Tervetuloa kylään!

Pääsiäispupu

Tänä pääsiäisenä ei kyläillä, paitsi virtuaalisesti. Joten ajan teeman mukaisesti, tervetuloa meille, nyt karanteeni-pääsiäisenä 2020 näiden kuvien myötä. Innostuin kevätauringon paistaessa kiertelemään hiukan kotiamme Iirislahdessa kameran kanssa, pysähdellen erityisesti muistoja herättävissä kohdissa. Olen tavannut väittää, ettemme tuo maailmalta kotiimme muita tuliaisia kuin jääkaappimagneetteja. Ehkä näin enenevässä määrin onkin, mutta selvästikin olen silloin tällöin tehnyt poikkeuksia.

Aloitetaan vaikka keittiöstä.

Parvi-sarjan lintupari päätyi meille pari vuotta sitten Töölössä tekemämme sunnuntaikävelyn jälkeen. Huomasin ne yhden lakiasiaintoimiston ikkunassa ja kotiin tultuani etsin – ja löysin – lintuparin, lintu kerrallaan Huuto.netistä – mutta siis ideana muisto Helsingistä! Kotonamme on myös keskikokoisen parven verran muita lintuja, mm. Iittalan lasilintuja, joista ensimmäisen, harakan, isäni osti minulle, mutta sittemmin erilaisia lintuja on kertynyt maailmaltakin. Puiset tulppaanit tarttuivat mukaan toistaiseksi viimeiseltä matkaltamme Amsterdamin lentokentältä. Taustalla olevat puutarhatuolit odottavat vielä ruokasalin seinustalla kesää.

Ison keittiönpöydän reunalla oleva puinen lintupari on muisto Turusta – se löysi ensin tiensä ”kesämökkiimme” Turussa, mutta kun luovuimme siitä, niin pidimme linnut ja toimme ne Iirislahteen. Pienissä valokuvissa on suvun tuorein jäsen, Raisiossa asuva Ben, ja kuva meistä: muisto Ainoan ostoskeskuksen avajaisista viime syksyltä. Taitaa kestää hetki, ennen kuin käymme Tapiolassa seuraavan kerran.

Keittiön pienen ikkunan vieressä olevan avohyllyn ylimmällä hyllyllä on uimakoppi jostain Englannin rannikolta, veikkaisin St Ivesiä. Pienistä purjeveneistä mielenkiintoisin tarina on tinaisella: norjalainen Gunnar Garfors lähetti sen minulle kun aikoinaan täydentelin puuttuvia jääkaappimagneettejani ja huomasin Norjankin puuttuvan. Olin silloin ollut yhteydessä häneen hänen uuden kirjansa tiimoilta ja kysäisin, että onnistuiko. No onnistui, paitsi sen viestiminen, että olisin nimenomaan halunnut magneetin, en mitä tahansa muistoa Norjasta! Magneetin taisimme sitten hankkia vasta Lofoottien kierroksellamme muutama vuosi myöhemmin.

Keittiö Meriharakoiden koti
Howard Smithin Lisa ja Timo
Keittiö
Kestotulppaaneja joltain vanhemmalta Amsterdamin reissulta – ja ei-kesto-suklaamunia
Keittiö Meriharakoiden koti
Kanadasta Pohjoismaiden kautta Baltiaan
Keittiö
Purjeveneitä maailman eri kolkilta, Kanadan rannikolta ja Ahvenanmaalta

Peremmälle!

Kolmikerroksisen kotimme alin kerros on – wc:tä lukuunottamatta – yhtä avointa tilaa, joten keittiöstä ja ruokailutilasta on luontevaa siirtyä olohuoneen puolelle. Ihan viime viikkoina tällä sohvalla ja sitä vastapäätä olevalla rahilla onkin tullut vietettyä aikaa tavanomaista enemmän. Viimeksi katsoimme tänä aamuna viime yönä tulleen uuden jakson televisiosarjasta Isänmaan puolesta ja sitä ennen eilen illalla viimeisen jakson Karpin toisesta kaudesta. Nykyisin katsomme jonkin verran sarjoja, kun nyt Karpin, omaan tahtiimme Areenasta. Karppia ennen katsoimme Grönlantiin sijoittuvan Heikolla jäällä -sarjan ja sitä ennen Fuengirolaan sijoittavan Paratiisi-sarjan. Koronauutisia katsomme yleensä toisen kerroksen työhuoneessa.

