Tikalin mayaraunioilla Guatemalassa

Tikal feature

Kuvailin Copanin mayaraunioita Hondurasissa näin: “Copanin rauniot ovat turistille inhimillinen kohde. Alue ei ole kovin laaja, eikä kiivettävää juuri ole”. Tikal onkin sitten kohteena ihan erilainen. Alue on laaja, välimatkat temppeliltä toiselle ovat jos ei nyt pitkiä, niin ainakin pitempiä kuin Copanissa ja Chichen Itzalla Meksikossa ja kiipeäminen korkeille kapeiden pyramidien muotoisille temppeleille tarkoittaa aika montaa porrasta ylös ja alas.

Tikalin päivän päätteeksi puhelimeni sovellus kertoi meidän ottaneen n. 18 000 askelmaa, matkaa oli kertynyt n. 14 kilometriä ja portaita oli kiivetty 34 kerrosväliä. Näissä luvuissa on kyllä mukana muutama askel liittyen aamulentoon Guatemala Citystä Floresin kaupunkiin ja iltakävely Floresissa, mutta väittäisin, että tuosta 14 kilometristä lähes 9 kilometriä kertyi pelkästään Tikalissa.

Tulimme siis Floresiin lentäen Guatemala Citystä, vaikka muuten olimme taittaneet matkaa bussilla aina Panaman Bocas del Torosta alkaen. Maitse matka Antiguasta Tikaliin on yli 550 kilometriä, joten lensimme tästä välistä osan. Floresin pienestä kaupungistakin on vielä matkaa Tikaliin runsaat 50 kilometriä.

Tikal – suurin mayakaupunki

Siinä missä Copanin – ja Chichen Itzan – mayaraunioista saa melko nopeasti yleiskäsityksen heti alueelle saavuttuaan, niin Tikal aukeaa temppeli temppeliltä ja alueen laajuus vasta ylhäältä temppeleistä.

Alue on laaja ja tutustumisretkelle kannattaa varautua joko oppaalla tai kunnon kartalla, jos ei halua eksyä sademetsään. Turistejakaan ei alueella ole niin paljoa, että oikea reitti välttämättä löytyisi vaan muita seuraamalla.

Tikal onkin suurin maya-kulttuurin muinaisista kaupungeista. Unescon maailmanperintökohde siitä tuli vuonna 1979. Alue on, kuten Copankin, pääosin vuosilta 200 – 850. Vanhimmat suurista rakennelmista ovat 300-luvulta.
Jos haluat hahmottaa aluetta ja sen temppeleitä, niin voit yrittää tehdä sitä tämän kartan avulla.

Alueen suurimmat temppelit tunnetaan numeroilla, temppeli I, II, III, IV ja V, nämä nyt ainakin. Näiden lisäksi alueella on runsaasti pienempiä rakennelmia. Tikalin keskusaukio on temppeleiden I ja II välillä ja sen pohjoisreuna tunnetaan nimellä Acrópolis Norte.

Temppelit I, II ja III

Ihan ensimmäisille temppeleille reitillämme emme nousseet, ensimmäinen ei ollut, mielestämme, riittävän iso, että olisi ollut kiipeämisen arvoinen ja toiselle, temppeli I:lle, eli Templo del Gran Jaguarille, ei saanut kiivetä. Mutta kunhan olimme nousseet ensimmäiselle isolle temppelille, jonka “näköalatasanteelle” sai nousta, eli temppeli II:lle, ymmärsimme Tikalin alueen vaikuttavuuden. Temppeli II:lle kannattaa kiivetä myös sieltä temppeli I:lle ja keskusaukiolle avautuvan näköalan takia.

Tikal Complex Q Tikalin mayaraunioilla

Tikal Complex Q
Tikal Complex Q:n temppeleitä, ensimmäinen on kaivettu esiin, toinen, samanlainen on kasvillisuuden peitossa
Pallokenttä Guatemala Tikalin mayaraunioilla
Pok-ta-pok -pallokenttä Tikalissa – vastaava on myös Copanissa ja Chichen Itzalla
Temple I Tikalin mayaraunioilla
Mittakaavaa Temppeli I:lle
Temple I Tikal
Tikalin kohdalla 12+1 kokoinen ryhmämme Temppeli I:n edustalla
Temple II Tikalin mayaraunioilla
Tässä vaiheessa vielä ylienerginen turisti Temppeli II:lle johtavilla portailla

Temple II Tikal

Temple II Tikal
Tikalin temppeleissäkin on reliefejä, kuten Copanissa
Great Plaza Tikalin mayaraunioilla
Keskusaukio, Temppeli II ja pohjoinen Akropolis (vasemmalla)

Temppeli III:lle ei voi kiivetä, mutta kuka sitä nyt jaksaisikaan kiivetä kaikille temppeleille. Sen sijaan metsä sen ympäristössä tarjosi kivoja luontoelämyksiä mölyapinoiden ja koattien muodossa.

