Mitä eksoottisempi kohde sitä varmemmin matkustamme sinne pienen ryhmän kanssa valmiiksi organisoidulla kiertomatkalla – tai ainakin siten, että olemme etukäteen sopineet hotellin, kuljetukset hotellille ja hotellilta ja kaupunki- ym. kierroksia varten paikallisen oppaan ja kuljettajan. Guyanan Georgetownissakin liikuimme enimmäkseen matkatoimisto Aventuran pienen ryhmän kanssa, mutta aamupäivän kaupunkikierroksen jälkeen ajattelimme ottaa vähän tuntumaa kaupunkiin omatoimisestikin. Olimme jo edellisenä iltana käyneet lähikaupassa ja tällä kertaa lähdimme sen kummemmin asiaa tutkimatta vaan hotellilta vaan toiseen suuntaan. Ehkä voisimme kävellä rannalle asti?
Parin kadunkulman jälkeen tulimme vähän vilkkaammalle alueelle, jossa oli hedelmiä ja vihanneksia myyviä pieniä kojuja ja ihmisiä liikkeellä selvästi enemmän kuin hotellimme kulmilla. Läheisen kanavan rannalla oli pieniä taloja, jotka vehreän kanavan laidalla näyttivät tavallaan idyllisiltä, kodikkailtakin, vaikka ne olivatkin pieniä ja vaatimattomia. Tässä vaiheessa ensimmäinen paikallinen varoitti meitä, että meidän ei kannattaisi liikkua täällä, ehkä olisi parempi palata hotellille. Jatkoimme kuitenkin eteenpäin ajatuksena kääntyä vaikka seuraavasta kulmasta ja kiertää sitä kautta takaisin hotellille sen sijaan, että palaisimme omia jälkiämme. Kulmassa meitä lähestyi nuori pari, joka myös varoitti meitä ja kehotti ainakin laittamaan kameran piiloon. Ymmärsimme, että oli aika palata hotellille. Iltapäiväretkemme jäi muutaman korttelin mittaiseksi, mutta ei se mitään, ylimääräisestä lisäretkestähän olikin kyse.
Jotain poikkeuksellista kuitenkin Guyanan pääkaupungissa sotkuiseksi menneen presidentinvaalin jälkeen oli, sillä vain todella harvoin kohdallemme osuu, kahdestaan liikkuessamme, tilanteita, joissa meitä varoitetaan jatkamasta matkaamme tai joissa tuntisimme itsemme uhatuiksi. Keskellä kirkasta päivää ainakaan. Toki olemme vaikka Riossa noudattaneet ohjetta olla menemättä rantabulevardille tai rannalle pimeään aikaan ja uskoneet vaikka Los Angelesissa ja Mexico Cityssä saamiamme ohjeita, että tietyille alueille ei ainakana pimeään aikaan kannata mennä.
Mutta ei hätää – olimmehan me jo kaupunkia aikaisemmin päivällä kierrelleet! Tässä kierroksen kohokohdat (manaatteja ja jättiläislaiskiaista lukuunottamatta) henkilökohtaisessa paremmuusjärjestyksessäni.
Seawall
Georgetown on tasaisella rannalla, melkein merenpinnan alapuolella, sijaitseva siluetiltaankin matala kaupunki. Kaupunki on suojautunut mereltä rakentamalla meren rannalle muurin, Seawall nimeltään. Betonisen muurin päällä kulkee ehkä runsaan metrin levyinen kävelytie, jota kaupunkilaiset hyödyntävät arkisin espoolaisen rantaraitin tapaan vaikka lenkkeilyyn.
Muurin länsipäässä on pieni paviljonki, joka alunperin rakennettiin kuningatar Victorian kunniaksi. Nyttemmin paviljongissa ja aukiolla sen ympärillä järjestetään musiikki- ja muita tapahtumia ja tapahtumia tai ei, niin paikalliset kerääntyvät tänne – ja meren äärelle muutenkin – viikonloppuisin.