Pidän keväisistä, ehkä voisi jopa sanoa, pääsiäisen väreistä, ja käytänkin niitä melkein koko vuoden, joulua ja ihan sydäntalvea lukuunottamatta. Jos tarkkaan katsot, niin otsikkokuvan pääsiäispupu on tuossa sohvan käsinojalla, jossa se on ollut koko vuoden! Minusta se on niin mainio otus ja asentokin on sama kun meillä usein alakerran sohvalla/divaanilla!

Takan reunustalla olevia pajunkissoja koristavat joltain työmatkalta Saksasta, todennäköisesti Heidelbergistä, tuodut koristeet. Pajut on käyty nyysimässä Länsiväylän varrelta yhdellä tämän karanteenikevään lukuisista päiväkävelyistä.

Pääosan omistamistamme öljymaalauksista olemme sijoittaneet olohuoneeseen. Suosikkini kautta aikojen on Yrjö Saarisen Kevätpuro, joka oli jo lapsuudenkodissani. Pääosan isäni laajahkosta taidekokoelmasta myimme hänen kuoltuaan, mutta tämä taulun kohdalla myyminen ei ole vaihtoehto, ei koskaan (vaikkei niin kuulemma pitäisikään sanoa). Sen vierellä on toinen taulu, josta myös pidän, ja joka sopii mielestäni hyvin Kevätpuron pariksi, ja olisin ehkä senkin pitänyt sen arvosta huolimatta, mutta mielenkiintoisesti se osoittautui tauluksi, jolla ei ole arvoa, sillä sen tekijää Bukowskin asiantuntijat eivät koskaan saaneet selville.

Olohuone Meriharakoiden koti
Lampaannahkamaton isäni osti Portugalissa asuessaan 1970-luvulla. Portugalista se muutti kesämökille Paraisille, ja kun kesämökki isäni kuoleman jälkeen myytiin, saimme sen meille.
Olohuone
Mustavalkoinen kynttilä, vielä joulun jäljiltä, Swasimaasta. Viimeisimmät yksilöt tosin ostettu Johannesburgin lentokentältä.
Olohuone
Lisää lintuja, jo ylipitkäksi kasvanut pääsiäisruoho ja taloutemme arvottomin ja arvokkain taulu.
Olohuone Meriharakoiden koti
Keramiikkaa Ecuadorista ja pajupallo Nantucketin saarelta – ja kas, vielä jäljellä pari suklaamunaa!

Portaat ylös!

Talomme on kolmikerroksinen. Toisessa kerroksessa on iso, yhteinen työhuoneemme, vierashuone, pesutilat ja vaatehuone. Nukumme ullakolla, 3. kerroksessa.

Kirjahyllyt eivät kuulemma enää ole muotia. Meillä on niitä kuitenkin vielä kaksin kappalein, matala olohuoneessa ja iso työhuoneessa. Molemmat ovat kyllä nykyisin paljon väljempiä kuin mitä ne joskus olivat, sillä olemme kantaneet vanhoja kirjoja kassikaupalla kirjaston kierrätyshyllyyn vähän kerrallaan viimeksi kuluneiden vuosien mittaan ja uudet kirjat ostan melkein kaikki e-kirjoina. Jäljellä on matka-aiheisia kirjoja, muutaman kirjailijan koko tuotanto (mm. Robin Cook, Nancy Thayer, Alexander McCall Smith Mma Ramotswe-sarjan osalta, Viivi & Wagner -sarjakuvat), muutamia tietokirjoja ja pari lastenkirjasarjaa (Upponalle ja Tiina). Ehkä lastenkirjasarjat vielä joskus päätyvät suvun nuorimmille, kunhan oppivat ensin lukemaan. Näköjään hyllyihin on myös kertynyt vanhoja läppäreitäkin, kaiken varalle.

