Keski-Amerikan kiertomatkamme käsitti kaikki alueen valtiot, myös Hondurasin. Hondurasia tosin vain Copanin verran, siinä missä kaikissa muissa ainakin poikkesimme myös pääkaupungeissa, Panama Cityssä, San Juanissa, Managuassa ja El Salvadorissa. Tegucigalpa, Hondurasin pääkaupunki, taitaa edelleen olla turistille hiukan turhankin vaarallinen paikka, näin ainakin Hondurasin matkustustiedotteen mukaan.
Mutta Copanin maya-raunioilla ja läheisessä Copanin kylässä, lähellä Guatemalan rajaa, oli rauhallista ja turvallisen tuntuista.
Copanin esikolumbiaaninen mayakaupunki oli merkittävä keskus etenkin vuosina 400-800, jolloin siellä asui jopa 25 000 ihmistä. Vuoden 900 jälkeen kaupunki hylättiin ja se jäi, ainakin länsimaisilta, unohduksiin aina Lloyd Stephensin vuosina 1839-1841 tekemiin tutkimuksiin asti. Unescon maailmanperintökohde Copan on ollut vuodesta 1980.
Copanin rauniot ovat turistille inhimillinen kohde. Alue ei ole kovin laaja, ei ainakaan Tikaliin verrattuna, eikä kiivettävää juuri ole. Turistejakin on vain nimeksi – maan turvallisuustilanne saattaa sittenkin vaikuttaa siihenkin, vaikka melkein uskaltaisin väittää, että Copanissa siitä ei tarvitse olla huolissaan. Laajuudeltaan alue on aika samanlainen kuin Chichen Itza Meksikossa. Yksityiskohdissaan kaikki nämä maya-kaupungit, Copan, Tikal ja Chichen Itza ovat kuitenkin omanlaisiaan.
Värikkäitä lintuja viidakossa
Copanin alueelle tultaessa ensimmäisenä huomio kiinnittyy ei niinkään maya-raunioihin vaan värikkäisiin papukaijoihin (Scarlet Macaw, puna-ara)! Raunioita ympäröivään puistoon on vapautettu aiemmin lemmikkeinä pidettyjä papukaijoja, joita ruokitaan edelleen, jotta ne selviäisivät vapaudessa ja ruokintapaikoilla niitä pääsee näkemään hyvinkin läheltä.
Pääkalloja, jaguaari ja 2000 hieroglyfia
Mutta eteenpäin. Rauniokaupungissa on kaksi pääaukiota, Great Plaza ja Western Court (löytyvät englanninkielisillä nimillä esimerkiksi tästä alueen kartasta). Kartassa on muuten myös merkintä siitä, että aikanaan kaupungin sivuitse kulkenut joki on sittemmin siirretty, jotta se ei uhkaisi kaupunkia. Toimivassa kaupungissa joki oli tietysti tärkeä elementti kulkuväylänä, mutta nyttemmin ajoittain tulviva joki olisi uhka raunioille.
Kiipesimme portaat Western Courtille, tutustuimme jaguaariportaikkoon ja kiipesimme katsomaan jaguaaripatsasta. Pienellä mielikuvituksella sen puuttuvat osat pystyy rekonstruoimaan siten, että siitä saa jaguaarin. Mayathan kunnioittivat jaguaaria suuresti – se yhdistettiin aurinkoon ja jumaliin, ja sillä uskottiin olevan yliluonnollisia voimia.
Myös Copanin raunioille tyypillisiä yksityiskohtaisia reliefejä näkyi paljon tällä alueella. Valtava suu hampaineen on maya-kulttuurin tapa kuvata ylhäällä olevaa taivasta ja alhaalla olevaa manalaa.
Jos kiipeää ylös Akropolikselle näkee korkeuksista Great Plazan ja sen lukuisat stelat, joita löytyy monen monelle kuninkaalle. Stelat ovat pylväitä, joissa kussakin kuvataan yhden kuninkaan kautta.
Great Plazan tärkein osa on ehdottomasti valtava portaikko, jonka hieroglyfit kertovat Copanin kuninkaallista historiaa listaten kuninkaiden nimet, syntymä- ja kuolinajat ja hallintokauden tärkeimpiä tapahtumia. Lähes 30 metriä korkeassa rakennelmassa on noin 2000 merkkiä ja se on pisin löydetty mayojen teksti.
Myös Pok-ta-pok -pallokenttä löytyi – tähänhän tutustuimme jo Suomessa Kansallismuseon prekolumbiaanista taidetta esittelevässä näyttelyssä Maailma, jota ei ollut, mutta oikea kenttä on tietysti aina oikea kenttä!
Kiersimme aluetta matkanjohtajamme ja ennalta tilatun paikallisoppaan kanssa, mutta myös paikan päältä voi halutessaan pyytää oppaan mukaansa, mikä tietysti kannattaakin, sillä muuten, ellei ole todella panostanut etukäteisopiskeluun, saattaa helposti jäädä ainakin yksityiskohtia huomaamatta. Parhaimmillaan paikallisopas on värikäs ihminen, ihan konkreettisesti ja ottaa myös niin haluttaessa kuvat opastettavista, juuri niistä parhaista kuvakulmista.
Rosalila-temppeli
Raunioalueen lisäksi Copanissa kannattaa ehdottomasti käydä alueen museossa – ainakin Rosalila-temppelin täysikokoinen replika on näkemisen arvoinen. Alkuperäinen temppeli on, jos oikein ymmärsin, haudattuna raunioalueella, mutta arkeologit ovat sinne kaivettujen tunnelien kautta päässeet tutkimaan sitä. Replika on myös maalattu vallitsevan käsityksen mukaisesti oikeilla väreillä. Värikäs temppeli pysäyttää takuuvarmasti kun se tulee näkyviin museoon vievän käytävän päässä!