Paviljongin lähellä on myös uudempi Umana Yana -niminen kokoutumistila maan eri etnisille ryhmille. Ennen puhuttiin heimoista, mutta sanalla tribe on kuulemma nykyisin sen verran sotainen kaiku, että siitä on luovuttu.
Paviljongin kulmalta voi myös vilkaista Georgetownin majakan. Matalassa kaupungissa se vielä toimi, mutta nyttemmin majakan valo on kuulemma nostettu uuden rantaviivalle rakenteilla olevan Marriot-hotellin katolle, joka kohoaa matalassa kaupungissa ehkä sen korkeimmaksi rakennukseksi.
Meri ja majakka ovat ihan hyviä juttuja kaupungissa kuin kaupungissa, mutta nyttemmin turistia kuin turistia ilahduttaa ehkä vielä enemmän iso ja värikäs Guyana-teksti, jonka edessä voi kuvauttaa itsensä, vaikka matkaystäviensä kanssa. Tai vielä parempaa, kuva sydämenmuotoisen kehyksen keskellä – viis historiasta!
Stabroekin markkinat
Kävimme myös kiertelemässä Guyanan suurimmilla markkinoilla. Tässä kohtaa, vaikkakin liikuimme pienessä ryhmässä, paikallisoppaamme oli sitä mieltä, että nyt jätetään kaikki muut tavarat kuin ehkä kamera tai puhelin bussiin, jotta ruuhkassa ei tapahtuisi mitään ikävää.
Kamerunin Yaoundessa vastaavassa tilanteessa kiersimme markkinat ilman edes kameroita tai puhelimia – vieläkin harmittaa, sillä nuo markkinat olivat monelta osin todella kuvauksellisia sillä esimerkiksi tomaatit olivat tarjolla monen monessa kasassa vieri vieressä, maassa.
Kuvauksellisia olivat myös Stabroekin markkinat, etenkin rannan kalakojuille johtavilla kujilla.
Jokin aika sitten pieni osa markkinoista paloi, mutta ei sekään ole toimintaa haitannut, mitä nyt täytyy varoa vaatteitaan joitakin mustimpia kojuja ohittaessaan.
Rantakojuista oli myös näkymä hieman kauempana sijaitsevalla Demeraran kelluvalle sillalle, jonka pari ponttonia pystytään tarvittaessa vetämään siten sisään, että isommatkin laivat voivat sillasta huolimatta kulkea Demerara-jokea pitkin.
Walter Rothin antropologinen museo
Georgetownin museot olivat yllättäen ihan kivoja vierailukohteita – huomaa, että listaan tässä kohteita paremmuusjärjestyksessä.
Luonnontieteellisen museon ja sen vetonaulan, jättiläislaiskiaisen replikan, mainitsinkin jo edellisessä jutussa. Kävimme myös pienessä antropologisessä museossa, joka sekin oli ihan vierailun arvoinen, jo rakennuksenakin. Kuten hotellissamme, tässäkin rakennuksessa, oli vanhanaikaiset ikkunat, joiden alaosassa oli jäälaatikot. Näitä ilmastointikoneiden edeltäjiä en ollutkaan ennen Guyanaa nähnyt missään. Ideana siis, että kun laatikko ikkunan alla täytettiin jäillä, niin jään sulaminen viilentää ilmaa huoneessa.
Julkisia rakennuksia
Julkisista rakennuksista etenkin vaalien takia hiukan levottomassa Guyanassa mielenkiintoisimpia olivat pääministerin virka-asunto ja oikeustalo. Nämä, kuten monet muutkin Georgetownin rakennuksista, olivat myös rakennuksina mielenkiintoisia – eivät vaan siksi, että kaupungissa vallitseva jännitys jotenkin tiivistyi näiden edustalla. Pääministerin virka-asunnon edustan katu oli suljettu ajoneuvoliikenteeltä, sillä vaalilaskentatoimisto sijaitsi samalla kadulla ja oikeustalo puolestaan vilahteli uutisissa useana päivänä sen myötä, että oppositio nosti vaaleista oikeusjutun.