Temppeli III Tikalin mayaraunioilla

Mölyapinoita Tikalin mayaraunioilla
Mölyapinoita Temppeli III:a ympäröivässä metsässä

Temppelit IV ja V

Temppelille IV oli hiukan matkaa, mutta oikeastaan oli hyvä, että sademetsän siimeksessä oli hetki aikaa sulatella kaikkea jo näkemäänsä. Temppeli IV tarjoaa ehkä alueen parhaat näkymät ja sillekin pääsee kiipeämään temppelin sivusta kulkevia puuportaita pitkin turvallisesti. Ylhäältä aukeaa näköala puiden latvojen yli korkealla sademetsän yläpuolella nouseviin temppeleihin I, II ja III.

Oppaamme psyykkasivat meitä tässä vaiheessa vähän kuin aerobic-ohjaajat muinoin. Olimme jo nousseet aika monta porrasta temppeleille II ja nyt temppelille IV ja muistelin heidän sanoneen, että kiipeämme kahdelle isommalle temppelille. Mutta niin vaan kahden jälkeen “löytyi” vielä kolmaskin, Temppeli V, jonne “on ihan pakko kiivetä” vaikka sinne vievät portaat olivatkin alueen pisimmät. Jaksaa, jaksaa … Mutta tätäkään näköalaa ei kuulemmaa voi jättää väliin – ja samaa mieltä olin itsekin kiivettyäni vielä V:llekin!

 

Näkymä Temppeli IV:lta

Tikalin huikein näkymä: Temppeli IV:ta Temppeleille I, II ja III

Temppeli IV Tikalin mayaraunioilla
Todiste: kiipesin Temppeli IV:llekin!
Temple IV Tikal
Näkymä Temppeli V:lta Temppeli IV:lle
Temple V Tikalin mayaraunioilla
Reipas turisti viidennen temppelin katolla
Portaat Tikal
Temppeli V:n portaat
Hikisiä mutta onnellisia Guatemala
Päivän urheilusuoritus takana! Huomaa kätevät mikrokuituhikipyyhkeet

Nyttemmin kaikille Tikalin korkeimmille temppeleille on rakennettu puiset, tavalliset portaat, joita on helppo kiivetä, vaikka niitä onkin paljon, tyypillisesti ainakin sata askelmaa ylöspäin. Aikaisemmin ilmeisesti temppeleille kiivettiin ainakin osittain rakennelmien omia kiviportaita, korkeita askelmia, ilman kaiteita, mutta nyttemmin siis näin.

Sademetsäluontoa

Tikalin alueen lukuisista temppeleistä vasta osa on kaivettu esiin. Esimerkiksi jonkun kasvillisuuden alta esiin kaivetun temppelin vieressä saattaa olla suunnilleen saman kokoinen kumpu, jonka alla arkeologit tietävät olevan samanlainen kuin esille kaivettu temppeli, joten sen tutkimiseen ei ihan hetimmiten kannata uhrata varoja.

Pitkähkön sademetsäkävelymme aikana näimme jonkin verran alueen luontoa, joitakin lintuja ja apinoita, tyypillisesti korkealla puiden latvoissa. Muutaman temppelin äären taukopaikoilla oli koatteja koettamassa onneaan turistien jäljiltä jääneen ruuan suhteen.

Päätimme kierroksemme syömällä lounaan alueella sijaitsevassa ravintolassa, kuten ainakin useimmat isommissa tai pienemmissä ryhmässä aluetta kiertäneet – päivähän muodostuu alueen laajuuden takia pitkä ja matka takaisin Floresiin kestää kuitenkin sen tunnin, sekin.