Museossa on muutakin esineistöä ja se on rakennettu kahteen kerrokseen siten, että Rosalila-temppelin pääsee näkemään kaikilta sivuilta ja alhaalta ja ylhäältä, joten vaikka tässä vaiheessa historiaähky alkaisikin jo vaivata, niin kannattaa silti kiertää museon molemmat kerrokset, vaikka sitten katse tiukasti vaan temppelissä.
Copanin kaupungista haciendan iltaan
Raunioiden ja museon lisäksi alueelta löytyvät tietysti myös monen monta matkamuistomyymälää ja muutama kahvila – ja näitä vielä enemmän läheisestä pienestä Copanin kaupungista, jossa viivyimme yhden lounaan verran.
Illalliset söimme hotellillamme, josta jo kerroinkin hiukan aikaisemmin – se sijaitsi siis joen toisella puolella, korkealla mäellä, omassa rauhassaan.Hacienda San Lucas tarjosi paitsi rauhaa myös upeita näköaloja alas laaksoon. Käytyämme päivällä Copanin raunioilla osasin jo illalla etsiä metsän keskeltä pilkottavan maya-kaupunginkin – tuolla me juuri olimme.
Puna-arat kuuluvat mielestäni maailman upeimpien lintujen joukkoon! Puna-aroja emme ole vielä nähneet, mutta hyasinttiaroja olemme.
Olisi hauska lukea lyhyt yhteenveto, miten Chichen Itza, Tikal ja Copan eroavat toisistaan!
Kiitos Mikko! Tikalin ja Chichen Itzan jutut ovat vielä työjonossa, mutta lyhyesti: Copan on näistä (toistaiseksi) vähiten vierailtu ja siinä mielessä jotenkin rennoin. Tikal on alueena alueena suurin ja temppelit ovat metsäalueella ja parhaat näkymät temppeleihin ovat toisista temppeleistä metsäisen maiseman yli. Tikalin päivä on vähän kuin vaelluspäivä, käveltävää ja kiivettävää on paljon, mutta näkymät ovatkin sitten kiipeämisen jälkeen mahtavia: temppelit ovat korkeita ja komeita. Chichen Itzassa käy paljon ihmisiä ja sen ympärillä on jo kaikenlaista, ihan kivaa, teatteria, kuten vaikka valoshow iltaisin. Lähihotelleista on mahdollisuus vierailla alueella aamulla auringonnousun aikaan, ennen kuin alue avataan turistimassoille klo 8. Ja niitä turisteja riittää, sitten klo 8 jälkeen. Mutta alue on vaikuttava, ei niin iso kuin Tikal, ja tasaisena maastona helppo kiertää. Temppeleille ei enää saa nousta Chichen Itzassa.
Jopas oli kaikenlaisia patsaita, portaikkoja, raunioita ja muutenkin värikästä meininkiä! :-) Tuolla olisi joskus kiva käydä. Etenkin nuo hevos- ja maisemakuvat veivät minut mielikuvissani jo ratsastusretkelle mayaraunioiden satumaisemiin.
Kiitos Sonja! Tuo Hacienda San Lucas tuntui tosiaan tarjoavan kaikenlaista muutakin Copanissa kuin vain tukikohdan mayaraunioiden lähellä, esimerkiksi ratsastusta. Itse raunioalueelle ei kuitenkaan taida hevosen selässä päästä :-)
Näyttää upealle! Etenkin tuo temppelin alue oli vaikuttavan näköinen jopa vain kuvien kautta.
Kiitos Hanna!
Temppelialueella näytti olevan paljon hyvin säilyneitä yksityiskohtia ja todella upeita nuo papukaijat. Meille osui Karibian risteilyn retkille tosi kivoja oppaita, jotka jokainen kertoivat hauskalla ja värikkäällä tavallaan omista kohteistaan. Kiva, että teillekin osui sellainen :)
Mukavaa matkavuotta 2020!
Kiitos kommentista! Jenkkien kanssa työskentelevät oppaat ovatkin usein oivaltaneet, että kaikilla pitää olla kivaa, jotta juomarahoja irtoaisi.
Huipussaan tämä oli minusta muutama vuosi sitten Havaijin risteilyllä, jolla retkiopas parhaimmillaan soitti ukulelea ja lauloi bussin etuosassa siirryttäessä paikasta toiseen.
Välillä meni kyllä jutustelu jo suomalaisen näkökulmasta melkein överiksi :-)
Mukavaa matkavuotta myös teille!
Upeita nuo papukaijat! Ja muutenkin hienoja maisemia ja paikkoja!
Hyvää ja onnistunutta matkailuvuotta 2020!
Kiitos Minna! Puolikesyjähän ne vielä olivat, mutta vapaina kuitenkin, eli kyllä, ihan upeita!
Hienon näköistä! Maya-kaupungeista vain Chichen Itza on tullut itselle tutuksi, mutta olisi upeaa vierailla näissä muissakin jonain päivänä. Mielenkiintoinen Keski-Amerikan kierros teillä kaiken kaikkiaan!
Kiitos Marttiina! Chichen Itza oli noista ehdottomasti turistisin, joten jos vaan mahdollista vierailla Hondurasissa tai Guatemalassa, niin kannattaa!