Kaupungintalo, City Hall, oli mielenkiintoinen vaan rakennuksena – näitä tällaisia vanhanaikaisia siirtomaa-aikaisia isoja hallintorakennuksia ei monessa paikassa näekään.
Pysähdyimme myös hetkeksi vilkaisemaan huomiotaherättävän punaista Cheddi Jaganin tutkimuslaitosta, joka on aikoinaan ollut Guyanan presidenttien, Cheddi Jaganin ja hänen jälkeensä Janet Jaganin, koti vuosina 1992-1999. Vaimo, Janet Jagan valittiin kyllä presidentiksi ihan vaaleilla miehensä kuoltua, eli suoranaisesta neopotismista ei ollut kyse.
Toisella puolella katua on piispantalo, josta kerrotaan tarinaa, että yhdellä piispoista oli yhdeksän huonotapaista lasta, joiden leikit häiritsivät kadun liikennettä – ja ratkaisuna ongelmaan oli kuulemma talon siirtäminen kauemmas kadun laidasta! En nyt ole ihan varma, että pitäisikö tarinaa uskoa – ehkä talon siirtämiselle oli sittenkin jokin muukin syy?
Nämä vanhat talot muodostavatkin oleellisen osan Georgetownin säilyneestä vanhasta keskustasta, jolla onkin ehkä jo lähitulevaisuudessa Unescon maailmanperintökohteen status.
Sen seitsemän kirkkoa
Kirkot menevät, osaltani, jo vähän siihen kategoriaan, että niissä pitäisi kyllä olla jotain ihan erityistä, että asettaisin niitä ykköskohteikseni kaupungissa kuin kaupungissa.
Georgetownin kirkot olivat jo lähtökohtaisesti tällä kertaa vähän altavastaajina, sillä kiersimme eri uskontokuntien kirkkoja monikulttuurisen Surinamen Paramaribossa, että kirkkokiintiömme oli melko täynnä. Lisäksi Paramaribon isoa puukirkkoa on vaikea ylittää. Mutta ok, käytiin nyt sitten kuitenkin katsomassa parhaillaan restauroitavana ollut St. Georgen kirkko ja seisottiin kadunkulmassa ihan turhan kauan yrittäen kuvaa St. Andrewn kirkosta siten, ettei sen eteen osunut yhtään rekkaa tai muuta isompaa autoa.
Kirkkoja enemmän tarinaltaan kiinnosti vuoden 1763 monumentti. Orja, joka tunnetaan nimellä Cuffy, johti helmikuussa 1763 orjakapinaa, johon osallistui lähes 4000 Afrikasta tuotua orjaa silloisessa Hollannille kuuluvassa Berbicessä. Berbicen orjakapinasta kesti vielä vuosia orjien vapauttamiseen, mutta lähes vuoden kestänyttä kapinaa pidetään silti merkittävänä alkuna tälle.
Cara Lodge -hotelli
Sarjaan kauniit vanhat siirtomaa-aikaiset rakennukset kuului myös hotellimme Cara Lodge Georgetownissa.
Historiallinen hotelli oli kieltämättä rakennuksena kaunis, mutta hotellina ehkei ihan nykyajan standardien mukainen. Ainakin meille osunut huone oli kahdelle hengelle melko pieni.
Hotellin ravintola oli onneksi ihan laadukas, sillä yhtenä iltana lähipizzeriaan tekemäämme pizzan noutoretkeä lukuunottamatta söimme siellä kaikki illalliset. Vaalivalvojienkin käyttämä hotelli taisi kyllä toimia kapasiteettinsa äärirajoilla, sillä niin aamiaisten pöytiintarjoiltu osuus kuin illallinen vaati pitkää pinnaa, sen verran hidasta tarjoilu oli. Netti sentään toimi, ravintolassakin, ihan kelvollisesti, joten odotusajan saattoi osittain käyttää netissä surffailuun.