Monet ystävistämme keräilevät maailmalta rahoja, seteleitä tai kolikoita, tai molempia, mutta me olemme tallettaneet vain muutaman.

Makuuhuoneemme on neliöiltään ihan mahtava – jos ei huomioida sitä, että mansardikattoisessa talossa ullakon reunat ovat matalat, niin neliöitä olisi ehkä jopa 60. Täysikorkuista tilaa on kuitenkin vähemmän, mutta lopputuloksena on kuitenkin paljon ilmavaa tilaa. Tarkkaan ottaen ullakkomme ei ole edes virallisesti asuintilaa, ja ihan alunperin sitä ei oltu sisustettu huonetilaksi, mutta vuosien mittaan kaikissa taloyhtiömme taloissa tila on otettu enemmän tai vähemmän normaaliin asumiskäyttöön. Parisänkymme on ison huoneen toisen ikkunan alla ja loput tilasta on matalia seinäkaapistoja lukuunottamatta enemmän tai vähemmän tyhjää tilaa.

Työhuone Meriharakoiden koti
Upponalle hoitaa meillä nyt ikkunassa olevan nallen virkaa
Työhuone
Yksi monista maapalloistamme, tällä hetkellä Aruban ystävärannekkeella koristeluna
Työhuone Meriharakoiden koti
Kuva bloggaajasta työnsä äärellä. Kuva on jo muutaman vuoden takaa, en todellakaan ole nyt tutkimassa Karibian risteilyjä, mutta pidin kuvan tunnelmasta, joten päätin käyttää tätä tuoreemman sijaan.
Kylpyhuone
Kylpyhuoneen matkamuistona hiussolki Havaijilta – hiussolkena käyttämätön.
Kolmas kerros Meriharakoiden koti Papukaija Meksikosta 80-luvulta, viuhka Vietnamista ja kynä Kiinasta
makuuhuone
Kuntosalin ollessa kiinni, joskus kävelyjen lomaan vähän selkäjumppaakin
makuuhuone Meriharakoiden koti
Makuuhuoneemme toisen päädyn ”verhoratkaisu”. Näemme sängystä ulos, mutta huoneeseen ei näe sisään, ei ainakaan sängyn tasolle. Tämäkin tuoli odottaa kesää – ja pari lintua täälläkin.
Tags from the story
,
Join the Conversation

26 Comments

  1. says: Marjo

    Teillä on ihanan valoisa ja avara skandinaavinen koti. PIdän! Luonnonvaloa ei koskaan
    voi olla kotona liikaa. Nyt vain keväällä auringonvalo paljastaa ikävästi likaiset ikkunat.
    Ehkä pitäisi pestä ensi viikolla…

    Ihania myös nuo teidän maapallot! Minulla on hakusessa sellainen maapallo, joka meillä aikoinaan oli lapsuudenkodissa. Veljeni sai sen maapallon ja vielä en kirppareilta/vanhojen tavaroiden liikkeistä ole löytänyt itselleni sopivaa. Pari hyvää ehdokasta on löytynyt vuosien varrella mutta usein maapallojen kunto on aika huono. Jatkan metsästystä ja minulle saa vinkata jos näkee sellaisen jossain – siis Suomessa.

    Ihania myös nuo Howard Smithin linnut. Minä metsästän sinistä!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Marjo! Ikkunoiden pesu, juu, sekin on taas edessä … sigh. Nämä meidän ovat kaikki mallia ”lapsille tarkoitettuja”, eli muovisia, kivasti heiteltävissä ja kestäviä. Koska oikeasti käytän niitä matkojen suunnitteluunkin, niin on kiva, että ne ovat jokseenkin ajan tasalla, eli antikvariaattikauppojen aikuisemmat, sisustuksellisemmat, eivät siihen lähtöön ole ihan parhaita.
      Keltavalkoinen pari Parvi-lintuja löytyi helposti, mutta voihan olla, että siniset ovat vaikeampia.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Niina! Vähän Konmari-hengessä, joskin jo paljon ennen Konmaria. Esineellä pitää olla tarina ja merkitys, että se ansaitsee kotona paikkansa. Ikeasta hankitut julisteet tai koriste-esineet vaan koristeen vuoksi ovat aika nou nou meillä.

