Keski-Amerikan kiertomatkallamme oli monenlaisia kohteita: isoja ja pieniä kaupunkeja, luontoa ja historiaa. San Juan del Surin pienessä rantakaupungissa oli jotain samaa kuin Costa Rican Puerto Viejossa. Täällä lahden poukama Tyynemeren rannalla oli kuitenkin rauhallinen, ei siis mikään surffiranta, mutta sen sijaan hyvinkin uimakelpoinen ranta.
Saavuimme kaupunkiin Costa Rican rajalta lauantai-iltana, suuntasimme rantaravintolaan illalliselle ja ihailemaan auringonlaskua ja nauttimaan ajatuksesta, että seuraava päivä, sunnuntai, olisi tällä kiertomatkallakin vapaapäivä.
Nicaraguan turvallisuustilanne uteloitti meitä hiukan edelleen. Tämän samaisen kiertomatkan edellisen syksyn toteutuksessa Nicaragua oli jätetty pois ja osa tälle alueelle kiertomatkoja järjestävistä matkatoimistoista jättävät maan edelleen väliin. Nicaraguassa asuva oppaamme, maassa pitkään asunut suomalainen, on kuitenkin sitä mieltä, että tilanne maassa on taas rauhallinen. Aivan erityisesti tilanne tässä pienessä San Juan del Surin kaupungissa on aina ollut rauhallinen, myös viime vuonna. Ei siis syytä huoleen. Myöhemmin matkallamme poikkesimme myös Managuassa, Nicaraguan pääkaupungissa ja Leonissa, maan entisessä pääkaupungissa, emmekä missään kokeneet mitään pelottavaa, vain ystävällisiä ihmisiä.
Hotel Victoriano ja Mark Twain
San Juan del Surissa asuimme rannalla Hotel Victorianossa. Hotelli on alunperin ollut Nicaraguan diktaattori Anastasio Somoza Debaylen lesken koti, joka sittemmin on remontoitu 21 huonetta käsittäväksi pieneksi hotelliksi.
Yksi sviiteistä on nimetty Mark Twainin mukaan, joka saapui San Juan del Suriin 1886 kehuen näkymiä ”bright green hills never looked so welcome, so enchanting, so altogether lovely.” Mark Twainin aikoihin San Franciscosta oli turvallisempaa matkustaa New Yorkin Nicaraguan kautta kuin Yhdysvaltojen poikki! San Franciscosta laivalla San Juan del Suriin ja sieltä edelleen Nicaragua-järvelle, sen yli ja Karibianmerelle ja lopulta Mississippiä ylös pohjoiseen.
Hotellin huoneet olivat pieniä ja äänieristys jätti toivomisen varaa, mutta terassilla tarjoilluista aamiaisista sai paljon anteeksi – ei mitään levottomia ja pahimmillaan sotkuisia aamiaisbuffeita täällä! Nautimme hotellin terassille yhden illallisenkin ja kun alkuillasta oli vielä hyvin tilaa, haimme tietokoneen huoneestamme (jossa ei ollut oikein työtilaa) ja siirsimme päivän valokuvia hiljaisessa illassa, aaltojen lipattaessa taustalla. Kotoisan rento päätös vapaapäivälle siis!
Eskimo-jäätelöä nicaragualaisella rannalla
Sunnuntai-aamuna kävelimme San Juan del Surin rannan päästä päähän, hitaasti, pysähdellen matkamuistomyymälöiden ja kadun varren ”taidenäyttelyiden” kohdalle. Erityismaininnan ansaitsee Eskimo-jäätelöbaari, johon oli pakko pysähtyä nauttimaan smoothiet. Suomalaiset tekivät kuulemma kehitysyhteistyötä Nicaraguan kanssa jo vuosikymmeniä sitten. Sen jäljiltä kaikissa nicaragualaisissa kaupungeissa on edelleen yksi tai useampi Eskimo-jäätelöbaari ja lisäksi Eskimo-jäätelöä myydään useimmissa ruokakaupoissa.
Kristus katsoo lahdelle
Lahden toisessa päässä 25 metriä korkea Kristus-patsas (Cristo de la Misericordia) katsoo lahdelle. Väittävät sitä yhdeksi maailman korkeimmista Kristus-patsaista. Ylös mäelle ja patsaalle voi kävelläkin, mutta helteisessä säässä jätimme reippailun vähemmälle ja päätimme työllistää paikallisen taksin. Ne noin 100 viimeistä porrasta, jotka joka tapauksessa on noustava itse patsaalle, riittivät meille. Kävellen tai autolla, miten vaan, patsaalla kannattaa kuitenkin vierailla, sen verran hienot näkymät mäeltä on niin San Juan del Surin kaupunkiin kuin mäen toisellekin puolelle.
Karkkisade pinjatasta
Sunnuntai-iltapäivä tarjosi myös näkymiä paikalliseen elämänmenoon. Poikkesimme katolisen kirkon edustalla, kylän keskusaukiolla, ja päädyimme keskelle lastenjuhlia. Aukion puuhun oli narulla vedetty iso pinjata, jota yksi aikuisista laski ja nosti tarvittaessa keskelle lapsijoukkoa, jotka yrittivät saada pinjatan rikki. Aina kun tilanne meni liian kaaottiseksi, pinjata nousi korkeuksiin ja vasta kun lapset ryhmittyivät uudelleen ympyrän muotoon ja päättivät kuka seuraavaksi saa kepin, jolla lyödä sitä, se laskeutui alas. Pinjatan lopulta luovuttaessa ja makeisten ryöpytessä maahan, olimme melkein itsekin ryntäämässä niiden perään, sen verran mukaansatempaava näytös oli!
San Juan del Surista matkamme jatkui Ometepe-järvelle ja edelleen Granadan kauniin värikkääseen kaupunkiin, mutta niistä lisää toisessa jutussa.
Miten paljon tällaisissa matkatoimistojen kautta otetuissa kiertomatkoissa on joustavuutta, jos turvallisuustilanne muuttuu? Mitä jos esimerkiksi Nicaraguan tilanne olisi muuttunut huonommaksi?
Kiitos Mikko! Itselläni on luja luottamus tässä tapauksessa Aventuraan. Ensinnäkin pyrkivät ennakoimaan tilannetta – esimerkiksi viime syksynä poistivat Keski-Amerikan kierrokseltaan (tekevät tätä joka syksy) Nicaraguan ja lensivät sen yli – toiseksi heillä olisi kriisitilanteessa toimiston verran ihmisiä organisoimassa vaihtoehtoisia poistumisreittejä: tien päältä kun se etenkin jos tilanne maassa on sekava, voi olla haasteellista, tyyliin, että jos lentosi on peruutettu, älä jonota lentokentällä tiskille vaan soita asiakaspalveluun, jossa on enemmän resursseja.