TikalTikal

Koatteja
Kas, koattihan se siinä

Lintuja GuatemalaLintuja Guatemala

 

Krokotiili Tikal
Krokotiiliallas oli ruohottunut umpeen ja krokotiili oli lähtenyt … jonnekin

Matkamuistomagneetti

Tikal oli jo monta vuotta ollut ToTravel -listallani kohde, jonka halusin jossain vaiheessa nähdä. Se päätyi sinne aikanaan Maailmanmatkaajaystäväni Merjan kuvatessa sitä sellaisella innolla, että ymmärsin, että Tikalissa on jotain aivan erityistä. Ja niinhän siinä olikin!

Yö pienellä saarella Floresin kaupungissa

Floresissa viivyimme vain yhden illan ja yön, joten se toimi osaltamme vaan “pakollisena” yöpymispaikkana Tikalin retkipäivän jälkeen. Hotellimme, La Casone de la Isla, sijaitsi pienellä saarella, jonka ympäri olisi varmasti kävellyt alle tunnissa, mutta pitkän päivän jälkeen tyydyimme nauttimaan auringonlaskusta – ja happy hourista – hotellin terassilla. Sen verran mitä lähikortteleita näimme, niin Flores, ainakin tällä pienellä saarella, vaikutti värikkäältä, hiukan pitemmänkin tutkimisen arvoiselta paikalta, mutta tällä kertaa näin.

Flores Guatemala
Terassimme La Casone de la Isla -hotellissa Floresin saarella

Flores Guatemala Flores Guatemala

6 kommenttia

  • Wow! onpas huikean hienon näköistä. Tuli hieman mieleen Myanmarin Baganin temppelialue – sielläkin sai kiipeillä ylös ja alas, mutta nykyään sitäkin on rajoitettu. Hyvä että Tikalissa on rakennettu puusta portaita – ovat turvallisempia ja estetään alkuperäisten kivien kuluminen.
    Tuollaisen kiipeilyn jälkeen ilta terassilta kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta..

    Juuri viikonloppuna katselin muistaakseni National Geography kanavalta useita jaksoja Mayo temppelien etsinnästä Guatemalasta.

    • Kiitos Jani! Runsas vuosi sitten Baganissakin temppeleille kiipeäminen oli jo kielletty, mutta tietysti monet minä-minä-selfie-nuoret tekivät sitä silti.
      Itse tosiaan arvostin noita puuportaita, alkuperäisten kivisten askelmien porraskorkeus on aika suuri, ne ovat nyttemmin jo epätasaisia, eikä kaiteita tietenkään ole. Copanissa kiivettiin jokunen temppeli ja etenkin alas piti tulla tosi varovasti, sillä kesken kiertomatkan ei olisi kiva loukata itseään vähänkään.

  • Vau! Aivan uskomattomat maisemat! Temppeleiden mittakaava näyttää ihan käsittämättömältä.
    Tikaliin täytyy ehdottomasti joskus päästä! Kiitokset tästä uudesta Bucket List -kohteesta 🙂

    • Kiitos kommentista! Meni sitten eteenpäin tuo kapula Tikalista. Itse innostuin siihen maailmanmatkaajaystäväni ylistyksestä jo vuosien takaa.

  • Upea kirjoitus! Mayat ovat kiinnostaneet minua ihan pikkutytöstä. Meillä oli kotona värikäs kuvakirja mayakulttuurin aarteista ja temppeleistä, jota luin aina lapsena. Edelleen haave matkustaa tänne on “bucket” -listalla mutta kyllä on mahtavan näköistä. Alueen laajuus on
    myös aika käsittämätöntä.

    En tiedä miten moneen temppeliin olisi itse jaksanut kiivetä mutta ainakin pariin 🙂 Toki
    varmaan kuumus verotti hapottavien lihaksien lisäksi. Nuo mikrokuitupyyhkeet on
    huippujutut! Ja varmasti tuli tarpeeseen.

    Luonto näyttää todella vehreältä ja eläinkuvanne mahtavia. Koatista tuli jos ikuisuus sitten
    Avara luonto -ohjelmassa yksi jakso. Nenäkarhu on minusta hauskan näköinen otus vaikka
    Muistan, että se oli myös taitava uimari.

    • Kiitos Marjo! Mukavaa, jos onnistuimme tarjoamaan mieluisan nojatuolimatkan. Koateista taidatkin luonto-ohjelmien myötä tietää enemmän kuin me!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.