  2. Minulla on pitkälti sama ideologia kodin sisustuksen kanssa, värimaailma on vain paljon mustavalkoisempi. Matkoilta en juuri ole tuonut tuliaisia, mutta sen sijaan sisustan viherkasveilla, risuilla ja muilla luonnonelementeillä, ne tuntuvat rauhoittavan. Jos jotain sisustusesineitä tänne hankkisin, niin haluaisin ehdottomasti niillä olevan jotain muutakin arvoa, kuin kaunis ulkomuoto. Kiva nähdä pilkahdus teidän kodista! :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Eveliina! Tuo, että kotiin sijoitettavilla esineillä pitää olla jonkinlainen tarina. Viherkasvit ja muu ”vaan käymässä oleva” tietysti erikseen. Ainakin meillä viherkasvit ovat useimmiten ”vaan käymässä”, parhaimmillaan kyllä useamman vuodenkin :-)

  3. says: Mira "Digi Voimaannuttaja" Rinne

    Kaunis koti teillä! <3 Ja ihania yksityiskohtia :) Meilläkin esineillä ja sisustuselementeillä ylipäätänsä on tarinoitaan kerrottavanaan -se on mielestäni parasta sisustusta tehdessä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mira! Vuosien mittaan kotimme on muotoutunut nykyiselleen, ja siinä samalla aika lailla mieleisekseni.

  4. Ihania muistoja maailmalta, joille on se oma paikkansa siellä tyyssijassa – kotona. Kodissa joka on maailmanmatkaajillekin se tärkein tukikohta. Oikein kaunista ja harkittua . Kotona on selvästi hyvä olla, sillloin kun ei ole maailmalla.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Piyya! Nyt onkin taas ollut tosiaan kotoilun aika. Reissun jälkeen pari viikkoa meni taas asettuessa, mutta kun nyt tätä koronakaranteenia on jatkunut jo melkein kuukauden, niin on jo kotonakin tullut aloitettua erilaisia siivousprojekteja, tai siis n:n kerran karsimisprojekteja eri tavararyhmissä.

  5. Kiitos kylään kutsusta, kävin mielelläni!!! Ja upea tarina ja matto -70 – luvulta. Miten se onkaan säilynyt noin upea ja vielä mökillä ollut osan aikaa. Käsittämätöntä!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Mari! Matto on tehty valkoisesta ja mustasta lampaantaljasta, ilmeisen kestävä materiaali siis. Mökki saattaa olla tässä hiukan harhaanjohtava termi, huvila ehkä oikeampi, ja tuo matto oli sielläkin edustustiloissa, joissa ei päivittäin trampattu, eikä likaisilla vaatteilla/kengillä.

  6. Ihana koti ja ihania muistoja maailmalta! Niistä on omakin kotini pitkälti tehty ja juurikin sama idea kävi mielessä blogipostausta ajatellen. Kuvat ehdin jo ottaa, mutta vielä en ole ehtinyt juttua kirjoittaa. Vaikka reissaaminen on tauolla, oma elo on muuten aika lailla samanlaista kuin ennen koronaakin: olen tehnyt vuosia töitä (=kirjoittanut lehtijuttuja) kotoa käsin ja toistaiseksi hommia riittää entiseen tahtiin. SIksi blogille ei ole jäänyt sen enempää aikaa, vaikka näin voisi tässä tilanteessa kuvitella. Toisaalta hyvä niin, aiheet on kun ovat varsin vähissä. Kiitos virtuaalivierailusta ja tervetuloa vastavierailulle, kun aika on…

    1. says: Pirkko

      Kiitos Maarit! Meillä riittää vielä tuoreitakin matkakokemuksia vähän aikaa, mutta pääsiäinen tuntui vaativan vähintään katkon Karibia-juttuihimme :-)

