Tänään jätämme Panaman taaksemme. Matkamme jatkuu Bocas del Torosta, Karibian meren puolella olevilta saarilta, ensin veneellä mantereelle ja sieltä edelleen bussilla Costa Rican rajalle.
Olimme Panamassa edellisen kerran vuonna 2006, osana tuolloin erityisesti Galapagokselle suuntautunutta matkaamme. Silloinkin ehdimme nähdä kanavan, hiukan Panaman vanhaa kaupunkia ja käymään Gamboa Rainforest Resortissakin, jonne tällä kertaa majoituimmekin kahdeksi yöksi. Mutta Panama näyttäytyi meille myös uutena: vanhan kanavan rinnalle oli rakennettu toinen, leveämpi, joten näkymä Mirafloresin suluilla oli hiuka erilainen kuin ennen. Vanha kaupunki oli siistiytynyt ja tällä kertaa asuimmekin ihan sen sydämessä, katedraaliaukion laidalla.
Tutustuminen Empera Queran intiaaniyhteisöön oli uusi kokemus, samoin veneretki Gatun-järvelle. Bocas del Toron saarillakin ehdimme nähdä hiukan surffikylän elämää ja sitä enemmän alueen luontoa.
Tässä tuoreeltaan linkit päivittäisiin kuvakertomuksiimme Panamasta – vaikket itse käyttäisikää Facebookia, niin voit silti katsoa kuviamme kuvalinkeistä.
Panaman kanava
Onnistuimme vierailemaan kanavalla siten, että niin vanhasta kuin uudesta kanavasta meni laiva ja etenkin uudessa kanavassa suluilta katsoen hiukan korkeammalla menevä iso laiva näytti siltä kuin se kulkisi keskellä metsää!
Möly- ja muita apinoita
Gatun-järven retkemme apinasaarta kiertänyt osuus onnistui hienosti sikäli, että näimme kaikki kolme sillä oleilevat apinat. Mölyapinan huuto oli todella äänekästä!
Embera Queran intiaanit
Matka intiaaniyhteisöön oli pitkä, ensin Gamboasta tunnin verran bussilla sen jälkeen parikymmentä minuuttia kanootilla, mutta sittenpähän kylä olikin jotain ihan muuta, kuin satunnainen kylä moottoritien varressa.
Värikäs Bocas del Toro
Bocas del Toroon siirrymme lentäen ja pienessä koneessa matkatavaroiden paino oli rajoitettu 14 kiloon per matkustaja. Oppaamme sai puhuttua, että 10 laukkumme painot laskettiin yhteen ja näin pääsimme kaikki lisämaksutta 138 kilon yhteispainolla! Mainittakoon nyt kuitenkin tässä, että kummankaan meidän laukku ei painanut edes tuota 14 kiloa :-)
Laiskiaisia!
Bocas del Torosta teimme pitkän veneretken useampaan kohteeseen. Laiskiaiset olivat kyllä päivän kohokohta, vaikka näimmekin myös delfiinejä ja kävimme uimassa ja pienellä sademetsäkävelyllä.
Muita juttuja Panamasta
Blogissamme on muutama juttu Panamasta jo vuoden 2006 matkastamme (katso jutun lopussa kohta Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä), mutta tässä muutama matkabloggaajakolleegamme tuoreempi juttu maasta uusia Panama-juttujamme odotellessasi …
Travellover-blogin Annika risteili kanavan läpi vuonna 2014:
Korkkarit rinkassa blogin Eveliina pysähtyi Panama Cityssä matkalla Kuubaan
Adalmina’s Adventures -blogin Anna-Katri kiersi Bocas del Toron saaristoa ilmeisen samaa reittiä kuin mekin delfiinien, laiskiaisten ja meritähtien perässä.
Kiitos linkityksestä Pirkko! :) Hassua ajatella, ettemme ole vielä koskaan tavanneet, mutta olemme maailmalla seisoskelleet monissa samoissa kohteissa – niinkuin esimerkiksi tuon Panama-kyltin edessä. Haha. Ihanaa joulunodotusta teille!
Kiitos Eveliina! Joulu onkin jo kumman ovella näillä kulmilla. Kirjoitan tätä hotellin aulassa Arenalissa, Costa Ricassa ja vieressä vilkkuvat niin joulukuusen kuin -seimen valot!
