Tikalin mayaraunioilla Guatemalassa

Kuvailin Copanin mayaraunioita Hondurasissa näin: ”Copanin rauniot ovat turistille inhimillinen kohde. Alue ei ole kovin laaja, eikä kiivettävää juuri ole”. Tikal onkin sitten kohteena ihan erilainen. Alue on laaja, välimatkat temppeliltä toiselle ovat jos ei nyt pitkiä, niin ainakin pitempiä kuin Copanissa ja Chichen Itzalla Meksikossa ja kiipeäminen korkeille kapeiden pyramidien muotoisille temppeleille tarkoittaa aika montaa porrasta ylös ja alas.

Tikalin päivän päätteeksi puhelimeni sovellus kertoi meidän ottaneen n. 18 000 askelmaa, matkaa oli kertynyt n. 14 kilometriä ja portaita oli kiivetty 34 kerrosväliä. Näissä luvuissa on kyllä mukana muutama askel liittyen aamulentoon Guatemala Citystä Floresin kaupunkiin ja iltakävely Floresissa, mutta väittäisin, että tuosta 14 kilometristä lähes 9 kilometriä kertyi pelkästään Tikalissa.

Tulimme siis Floresiin lentäen Guatemala Citystä, vaikka muuten olimme taittaneet matkaa bussilla aina Panaman Bocas del Torosta alkaen. Maitse matka Antiguasta Tikaliin on yli 550 kilometriä, joten lensimme tästä välistä osan. Floresin pienestä kaupungistakin on vielä matkaa Tikaliin runsaat 50 kilometriä.

Tikal – suurin mayakaupunki

Siinä missä Copanin – ja Chichen Itzan – mayaraunioista saa melko nopeasti yleiskäsityksen heti alueelle saavuttuaan, niin Tikal aukeaa temppeli temppeliltä ja alueen laajuus vasta ylhäältä temppeleistä.

Alue on laaja ja tutustumisretkelle kannattaa varautua joko oppaalla tai kunnon kartalla, jos ei halua eksyä sademetsään. Turistejakaan ei alueella ole niin paljoa, että oikea reitti välttämättä löytyisi vaan muita seuraamalla.

Tikal onkin suurin maya-kulttuurin muinaisista kaupungeista. Unescon maailmanperintökohde siitä tuli vuonna 1979. Alue on, kuten Copankin, pääosin vuosilta 200 – 850. Vanhimmat suurista rakennelmista ovat 300-luvulta.
Jos haluat hahmottaa aluetta ja sen temppeleitä, niin voit yrittää tehdä sitä tämän kartan avulla.

Alueen suurimmat temppelit tunnetaan numeroilla, temppeli I, II, III, IV ja V, nämä nyt ainakin. Näiden lisäksi alueella on runsaasti pienempiä rakennelmia. Tikalin keskusaukio on temppeleiden I ja II välillä ja sen pohjoisreuna tunnetaan nimellä Acrópolis Norte.

Temppelit I, II ja III

Ihan ensimmäisille temppeleille reitillämme emme nousseet, ensimmäinen ei ollut, mielestämme, riittävän iso, että olisi ollut kiipeämisen arvoinen ja toiselle, temppeli I:lle, eli Templo del Gran Jaguarille, ei saanut kiivetä. Mutta kunhan olimme nousseet ensimmäiselle isolle temppelille, jonka ”näköalatasanteelle” sai nousta, eli temppeli II:lle, ymmärsimme Tikalin alueen vaikuttavuuden. Temppeli II:lle kannattaa kiivetä myös sieltä temppeli I:lle ja keskusaukiolle avautuvan näköalan takia.

Temppeli III:lle ei voi kiivetä, mutta kuka sitä nyt jaksaisikaan kiivetä kaikille temppeleille. Sen sijaan metsä sen ympäristössä tarjosi kivoja luontoelämyksiä mölyapinoiden ja koattien muodossa.