Todella hyvä postaus taas! Paljon tietoa ja kokemuksia.
Hienoa, että paikalliset varoittivat niin auliisti turvallisuusongelmista!
Onpa melkoinen historian, heimojen ja kehityserojen sekametelisoppa tuo Guyana. Siellä olisi paljon kiehtovaa historiaa ja luontoa, mutta jälleen kerran maa ei vaan pysty valjastamaan niitä matkailuun – ja matkailutuloihin.
Veikkaan muuten pahenevaa rottaongelmaa…
Kiitos Riitta! Guyanan innostus matkailuun jatkossakaan, ilmankin koronaongelmaa, taitaa olla turhankin vähäinen jättimäisen öljylöydön takia. Tai voihan olla, että öljytulotkin romahtavat koronan myötä. Rottia näkyi niin Surinamessa kuin Guyanassa ihan päivälläkin ja eikös niistä sanota, että kun niitä näkyy, niin sitten niitä on jo paljon!
Meitä varoitettiin muutamaan kertaan paikallisten taholta Rio de Janeirossa. Toisella kertaa päätimme sitten ottaa taksin ja toisella kerralla käännyimme vain toiseen suuntaan. Noista jäi oikeastaan hyvä mieli, että paikalliset varoittavat mahdollisesti huonolla alueella liikkuvaa matkailijaa.
Kiitos Mikko! Ihan hyvä käsitys meillekin jäi näistä varoittelijoista – luultavasti tiesivät mistä puhuivat.
Hei. Kiva ku pääsitte matkoille. Minulle jäi epäselväksi se että mikä siinä liikkumisessa oli vaarallista? Oliko se teidän ikä, vaatetus, provosoiva käyttäytyminen?
Kiitos kommentistasi Stefan! Veikkaisin, että senioripariskuntana saatoimme olla liiankin siististi pukeutuneita ja lisäksi kamerani, jossa oli isohko 12-200 millinen Olympuksen objektiivi, saattoi olla turhan näkyvä.
No ohhoh! Tosi kiva, että ihmiset oikeasti tulevat ja varoittavat, jos alue on sellaista, että kamera kelpaisi muiden matkaan. Minä olisin varmaan kääntynyt jo ensimmäisestä varoittajasta takaisin.
Kiitos Teija! Olen useimmiten ajatellut, että senioripariskuntana meillä ei ole mitään hätää. Ja yksiksenikin liikkuessa olen ajatellut, että eiköhän ikä (ja sen myötä epäseksikäs vaatetus) suojaa jossain määrin. Mutta tietysti kun elintasoero menee liian ilmeiseksi, niin jollekin saattaa tulla mieleen, että tuossa kävelee muutama ”lompakko”.
Mielenkiintoista lukea paikasta, josta itsellä ei ole mitään tietoa. Kattava paketti :) ihanan huomaavaista, että teitä varoiteltiin ja hyvähän se tosiaan on, pitää maalaisjärki matkassa ja kuunnella myös paikallisia.
Kiitos Emilia! Tapaamiset paikallisten kanssa, eivätkö ne olekin matkoilla tärkeitä :-) – vaikka sitten näissä merkeissä!
Niin kauniita koristeellisia puutaloja – upeaa, että säilyneet ja remontoitu. Etenkin tuo tyyli nostaa ikkunat alhaalta ylöspäin on jotenkin ihastuttava. Ja historialliset ”jääkoneet”. En ole koskaan käynyt Etelä-Amerikassa, mutta kiinnostaa kovin!!
Kiitos Mari! Remontoimisessa olisi paikoitellen tuolla kyllä tekemistä – ehkäpä öljyn myötä siihenkin on jatkossa enemmän varaa.