Ompahan ollut taas melkoisen mielenkiintoinen matka teillä! Mölyapinat ja Panaman kanava herätti itsellä isoimman kiinnostuksen, mutta toisaalta sitten postauksen isoin lisäarvo tuli näistä iselle tuntemattomista paikoista kuten Bocas del Toro.
Täytyy nostaa sinulle hattua, kuinka ahkera kirjoittaja olet reissussa. Itse kotiudun viikon reissulta perjantaina, enkä avannut mukana ollutta kannettavaa kertaakaan. Kolmas reissu jo putkeen, seuraavalle reissulle en ota mukaan ollenkaan. Järkkärikamerankin kantaminen alkaa olla jo sellaista, että pitää tosissaan miettiä mille reissulle otan sen mukaan – kännykkäkamerat on kyllä kehittynyt huimasti. Toisaalta sitten juuri naputtelemaani postausta tehdessä kävi pari kertaa mielessä, että olisi voinut olla järkkäri enemmän käytöllä kännykkään nähden, näin off-topic :-D
Kiitos Rami! Pohdimme tosiaan hetken, että josko olisimme liittyneet matkaan vasta Costa Ricassa, kun olimme jo kerran Panamassa käyneet, mutta ohjelmassa oli sen verran meillekin uusia juttuja, että päätimme aloittaa Panamasta, eikä tosiaan yhtään tuntunut ”turhalta”.
Meidän reissutahdilla on ”vähän pakko” yrittää käydä läpi vaikka valokuvat reissussa mieluiten päivittäin, sillä muuten backlogia kertyisi niin paljon kuukauden reissulta, ettei siitä selviäisi seuraavaan reissuun mennessä – ja sitä paitsi minusta on kivointa hahmotella edes juttuja tuoreeltaan. Palaaminen vanhaan reissuun parin kuukauden tai puolen vuoden jälkeen ei ole yhtään minun juttuni – mieluiten silloin jo käytän ajan uusien reissujen miettimiseen.
Uusin vähän tätä reissua varten kameravarustusta ja olen ollut toistaiseksi ainakin tosi tyytyväinen tähän viimeisimpään kokoonpanoon! Itse tykkään kuvata kameralla, mutta Lasse kuvaa melkein mieluiten kännykällä ja sillä sitten monipuolisemmin, kuvia ja lyhyitä videoita Instagram-stooreihin.
Mielenkiintoinen reissu teillä on taas meneillään. Panama ja Väli-Amerikka muutenkin on minulla käymätöntä seutua, mutta kiinnostaisi kyllä kovasti. Jos sinne päin joskus eksyy, niin Panaman kanava täytyy ehdottomasti nähdä.
Kiitos Merja! Tarkennus tuleviin matkasuunnitelmiisi: Väli-Amerikka koostuu Meksikosta, Karibiasta ja Keski-Amerikasta, joten matkallasi Panamaan, jos et samalla muualla käy, pääset tutustumaan vaan Keski-Amerikkaan :-) :-) :-)
Bocas del Toro kuuluu minunkin suosikkeihini. Kuljettiin veneellä pienillä paratiisisaarilla joilla runsaasti ihailtavaa maalla ja meressä. Ja hei, sademetsässä kuuluukin sataa, sade tekee luonnosta mitä se sademetsässä on – rehevän, kuurot ovat kuitenkin lyhyitä.
Kiitos Terhi! Tottahan tuokin, että sademetsässä pitääkin sataa, mutta hyvällä tuurilla marraskuussa jo vähemmän.
Toi pahvipoliisi on hieno :D
Mä en ole ollut tuolla suunnalla kuin Meksikossa, Belizessä ja Guatemalassa. Panamassa olen ollut lentokentällä tuntikausia, mutta en mä oikein tiedä, voiko sitä laskea maassa käynniksi. No joka tapauksessa tuli vaan mieleen noista artikkelikuvan hatuista, että ostin sieltä ”panamahatun”. Tosin sitä ei voi kääriä rullalle, joten ei se oikeasti aito ole… Nyt koko hattu on jo aika kärsinytkin. Pitäisi siis lähteä ostamaan uusi!
Kiitos Anna! Säännöt voi kait valita vaikka itse, jos ei nyt ihan maailmanennätyksiä tavoittele, mutta useimmat järjestelmät eivät ihan taida lentokenttiä kelpuuttaa. Panamahatun olisi tosiaan tuolta voinut vaikka ostaa, sillä edellinen ”kopio” alkaa jo olla vähän ränsistynyt, näin tämän matkan loppupuolella. Panamassa se oli vielä ihan ok ??