Temppelit IV ja V

Temppelille IV oli hiukan matkaa, mutta oikeastaan oli hyvä, että sademetsän siimeksessä oli hetki aikaa sulatella kaikkea jo näkemäänsä. Temppeli IV tarjoaa ehkä alueen parhaat näkymät ja sillekin pääsee kiipeämään temppelin sivusta kulkevia puuportaita pitkin turvallisesti. Ylhäältä aukeaa näköala puiden latvojen yli korkealla sademetsän yläpuolella nouseviin temppeleihin I, II ja III.

Oppaamme psyykkasivat meitä tässä vaiheessa vähän kuin aerobic-ohjaajat muinoin. Olimme jo nousseet aika monta porrasta temppeleille II ja nyt temppelille IV ja muistelin heidän sanoneen, että kiipeämme kahdelle isommalle temppelille. Mutta niin vaan kahden jälkeen ”löytyi” vielä kolmaskin, Temppeli V, jonne ”on ihan pakko kiivetä” vaikka sinne vievät portaat olivatkin alueen pisimmät. Jaksaa, jaksaa … Mutta tätäkään näköalaa ei kuulemmaa voi jättää väliin – ja samaa mieltä olin itsekin kiivettyäni vielä V:llekin!

Tikalin huikein näkymä: Temppeli IV:ta Temppeleille I, II ja III

Nyttemmin kaikille Tikalin korkeimmille temppeleille on rakennettu puiset, tavalliset portaat, joita on helppo kiivetä, vaikka niitä onkin paljon, tyypillisesti ainakin sata askelmaa ylöspäin. Aikaisemmin ilmeisesti temppeleille kiivettiin ainakin osittain rakennelmien omia kiviportaita, korkeita askelmia, ilman kaiteita, mutta nyttemmin siis näin.

Sademetsäluontoa

Tikalin alueen lukuisista temppeleistä vasta osa on kaivettu esiin. Esimerkiksi jonkun kasvillisuuden alta esiin kaivetun temppelin vieressä saattaa olla suunnilleen saman kokoinen kumpu, jonka alla arkeologit tietävät olevan samanlainen kuin esille kaivettu temppeli, joten sen tutkimiseen ei ihan hetimmiten kannata uhrata varoja.

Pitkähkön sademetsäkävelymme aikana näimme jonkin verran alueen luontoa, joitakin lintuja ja apinoita, tyypillisesti korkealla puiden latvoissa. Muutaman temppelin äären taukopaikoilla oli koatteja koettamassa onneaan turistien jäljiltä jääneen ruuan suhteen.

Päätimme kierroksemme syömällä lounaan alueella sijaitsevassa ravintolassa, kuten ainakin useimmat isommissa tai pienemmissä ryhmässä aluetta kiertäneet – päivähän muodostuu alueen laajuuden takia pitkä ja matka takaisin Floresiin kestää kuitenkin sen tunnin, sekin.

Tikal oli jo monta vuotta ollut ToTravel -listallani kohde, jonka halusin jossain vaiheessa nähdä. Se päätyi sinne aikanaan Maailmanmatkaajaystäväni Merjan kuvatessa sitä sellaisella innolla, että ymmärsin, että Tikalissa on jotain aivan erityistä. Ja niinhän siinä olikin!

Yö pienellä saarella Floresin kaupungissa

Floresissa viivyimme vain yhden illan ja yön, joten se toimi osaltamme vaan ”pakollisena” yöpymispaikkana Tikalin retkipäivän jälkeen. Hotellimme, La Casone de la Isla, sijaitsi pienellä saarella, jonka ympäri olisi varmasti kävellyt alle tunnissa, mutta pitkän päivän jälkeen tyydyimme nauttimaan auringonlaskusta – ja happy hourista – hotellin terassilla. Sen verran mitä lähikortteleita näimme, niin Flores, ainakin tällä pienellä saarella, vaikutti värikkäältä, hiukan pitemmänkin tutkimisen arvoiselta paikalta, mutta tällä kertaa näin.