  7. Kiitos kyläilystä, hauskaa oli! Ja todella hyvä idea. Olisi kiva päästä samalla tavalla käymään muidenkin matkabloggajien kotona, ensin pitäisi tosin tietysti saada oma koti sellaiseen kuntoon, että kehtaisin kutsua vastavierailulle virtuaalisesti tänne Mekongin varrelle :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Antti! Joku muukin kommentoi tuota, että voisi tehdä vastaavan, mutta pitäisi ensin siivota/sisustaa. Mutta eihän se niin mene :-) – minäkin lähinnä valitsin kuvakulmia ja sen myötä syntyi ehkä siistimpi kuva kuin jos olisi kuvattu asuntoa jokaisesta huoneesta ja jokaisesta kulmasta. Eli vastavierailua odotellessa …

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sari! Yksillä matkaystävillämme on oikea mukikokoelma ja taitavatkin ostaa jopa pari mukia per pysähdys kiertomatkallakin, eli pitemmältä matkalta kotiin voi tulla kymmenenkin mukia kerralla. Me teimme kymmenisen vuotta sitten keittiöremontin, jossa vähensimme yläkaappitilaa aika paljon ja sen myötä tietysti keittiötavaroita, eli nyt ei enää ole jäljellä kuin tusinan verran mukeja, enimmäkseen ihan vaan käyttöön, vain muutamalla on muistoarvoa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sandra! Enemmänkin on vuosien mittaan tuotu kotiin, mutta toisaalta ne ovat myös vähitellen karsiutuneet ja kokonaisuus sen myötä jalostunut: vain parhaat jäljellä :-)

  8. Mukavan valoisa koti teillä! Ja matkat näkyvät sisustuksessa kauniisti, esineet sopivat tyyliin hyvin.
    Kiva postausidea ylipäätään, näitä virtuaalivierailuja olisi hauska tehdä muidenkin matkabloggaajien koteihin :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Päivi! Selvästikin melko nopealla ideoinnilla kehittelemäni ”pääsiäisjuttu” onkin osoittautunut suosituksi :-) Ehkä jopa niin, että jotkut muutkin innostuvat tekemään vastaavia.

  9. Meille on tainnut käydä samoin, eli emme ostele varsinaisia matkamuistoja (paitsi mieheni niitä jääkaappimagneetteja) mutta silti koti on täynnä maailmalta hankittuja muistoja. On kaikenlaista pientä tullut hankittua vähän enemmän sisustusmielessä. Tai juuri esimerkiksi pääsiäiskoristeita tai vastaavia. Tuollainen Havaijon hiussolkikin minulla on eikä ole minunkaan tullut sitä käytettyä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Paula! Toisaalta näihin satunnaisiin hankintoihin on helppo suhtautua kevyemmin ja karsiakin niitä aina joskus, kun erilaisiin ”sarjoihin”, joihin voi tulla pakkomielle säilyttää ne ”kokonaisiana” – kuten vaikka ne jääkaappimagneetit, jotka kuitenkin onneksi ovat pieniä.

  10. Teillä on todella kaunis koti ja tunnelmaltaan viihtyisä, selvästi teidän näköinen. :) Kivoja matkamuistoja! Meilläkin aina jotakin mukaan tarttuu reissuilta hieman puolivahingossa, jotakin sellaista, mikä muistuttaa jostakin tilanteesta reissussa yleensä.

    Tuota Paratiisi-sarjaa on tullut itsekin katseltua, koska olenhan vanhan kunnon Serranon perheen suuri fani ja ”Marcos” päähenkilönä houkutteli katsomaan. Toki kiinnosti myös tämä suomi-espanja asetelma ja sehän on ollut yllättävän hyvä sarja, parempi kuin odotin. Tiina-kirjoja on meidän perheessä ollut myös monia, sillä äitini keräsi niitä ollessani pieni (koska nimeni on Tiina). :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Mekin katsoimme Serranon perhettä! Opiskelimme niihin aikoihin muutaman vuoden ajan espanjaa ja sarjan katsominen tuntui oikeutetulta opiskelun takia, vaikka hömppää olikin. Minulle kertyi nuorena jokin määrä Tiina-kirjoja, mutta aikuisena keräsin sitten vielä kirjasarjan täyteen.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *