropiikin vedenalaisesta maailmasta.
    En ole vielä ehtinyt lukea kaikkia juttujasi Väli-Amerikan kierrokselta, mutta otan ne oikein huolelliseen tarkasteluun tulevana viikonloppuna kun omakin matka tuonne päin maailmaa uhkaavasti lähenee. Tosin Panamaan emme ehdi, mutta ainakin nuo samat Hondurasin kohteet ja Guatemalan Flores ja Tikal odottavat meitäkin.

    • Kiitos Jenni! Copanin ja Tikalin jutut ovat vielä jonossa, sillä ne vaativat vähän enemmän paneutumista kuin surffirannat – mutta eiköhän iso osa Keski-Amerikan reissumme jutuista kuitenkin valmistu ennen Gambiaan lähtöä tammikuussa loppiaisen jälkeen – tavoitteena ainakin, sillä mieluiten työstän aina edellisen reissun blogiinkin valmiiksi ennen seuraavaa.

  • Väli-Amerikka kiehtoo juurikin eläinten ja luonnon suhteen. Paljon mielenkiintoisia eläimiä olette nähneet. Nuo pelikaanit on varsin mukavaa seurattavaa, niiden kalastusta seuratessa aika menee kuin siivillä. Se oli Puerto Vallartassa lempiharrasrukseni, upeaa liitoa ja syöksyä vuoron perään.

    Monipuolinen eksoottinen eläimistö on aina iso plussa reissuilla!

    • Kiitos Rami! Noita pelikaanejakin näkyin useammassa paikassa ja niiden kuvaaminenkin oli aika helppoa, sillä tuntuivat, ainakin niillä rannoilla mitä niitä mm. Panamassa ja Costa Ricassa näimme, olevan ehkä jotenkin ihmisiin tottuneitakin.

  • Upeita kuvia olet ottanut, se ei ihan helppoa ole liikkuvista eläimistä. Erikoisten eläinten näkeminen on matkalla tosi mielenkiintoista. Nämä vaikuttaa olleen kohtuullisen lähelläkin. Myös luonto on tosi vehreää ja runsasta. Itselleni on jäänyt hyvin mieleen kolibrin näkeminen Kuubassa, olipa se kaunis!

    • Kiitos Anna! Tuohon “kohtuullisen lähellä” vaikuttaa tietysti osaltaan mukana matkassa ollut 200 milliin (isommien kameroiden objektiiveissä 400 mm vastaava) venyvä objektiivi 🙂
      Kolibrin kuvaaminen se vasta haastavaa onkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.