Ihana kirjoitus ja vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta. Pääsi hyppäämään teidän matkaanne tässä mukaan, tavallisia matkakertomuksia kun kovasti tällaisena aikana kaipaa piristykseksi. :) Nuo rakennukset näyttävät niin ihastuttavalta säleikköikkunoineen. Vaikka oma varovaisuus on aina hyvä reissussa, niin aina ei voi kaikkea silti vältellä ja on todella huomaavaista, että teitä varoitettiin tietyistä paikoista. :)
Kiitos kommentistasi! Valittavasti puiset rakennukset tarvitsivat huoltoa ja kunnostusta, muuten ne eivät taida seuraavasta vuosisadasta selvitä, mutta kieltämättä monet niistä näyttävät tosi kivoilta ainakin vielä nyt.
Hyvä, että paikalliset pitävät huolta ja varoittelevat. Oliko alue jotenkin huonomaineista? Me eksyimme Vancouverissa hetkeksi kadulle mistä meitä oli varoiteltu. Kun muutama huumeidenkäyttäjän näköinen heppu tuli vastaan, päätimme äkkiä siirtyä takaisin turvallisemmille vesille.
Kiitos Merja! Ei meitä erityisesti mistään alueesta varoitettu – enemmänkin ehkä koko kaupungista, noin kevyellä tasolla :-)
Vaikka olenkin kuullut Guyanasta ja Georgetownista en olisi välttämättä osannut näitä yhdistää.
Se, että paikalliset varottelee ja kehottaa kääntymään takaisin tuntuu pelottavalta mutta toisaalta hyvältä; on kuitenkin joku vielä, joka välittää. Niistä paikoista, joissa ei enää varoitella pitää vaan tajuta itse lähteä nopeasti pois.
Pieni ryhmä ja valmiiksi suunnitellut siirtymät on tällaisessa paikassa on oikea ratkaisu, mutta ihanaa, että olette onnistuneet näkemään kaikesta huolimatta myös jotain ehtaa aitoa paikallista.
Kiitos Anu! Totta, että parempi että varoittivat, kuin että kukaan ei olisi välittänyt! Aventura on mielestäni matkatoimistoja hyvä kombo valmista ja omatoimista. Esimerkiksi se, ettei matkaan kuulu aterioita aamiaisia ja joitain poikkeuksia lukuunottamatta ”pakottaa” ihmiset hakemaan omia polkujaan. Tosin opas kyllä usein tarjoutuu illallisseuraksi, etenkin soolomatkailijoille, mutta pariskuntana matkaillessamme useimmiten valitsemme lounas- ja illallispaikkamme omien mieltymystemme mukaan.
Noista kuvista (ja vaarallisuuden tunteesta) tulee mieleen ihan Belize City. Etenkin nuo pienet rakennukset on ihan identtisiä ja värimaailmakin on sama. Samoin kun tuo jätevesi. Vaikka lukis etukäteen paikan vaarallisuudesta, niin sitä ehkä uskoo paremmin vasta sitten, kun paikalliset tulee sanomaan.
Mulla myös Panama Cityssä muutama paikallinen tuli sanomaan, ettei kannata kävellä kadulla puhelin kädessä ja ettei kannata myöskään ottaa taksia, koska joku paikallinen saattaa ajatella, että kyytiläinen on rikas ja tulla ryöstämään. Suosittelivat käyttämään Uberia.
Kyllä mä silti kuljeskelin jonkun verran kävellen siellä, toisin kuin Belize Cityssä, joka oli oikeasti tosi uhkaavan oloinen.
Kiitos Cilla! Me kävimme aikoinaan Belizessä vaan risteilyllä ja silloinkin käytimme pääosan päivästä sademetsäretkeen, joten jäi tuo kaupungin vaarallinen tunnelma ainakin silloin havainnoimatta.
Mä oon joskus miettinyt, matkustaako kukaan noihin valtioihin: Guyanoihin ja Surinameen. Mielenkiintoista kuulla tunnelmia! Varmasti kyllä syystä paikalliset varoittelivat ja hienoa, että tekivät niin
Kiitos Lotta-Maaria! Siis, matkustaa, tällä reissulla meitä oli kymmenkunta ja tiedän myös monia muita tuttavia noista maabongaripiireistä, jotka ovat käyneet myös näissä maissa.